olla vainoharhainen ja syytellä jatkuvasti muita?
Onko narsistille tyypillistä
Matthev
221971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minun kokemusten ja tietojen mukaan on hyvin tyypillistä. Ja myös se että he eivät osaa ottaa vastaan minkäänlaista kritiikkiä vaan saamansa kritiikin kääntävät ovelasti (tosin aika epäloogisesti, kun heitä oppii "lukemaan") kriitikin antajaa kohtaan.
ne on aina väärässä ja mokavat sitten eivät muistaa asioita sen takia he syyttävät muita. Sit ku ne tekee väärin ne syyttää vielä enemmän muita.
Ne oon semmoisia koska ovat jotenkin masentuneita. Hoh hoh mäki on narsistin uhri, ja se ite on sen äidin uhri koska sen äiti on paha narsisti.
Niin... niillä on valikoiva muisti. Joskus niillä on oikea norsunmuisti, jos joku on vaikka loukannu niitä, ne muistaa pilkulleen viiden vuodenkin takaisen tapahtumat. Ja sitten joskus ne ei "muista" mitään.
Luin juuri erään ihmisen tekemän gradun narsismista, ja itkin ihan kybällä. En ole itstunnoltani heikko alunperin, mutta kyllä narsku voi tehdä mitä vain, saada toisen kärsimään ihan tosissaan. Onneksi mulla on hyviä ystäviä joiden kanssa voin keskustella.
Valikoiva muisti on mullakin-, mutta muistan ne nöyryytykset, ivan, pilkan, jne...muttta min'ähän en ollut koskaan mittään, missään., milloinkaan...
Gradu kiinnostaisi, onko se julkista tietoa eli luettavissa netissä?
Narsisti elää omassa maailmassa jossa hän jatkuvasti kyttää mahdollisia vihjailuja hänen vioistaan ja heikkouksistaan valmiina puolustautumaan hyökkäämällä. Varautuneena litistämään toinen ennen kuin tämä ehtii ensin. Narsistin suurin pelko kun on häpeä, ja sitä vastaan hän taistelee raivoisasti. Yksi keino on syyttää aina ja kaikessa muita. Aina, vaikka vika olisikin päivänselvästi narsistissa. Narsisti on myös sairaalloisen kade ja olettaa myös muiden olevan. Eipä liene ihme että tuollainen näyttää ulkopuolisesta vainoharhaiselta. Omasta mielestään narsisti käy vain taistoa itsensä kaltaisia, häpeänpelon ja kateuden riivaamia ihmisiä vastaan. Taistoa, jossa kaikki keinot ovat sallittuja ja "siviilien" kärsimyksillä ei ole merkitystä.
jouduin sairaalaan narsistin takia,joka vieläkin saa toimia rikollisesti.
tyypillisiä narsistille? Ainakin eräs tietämäni narsisti voi hetkessä ärsyyntyä suunnattomasti jos häntä kritisoidaan.
Narsisti ei kestä/tunnusta häpeää, kiitos mitättömän itsetunnon. Tuon takia narsisti reagoi "normi" ihmistä voimakkaammin arvosteluun. Siksi narsisti myös näkee helposti arvosteluna ihan viattomassa mielessä annetun kommentin. Tilanteen mukaan narsisti saattaa kyllä hillitä itsensä, mutta yleensä pienistä ilmeistä ja eleistä huomaa kuinka narsistin sisällä kiehuu. Ja narsisti kostaa loukkauksen myöhemmin, joskus niin ettet edes tajua asiayhteyttä. Narsisti katsoo kuitenkin olevansa oikeutettu kostoon.
Itselleni kävi juuri niin että narsisti raivoistui silmittömästi arvostelustani, tai niin luulin. Lopulta narsistin selittelyt asian tiimoilta olivat niin sekavia ettei enää tiennyt mistä hän lopulta loukkaantui. Ehkä hän loukkaantui eniten siitä että paljastin näkeväni tyhjän sisuksen, narsistin suurimman häpeän. Se selittäisi voimakkaan reaktion.
Maahan lyöty, voimia sinulle!
Minusta tuntuu, että yksi avainsana narsistin "ymmärtämiseen" on tuo häpeä eli heidän häpeänsä on niin suuri, etteivät he voi tunnustaa sitä ja siksi käyttäytyvät häpeämättömästi, vailla häpeää. Jos he tunnustaisivat häpeänsä edes itsellensä, se olisi niin suuri että he murtuisivat täysin. Mutta sellainen kriisi voisi olla kai ainoa tie jonkinlaiseen narsistin "parantumiseen".
Minun ex-kumppanini mielialat vaihtelivat täysin arvaamattomasti, ilman mitään loogista syytä hän saattoi olla hillittömän raivon ja vihan vallassa ja aggressiivinen. Se oli todella pelottavaa.
Pystypeukku kommentista!
Erittäin tyypillistä. Narsisti epäilee toisia siitä mihin hän itse yleensä syyllistyy. Kun narsisti vie toiselta jotakin ilman lupaa, niin hän kuvittelee että muutkin tekevät niin ja vainoharhaisesti syyttää muita, jos hän itse on hukannut jotakin. Narsisti ei kestä häpeää siitä, että itse olisi syyllinen johonkin.
Minä ainakin käytän oman häpeän pakenemiskeinona sitä, että avoimesti myönnän olevani sitä kaikkea, mitä muut minussa näkevät ... eikö sellainen ole aika narsistista? Häpeän pakoilu/käsittely kieltämällä se?
Siis kun myönnän sen olemassaolon, sanon demonini nimen, niin se katoaa... samalla tavallani kiellän sen olemassolon sisemmältä itseltäni ... en oikein osaa avata tätä enempää ...
Temppuilija, minun mielestäni vielä tärkeämpää kuin se että kiellätkö vai myönnätkö häpeäsi on se, että PYSTYTKÖ TUNTEMAAN häpeää?
(Korjaan vain typot ... sorry kaverit.)
Häpeä ... on mun elämä. Kykenenkö tuntemaan häpeää?
Minä kirjoitan täällä narsismipalstalla yhdellä nimimerkillä, avaan itseäni, olen minä niin paljon kuin voin olla. Jos en kykenisi kantamaan häpeää siitä, mitä olen, en tekisi näin. Tottkai... olen kuin linnoitus, minulla on vahvat paikkani ja heikkouteni. Tunnen oman historiani ja tiedän mitä olen. Puolet Ruotsista ja puolet Venäjältä. Olen siis suomalainen. Meissä, sisaruksissani, yhdistyy kaksi sukua, jotka ovat suomalaisa. Se pimeä puoli suomalaisista on se, joka tulee Venäjältä. Me kun perinteisesti katsomme vain länteen. Tottakai. Minunkun suvustani on kuollut monta puolustaessaan niitä arvoja, jotka minut tuhosi. Arvostan heitä, mutten heidän arvomaailmaansa. Olen niin monen arvomaailman välissä. Toisaalta tässä on hyvä olla. Mä oon mä. Ilman niitä kuolleita, jotka elämään ovat vaikuttaneet, mä en olisi mä.... siis pohjimmilltani olen ylepeä isäni suvusta ja kiitos, tai kiroten, mummoni, isänäitini, en pidä minään äitini sukua, joka itseasiassa on lopulta varakkaampi ja ennen kaikkea henkisesti arvokkaampi, kuin isäni suku ... ja tiedän, että isäni etsii edelleen sitä, mitä hän äidissäni näki .... jännä juttu ... ehkä jollain on jotain lisättävää tähän?
Tilaa kuule aika psykiatrille, mitä pikemmin sen parempi!
Narsisti syyttä aina muita..toisissa aina helvetisti vikaa tai mokaavat mutta narsisti itse ei ollenkaan.
Työelämässä tälläinen on yleensä pomojennuoleskelija...erittäin ikävä kaikkia kohtaan.
Jos virkavalta tuottaa ongelmia narisisti ottaa tuon virkavallan vainoksi.
Mieheni ei koskaan maksa laskuja ajallaan, ja niistä tietenkin tulee aina karhut ja ulosotot. Sitten mies soittaa milloin mihinkin ja haukkuu kaikki virkailijat typeriksi pässeiksi, kun ovat lähettäneet perättömiä laskuja. Hän onnistuu uhkailemalla saamaan useasti laskujen korot anteeksi ja ai miten pollea hän onkaan, kun on saanut jonkun virkailijaparan itkemään ja alistumaan.
Hänessä ei siis KOSKAAN ole vikaa laskujen korkoihin, vaan laskujen lähettäjät ovat tehneet virheen, kun laittavat korot laskuihin omaa typeryyttään.
Mieheni on myös esimies (oma yritys) monelle työntekijälleen. Kaikenlaisia reppanoita on vain ottanut, jotta pääsee oikein kunnolla pomottamaan. Mies sanoo toisena päivänä toista ja toisena toista niin, että raasut ovat aina ihan sekaisin. Sitten kun yrittävät tehdä (alati vaihtuvien) ohjeiden mukaan töitänsä, ei mikään koskaan kelpaa, ja sitten taas heille huudetaan ja haukutaan täysin idioottipaskoiksi. Kun sitten työntekijät selittelevät, että sinähän sanoit, että näin piti tehdä, niin mies kieltää tietenkin kaiken ja raivoaa ettei ikinä koskaan saa hänelle sanoa lausetta, että "sähän sanoit..". Tämä käsky on tietenkin siksi, että siinä hän joutuisi myöntämään oman taitamattomuutensa hommassa.
Virheen tekeminen, ja sen myöntäminen itselle, edellyttää kykyä kantaa omaa häpeäänsä. Tuossa on isoja eroja ihmisten välillä. Toivottavasti miehesi ei tee koskaan konkurssia. Se, jos jokin on häpeällistä. Kuvaamasi kaltainen ihminen on tehnyt yrityksestä egonsa jatkeen... periaatteessa kai meillä kaikilla on mahdollisuus kasvaa ihmisinä. Tunnen erilaisia yrittäjiä ja on totta, että meistä on moneksi. Miehellesi voisi toisaalta tehdä hyvää tehdä konkurssi. Ainahan sitä voi laittaa uuden firman pystyyn uusin eväin, kulttuuri joka Suomesta puuttuu ja joka esim. USA:ssa on. Täällä kuvitellaan, että kun epäonnistuu, se oli sille yrittäjäsialle ihan oikein -- pirun öykkäri. Ja samaan aikaa sitä pidetään jotenkin hohdokkaana.
Ajatukseni on, että miehesi ei ole yhteydessä siihen pieneen poikaan sisällään, tai hän on ehkä vähän liiankin hyvin yhteydessä siihen, jolloin hänen minuutensa on pakko suojella sen herkän pojan tunteita muiden hyökkäyksiltä omilla agressioillaan, jotka lopulta erottavat hänet siitä mitä hän sisimmässään on -- haavoittuva ihminen itsekin.
Niin kauan, kuin hänellä on tuo valta-asema työntekijöihinsä, erilaisiin yhteistyökumppaneihin, jotka niitä laskuja lähettää, he kaikki periaatteessa ovat riippuvaisia hänestä ja siihen hänen valtansa perustuu ja se mahdollistaa tuollaisen lapsellisen käytöksen. Liian moni ihminen hänen elämässään sanoo hänelle - kyllä. Sellainen vääristää maailmankuvaa ja luo illuusion omasta ylivertaisuudesta, kun oikeasti pitäisi oivaltaa olevansa riippuvainen muista.
Eli: konkurssi voisi olla parasta, mitä miehellesi voisi tapahtua. Tosin se voi tappaa hänet. Aika näyttää.
esimiehenä jahtaa jatkuvasti duunareitansa, haukkuu heitä sumeilematta ja käyttää hyväksensä. Koskaan ei löydä syytä itsestänsä vaan vika on aina toisissa. Duunarit on suuria lusmuilijoita ja narskun suoranainen elämäntehtävä on tietää aina missä ne duunarit on. Narsku on hyvin itsekeskeinen ja luulee itsestään vaikka mitä. Se narsku raukka on pihalla kun lumiukko jos kysyt jotakin hyvin suoraan joka hiertää suhdetta. Narskulla on hierarkia mitä pitää vaalia pienillä lahjoilla, rahalla jne.. sellainen narskunen on minua lähellä, mutta tiedän jo hänen koukeronsa enkä päästä häntä päsmäröimään elämääni.
PS. en ole hänen alaisensa vaan tuttavansa.
En pidä häpeästä, siis vältän virheiden tekemistä vaikka jopa pakko-oireiluun asti. Samalla asetan itselleni hemmetinmoiset suorituspaineet selvitä elämästä. Rentous on silloin kaukana. Siispä sallin itselleni virheet ja mokat.
Hmm..tätä täytyy pohtia lisää