Saako lapsille antaa selkään?

Kyllä on tullut selkään saatua ja todella usein,kun olin pikkunen.Isä hakkasi meitä lapsia,jos hänen työkalunsa olivat "hävinneet".Syytti,että me lapset olemme ne ottaneet.Joka ikinen kerta oli hänen omilla jälillään.Eikä ollut vastaan sanomista,selkään tuli jokatapauksessa.Lapsuudesta jäänyt erilaiset kauhukuvat mieleeni.Usein olin sisarusteni ja äidin kanssa paossa isää,kun uhkasi tappaa meidät.Milloin ajoi pyssyn,milloin puukon kanssa perästä meitä,humalassa.Onneksemme naapuri oli aika lähellä,josta saimme aina turvapaikan ja soitettua poliisille.
Itse en koskaan ole lyönyt lapsiani.Minun luonteella ei semmoseen pysty.

Sisältä kultaa kirjoitti:

Kyllä on tullut selkään saatua ja todella usein,kun olin pikkunen.Isä hakkasi meitä lapsia,jos hänen työkalunsa olivat "hävinneet".Syytti,että me lapset olemme ne ottaneet.Joka ikinen kerta oli hänen omilla jälillään.Eikä ollut vastaan sanomista,selkään tuli jokatapauksessa.Lapsuudesta jäänyt erilaiset kauhukuvat mieleeni.Usein olin sisarusteni ja äidin kanssa paossa isää,kun uhkasi tappaa meidät.Milloin ajoi pyssyn,milloin puukon kanssa perästä meitä,humalassa.Onneksemme naapuri oli aika lähellä,josta saimme aina turvapaikan ja soitettua poliisille.
Itse en koskaan ole lyönyt lapsiani.Minun luonteella ei semmoseen pysty.

Lue lisää

Aitoa tunnustusta, koska otaksun että monet meistä 50- luvun pennuista ovat selkäänsä saaneet.

Sisältä kultaa kirjoitti:

Kyllä on tullut selkään saatua ja todella usein,kun olin pikkunen.Isä hakkasi meitä lapsia,jos hänen työkalunsa olivat "hävinneet".Syytti,että me lapset olemme ne ottaneet.Joka ikinen kerta oli hänen omilla jälillään.Eikä ollut vastaan sanomista,selkään tuli jokatapauksessa.Lapsuudesta jäänyt erilaiset kauhukuvat mieleeni.Usein olin sisarusteni ja äidin kanssa paossa isää,kun uhkasi tappaa meidät.Milloin ajoi pyssyn,milloin puukon kanssa perästä meitä,humalassa.Onneksemme naapuri oli aika lähellä,josta saimme aina turvapaikan ja soitettua poliisille.
Itse en koskaan ole lyönyt lapsiani.Minun luonteella ei semmoseen pysty.

Lue lisää

Olipa todella surullista lukea. Otan todella osaa. Ei tuollaista pysty varmaan koskaan käsittämään täysin että, miksi näin oma isä käyttäytyi ja mistä tuo silmitön viha? Meillä nyt ei ihan noin paha tilanne kotona ollut..Faija kun ei alkoholia koskaan nauttinut...tai mutsi...tai nauttivat mutta se oli sellaista hyvin turvallista koska kumpikaan ei humaltunut..ennemmän sellainen hyvän ruoan kanssa nautinto.....mutta ikinä en muista nähneeni omaa faijaani edes kännissä....Äkkipikaisuutta ja kyllä hänestäkin löytyi.. Meillä ei koskaan selvitelty sen kummemmin niitä syitä miksi selkään tuli...Vanhempani kun olivat molemmat aina töissä, eivät yksinkertaisesti jaksaneet ja pihalla lapsia todella paljon...Ainahan se syy oli jonkun toisen....ja me olimme tytöt sitten kun katsottiin että, ollaan jo muka isoja....niin yksiksemme tuo aika mitä koulusta päästiin...nooh, tulihan siinä lapsellisuudessa aina jollekin jotain mieleen jollakin meistä niin sanotusti välähti..mutta, kyllä se pahanteko oli ennemänkin tietämättömyyttä kuin varsinaisesti tietoista pahantekoa...Sikäli jälkeenpäin kun ajattelen...niin selkäsaunat olisi saaneet jäädä.....Saatiin sitten kaikki tuo ikäänkuin kollektiivinen selkäsauna...minä viiseimenä koska, oli pienin....monesti faija kyllä sanoi minulle minun vuoroni tuli...sisareni kun kuuntelivat oven takana...parunko minäkin?...peppulle kun vyöllä faija mäiski...että, paru nyt edes vähän....ei raaskinut minua sillee lyödä olin sellainen faijan oma lellikki kumminkin.....Vanhin sisareni tuosta kyllä tavallaan eniten kärsi....ei oikein vieläkään ole päässyt yli...Hänkö sai aina ensimmäisenä tämän kolleektiivisen selkäsaunan kovimman osuuden vaikka ikää hänelläkin jo 55 toisinaan vieläkin ottaa nyt puheeksi..kuinka häntä kuritettiin ja muita ei...niinkään....ja jonossa kun ekana...koska oli vanhin...

Todella ikävä oli lukea lapsuudestasi....ei minulla tuohon sanoja....ei löydy..ja eiväthän ne vieraan ja ulkopuolisen sanat noin rankkojen kokemusten jälkeen....niih....tunnu mistään...

Voimia sinulle...selviintyä ikävistä muistoistasi...

tsau:Friidu

Monta näkökulmaa kirjoitti:

Olipa todella surullista lukea. Otan todella osaa. Ei tuollaista pysty varmaan koskaan käsittämään täysin että, miksi näin oma isä käyttäytyi ja mistä tuo silmitön viha? Meillä nyt ei ihan noin paha tilanne kotona ollut..Faija kun ei alkoholia koskaan nauttinut...tai mutsi...tai nauttivat mutta se oli sellaista hyvin turvallista koska kumpikaan ei humaltunut..ennemmän sellainen hyvän ruoan kanssa nautinto.....mutta ikinä en muista nähneeni omaa faijaani edes kännissä....Äkkipikaisuutta ja kyllä hänestäkin löytyi.. Meillä ei koskaan selvitelty sen kummemmin niitä syitä miksi selkään tuli...Vanhempani kun olivat molemmat aina töissä, eivät yksinkertaisesti jaksaneet ja pihalla lapsia todella paljon...Ainahan se syy oli jonkun toisen....ja me olimme tytöt sitten kun katsottiin että, ollaan jo muka isoja....niin yksiksemme tuo aika mitä koulusta päästiin...nooh, tulihan siinä lapsellisuudessa aina jollekin jotain mieleen jollakin meistä niin sanotusti välähti..mutta, kyllä se pahanteko oli ennemänkin tietämättömyyttä kuin varsinaisesti tietoista pahantekoa...Sikäli jälkeenpäin kun ajattelen...niin selkäsaunat olisi saaneet jäädä.....Saatiin sitten kaikki tuo ikäänkuin kollektiivinen selkäsauna...minä viiseimenä koska, oli pienin....monesti faija kyllä sanoi minulle minun vuoroni tuli...sisareni kun kuuntelivat oven takana...parunko minäkin?...peppulle kun vyöllä faija mäiski...että, paru nyt edes vähän....ei raaskinut minua sillee lyödä olin sellainen faijan oma lellikki kumminkin.....Vanhin sisareni tuosta kyllä tavallaan eniten kärsi....ei oikein vieläkään ole päässyt yli...Hänkö sai aina ensimmäisenä tämän kolleektiivisen selkäsaunan kovimman osuuden vaikka ikää hänelläkin jo 55 toisinaan vieläkin ottaa nyt puheeksi..kuinka häntä kuritettiin ja muita ei...niinkään....ja jonossa kun ekana...koska oli vanhin...

Todella ikävä oli lukea lapsuudestasi....ei minulla tuohon sanoja....ei löydy..ja eiväthän ne vieraan ja ulkopuolisen sanat noin rankkojen kokemusten jälkeen....niih....tunnu mistään...

Voimia sinulle...selviintyä ikävistä muistoistasi...

tsau:Friidu

Lue lisää

tähän vielä tälläinen muisto kyllä...että taisin olla 11v..kun faija sitten ihan vakavasti sanoi että, nyt olet jo niin iso friidu....selkää et enää häneltä saa...Sinun on ymmärrättevä että, ole kohta aikuinen....

Siis aikuinen? Minäkö en vieläkään....mikä tuo aikuisuuden mittari on? Oikeesti....meidän piti vain aikuistua...koska, niin oletettiin....

Vitsi omat kundit tässä...vanhin kundi tuli toissapäivänä himaan käymään....niinmies meillä tulee berniilimunkkipussin kanssa...kundit kun tykkää;))) ja hän itse ei muka? Mitää aikuisia ole ainakaan meidän kundit...kaukana siitä;))) Lellitään ja hellitään ihan piloille...Nooh...parempi niin päin....

tsau:Friidu

Monta näkökulmaa kirjoitti:

Olipa todella surullista lukea. Otan todella osaa. Ei tuollaista pysty varmaan koskaan käsittämään täysin että, miksi näin oma isä käyttäytyi ja mistä tuo silmitön viha? Meillä nyt ei ihan noin paha tilanne kotona ollut..Faija kun ei alkoholia koskaan nauttinut...tai mutsi...tai nauttivat mutta se oli sellaista hyvin turvallista koska kumpikaan ei humaltunut..ennemmän sellainen hyvän ruoan kanssa nautinto.....mutta ikinä en muista nähneeni omaa faijaani edes kännissä....Äkkipikaisuutta ja kyllä hänestäkin löytyi.. Meillä ei koskaan selvitelty sen kummemmin niitä syitä miksi selkään tuli...Vanhempani kun olivat molemmat aina töissä, eivät yksinkertaisesti jaksaneet ja pihalla lapsia todella paljon...Ainahan se syy oli jonkun toisen....ja me olimme tytöt sitten kun katsottiin että, ollaan jo muka isoja....niin yksiksemme tuo aika mitä koulusta päästiin...nooh, tulihan siinä lapsellisuudessa aina jollekin jotain mieleen jollakin meistä niin sanotusti välähti..mutta, kyllä se pahanteko oli ennemänkin tietämättömyyttä kuin varsinaisesti tietoista pahantekoa...Sikäli jälkeenpäin kun ajattelen...niin selkäsaunat olisi saaneet jäädä.....Saatiin sitten kaikki tuo ikäänkuin kollektiivinen selkäsauna...minä viiseimenä koska, oli pienin....monesti faija kyllä sanoi minulle minun vuoroni tuli...sisareni kun kuuntelivat oven takana...parunko minäkin?...peppulle kun vyöllä faija mäiski...että, paru nyt edes vähän....ei raaskinut minua sillee lyödä olin sellainen faijan oma lellikki kumminkin.....Vanhin sisareni tuosta kyllä tavallaan eniten kärsi....ei oikein vieläkään ole päässyt yli...Hänkö sai aina ensimmäisenä tämän kolleektiivisen selkäsaunan kovimman osuuden vaikka ikää hänelläkin jo 55 toisinaan vieläkin ottaa nyt puheeksi..kuinka häntä kuritettiin ja muita ei...niinkään....ja jonossa kun ekana...koska oli vanhin...

Todella ikävä oli lukea lapsuudestasi....ei minulla tuohon sanoja....ei löydy..ja eiväthän ne vieraan ja ulkopuolisen sanat noin rankkojen kokemusten jälkeen....niih....tunnu mistään...

Voimia sinulle...selviintyä ikävistä muistoistasi...

tsau:Friidu

Lue lisää

Kiitos myötätunnosta Monta näkökulmaa :)
Kyllä lapsuusajat tulevat useinkin mieleen.Esim.silloin jos joku huutaa toiselle,minulle tulee sellainen "paniikinomainen hätä".Itse en pysty edes huutamaan kenellekään.Olen ollut aina sitä mieltä,että puhumalla pitää asiat selvittää,ei huutamalla.Tietenkin ne jotka huutavat,varmasti saavat asian kuin asian helpommin toisen "kaaliin".Kai tuo huutamattomuuskin syynä siihen,että minua ei oteta niin vakavasti,vaikka kuinka totisella naamalla asiasta sanon.
Lapsuudestani on myös jäänyt kirkkaasti mieleen,kun isä viilsi äitiä puukolla mahaan.Äiti oli silloin viimeisillään raskaana.Minä olin silloin ihan lähietäisyydellä,paniikissa en pystynyt tekemään mitään.Jähmetyin paikoilleni.
Äiti erosi isästä,kun aloitin ala-asteen.Kyllä olen monesti keskustellut silloisista tapahtumista äidin kanssa.Olen kiittänyt äitiä siitä,että uskalsi lähteä meidän lasten kanssa pois perhehelvetistä.

Sisältä kultaa kirjoitti:

Kiitos myötätunnosta Monta näkökulmaa :)
Kyllä lapsuusajat tulevat useinkin mieleen.Esim.silloin jos joku huutaa toiselle,minulle tulee sellainen "paniikinomainen hätä".Itse en pysty edes huutamaan kenellekään.Olen ollut aina sitä mieltä,että puhumalla pitää asiat selvittää,ei huutamalla.Tietenkin ne jotka huutavat,varmasti saavat asian kuin asian helpommin toisen "kaaliin".Kai tuo huutamattomuuskin syynä siihen,että minua ei oteta niin vakavasti,vaikka kuinka totisella naamalla asiasta sanon.
Lapsuudestani on myös jäänyt kirkkaasti mieleen,kun isä viilsi äitiä puukolla mahaan.Äiti oli silloin viimeisillään raskaana.Minä olin silloin ihan lähietäisyydellä,paniikissa en pystynyt tekemään mitään.Jähmetyin paikoilleni.
Äiti erosi isästä,kun aloitin ala-asteen.Kyllä olen monesti keskustellut silloisista tapahtumista äidin kanssa.Olen kiittänyt äitiä siitä,että uskalsi lähteä meidän lasten kanssa pois perhehelvetistä.

Lue lisää

Onneksi äidilläsi oli voimaa lähteä... mutta, ymmärrän kyllä pelkosi. Meillä faija ei koskaan meitä perheenä fyysisesti uhanut...mutta, sellainen pelko jäi...minullekin kun vanhempani olivat kovin voimakas tahtoisia molemmat kävivät ikäänkuin valtataistelua kumpi perhettä ns. johti......niin tämä...faija meillä sitten pakkasi matkalaukkujaan ja aina uhkasi että, hän jättää meidät jotenkin perheenä..Eihän kuitenkaan jättänyt..vanhempi eivät koskaan eroneet..ja murros-iässä kun jo oltiin tuo heidänkin ikäänkuin seestyi...Riidat jäivät pikku-hiljaa pois kokonaan......Minulle siitä, jäi sellainen pelko että, nuorena naisena en uskaltanut sitten oikein sitoutua...minut todella pitää vakuuttaa että, minua oikeesti rakastaa....Tuota en en oikein edes tiedostanut vasta kun nyt tässä keski-iässä....mieheni kun tätä ihmetteli. Että, jos hän sanoo rakastavansa minua...niin miksi en tahdo uskoa?

Onneksi perheenä selvisitte...Opi myös huutamaan tuo pahanolosi pois fyysisesti...mene vaikka metsään ja huuda...huuda tuo kipusi...sinun ei tarvitse myöskään antaa anteeksi....olitte täysin syyttömiä isäsi väkivaltaan...mutta, anna itsellesi oikeus olla myös vihainen....

Sitä mieltä kun itse olen...että, meillä kaikilla on oikeus kaikkiin tunteisiimme....niitä ei tarvitse leikata pois...mutta, niiden kanssa voi oppia elämään...Surua sitten minkä väkivalta on varmasti myös tuonut....niin avoimuus...siinä...älä jää surusi kanssa yksin...vaa kerro avoimesti...aina kuitenkin ihmisiä jotka, myös ymmärtävät mistä puhut...mitä haluat sanoa...mitä kertoa.. Ei poista tapahumia lapsuudestasi mutta auttaa sinua jaksamaan elämässäsi eteenpäin...

tsau:Friidu

Monta näkökulmaa kirjoitti:

Onneksi äidilläsi oli voimaa lähteä... mutta, ymmärrän kyllä pelkosi. Meillä faija ei koskaan meitä perheenä fyysisesti uhanut...mutta, sellainen pelko jäi...minullekin kun vanhempani olivat kovin voimakas tahtoisia molemmat kävivät ikäänkuin valtataistelua kumpi perhettä ns. johti......niin tämä...faija meillä sitten pakkasi matkalaukkujaan ja aina uhkasi että, hän jättää meidät jotenkin perheenä..Eihän kuitenkaan jättänyt..vanhempi eivät koskaan eroneet..ja murros-iässä kun jo oltiin tuo heidänkin ikäänkuin seestyi...Riidat jäivät pikku-hiljaa pois kokonaan......Minulle siitä, jäi sellainen pelko että, nuorena naisena en uskaltanut sitten oikein sitoutua...minut todella pitää vakuuttaa että, minua oikeesti rakastaa....Tuota en en oikein edes tiedostanut vasta kun nyt tässä keski-iässä....mieheni kun tätä ihmetteli. Että, jos hän sanoo rakastavansa minua...niin miksi en tahdo uskoa?

Onneksi perheenä selvisitte...Opi myös huutamaan tuo pahanolosi pois fyysisesti...mene vaikka metsään ja huuda...huuda tuo kipusi...sinun ei tarvitse myöskään antaa anteeksi....olitte täysin syyttömiä isäsi väkivaltaan...mutta, anna itsellesi oikeus olla myös vihainen....

Sitä mieltä kun itse olen...että, meillä kaikilla on oikeus kaikkiin tunteisiimme....niitä ei tarvitse leikata pois...mutta, niiden kanssa voi oppia elämään...Surua sitten minkä väkivalta on varmasti myös tuonut....niin avoimuus...siinä...älä jää surusi kanssa yksin...vaa kerro avoimesti...aina kuitenkin ihmisiä jotka, myös ymmärtävät mistä puhut...mitä haluat sanoa...mitä kertoa.. Ei poista tapahumia lapsuudestasi mutta auttaa sinua jaksamaan elämässäsi eteenpäin...

tsau:Friidu

Lue lisää

Siinäpä se ongelma just onkin,että en osaa huutaa enkä olla vihainen.Minut pienenä jo laitettu maanrakoon,enkä vielä tänä päivänäkään osaa muuttaa itseäni.Olen kyllä kovasti koettanut,mutta itkuhan siinä aina pääsee,kun koetan edes vähän korottaa ääntäni.Olen jo luovuttanut,ei minua ole luotu ainakaan huutamaan :)Tietenkin toisaalta se on hyvä asia ettei koskaan suutu,onpa sitten rauha maassa kaikkien ihmisten kanssa:) Tietenkin on ollut elämässä paljonkin asioita,joissa "kiehun",mutta pidän ne sisälläni.Tiedän,ettei se ole hyväksi,mutta minkäs teen luonteelleni.
Äidin kanssa olen paljon käynyt lapsuuden aikaisia kokemuksia läpi.Äiti kyllä on ollut tukenani,kun minua on ahdistanut nuo kokemukset.Muut sukulaiset tai ystävänikään eivät ole samantapaista edes kokeneet,joten he eivät voi ymmärtää millaista on herätä aamulla,kun ei tiennyt onko päivä se viimeinen.
Mutta olen pahimman yli jo päässyt,nyt ajatuksissa jo iloiset asiat :) Joskus vaan tulee mentyä ajassa taaksepäin ja silloin palautuvat nuo kauhukuvat lapsuudestani.
Kiitos kannustavista sanoistasi,iloinen mieli jäi vastauksistasi :))))

Sisältä kultaa kirjoitti:

Siinäpä se ongelma just onkin,että en osaa huutaa enkä olla vihainen.Minut pienenä jo laitettu maanrakoon,enkä vielä tänä päivänäkään osaa muuttaa itseäni.Olen kyllä kovasti koettanut,mutta itkuhan siinä aina pääsee,kun koetan edes vähän korottaa ääntäni.Olen jo luovuttanut,ei minua ole luotu ainakaan huutamaan :)Tietenkin toisaalta se on hyvä asia ettei koskaan suutu,onpa sitten rauha maassa kaikkien ihmisten kanssa:) Tietenkin on ollut elämässä paljonkin asioita,joissa "kiehun",mutta pidän ne sisälläni.Tiedän,ettei se ole hyväksi,mutta minkäs teen luonteelleni.
Äidin kanssa olen paljon käynyt lapsuuden aikaisia kokemuksia läpi.Äiti kyllä on ollut tukenani,kun minua on ahdistanut nuo kokemukset.Muut sukulaiset tai ystävänikään eivät ole samantapaista edes kokeneet,joten he eivät voi ymmärtää millaista on herätä aamulla,kun ei tiennyt onko päivä se viimeinen.
Mutta olen pahimman yli jo päässyt,nyt ajatuksissa jo iloiset asiat :) Joskus vaan tulee mentyä ajassa taaksepäin ja silloin palautuvat nuo kauhukuvat lapsuudestani.
Kiitos kannustavista sanoistasi,iloinen mieli jäi vastauksistasi :))))

Lue lisää

myös aikuisena voi hakea Kelan kautta terapioita...Siis lääkäri tuo terapialähetteen kirjoittaa...on olemassa kaikenlaisia oikeiden ammattilaisten vetämiä joko yksilö- tai ryhmäterapioita tänäpäivänä saatavilla jotka ovat laillistettuja ja silleen ammattilaisia auttajia...missä turvallisin keinoin näitä kamalia lapsuuden kauhukokemuksia voi käydä lävitse..Jos, oikein pahalta tuntuu....ja tuntuu että, sellaiseen voisit mennä? Niin otapa vähän selville...Ja todella tuota häpeää tai pelkoa ja ahdistusta ei tarvitse jaksaa yksin kantaa. Sinä ja äitisi ja perheesi olitte hirveän väkivallan uhreja...ette voineet sillioin mitään.

Voimia sinulle ajatuksella lämmöllä; toivoo.

tsau:Friidu

Monta näkökulmaa kirjoitti:

myös aikuisena voi hakea Kelan kautta terapioita...Siis lääkäri tuo terapialähetteen kirjoittaa...on olemassa kaikenlaisia oikeiden ammattilaisten vetämiä joko yksilö- tai ryhmäterapioita tänäpäivänä saatavilla jotka ovat laillistettuja ja silleen ammattilaisia auttajia...missä turvallisin keinoin näitä kamalia lapsuuden kauhukokemuksia voi käydä lävitse..Jos, oikein pahalta tuntuu....ja tuntuu että, sellaiseen voisit mennä? Niin otapa vähän selville...Ja todella tuota häpeää tai pelkoa ja ahdistusta ei tarvitse jaksaa yksin kantaa. Sinä ja äitisi ja perheesi olitte hirveän väkivallan uhreja...ette voineet sillioin mitään.

Voimia sinulle ajatuksella lämmöllä; toivoo.

tsau:Friidu

Lue lisää

Kiitos Monta Näkökulmaa:) Tietenkin harkitsen tuota terapiaa,jos rupeaa tuntumaan,etten enää jaksa raskasta taakkaa harteillani kantaa.

Nooh;))) hellästi pepulle mieskin Friidua väliin...läpsyttelee muka tosissaan...mutta, kuitenkin leikkisesti...että, menetkös siitä...:))) Saattaa tokaista että, peppu kyllä pitäisi sinultakin punaiseksi....tuollainen tottelematon tapaus...ja kurittaa pitäisi... :)))Sellainen läpsytys se naiselle sopii...


Mutta, jos asiaa tosissaan miettii....niin enpä usko että, ihminen haukkumalla ja räksyttämällä toimii...Kyllä aikuinen ihminen paremmin ottaa vastaa kriittiikkiä jos, se puolisoltakin sellaista hellyydellä ja lempeydellä tapahtuvaa ojentelua...puolin ja toisin...Ei kukaan tykkää siitä jos kovasti moititaan....ja tavallaan poljetaan se ihmisarvo...että, sinäkö nyt huonompi kuin minä...siis ihmisenä...MINÄ tiedän paremmin? Ja vaikka tietäsikin...voihan tuon uuden tiedon jotenkin kauniisti toiselle sanoa....Eri juttu sitten ottaako toinen aina vastaan...Sitä ihminen kun ei voi muuttaa kuin itseään....parisuhteessakaan....kuitenkaan...lopulta. Harmittaahan se toisinaan toisen jääräpäisyys...kovastikin...mutta;)) Kaikkea et voi saada elämältä....aina..Eikä täydellistä ihmistä ole olemassa.


tsau:Friidu

täysin tarpeetonta minustakin. Toki minäkin mutsina olen koville aikanan kundin kanssa joutunut...hänelläkö tuo 12 vuotiaana sellainen uhma-ikä joka vielä aika voimalla tuli esiin myös fyysisesti ja aivan yllättäen.....Pikkuinen kooltaan mutta hyvin sitkee jäbä oli silloin...mutta se sisu;))) Nyt naurattaa mutta ei silloin.....Hyvät neuvot sain miten toimia...kundi kun yritti voimalla selättää minut jotta, saisi tahtonsa lävitse.....Nooh...eräänkerrankin tämäkin mutsi...sit vaan sai tilanteen koko oli pakko niin rauhoitettua niin...että, sylissäkö ei voimat riittäneet pitämään millään sen kokoista jäbää..enää....Laiton kundi sohvalle maate..ja istuin jalkojen päälle ettei päässyt potkimaan jaloillaan otin käsistä kiinni...kunnes se raivari oli ohi...Pikkuhiljaa tätä temppua kun toisettiin ja toistettiin....niin sitten jäi se riehuminen....kokonaan...Kyllähän se pinnaa vaati...Nyt jos, täytyisi isoa roikeletta rauhoitella...joka päätä pidempi ei tulisi mitään...Sellainen voimakas ja hyvä kuntoinen kaveri...ja todella voimaa;))

Mutta kyllä siinä hiki virtasi....tämänkin kaverin kanssa...Sitäkö ei saa vanhempana silloinkaan tuota malttia menettää....Itse hyvin arka myös herkkä kaikille kipu jutuille.....niih...tähän uskon että, ihmísen IHO kun on se suurin ns. elin....Ihonmuisti muistaa kaikki tuollaiset väkivaltaiset jutut vaikka ne nyt olisi snadejakin toiset sitten reagoivat että, eihän se nyt mitään, mutta olemme siinäkin erilaisia...Olemme tuossa Ihomuistissa niin erilaisia yksilöitä..siinä ......varsinkin jos, se on kovin herkkä...Siksi en tuota piiskaamisesta pidä parhaana keinona myöskään vaan turhana.....Mutta, ne rajat...on tehtävä selväksi lapsille...ei niitä aikuisina enää kukaan ojentele...Ajoissa saatava tuo tieto sinne...miten asiat ratkaistaan.. Ja sitten voimia niille joilla vielä murros-ikäisiä lapsia tai nuoria...Ajatelkaa että, se menee jonain päivänä ohitse;)). Sekin ikä mutta, vällttämätön vaihe....ihmisen kehityksen kannalta...jos, tuo murros-ikä jää pois...paljon pahemmin silloin asiat....Alistettu lapsi. kun...niin on myös helposti alistettu aikuinen....kun se oma tahto on murrettu....väärin keinoin....

tsau:Friidu

jos ei riitä, se normaali puhe ja ohjaus. Kaikki lapsetkaan eivät ole samanlaisia. Omalle se on riittänyt mutta itse aikoinani jonkun kerran tajusin vasta koivuniemen herran jälkeen, missä mennään. Ja vitsasta huolimatta koen vanhempani hyviksi kasvattajiksi.
Aivan eri asia sitten on ne vanhemmat, jotka riepottelevat lapsiaan syyttä suotta, kun omat hermot ei kestä. Sitäkin kun tapahtuu, valitettavasti.

mies-vm56 kirjoitti:

jos ei riitä, se normaali puhe ja ohjaus. Kaikki lapsetkaan eivät ole samanlaisia. Omalle se on riittänyt mutta itse aikoinani jonkun kerran tajusin vasta koivuniemen herran jälkeen, missä mennään. Ja vitsasta huolimatta koen vanhempani hyviksi kasvattajiksi.
Aivan eri asia sitten on ne vanhemmat, jotka riepottelevat lapsiaan syyttä suotta, kun omat hermot ei kestä. Sitäkin kun tapahtuu, valitettavasti.

Lue lisää

Voi olla tarpeellista koivuniemi, jos ei rauhallinen keskustelu ja puhuminen auta. Olen ilmeisesti päässyt "vähällä". Onneksi!! Monesti jälkeenpäin olen mielessäni ajatellut, että luojan kiitos, meidän poika tuli pingistreeneistä, kun muutamia hänen luokkalaisiaan poikia perjantai-iltana oli silloin jo poliisiautossa, eikä ikää kovinkaan paljoa vielä. En olisi kuitenkaan valmis ohjeita muille antamaan, kun jokainen henkilö on kuitenkin ihan oma yksilö.:)

Sinimarjanen kirjoitti:

Voi olla tarpeellista koivuniemi, jos ei rauhallinen keskustelu ja puhuminen auta. Olen ilmeisesti päässyt "vähällä". Onneksi!! Monesti jälkeenpäin olen mielessäni ajatellut, että luojan kiitos, meidän poika tuli pingistreeneistä, kun muutamia hänen luokkalaisiaan poikia perjantai-iltana oli silloin jo poliisiautossa, eikä ikää kovinkaan paljoa vielä. En olisi kuitenkaan valmis ohjeita muille antamaan, kun jokainen henkilö on kuitenkin ihan oma yksilö.:)

Lue lisää

Sen verran vielä, että minä en pystyisi siihen koivuniemeen. Minulta se jää tekemättä.

Sinimarjanen kirjoitti:

Sen verran vielä, että minä en pystyisi siihen koivuniemeen. Minulta se jää tekemättä.

eihän sen juuri edes satuttaa tarvitse, kunhan on sen sanan vahvenne. Ja yksilöitä on, niin kasvattajat kuin kasvatettavatkin ja "hyviä" neuvoja on sivusta helppo jaella vaikka metsään sitten mentäisiinkin.
Mutta jos poliisiautolla kotiin tullaan, niin mahtaako koivuniemestäkään enään apuja olla;)

Eikös aikuiselle saa antaa selkäsaunan, jos luulee siihen pystyvänsä. Lapsia eikä naisia ei saa pahoinpidellä. Mutta kannattaa harkita, sillä aikuisen kanssa voi käydä niin, että saakin itse selkäsaunan. Jollei uhri pysty sitä antamaan, niin sitten uhrin kaveri.Nythän on niin, että herra se on hellallakin.

Kyllä saa jos aikuinen kehoittaa ja on fysiikaltaan riittävä.
Olen ollut tilanteessa jossa kaveri sanoi: Lyö jos uskallat! Päivänselvä tilanne.

Tietysti tuli olosuhteita joissa kaveri provosoi tai uhkasi joten vaihtoehdot olivat vähissä.

On ollut myös jokunen tilanne jossa poistuminen on ollut mahdoton, siis todella kulku ollut estynyt.
Viimeinen tälläinen oli ollessani 47-vuotinen. Seurauksena murtunut rystynen.