En tiedä voinko toipua masennuksesta. Mielestäni olen sairastanut sitä vaiheittain koko elämäni läpi, kun tarkkaan ajattelee.
Jotain esimerkkejä..
Tällä hetkellä minulla on elämässä yksi tärkeä ihminen, olen välittänyt hänestä muunakin kuin ystävänä.
Paria meistä ei voisi tulla, mutta olen riippuvainen hänestä. Jokin osa päässäni uskottelee minulle, että jos meistä tulisi pari paranemiseni edistyisi. Mutta sitten taas ajattelen esimerkiksi tuttavaani, joka seurustelee juuri hänelle oikean ihmisen kanssa, on menossa naimisiin ja hyvin menee parisuhteessa.. Mutta hän on todella onneton ja masentunut. Ei toimiva parisuhde siis takaa onnellisuutta.
Kun en ollut vielä aikuinen, minulla ei koskaan ollut kavereita jotka piristivät ja joiden kanssa viettää aikaa. Luulin että ystävät ja kaverit takaavat onnellisuuden, on joku kenelle voi kertoa huolia ja ihmisiä kenen kanssa viettää aikaa. Minusta tuntuu että kavereiden kanssa vietetty aika ja heille puhuminen vain pahentaa tuskaa kuitenkin nykyään. Tästä syystä en voi nähdä kavereitani usein.
Luulin myös joskus että kun tulee toimeen ja opiskelee haluamaansa alaa, tai tekee työtä josta pitää takaa onnellisuuden. Pidän töistäni, mutta en ole enää työkykyinen.. Olen pääsemässä opiskelemaan alaa joka kiinnostaa minua mutta sekään ei saa minussa aikaan mitään ilon pilkahdusta. Se että tulen toimeen helpottaa vain arkea, mutta ei tee minua onnelliseksi.
Harrastuksista tai vapaa-ajan tekemisistä ei varmasti tarvitse mainitakaan.. Pidän niistä, hetken saatan olla iloinen. Ihan pienen hetken. Kunnes taas olen onnettomampi kuin koskaan.
Näiden tueksi olen tietysti ajatellut terapiaa ja ehkä lääkitystäkin. Olen käsitellyt terapiassa asioita ja oppinut todella paljon oikeita tapoja toimia, mutta silti minuun sattuu koko ajan.
Jotain esimerkkejä..
Tällä hetkellä minulla on elämässä yksi tärkeä ihminen, olen välittänyt hänestä muunakin kuin ystävänä.
Paria meistä ei voisi tulla, mutta olen riippuvainen hänestä. Jokin osa päässäni uskottelee minulle, että jos meistä tulisi pari paranemiseni edistyisi. Mutta sitten taas ajattelen esimerkiksi tuttavaani, joka seurustelee juuri hänelle oikean ihmisen kanssa, on menossa naimisiin ja hyvin menee parisuhteessa.. Mutta hän on todella onneton ja masentunut. Ei toimiva parisuhde siis takaa onnellisuutta.
Kun en ollut vielä aikuinen, minulla ei koskaan ollut kavereita jotka piristivät ja joiden kanssa viettää aikaa. Luulin että ystävät ja kaverit takaavat onnellisuuden, on joku kenelle voi kertoa huolia ja ihmisiä kenen kanssa viettää aikaa. Minusta tuntuu että kavereiden kanssa vietetty aika ja heille puhuminen vain pahentaa tuskaa kuitenkin nykyään. Tästä syystä en voi nähdä kavereitani usein.
Luulin myös joskus että kun tulee toimeen ja opiskelee haluamaansa alaa, tai tekee työtä josta pitää takaa onnellisuuden. Pidän töistäni, mutta en ole enää työkykyinen.. Olen pääsemässä opiskelemaan alaa joka kiinnostaa minua mutta sekään ei saa minussa aikaan mitään ilon pilkahdusta. Se että tulen toimeen helpottaa vain arkea, mutta ei tee minua onnelliseksi.
Harrastuksista tai vapaa-ajan tekemisistä ei varmasti tarvitse mainitakaan.. Pidän niistä, hetken saatan olla iloinen. Ihan pienen hetken. Kunnes taas olen onnettomampi kuin koskaan.
Näiden tueksi olen tietysti ajatellut terapiaa ja ehkä lääkitystäkin. Olen käsitellyt terapiassa asioita ja oppinut todella paljon oikeita tapoja toimia, mutta silti minuun sattuu koko ajan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ykköstavoitteenasi. Sitä on maailmassa hyvin vähän ja hyvin harvat ovat onnistuneet sen tavoittelussa.
Joten tyydy vähempään ja ilotse siitä, mitä sinulla on. "Jokainen on oman onnensa seppä" niinkuin sanotaan.
Eli se on hyvä, mihin itse pystyy, sillä kukan ystävä ei voi taata toisen hyvinvointia tai onnellisuutta.
Loppujen lopuksi jokainen kuitenkin katsoo ensisijaisesti omaa asemaansa, niin sinäkin.
Varmaan voit hakeutua terapiaan ja saat lääkityksenkin. Siitä voi olla apua tai ainakin se voi helpottaa oloasi, mutta muista, että itse pitää tehdä töitä oman onnensa eteen.