Mietin vaan kuinkahan moni ihminen jättää syvän jälkensä ihmiseen. Ja jättääkö enemmän jos asioita ei ikinä selvitetty? (vaikka sanoja ei koskaan liiemmin edes tarvittu) En tiedä miten pukea tällaista ikävää sanoiksi... vai olisiko kaipaus oikea sana. En todellakaan halua että mietin aina silloin tällöin vielä esim. 10v päästä samaa asiaa. Tyhmyydestä kärsii koko kroppa, mutta jotain rajaa sentään? Eikä tätä asiaa pysty ratkaisemaan mitenkään enää, siihen ei ole enää mahdollisuutta. Mikä on tämän viestin pointti? lieventää tuskaa, typerää, mutta kaikki muut konstit on jo kokeiltu. Ja näyttäähän täällä muutakin sekoilua olevan. Tai en tiedä onko tämä edes tuskaa, tavallaan joskus ei, jonkinlaista outoa sisäistä kärsimystä kuitenkin. Luulin olevani vahvempi. Miten voin unohtaa hänet lopullisesti jos ilmiselvä ratkaisu on suljettu pois pelistä? Älkää sanoko että en koskaan?
Keskeneräinen
-....
32809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Täynnä näitä viestejä.. kaipaan sitä ihmistä,mutta kaikki on jo menetetty. miten traagista !
Ettekö te penteleen idiootit opi puhumaan silloin kun se on mahdollista.? Maksavatko ne sanat vai missä vika.
Ja miksi se ei enää ole mahdollista. ?
Putkiaivo.
Ei maailma ole niin mustavalkoinen. Aikuisen ihmisen täytyy miettiä tekojensa seurauksia. Esimerkiksi haluanko olla mahdollisesti avionrikkoja jne. jne.
Olisihan se mukava jos tässä olisi niin lapsellisesta asiasta kuin ujoudesta kysymys.
Onko toinen osapuoli sitten aivan valmis vaikka mihin? Luulisi että ihmiset osaavat kuitenkin ajatella. Eikös asioista voi keskustela?
mietin minäkin, että miksei se olisi mahdollista.
Jos tämä ihminen sulle merkitsee oikeasti sinulle jotakin niin eikö edes kannattaisi kokeilla.
samaa mieltä.
jos tunne on aito eise koskaan unohdu eikä katoa.
se on ja pysyy ja tulee aina mieleen kun tapahtuu tai näkee jotain mikä muistuttaa hänestä. . .
ottaakaa yhteyttä ikävänne kohteisiin ja opetelkaa elämään itsellenne ja rakkaimmillenne.
aina kannattaa puhua, voihan olla että väärin käsitykset on molemminpuoleisia.
ja vois olla monilta väärin käsityksiltä olisi vältytty...
rakkaus on valtameri... myrskyineen kaikkine hyvineen...
;)
.."tuo meri rakkauden,tuo meri myrskyinen,se meitä kuljettaa,myrskyissä maan"
Ja miksihän myrskysi..? Nyt on ihan tyven..
Elämän meri se vaan myrskyää,enämpi myrskyä kuin tyventä.
Ja elän, eilen myrskysin tänään en..Heh
taidat sittenkin olla . . . heh hehe
valtameri rakkauden yhdistää, ei tosiaankaan omassa karsinassa märehtiminen...
härkäpäinenkin sen tajuaa, joku toinen punnitsee, delfiinit uivat ilakoivat valtameressä...
hehee härkäpäinenpä hyvinkin....
"Säätilat" aina vaihtelee..Naisten oikeus..Katsos.
Ikävä, yhtä päätä..
voikun olisitkin se minun mereni...
hyvää ytävänpäivää sinulle
Tuu meseen ! Samoin sulle hyvää ystävän päivää..
kerenny.... ;;((((((
Noh.. Tänäänkin.lie aika "istunnon" .. Jos nyt sitten..
Hän jätti "polttomerkin" sydämeeni... En usko, että enää koskaan koen vastaavaa. Voisinpa kertoa hänelle, mitä kaikkea hyvää hänen tapaamisensa elämääni toi. Rakkaudella hänen.
Miksi et voisi kertoa :) ..hän saattaisi pitää siitä.
missähän Suomen kolkassa näin syvällistä ikävää ja surua tunnetaan?
Noin suunnilleen keskelle Suomea sijoittuu minun ikäväni ja suruni.
Hyvää yötä ja kauneimpia unia.
Äläkä täällä märäjä.
Tämähän on sitä tyypillistä suomipoika ikävää.. Ja p..le en kerro miltä musta tuntuu..Itket sitten haudallani,kun et ikinä tienny et rakastin sinua. Mut kerro en vaikka mikä ois.
Minun ikäväni ja suruni sijaitsee keskisestä Suomesta itäänpäin...
Jouduin hautaamaan ikäväni syvälle sydämeeni. Hän ei tule jättämään minua koskaan kylmäksi...
Meille yhteistä enää ovat vain ajoittain sama baana ja pikaiset törmäämiset työympyröissä...
Hän on ainut joka on vienyt jalat alta... ei sellaista rakkautta voi kokea kuin kerran elämässä...
sorry niille jotka muuta uskovat...
Kauneimpia unia hänelle toivottaen...toivottavasti tapaan hänet edes unissa...
Minäkin toivon, että edes unissa..
http://www.youtube.com/watch?v=8xryjvBkJXw&feature=related
mut ei ihan...
pohjois-pohjanmaan etelä osa. . . ;)
Miten voit unohtaa hänet? Et voi. Et koskaan.
Kaiken voi aina ratkaista. Ihan mitä tahansa lopullista kuvittelet tapahtuneen, sen voi ratkaista. Siihen on aina mahdollisuus.
Sisäinen kärsimys ei lopu, ennen kuin asia on selvitetty. Tiedät sen itsekin.
Mitä konsteja olet kokeilut tuskan lieventämiseen?
Silloin kun kohtaa suuren kaiken mullistavan rakkauden jää syvä jälki, uskon sen jäävän joka tapauksessa. En usko että syvyyttä tai rakkauden määrää voi mitata. Sen vain tuntee ja tietää jokainen omalla kohdallaan.
Asioiden selvittämättä jääminen on raastavaa ja voi ruokkia haaveita. Mutta kun kaikki on selvitetty ja totuus rysähtää päin naamaa murskaten rakastuneen; pahalta se tuntuu myös silloin. Ero lienee vain se, että 10 vuoden päästä tietää miten asiat olivat, oikeasti. Hyväksypä sitä tai ei.
http://www.youtube.com/watch?v=K-pKZ8IrTxs
mutta päästäppä tästä nyt jatkaan elämää...
ei taida aivan hevilläkään onnistua... ;(
aina mielessä ja kuvissa syvällä sydämmessä
mistä niitä muistoja ei kukaan pois saa, ei edes itse vaikka voisi olla paljon helpompaa koittaa elää...
kaipaus on tallella ja kuvat kirkkaina sydämmessä vielä kymmenen vuoden jälkeen,, veikkaan ma
sellanen on aito oikea rakkaus, vaikka mitä olisi tapahtunut....
tulee muita ja menee muita, mutta silti olet mielessä päällimmäisenä
Elämässä vain tulee eteen asioita joita mietit että olisi pitänyt tehdä toisin.....
Mahdollisuus voi vain mennä ja se oli siinä.....
Kauaa ei kannata miettiä.....
...muistot jää ja pieni määrä kaipausta.
Olin sekaisin, eksynyt. En halua vaihtaa nykyistä oloani siihen. En halua hajottaa itseäni enää.