18v eheh, Ei kiinnosta mikään ammatti..pidin kaks välivuotta ja nyt opiskelen väkisin ammattikoulussa ja kaikki aineet nollia. EI kiinnosta ihmisten kanssa oleminen, kaikki puheen aiheetkin ihan turhia. En käytä kännykkää tai mitään, vapaa-aika menee syödessä ja sohvalla makoilen. En käy pihallakaan ikinä.............
Miksei eutanasiaa voida laillistaa ja siihen ikäraja vaikka 18v. Jos ei kiinnosta mikään tässä maailmassa..joku suljettu tila, sinne haulikko ja yks panos mukaa.
Lopetan skolet ja nostan sossusta tukia, mitä väliä silläkää ku kuitenkin kuollaa, yks ihminen vaa ni ei mitää merkityst. ensimmäistä kertaa kirjotin ja ihan paskaa tekstiä, en halua ees apua ellei sit tulla väkisin asunnosta hakemaa, mitä hyötyä siitäkää..lääkkeet ei auta olotilaan ja mitä puhuminen auttaa, ei mitään.
ANGST :::::::::) mut kaikki on joskus ollu tä ikäsii
Miksei eutanasiaa voida laillistaa ja siihen ikäraja vaikka 18v. Jos ei kiinnosta mikään tässä maailmassa..joku suljettu tila, sinne haulikko ja yks panos mukaa.
Lopetan skolet ja nostan sossusta tukia, mitä väliä silläkää ku kuitenkin kuollaa, yks ihminen vaa ni ei mitää merkityst. ensimmäistä kertaa kirjotin ja ihan paskaa tekstiä, en halua ees apua ellei sit tulla väkisin asunnosta hakemaa, mitä hyötyä siitäkää..lääkkeet ei auta olotilaan ja mitä puhuminen auttaa, ei mitään.
ANGST :::::::::) mut kaikki on joskus ollu tä ikäsii
Vastaukset 10
Vanhimmat
sinä kuvasit oloasi jotenkin sillai elävästi, että sain tuntuman, miltä umpikujamaiselta sinusta nyt tuntuu. Muistathan, että meidän tunteemme voivat pettää sikäli, että ne eivät tiedä. Se miltä tuntuu, ei ole ollenkaan aina yhdenmukaista sen kanssa, mitkä ovat realiteetia, miten oikeasti ympäristössä, omassa elämässä asiat on. Miten tän ny sanos?!
Olet nyt tosi jumissa, masentunut, motivaatiton.... ilman motivaatiota, silloin et tiedä minne menisit, mitä tekisit. - Jospa vielä jaksat ajatella, millaista työtä tekisit elämässäsi ja pääsisit sitten aikaa myöten siihen, niin sanon wanhana tätinä sen, että kun olet siellä työelämässä sitten sisällä, niin voit todeta, että oikeastaan ihan kivaa yrittää, kilpailla itsensä kanssa, saada tyydytystä saavutuksistaan; saada vaihtelua päiviin sekä saada oikeasti tienattua rahaa. Muistan itseni kun 2-kymppisenä töihin menin. Käsittääkseni sinun ei kannata murehtia tulevaisuuden työpaikkoja kohdallesi että miten löytyy, siinä vaiheessa jo alkaa löytyä, olen varma. Wanhoja poistuu työelämästä niin tosipaljon, että paikka sullekin tulee.
En usko, että monikaan kovin hyvin tietää, mitä tahtoo. Miksi haluaa isona, mistä työstä tykkää. Sekin on prosessi, voihan sitä mennä vain, miettimättä asiaa sen enempää. Mielestäni ei ennenkään ole ajateltu sen mukaan, mistä tykkää ja onko jokin ala 'minun'. Tuo ajattelu on nykyajan hössötystä, jotakin psykologiaa, jonka kanssa ei todellisuudessa oikein voi elää ja suunnistaa, vain tosi harva voi. - Anna itsesi ajautua johonkin koulutukseen/työhön, älä mieti sitä liikaa. Työn ja leivän syrjästä vain kiinni, siitä minkä ekaksi löydät. Varmaankin sinulla jotkin raskaat taustat nyt painamassa, pettynyt ja jaksamaton olet nyt. Ihan kuin vihaisit itseäsi? Voih, tuttu tunne, mutta ei kannata.. Anna toisten nähdä sinut ja ottaa sinua huomioon, hakeudu sellaiseen tilanteeseen, please. Täti lopettaa ja halaa Sinua. (Hmmm?, jotenkin kuvittelen, että olet poika... vai tyttökö..)
Aika pitkälti sama avaajan kanssa. En näköjään oo sittenkään yksin täällä maailmassa...
Et oo yksin. Hali-hali sinullekin Täältä multa :-)
Oon miettinyt monia ammatteja ja ei oo mitään kiinnostavaa ei oo tullut vastaan. Ei mun päivät vaihtele yhtään, muutaman vuoden vaan ollut kotona -> syönyt -> lepään ja syön uudestaan....asun yksin. Itsemurhasta sekin että oon 2,5 vuotta ajatellut joka päivä..se vaan tulee kokoajan mieleen. Katoin äsken kännykän soitetut puhelut niin viimeks marraskuun 22, vastattuihin tammikuun 1.
-suuksia, tavallaan on kaikki mahdollisuudet! Tuli mieleeni, että sinullahan on nyt ihan puhdas pöytä siinä. Aletaas kattoon. Vieläkin ajattelen, että kannattaako miettiä 'monia ammatteja'? Voisitko etsiä vaikka siltäkin kannalta, että mihin sinun on mahdollista päästä ja toisaalta, ehkä, voit ajatella mille hommalle aina löytyy töitä. Hetkeksi et ajattelekaa vielä kiinnostustasi ja mahdollista viihtymättömyyttäsi, sillä mielestäni et voi sitä vielä tietää. Nyt toimit (olet toimimatta!) ihan fiisten pohjalta, mutta jos kokeilisit pelkästään kylmällä järjellä mennä vain, päätä olla miettimättä. Itse olen pohtija ja analysoija ja minulle on useinkin elämässäni sanottu, 'en jaksaisi noin pohtia', jne. Jotenkin mun pohtiminen ei olekaan ollut ihan tavallista ja normaalia, se on ärsyttänyt ja ihmetyttänyt sivullista. Tällöin olen päättänyt vähän irroitella ja jättää sitä ja otella välillä pelkkää järkeä ja laskelmointia käteen. Voisitko kokeilla? Kyllähän siis 'pohtijan elämä' on rikasta, ei siinä mitään, mutta tarviisiko valvoa, ettei se haittaa elämän käytäntöä.
Yksin asun minäkin. Päivien vaihtelu on tosiaan ihan meitin itsen varassa. Se teettä joskus työtä ja myös tarvii sitä järkeä. Itseäni on aina auttanut, että minkä tahansa asian varjolla lähden ns. kylille kulkemaan. Mene kahvilaan tai vastaavaa. Jollei ole rahhaa, niin osta jotakin ruokakaupasta ja istu jonnekin penkille siitä nauttimaan ja kattele ympärillesi. Huomaat muita, kaltaisiasi. Vaatii järjen päätöksen panna tossua tossun eteen. On mulla itsellänikin usein kynnystä lähteä liikkumaan. Kun sen on tehnyt, se todella palkitsee! Sitten voi saada semmoisen hyvän-kehän ja im-ajatuksetkin pakenevat!
Ihan hyvä, kun keksit 'katsoa kännykkäsi puhelut'; se puhutteli sinua, ei varmaankaan ollut ihan tavallinen tilasto. Pssssst, kuunteles: piiiiirrrr, piiiiirrrs, piip-piip, kolikali-tättärää!! - Tässähän minäkin nyt sulle soittelen. Ei voi mitään, ettei täältä vertaispalstalta tuu sulle ääntä! Kun kirjoittelet ja sulle kommentoidaan, vastaillaan, niin se on puhelu. - Toivon, että kännykkäsi jotenkin "herää eloon"!
Im-asiasta se, että se on pirullinen, kun kiehnää ajatuksissa. Itse aikoinaan rukoilin ja ikäänkuin ajoin sitä pois ihan huutamalla, että tahdot vain tuhota. Se mitä kuiskuttelet, ei ole totta, ei! Mä olen kohdistanut tämän puheeni ns. sielunviholliselle, joka tollai takertuu. Antaisitko, jaksaisitko antaa itteäs myönteisempien voimien hallintaan. (Vihjaan tässä Jumalaan, mutta en halua ärsyttä ketään). - Kaikenlaista sinun tarvitsisi tehdä nyt sen eteen, että saat tuon itsari-pakkomielteen poikki. Etsipä siihen ihan ekaksi apua! Sehän tässä tenän tekee, että koet tämmöisen seisahtuneisuuden. Tarviit apua, tiedät. Ei tuo ole normaalia, senhän itsekin olet tässä tiedoksi meille muille välittänyt. Hyvä, kun kirjoitat, saat jotakin peiliä. Usko pois, ikääntyminen auttaa aina, tämä on nyt hetki-jumi. Se selkenee...
Mitähän teet seuraavaksi, itsesi eteen? - Terkuin ja halit: Ystävä.
..meille kaikille! "Päivä kerrallaan" tuossa yllä on aika ihanasti kiteyttänyt asioita. Tunteitansa ei tosiaankaan pitäisi koko ajan vahtia (kokemusta on), vaan tehdä vaan asioita, joiden tietää olevan hyväksi, kehittää rutiineja, jotka toistuvat joka päivä (mielellään jonkinlaista liikuntaa joka päivä)...
se on helppo kirjoittaa tähän, mutta välillä vaikea toteuttaa, tiedetään, mutta olkoon tämä Ystävänpäivä jonkinlainen käänne. Voisi alkaa vaikkapa pitää päiväkirjaa omasta "syrjäytymisenvastaisesta taistelusta". Sille voisi antaa nimeksi vaikkapa "Sota apatiaa vastaan". Siihen voisi kirjata kaikki sosiaaliset kuviot, liikuntajutut ym. joita on saanut tehtyä. Ja niistä voisi myös palkita itsensä jollain.
Ja jos elämälle pitäisi jokin arkista aherrusta suurempi merkitys kehittää, eiköhän se voisi olla (sitten kun on itse paremmassa kunnossa) toisten tukeminen niissä vaikeuksissa, joista itselläkin on kokemusta.
...YHTÄÄN MAKSAA SUN SOSSUN PUMMIN ELÄMÄÄS!
Helvettiäkö siinä eutanasiaa vielä ruikutat. Pitäiskö sun itsariskin jonkun tehdä sun puolestas!
Vittu mikä ääliö!
'Tää beibi' (edellä) yrittää provosoida tätä ketjua. Ilmeisesti haluu huomioo 'toi'.
Ohitetaan 'se' het alkuunsa. Jääköön kotiins kasvamaan. Läpinäkyvästi provoa kirjoittaa, ei ossaa. Mitenkähän on tuon puhetaidonkin laita, vähä köyhää?
Minkähän takia 'se' tätä masis-palstaa lueskelee? Tietääx kukaan?
- Annetaax kuit. hali 'tollekin'.
provo päivässä, pari parhaassa...ei niistä tarvitse välittää! Nuoruuteen kuuluukin kyseenalaistaminen...jos kaikki angstin kourassa tuskailleet olisivat päättäneet päivänsä, ketä tänne olisi jäänyt? Pari flegmaatikkoa ja jokunen tunnoton frankenstein.
eteenpäin vain kohti uusia seikkailuja!
No, ei ole mikään ihme, jos kaikki asiat tympivät, kun et edes käy missään. Yksinäisyys on välillä ihan mukavaa, mutta ei sitä viikoista toisiin jaksa. Kyllä se kuuluu ihmisen elämään, muiden kanssa oleminen, harrastukset, kaupassakäynnit, illanistujaiset jne...
Jos sinusta tuntuu, etteivät lääkkeet auta (masennus/ahdistus?) voisitko pyytää lääkäriltä jotain tehokkaampaa lääkitystä? Vaikka kirjoitit, ettet halua apua, luulenpa kuitenkin, että kommenttisi oli ns. avunpyyntö? Haluaisit sisältöä elämään, mutta ne muutokset täytyy tehdä kyllä aivan itse. Sieltä kotoa ei (ehkä?) välttämättä tule kukaan hakemaan.
Kyllä sinun kannattaisi mennä ihmisten pariin, mahdollisuuksia löytyy sadoittain. Et ole ainoa yksinäinen, samanlaisia löytyy, enemmän, kuin uskotkaan. Pää pystyyn, ja ulos vain, sieltä neljän seinän sisältä hakemaan sisältöä ja vaihtelua yksitoikkoiseen elämääsi. Siitä se lähtee.