Kuinka monesta suhteesta narsisti on ITSE lähtenyt? Veikkaan, että enemmistönä lähtijöistä ovat narststien uhrit, jotka ovat joutuneet suorastaan pakenemaan hullusta parisuhteesta.
Olisihan se ihanaa, jos ongelma häipyisi kuin itsestään, kun itseltä on viety voimat ja vielä pitäisi jaksaa riuhtaista itsensä irti suhdevankilasta.
Olisihan se ihanaa, jos ongelma häipyisi kuin itsestään, kun itseltä on viety voimat ja vielä pitäisi jaksaa riuhtaista itsensä irti suhdevankilasta.
Vastaukset 98
Vanhimmat
Niin kauan, kun jaksoin nöyristellä ja alistua narskun tahtoihin, niin kaun oli hyvä, mutta kun aloin irrottautua ja elää omaakin elämää, ajattelemaan itseänikin, niin eihän narsku sellaista kestänyt. Suhde tukahdutti minut ja itse aloin irrottautumaan ensin henkisesti sitten ihan fyysiesti. En sietänyt enää olla samassa huoneessakaan narskun kanssa. Kun mitään yhteistä ei ole, ei keskustelua, ei yhdessä oloa, narsisti elää vain pelkkässä omassa maailmassaan, johon hän tarvitsee toista vain omia tarpeitaan tyydyttämään. Tyhjää kulissia,.. ero tulee väkisinkin. Narsisti lähtee, kun hän ei saa enää toisesta mitään irti. Minulla ei ollut tunnetta, että ketään olisi elämästäni lähtenyt pois, kun tuntui, ettei siinä ketään koskaan ollut ollutkaan. Niin tyhjä kuori tuo lähtijä oli.
Mistä sait voimaa, tahtoa ja halua alistua?
Minä alistuin, tukahduin ja elin suhteen alkuajan onnen siivillä sokeana, kunnes iskut karistivat suomut silmiltä ja karkasin. Hävettää tunnustaa, mutta pako oli pakkoratkaisu. Mies pakenee naista, ei sovi mun arvomaailmaani.
En tiedä mikä minua pidätteli tuossa hullussa suhteessa, läheisriippuvuus? Mistään onnen huumasta ei ainakaan ole koskaan ollut kysymys, olin vain kakara, kun mentiin yhteen, siis tosi nuori...teini ja täysin väärän ja sairaan ihmisen kanssa erhdyin suhteeseen, joka oli jo heti alussa tuhoon tuomittu. Tämä ero touhu vie kaikki mehut ja olenkin ihan piipussa. Viha on nyt se tunne mitä tällä hetkellä tunnen ja en tiedä mihin sitäkin nyt purkaisi, huoh....
Kokeile vaikka kertoa meille, minkä vuoksi tunnet tuota vihaa?
Ajatukset ainakin selkiytyy, kun kirjottaa ne ylös.
Tosta vähän USA -musaa taustalle, ja näppis kuumaksi, ystäväni.
http://www.youtube.com/watch?v=UFrjp4IPXSY
Kiitos Temppu musasta sitä lisää,.... nyt en jaksa muuta, narsku vei mehut taas niin totaalisesti.
Et ole yksin tuntemustesi kanssa ... Sade:lla on hyvä runo joka vois sopia sullekin.
http://www.youtube.com/watch?v=JbZzgwn-DHU
Ja sitten siihen vihavaiheeseen... päästä se ulos. Kai sulla on siellä pihalla vielä se terapiakanto ja kirves? Anna palaa, näytä sille kannolle taivaan talikynttilät ja tee siitä polttopuita...
http://www.youtube.com/watch?v=GdLJq2ni9hQ
Vihan on hieno tunne!! Siinä on paljon energiaa, jos sen vain antaa tulla ULOS!
Ajatukseni tanskalaisittain käännettynä. Meillä suomalaisilla on ilmiömäinen kyky käsitellä vihantunteita. Toi psykopaattiruotsi on niin pirun viilee. Ei tunteen tunnetta. Katsoo vain vierestä, mikä periaatteessa on ainoa oikea vaihtoehto, sillä eikös se menekin niin, että jokainen vastaa omista tunteistaan?
http://naurunappula.com/527405
Ootko koskaan tuntenut vihaa niin, että olisit halunnut lyödä sitä toista? Olisin halunnut motata eilen, oikein kunnolla, mutta tietää miten siinä olisi käynyt. Purin kaiken energiani siihen pa... seen, tuolla biisin voimalla tänään, päästin kaikki ulos mitä ajattelin siitä itsekkäästä surkimuksesta. Nyt on turta ja voimaton olo. Kai se viha tuli ulos? Hyvää musaa, kiitos..tykkäsin ja auttoi kummasti..
Ihanaa, saat mut jo hymyilemään..Tuo psykopaattiruotsalainen on sellanen, joka mulla on täällä ollut vastassa taas tänä viikonloppuna, voi per......le!
Kyllä minä omaan vihaani olen tutustunut. Niitä vihantunteita tunnistan joka päivä. Pohjimmiltani olen yhtä viileä kuin tuo tanskalaisen Ruotsikuva. Päällepäin kylmä. Ja tiedän kyllä kuinka arvokas tunne se on. Ilman vihaa ei päästä eteenpäin henkisessä kehityksessä. Se on vapaata energiaa ..
On se tärkeää tuo viha, paha on saatava itsestään purettua ulos. Kauheasti se vie energiaa ihan samoin narskukin. Mielettömiä energiasyöppöjä, virta on ihan lopussa. Itse en vihastu helposti ja en halua olla vihainen, mutta narsistin kanssa on ihan aseeton, kaikki vihankontrolli väistyy ja antaa tulla täydeltä laidalta. Yleensä olen aika hillitty, enkä korota ääntäni, mutta narsisti saa toisesta kyllä nekin piirteet esiin, mitä muuten ei tule koskaan käytettyä.
Vapaata energiaa joo. Oletko onnellinen nyt uudessa suhteessasi?
Muista, että mun identiteetti täällä on narsisti, joten lähtökohtaisesti mä oon onnellinen, ainakin pidän sen kulissin yllä ja mikä olennaisempaa sinun ja arvomaailmasi kannalta, minulla on paljon itsekkäämpi arvomaailma, joka tarkoittaa, että en luota koskaan vain yhteen lähteeseen !! Sen suhteen kannattaa pysyä ihan vaan kamuina.
Kuten tuo 'narsistin uhri' totesi, tällainen julkinen foorumi ei ole oikea paikka availla kaikkea. Jos se on hädissään yhden kirjan nimen antamisesta, minä narsistina tietenkään sellaisesta perusta, mutta en vedä muita mukaan tähän. Eli fiilikset, ylimalkaiset kokemukset, ok, mutta yksityiskohdat omasta elämästä ... pidetään ne yksityisinä tai jaetaan tietoa yksityisinä viesteinä, privaatisti, jos jaetaan.
Ihan vaan vinkkinä sun kysymykseen:
Minkälaisen kuvittelet ihmisen elämän olevan, jos hän roikkuu melkein kaiken vapaa-ajan tietokoneella kirjottelemassa keskustelupalstalle? Tästä on keskusteltu jo aikaisemminkin. Mistä tulikin mieleen, että taidan liikahta tästä viemään roskat ja kauppaan
(painotan tuota ensimmäistä kappaletta kuitenkin vastauksenani kysymykseesi)
Temppuilijalta...taidat viettää kaikki ajat tv:n ja netin välillä..live-elämää ei ole koska kaikki tuntevat narskun metkut.
"Jos se on hädissään yhden kirjan nimen antamisesta"
Voi voi pyhä sylvi... Temppuilija, mistäs luulet tietäväsi, että olen hädissäni? En ole yhtään, ainakaan tuon suhteen, mutta ei vaan huvita avautua täällä tuosta asiasta. Muuten, ex-narsisti luuli aina tietävänsä, mitä ajattelen ja mitä tunnen...
Jäin vielä miettimään tuota, että exäni luuli tietävänsä mitä ajattelen ja tunnen. Se tuli selväksi varsinkin silloin, jos en "totellut" häntä tai toiminut hänen haluamallaan tavalla. Hän "tiesi" miksi tein jotakin ja myös juuri sen että mitä ajattelen ja tunnen.
Onko narsisteista niin pelottavaa, jos he eivät koe hallitsevansa toista ihmistä täydellisesti? Ajatuskin siitä, että toisen ajatukset ja tunteet eivät ole hänen hallittavissaan ja että hän ei oikeasti voi tietää niitä?
Enkö jo myöntänyt, että olet oikeassa? No, pyydän vielä anteeksi.
Tämä on minusta ongelma täällä, kun osa kirjoittajista on niin varpaillaan. No ehkä itsekin olen. Mutta tänään oli tähän saakka minusta ihan rentoa kirjottelua... pidän siitä .. rennosta kirjottelusta ja rennosta hyvässä hengessä tapahtuvasta ajatusten vaihdosta. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään. Mutta en minä täällä mitään paskaa jauha, vaan heitän itsestäni ja omista tuntemuksistani faktaa -- olin persoonallisuudeltani sitten mitä.
Mulla olis teille 'narsistin uhri' ja 'joupatijou' ehdotus: mitäs jos otettaisiin toisemme vain eri mieltä olevina kirjoittajina, ilman tuota uhri/kaltoinkohtelija vastakkainasettelua?
Heh... Joupaatti, toi oli hyvä heitto ... tapat mut nauruun ... siis oikeesti, koska kaikki tuntee narskujen metkut, mulla ei oo kavereita, kun ne kaikki hylkii mua, ku mä oon narsisti, siis vaikka mä oon niin ihqu, oikeesti, niin jostain syystä ne ei yjummärrä mua ollenkaan!! Ja sit me riidellään ja ne mököttää mulle. Mutta täältä löytyy ainakin uhreja kiusattavaksi, joten olen täällä kiusaamassa teitä. Vai olenko? Olenko loukannut sinua henkilökohtaisesti Joupaatti? Vai olenko ehkä lähellä sellaista totuutta koko tässä uhri/kaltoinkohtelija-asettelussa, että se suorastaan nostaa kuohuntaa? Kuin Don Quijote käyn tuulimyllyjä vastaan... -hullu- kun olen. Mutta perimmäinen tarkoitukseni on idealistinen hyvään pyrkiminen. Eikö olekin pirullista, kun ei voi olla varma toisesta, että onko se vai eikö? Mutta eikö olisi kuitenkin viisaampaa keskittyä itseen, eikä siihen toiseen? Eikö sellainen narsistien metsästäminen tästä maailmasta ole vain oman narsismin ulkoistamista muihin? Aika ilkeitä kysymyksiä, mutta ovatko ne pahantahtoisia? Vai voisiko niissä olla pieni totuuden siemen? Sen sijaan, että sitä syytä etsitään ulkopuolelta, minun mielestäni, sekä narsistien, että uhrien pitäisi sitä etsiä sisältään.
Sellainen narsisti ja uhri, jotka eivät näe itseään, ovat vain toistensa peilikuvat.
Minä väitän näkeväni itseni.
Kah! sie lysti kaveri olet...just tyypillistä narsua...alat syytellä muita,muuntelet totuutta,onnea sinne:D
Kiitos kiitos, ja hyvää ystävänpäivää vain sinullekin.
Hassua Temppuilija, kun minusta taas tuntuu siltä että nimenomaan sinä itse olet varpaillasi koko ajan. Ihan totta, en sano tätä v...ttuillakseni.
"Enkö jo myöntänyt, että olet oikeassa? No, pyydän vielä anteeksi."
Mitä ihmettä pyydät anteeksi, sitäkö että sinä koit että minä olin hädissäni siitä että minun pitää kertoa lempikirjani ja sanoin että en vain halua ja että en ole hädissäni? En ymmärrä.
Ja kysymys sinulle, jos haluat vastata:
"..pidän siitä .. rennosta kirjottelusta ja rennosta hyvässä hengessä tapahtuvasta ajatusten vaihdosta."
Koetko kuitenkin uhkaavaksi sen että joku on ERI MIELTÄ kanssasi, onko kirjoittelu rentoa ja hyvässä hengessä tapahtuvaa vain silloin kun vastaukset sinulle ovat sinua ihailevaa hyminää, etkä kestä omistasi eroavia mielipiteitä ja ajatuksia? Ja vielä nimenomaan, onko uhkaavaa että olen eri mieltä siitä, olinko HÄDISSÄNI tuosta kysymyksestäsi mikä on paras kirja minun mielestäni? Vain minä itse voin tietää, mitä tunnen ja mitä en tunne.
Ja sorry Temppuilija mutta minulle tulee sinun kirjoituksista mieleeni exäni (voin olla oikeassa tai voin olla väärässä, onko todellisuudessa niin että teissä on jotain samaa vai onko tämä omaa ylireagointiani), esim. tuosta viimeisestä, että kun keskuselu ei etene sinun määräämääsi tahtia (niin tuon koen), ei ole rentoa ja hyvässä hengessä tapahtuvaa, niin yrität heti syyllistää?
"Mulla olis teille 'narsistin uhri' ja 'joupatijou' ehdotus: mitäs jos otettaisiin toisemme vain eri mieltä olevina kirjoittajina, ilman tuota uhri/kaltoinkohtelija vastakkainasettelua?"
Voitko selkokielellä "suomentaa" mitä tuolla tarkoitat, en pysty ymmärtämään?
Olen nimittäin mielestäni ottanut meidät vain eri mieltä olevina kirjoittajina!
En, nyt tiedä siitä sinun narsistisuudestasi? Voi olla, että se on jotakin muutakin. Varmasti jotkut suhtautuvat valmiisti jo ennkkoluuloisesti sinuun, kun kuvittelevat sinut narsistiksi, joka on täällä kiusaamassa tai narraamassa uhreja, ha.
Niin, ja olet oikeassa pidetään asiat erillään..
Kuten totesin, olet oikeassa sen suhteen miten näet minut. Sain sellaisen vaikutelman tästäkin tekstistä, että minun pitäisi pyytää anteeksi jotain, siis, että muistutan exääsi, joka kohteli sinua kaltoin, kun minä en koe kohdelleeni sinua kaltoin. Ihmettelen tuota herkkyyttäsi nähdä syyllistämistä jokapaikassa. Lähinnä ihmettelen mistä sellainen tulee?
Tiedätkö mikä on kovin hassu assosiaatio, sinä muistutat minun exääni, hah. Mistä tiedät, etten ole sun ex? Pirullinen ajatus. Paitsi se ei voi olla totta, sillä mä lähinnä lueskelen, en jaksa kattella leffoja enkä telkkaria, kun ne on niin valmiiksi pureskeltuja ja pinnallisia juttuja. Mitta eikö olisi aika ironista?
Tekstistä välittyy tunteita ja tuntemuksia, mikä ei todellakaan tarkoita sitä, että lukisi toisen ajatuksia. Täällä on eräs kirjoittaja, joka kykenee nuo tekstin välissä olevat 'äänet kuuleman' ja on eräs toinen vakkari, jonka kanssa mulla on ollut sukset ristissä ennenkin juuri sen vuoksi, että tunnepuolen sanoma ei mene perille. Loogisilla ihmisillä on vaikeuksia kommunikoida tunneihmisten kanssa? Voisko olla?
Minä luulen, että meillä on tässä pieni kommunikaatio-ongelma. Mitähän sille pitäisi tehdä? Onko ajatuksia?
"Sen sijaan, että sitä syytä etsitään ulkopuolelta, minun mielestäni, sekä narsistien, että uhrien pitäisi sitä etsiä sisältään. "
Tiesitkö Temppuilija, että uhrit etsivät syytä sisältään aivan uupumukseen asti. Ja narsistit eivät aidosti pysty edes etsimään tai sanotaanko ainakaan löytämään syytä itsestään. Jos pystyvät niin he eivät ole narsisteja.
Tiesitkö uhri, että on uhreja ja 'uhreja' ?
"Ihmettelen tuota herkkyyttäsi nähdä syyllistämistä jokapaikassa. Lähinnä ihmettelen mistä sellainen tulee?"
Jaa-a, se tulee siitä että elin narsistin syyllistämänä niin kauan. Ja ehkä lapsuudestanikin.
Eipä sinun sitä tarvitse pyytää anteeksi että kirjoituksistasi tulee joskus exäni mieleen. :)
"Mistä tiedät, etten ole sun ex? "
No vaikka siitä että se soitti äsken ja oli hemmetin jurrissa, ei pystyisi kirjoittamaan noin.
"Tekstistä välittyy tunteita ja tuntemuksia, mikä ei todellakaan tarkoita sitä, että lukisi toisen ajatuksia. "
Niin välittyy, mutta niitäkin voi tulkita väärin, sekä sinä että myös minä.
"Loogisilla ihmisillä on vaikeuksia kommunikoida tunneihmisten kanssa? Voisko olla?"
Mun mielestäni voi osittain pitää paikkansa.
"Minä luulen, että meillä on tässä pieni kommunikaatio-ongelma. Mitähän sille pitäisi tehdä? Onko ajatuksia? "
MIten niin? Minä en näe kommunikaatio-ongelmaa, ainakaan sinun ja minun välillä. Sinulla on mielestäni kirjoittamasi perusteella narsistin ajattelutapa joissakin kohtaa ainakin (edelleen sanon että en halua loukata sinua tuolla mutta kun kerran olet täällä sanonut olevasi narsisti) joten jos niin on, niin ei kai voi olettaakaan että olisimme samaa mieltä asioista tai täydellisesti ymmärtäisimme toisiamme, mutta ei sen pitäisi olla niin vaarallista, eri mieltä kun on lupa olla.
Mä oletan, että sä tunnet jo mut. Sulla on mielikuva musta. Ja siitä millä tasolla mä kykenen kommunikoimaan. Pirullista on se, että se ei poista niitä vammoja, joita mulla voi olla ;) Joillain on herkkyys nähdä ne ominaisuudet itseään uhkaavina ja toiset näkee ne taas voimavarana ..
Onks Lottamari vähän ihastumassa Temppuilijaan?
Huh huh...
Kysymys pitää asetella niin, että miten lottamari_1 ja sinä ette voisi olla ihastumatta minuun?
Hih Hih! :)
Tulin sukuloimasta, ja päästyäni yksinäisyyden linnakkeeseen iski heti riippuvuus nettiin. So what! Ihmisen elämä on erilaisien kausien jatkumo..
Lukiessani viestiketjua mielessä vilahti kuva neuvottelupöydästä jonka ääreen on kokoontunut erilaisia persoonallisuuksia, takomassa nyrkillä pöytään ja huutamassa "minä olen oikeassa"
..ja pöytä huokaa hiljaa itsekseen; "voi v.... mitä narsisteja.. :-P
"idealistinen hyvään pyrkiminen" En usko että olet narsisti, temppuilija!
Tietysti tunnen, enkä pidä sinua sen kummallisempana narsistina täällä kuin ketään muutakaan. Meillä kaikilla on niitä narsistisia vammoja, eikä ne välttämättä haittaa elämää ja voihan ne kääntää voimavaraksi, kuten sinä olet tehnyt. Pirullista tai ei, miten ne nyt ottaa.
Älä taas rupea Temppuilija luulemaan itsestäsi liikoja, tyypillistä narsistista hehkutusta, tulehan alas sieltä korkeuksistasi.
Kaikki vaan ei tunnu hiffaavan tota. Mutta voi olla, että jos on ollut oikein kusipäisen tyypin kanssa, ne vammat on sitä luokkaa itselläkin, että ei muuta voi ... onneksi on toi NUT.
No en ookkaan ... mutta tällä palstalla, jonkunhan sekin viitta pitää ottaa... vai haluaistko, että täällä dominoisi joku huuhaalainen?
Minäkin
Hih, tää oli kyllä hyvä! :) Välillä naurattaa itseäkin kyseinen homma, ihan positiivisella tavalla siis, mutta sehän tekee tästä kirjoittamisesta ja näiden lukemisesta vain hauskaa.
Kokoajan joku tilanne päällä.
Mikähän on tilanne tällä hetkellä: narskut vs uhrit 10-1 ,
kenties jotain tähän suuntaan...
Jokaisella kauhea kiire valita puolensa, ja leimasin viuhuu. :D
Huh huh...On kyllä saanut ihan tarpeeksi nauraa tälle päivälle, ja nyt puhun ihan netin ulkopuolisesta elämästä.
Kumma kyllä, vielä löytyy sellainenkin, vaikka nettiriippuvuus on tuttu juttu täälläkin päässä... :)
Lämminhenkisyydellesi täytyy nostaa hattua, kun ottaa huomioon vastaasi saamasi hyökkäykset!
Nomuthei... täähän on narsismipalsta!!! Mitä muutakaan voi olettaa, kuin ihmisten megalomaanisia defenssejä, kuin tuulimyllyjä, joita vastaan Don Quijote kävi jättiläisen käden osuessa ja murjoessa hänen peitsensä ja kaataessaan hänet ... hän ei silti luovuttanut ;) Mun idoli. Sen verran fanaatikkoa mustakin löytyy, että mä kuvittelen, että tää palsta on erilainen kuin muut narskupalstat. Ja mä oon vakuuttunut, että tää on erilainen s24 palsta ;) Me ollaan narsistisen erikoisia. (mikä on yksi narsistinen piirre, mutta senkin voi kääntää voimavaraksi.)
:-D
"jos et marssi puolellamme, olet meitä vastaan"
Hahhahhhaaa.... sorry Temppuilija kun vertaan sinua taas exääni mutta vielä vuosia eron jälkeen kun hän kysyy että rakastanko sitä vielä ja sanon että en niin sen vakiovastaus on "minäkin rakastan sinua".
Niimpä! Puolustus-stradegia nro 1 on hyökkäys! Puolustat puolustautujaa ja otat hyökkäykset vastaan. Tämä ON erilainen palsta! :)
Ehkä sä oot mun ex? Mut tiedäks mitä? Mä en
Juu, kyl mä ehkä juuri ja juuri kestän sen ettet rakasta mua! :)
Luulen että jokainen tunnistaa sielunkumppanin heti kun törmää sellaiseen.
"Mutta sua ärsyttää mussa jokin... kykenetkö selvittämään itsellesi mitä tai mikä se jokin on? "
Ärysttää kyllä. Saan sellaisen käsityksen (älä kysy miksi, en jaksa sen tarkemmin miettiä, se on vaan fiilis mikä sinusta tulee) että sinulla on ylisuuret luulot itsestäsi ja että haluat, että nämä keskustelut täällä menee juuri niin kuin sinä "ohjailet" sekä jotenkin tunnut loukkaantuvan omistasi eriävistä mielipiteistä ja että joskus vastauksesi joillekin ihmisille tuntuu minusta ilkeiltä.
Kiitos. Tuollaisen minäkin ymmärrän. Aina en ymmärrä, mistä ne piikit ja vastustus minulle tulee, kun niitä joku heittää selittämättä.
Minä loukkaannun siinä missä kaikki muutkin ihmiset loukkaantuvat. En minä ole siinä erilainen. Olen myös välillä ilkeä. En ole siinäkään erilainen. Olen vain ihminen minäkin.
Usein vastaan ilkeyteen ilkeydellä. Eikö sellainen ole normaalia? Mutta useimmiten en. Mutta silti, ilekäkin pitää voida välillä olla, jos kantaa vastuun ilkeydestään ja on valmis selvittämään asian, mistä ilkeys johtuu.
Näinhän tässä meilläkin on menossa. Vai mitä? Olenko jyrännyt sinua tai loukannut sinua kommenteillani?
Et muistaakseni ole loukannut, saanut kyllä välillä ärsyyntymään.
Eivät kaikki uhrit todellakaan ole samasta pakasta vedettyjä, eivätkä kaikki uhrit toimi samalla tavalla. Kuten Temppuilija sanoi uhreja ja "uhreja" on erilaisia. Minusta tuo on sitä uhrien oppimaa Uhriuskontoa, että kaikki uhrit etsivät syytä itsestään. Minä en koskaan etsinyt syytä itsestäni, vaan tiesin tasan tarkkaan, että toinen ei ollut "normaalilla" tavalla käyttäytyvä, vaan hyvin itsekäs ja kylmä tunteeton ihminen, jonka kanssa mikään ei auttanut. Oikeassa olet siinä, että narsisistit eivät koskaan löydä mitään vikaa itsestään, eivätkä syytä suhteen pahoinvoinnille, mutta harmittaa tuo uhrien yleistäminen, niin ei todellakaan ole. Uhreja löytyy laidasta laitaan.
Miksi sinua häiritsee Temppuilijan itsevarmuus, joka ei minusta ole ylisuurta luuloa itsestään, vaan huumorilla höystettyä hyvässä hengessä hänen tyylillään esitettyjä hyviä kannanottoja. Minusta sinäkin voisit ottaa oppia, että ihmiset nyt vaan sattuvat olemaan erilaisia ja narsistinenkin ihminen voi olla hyvä tyyppi, kuten Temppuilija on. Asenteesi on väärä, siitä johtuu, että et anna itsellesi tilaisuutta tutustua ihmiseen, vaan tyrmäät hänet heti, jos hän on mielestäsi ylimielinen tai itserakas. Minusta kaikkien kukkien pitää saada kukkia, on vain omasta asenteesta kiinni, miten kehenkin suhtautuu.
Huomaan, että sinua ärsyttää se että Temppuilija ja minä ymmärrämme toisiammme, olet ehkä kateellinenkin, koska sinun mielestäsi narsistia kohtaan ei saa tuntea positiivisia tunteita, muuten on joutunut narsistin koukkuun. Voin vakuuttaa sinulle, että olen tuntetunut Tempun jo niin kauan, että tiedän hänen tyylinsä ja hänen luonteensa, mikään ei tule yllätyksenä ja voin hänen seurassaan olla ihan oma itseni.
Minuakin kummastuttaa sinun hyökkävä käytöksesi Temppuilijaa kohtaan, joka on minusta ollut ja pyrkinyt olemaan sinuakin kohtaan ystävällinen ja ymmärtäväinen??
Temppuilija ei ole ilkeä, hän näkee asiat omalla tavallaan ja on suora, kuten minäkin.
Yläpeukku :)
Huomenta Lottamari_1 ja yxex!
Minusta tuo 'narsistin uhri' tuo hyvän lisän tähän keskusteluun. Toivottavasti jaksaa hengailla. Selitin hänelle sen kulman mistä maailmaa katson ja mielestäni tänne mahtuu kyllä uhrienkin näkemyksiä. Niitäkin on. Siis oikeita uhreja. Ja voi olla, että 'narsistin uhri' on sellainen.
Eihän se tee ihmisestä vähempiarvoista, jos hän on eri mieltä asioista -- pikemminkin toisinpäin. Ettemme syyllistyisi katsomaan puuta vain yhdeltä kantilta ;)
Kyllä, minusta on hyvä saada vähän eloa ja väriä tähän keskusteluun ja toivottavasti 'narsistin uhri' jaksaa meitä täällä sietää sillä minusta hänellä on hyviä ajatuksia ja näkemyksiä, jotka ovat ihan tuttua kamaa itsellenikin. Tarkoitus ei kai ole ketään täällä miellyttää, vaan jakaa omia ajatuksiaan ja mielipiteitään, kaikista ei tarvitse olla samaa mieltä. Eihän mekään olla aina samaa mieltä sinun kanssasi, mutta eihän meidän tarvitsekkaan, vai mitä?
Minusta tämä aihe ei ole vain yhdestä suunnasta lähestyttävä, vaan tätä on katsottava niin monelta suunnalta ja kuten sanoit, kierrettävä koko puu jotta näkee mitä sen puun takanakin voi olla.
Olen jo toisaalla kertonut miksi minua häiritsee Temppuilijan itsevarmuus.
"Minusta sinäkin voisit ottaa oppia, että ihmiset nyt vaan sattuvat olemaan erilaisia ja narsistinenkin ihminen voi olla hyvä tyyppi"
Olen kyllä täysin selvillä siitä että ihmiset ovat erilaisia ja se on rikkaus. Mielestäni narsistinenkin (tarkoitatko nyt sellaista jolla on narsistisia piirteitä vai sellaista ihmistä jolla on NPH?) ihminen voi olla "hyvä tyyppi" mutta oman todellisen kokemukseni mukaan NPH-ihminen voi olla läheisilleen todella tuhoava ja epäluotettava hyväksikäyttäjä. Myös tämä sama narsisti on häntä vähemmän tuntevien, sellaisten mielestä jotka eivät suoranaisesti elä hänen vaikutuspiirissään todella hyvä tyyppi, mutta olen olen myös nähnyt sen, että hän on ennen minua ja minun jälkeeni murskannut täysin muutamassa kuukaudessa sellaisten naisten mielen ja elämän, jotka ovat ennen suhdetta pitäneet häntä todella hyvänä tyyppinä.
Tällä en tarkoita nyt Temppuilijaa, koska enhän todellisuudessa tunne häntä enkä voi lopulta sanoa hänestä yhtään mitään, mielikuvani narsisteista perustuu suhteeseeni exän kanssa ja muutamaan muuhun vastaavaan tapaukseen.
"Huomaan, että sinua ärsyttää se että Temppuilija ja minä ymmärrämme toisiammme, olet ehkä kateellinenkin, koska sinun mielestäsi narsistia kohtaan ei saa tuntea positiivisia tunteita, muuten on joutunut narsistin koukkuun."
Ei ärsytä teidän yhteisymmärryksenne. Sinullakinko on mielestäsi kyky lukea ja tulkita toisen nettikirjoittelijan tunteita noin varmasti? Minun mielestäni narsistia kohtaan saa tuntea positiivisia tunteita mutta oman kokemukseni perusteella varsinkin läheisessä suhteessa narsisti, siis ei välttämättä sellainen jolla on narsistisia piirteitä vaan sellainen jolla on todella persoonallisuushäiriö) on tuhoava.
Kateellinen teille? No en ole. Ettet nyt vain heijastaisi omia kateudentunteitasi minuun kun kerran olette toisillenne läheisiä?
Palatakseni ainoaan narsistiin jonka tunnen hyvin, exääni joka on ollut koko elämänsä aikamoinen auervaara, niin hän muuten sai käsittämättömällä tavalla naisensa (joita pyöritteli samanaikaisesti) tappelemaan suosiostaan. Eli JOS Temppuilija on todella narsisti niin olisiko sinun kohdallasi käynyt näin, vaikkakaan ei missään suhteessa, vain näin nettikirjoittamisen merkeissä, ilman että oikeasti huomaatkaan sitä ja sitten kuvittelet minun olevan kateellinen?
Yksi, mikä minua hämmästyttää on se, että miksi puolustat Temppuilijaa niin kiihkeästi, kun minun mielestäni Temppuilija pärjää täällä nettikirjoittelijoiden joukossa vallan mainiosti ihan itsekseenkin tai siis ilman puolustapuhujiakin.
Minusta puhuit täyttä asiaa ja noin se homma juuri menee. En oikeastaan puolustele Temppua, vaan minulla on vähän eri näkemys hänestä, koska tunnen hänet melko pitkältä ajalta hyvin ja tiedän hänen taustoistaan jotakin. Hän on tehnyt paljon töitä oman narsisminsa tunnistamisen eteen ja minä arvostan häntä ihan ihmisenä. Jätetään tuo Temppu nyt rauhaan, ettei se vallan ylpisty, kun saa taas olla naisten puheenaiheena, sellainen Auervaara kun on.
Sinulla on kokemusta siis vaikean narsistin kanssa elämisestä? Niin minullakin ja eron tiellä olen vieläkin. Miten sinun erosi sujui, oliko se vaikea vai pääsitkö helpolla? Muuten, miten sinulle selvisi tämä narsismi asia? Onko exäsi saanut NPH-diagnoosin, vai oletko itse arvellut, että kyseessä on NPH?
Suhde oli vaikea. Ero oli vaikea. Eroa tein monta vuotta. Aina hän sai painostettua minut "takaisin", painostamiseen sisältyi piilotettua ja piilottamatonta uhkausta, kaikenlaista mielen manipulointia, kiihkeää rakkauden vannomista todella uskottavasti (vaikka samat vannoi useammalle samaan aikaan, selvinnyt jälkeenpäin), säälittäväksi tekeytymistä, itsemurhauhkauksia häneltä, syyllistämistä erohaluistani.
Narsismiasia selvisi kun sattumalta aloin lukea netistä ja sittemmin kirjallisuudesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja useimmat piirteet, mitä tästä persoonallisuushäiriöstä kerrotiin, täsmäsivät häneen.
Ei herräisä sentään hän ole saanut NPH-diagnoosia virallisesti, "kallonkutistajat" ovat hänen syvästi halveksimansa (pelkäämänsä?) ryhmä, jotka hän mielellään kiertää kaukaa! Eron jälkeen yritti jopa käydä psykologilla (mikä oli uutta ja odottamatonta) mutta aika pian lopetti, kun totesi että psykologi onkin "ovela liero", jonka "kiero ja salainen" tavoite hänen mukaansa oli, että "se yrittää kierosti saada ovelilla kysymyksillään selville mitä hän OIKEASTI ajattelee ja tuntee". Kun kysyin että mitä hänen mielestään siellä olisi pitänyt jutella niin hän sanoi, että "vaikka rock-konserteista, silloin oli ihan kivaa kun juteltiin siinä ja siinä konsertissa käynnistäni".
Entä oma erosi? Ja onko virallista diagnoosia?
Ei ole virallista diagnoosia, mutta hyvin olen tutkinut asian ja todennut, että vaativapersoona/narsistinenpersoona sopivat kuin nappi silmään, On kuin suoraan oppikirjasta. Sillä tavalla omani poikkeaa tuosta tavallisesta narsistista, että ei ole naistennaurattaja, eikä auervaaravikaa, mutta erittäin tyypillinen vaativapersoona, kaikkine outouksineen. Ero on vielä vaiheessa ja olen muuttanut erilleen. Kypsyttely kesti kauan ja elimme sitä samaa on/of- tilaa kuin sinäkin. Sellainen epämääräinen, kireä ja painostava ilmapiiri oli jatkuvasti läsnä.
Tyypillistä narsistista käytöstä narsistillasi, aika moinen häntäheikki siis. Sanoit, että erostasi on jo monta vuotta, miksi et ole päässyt ajatuksistasi eroon? Siksikö, että hän piinaa sinua edelleen? Miten se vaikuttaa sinuun muuten, että hän vieläkin roikkuu sinussa? Etkö ole tehnyt asialle mitään, tarkoitan vaihtanut puh, numeroasi salaiseksi tms...?
Osittain siksi, että hän piinaa minua edelleen. Osittain siksi, että hän vaikutti minuun niin syvältä ja "parantuminen" kestää. Osittain siksi, että olen sellainen ihminen että pengon asioita liian syvältä mielessäni, jotain siinä että narsistiset ihmiset ovat minua jotenkin vetäneet puoleensa jo ennen häntäkin, on vielä selvittämättä itsessäni.
Puhelinnumeron vaihtaminen salaiseksi on hyvin hankalaa muista syistä johtuen.
Onhan tämä jo helpottanut. Mutta niinhän lienee, että henkinen eroaminen (tasapainon saavuttaminen) narsistista kestää monta vuotta noin yleensäkin.
Varmasti vaikeaa, kun toinen on vaikuttamassa elämässä edelleen, sehän estää sinun paranemistasi. Mietin, tuota kun sanoit, että miehesi oli hyvin kiinnostunut henkisistä ja hengellisistä asioita, niin hän osasi varmasti kiehotovasti puhua näistä asioista niin, että uskoit hänen vilpittömyyteesi.
Kuten olet huomannut tarkkana saa olla narsistien kanssa, jotka osaavat tuon henkisen ja psykologisen taidon...hmm..täälläkin. Olet varmasti samanlainen herkkä luonteeltasi kuin minäkin, joten olemme hyviä narsumangneetteja. Sinulla on onneksi jo hyvät vaistot, jotka pelaavat ja tunnistat hyvin narsistin temput. Samoin.
Niin, et voi vaihtaa puhelinnumeroasi, koska joudutte olemaan yhteydessä lapsenne vuoksi, kai?
Miten, oletko miettinyt uutta suhdetta, tai onko sinulla ollut vielä yhtään erosi jälkeen? Uskallatko luottaa enää keneenkään?
Ei ole ollut uutta suhdetta eron jälkeen ja en vielä uskaltaisi luottaa keneenkään.
Sama täällä, mutta nyt osaisin ainakin toimia toisin ja tietoakin on, ettei enää narskuun hurahtaisi. Uskoisitko tunnistavasi narsistin, jos sellaiseen sattuisit ihastumaan?, tunnistaisitko piirteet vai olisiko se vaan joku tunne, että tuossa on jotakin tutun tuntuista? Mistä luulet johtuvan, että jotkut narsistin uhrit joutuvat uudelleen narsistin koukkuun, siis ottavat taas uuden Auervaaran? Miksi he eivät tunnista samoja piirteitä, vai mikä siinä mahtaa olla?
Luulen, että tunnistaisin. Hassua on muuten sellainen, että joskus ajattelen vaikka jostain julkisuuden henkilöstö että vaikuttaa ihan narsistilta ja sitten huomaan vaikka nettikirjotuksia joissa monet muutkin ovat epäilleet samaa.
Se että uhrit joutuvat uudelleen narsistin koukkuun voisi johtua esim. siitä, että uhrin itsensä persoonassa on jotain sellaista, mikä saa kiinnostumaan narsisteista ja ainakin se, että jos sellaiseen törmäävät niin eivät pääse siitä koukusta helpolla irti. Sellainen ihminen, jonka itsetunto tai omanarvontunto on täysin kohdallaan ei ehkä niin helposti jää toisen manipuloitavaksi ja mitätöimäksi niin pitkäksi aikaa kuin esim. sellainen läheisriippuvainen, jolla on oman itsensä rajatkin vähän hakusessa, tietoisuus siitä mistä minä alan ja mihin minä lopun ja mistä se toinen alkaa.
Luulen kyllä, että melkein kuka vain voi rakastua narsistiin mutta sellainen jolla oman itsen rajat on täysin kunnossa ja terve omanarvontunto (tervettä narsistisuutta?) ehkä viheltää pelin nopeasti poikki.
Enpä tiedä onko todellisuudessa noin mutta tuolta minusta tuntuu.
Itse en mieltänyt olevani läheisriippuvainen mutta koko tämän helvetin jälkeen luulen, että olen kuitenkin ollut, minussa on ollut narsistin mentävä aukko, vaikka se ei narsistia edeltäneiden ei-narsististen kumppaneiden kanssa tullut niinkään esille.
Sitäkin olen miettinyt, että jos lapsuuden perheessä on ollut persoonallisuushäiriöinen niin sellainen ihminen voi alitajuisesti hakeutua aikuisena narsistin kumppaniksi, ikäänkuin alitajuisesta halusta selvittää lapsuutensa traumaa.
Että tuollaista tuli mieleeni.
Jatkoa:
"...että uhrin itsensä persoonassa on jotain sellaista, mikä saa kiinnostumaan narsisteista"
Siksi toipuvan narsistin uhrin onkin mielestäni todella tärkeää pystyä rehellisesti analysoimaan myös itseään, mikä minussa on sellaista, miksi jäin suhteeseen, mikä kenties johti suhteeseen jne.
Mutta olen nimenomaan sitä mieltä, että vaikka uhri toteaisi olevansa itse läheisriippuvainen ihminen tms niin se ei tee yhtään sen enempää oikeutetuksi narsistin pahoja tekoja.
"Luulen kyllä, että melkein kuka vain voi rakastua narsistiin mutta sellainen jolla oman itsen rajat on täysin kunnossa ja terve omanarvontunto (tervettä narsistisuutta?) ehkä viheltää pelin nopeasti poikki.
Enpä tiedä onko todellisuudessa noin mutta tuolta minusta tuntuu"
Komppaan. Juuri noin minäkin ajattelen. Terverajainen ihminen harvoin ajautuu suhteeseen narsistin kanssa, jos on yhtään pelisilmää siitä, minkälaisia me ihmiset olemme. Toki nuoei terverajainen ihminen, jonka maailmankuva on vielä rajoittunut ja joka uskoo hyvää kaikista ihmisistä, voi hyvinkin langeta narsistin pauloihin. Rajojen vetämisen tarkoitus on ylläpitää tasapaino ihmisten välillä. Tietenkin on kokonaan eri juttu, jos mietitään narsistisen ihmisen lasta, tai heikkorakenteista naista rotevan miehen parina. Itse painottaisin vielä sitä epäsuhtaa, joko ulkonäössä tai älykkyydessä, joissain tapauksissa molemmissa.
"Toki nuoei terverajainen ihminen, jonka maailmankuva on vielä rajoittunut ja joka uskoo hyvää kaikista ihmisist,.."
Uskon, että myöskin jo aikuinen ihminen, joka sinisilmäisesti uskoo hyvää kaikista ihmisistä ja ei ole jotenkin hyväksynyt sitä realiteettia, että on hyvää ja pahaa ja ihmiset oikeasti voivat olla myös pahoja toisilleen, ajautuu helposti narsistin uhriksi ja myöskin jää siihen, koska ei millään halua nähdä sitä, että se toinen kohtelee häntä jatkuvasti mitätöiden ja alistaen ym.
Itseni on ollut vaikea hyväksyä sitä, että ihmiset voivat olla myös todella pahoja toisilleen, jopa vaikka tappaa. Onhan niistä tietenkin lukenut lehdistä ja kuullut uutisista jne mutta sitä ei ole kuitenkaan loppuun asti sisäistänyt, että se on ihan totta (vaikka järjellä tietääkin että se on totta).
Uskoisin myös, että narsistin uhriksi jäävät sellaiset ihmiset, joiden persoonaan kuuluu taipumus asettaa aina toisen hyväolo ja edut oman hyvänolon edelle, pitää toisen tarpeita tärkeämpänä kuin omiaan ja uskoisin että sellaiset ihmiset ajautuvat uusiin suhteisiin narsistien kanssa helpommin, elleivät ole käyneet syvältä tätä puolta itsessään läpi.
Jotenkin uskoisin myös että narsistit ovat varsinaisia "vaistoeläimiä", he jotenkin "haistavat" tällaiset ihmiset jo vaistollaan...
"Hän on tehnyt paljon töitä oman narsisminsa tunnistamisen eteen ja minä arvostan häntä ihan ihmisenä. Jätetään tuo Temppu nyt rauhaan, ettei se vallan ylpisty, kun saa taas olla naisten puheenaiheena, sellainen Auervaara kun on."
Tällainen positiivinen palaute kohottaa mun omanarvontuntoa. Kiitos lottamari!
Kyllä se kahtiajakaminen ihmisissä tapahtuu sekunnin murto-osassa. Samantien näkee, onko kyseessä lähteeksi kelpaava tyyppi vai ei.
Itse ajattelen, että kyse ei ole rajoista ja niiden tunnistamisesta, vaan
siitä enemmänkin, että kysymyksessä on narsistin taito osata hurmata naiset sellaisella käyttäytymisellä, mikä uppoaa naisiin. Narsisti osaa taitavasti naamioida mielistelynsä, niin että kokemattomaan se uppoaa kuin häkä. Uskon, että narsisti halutessaan saa kenet tahtoo, eikä ole väliä tunnistaako nainen rajansa vai ei. Vain todella kokeneet narsistin uhrit voivat välttyä narsistin manipuloinnilta ja tunnistaa hänen aikeensa.
Sellainen ihminen, joka on läheisriippuvainen tai hänellä on heikko itsetunto tai hän kärsii liiasta kiltteydestä voi olla kierteessä, joko narsisteihin, alkoholisteihin tai mielenterveydeltään sairaisiin ihmisiin. Hän ei tavallaan opi kokemuksestaan, koska hänen oma persoonansa on heikko ja tunnistamaton. Tälläinen henkilö tarvitsee jatkuvasti toista ihmistä tukemaan omaa minäänsä, jonka kautta hän taas vastaavasti voi kokea olevansa tärkeä ja hyväksytty. Läheisriippuvalla on hirveä tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi, eikä väliä ole vaikka se vastapuoli osoittautuisi "heikoksi yksilöksi", kunhan lähellä on edes joku.
Tunnistin itselläni tuon läheisriippuvuuden suhteessani ja olen sen kanssa tehnyt nyt töitä. Läheisriippuvalle yksin oleminen tekee siinä mielessä hyvää, että hän voi itsenäistyä, oppia huomaamaan, että tuleekin toimeen ilman jatkuvaa toisen läsnäoloa. Olen nyt vasta oppinut asettamaan itselleni rajat. Tiedän omat heikkouteni ja vahvuuteni ja olen oppinut näkemään, että en tarvitse ketään pitämään minuuttani ehjänä. Olen minä ja selviän omana itsenäni. On hieno oivallus päästä irti läheisriippuvuudesta, mutta kovan työn ja tuskan takana ja aina piilee se vaara, että voi kompastua uudelleen, jos ei pidä varaansa. Nuoruus ja kokemattomuus sekä lapsuudessa jo koettu turvattomuus siinä oli ne minun syyni joutua tähän suhteeseen.
"Vain todella kokeneet narsistin uhrit voivat välttyä narsistin manipuloinnilta ja tunnistaa hänen aikeensa."
Tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ellei narsisti sano olevansa narsisti, et erota tyyppiä toisesta, ellet pääse tarkkailemaan häntä eri tilanteissa tai pääse haastattelemaan hänen kanssa läheisessä tekemisissä olevia ihmisiä.
Esimerkiksi täällä kirjottaneista, tai tuolla huuhaalla kirjottaneista en voi sanoa yhdenkään olevan narsisti.
Se, että joku näyttää kunnioittavan kanssaihmisiä ei takaa mitään. Se, että joku hyökkää toisen kimppuun, ei kerro hyökkääjän persoonasta muuta kuin sen, että hän kykenee näyttämään agressiivisia tunteita.
Jokainen kykenee manipuloimaan toisia ihmisiä. Me kaikki teemme sitä, halusimme tai emme. Aitoa ihmistä ei olekaan. Jopa ns. uhrit manipuloivat toisia ihmisiä siinä missä narsistit.
Mutta ketkä sitten ovat niitä 'aitoja' ihmisiä?
Hyvä näkökanta!
Ehkä ihan kaikki kokeneetkaan narsistin uhrit eivät kykene tunnistamaan narsistia, mutta on niitä, jotka siihen kykenevät. Tarvitaan varmasti lisäksi hyvää ihmis- ja asiantuntemusta, sekä seuranta pitää olla pitempiaikaista, jotta voi tunnistuksia tehdä.
Feikin mielistelijän voi helposti oppia tunnistamaan, jos häntä on päässyt seuraamaan pidempään. Samoin agressiivisesti käyttäytyvä voi olla ihan terve persoona, joka purkaa turhautuneisuuttaan tai loukatuksi tulemistaan käyttäytymällä hyökkäävästi. Näitä tunnistuksia ei voi tehdä ilman pidempiaikaista seurantaa.
Manipulointi onkin melko mielenkiintoinen asia. Sen taidon voi oppia ja se taito voi olla luonnostaan, kuten monilla narsisteilla on. Yhtä lailla kuin on manipuloinnin osaavia ihmisiä on myös manipuloinnin tunnistavia taitavia ihmisiä.
Aito ihminen, hmm...ketkä niitä ovat? Siinäpä kysymys. Mitä kuuluu aitouteen? Rehellisyys on minusta yksi aitouden vaativimmista kriteereistä, ilman rehellisyyttä kukaan ei voi olla aito.
Feikin mielistelijän tunnistaa helposti. Agressiivisen persoonallisuudenkin tunnistaa helposti. Manipuloijan tunnistaa toinen manipuloija. Ja narsistin tunnistaa toinen narsisti. ;)
Rehellisyydestä ja totuudesta kävin keskustelua i-kurimuksen kanssa ja se veti siitä herneen nekkuun. Kun mun mielestä se on subjektiivinen asia. Eli sinun totuutesi ei ole minun totuuteni, jolloin ns. rehellisyys on myös suhteellinen, niin kuin on oikein ja väärin. Tää on ihan hirvee suo, mutta ehkä se on niiden arvojen kautta lähestyttävä asia. Arvot lienevät se vakaa maa, jonka päälle näitä rakennelmia voi sitten rakennella.
Mutta oman kokemukseni perusteella, oli sitten kuinka hyvä ihminen tahansa, kaikki ovat lopulta valmiita myymään arvonsa ahneuden alttarille. Jolloin totuus ja todellisuus on se mitä me näemme. Rehellisyys on sellaista, että myönnän itselleni, että elämä on juuri sitä miltä se näyttääkin. Miltä muut ympärillä näyttävät - sitä he ovat.
Yleisesti voisin väittää jopa, että me näemme mitä me haluamme nähdä. Onko silloin kysymys totuudesta?
Kyllä, arvomaailmasta se lähtee. Aidolle ihmiselle arvot ovat tärkeämpi kuin ahneus ja arvonsa myyminen. Rehellisyys on sellaista, että teen sitä mikä ei loukkaa itseäni, eikä muita. Rehellisyydellä näytän ja todistan itselleni, että olen sopusoinnussa omatuntoni kanssa ja voin olla vapaa syyllisyydestä. Ihmisen sielun tappaa syyllisyys..kun ihminen ei ole rehellinen, hän on jatkuvassa syyllisyyden kierteessä ja potee huonoa omaatuntoa.
Monta kertaa se narsisti muka-lähti tullakseen voimalla takaisin muutaman viikon - kuukauden kuluttua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sitten kun itse lopulta laitoin suhteen poikki, aloitti raivokkaan takaisin vaatimisensa, vaikka oli muuttanut alle viikossa erostamme "vain ystävän" luokse parisuhteeseen. Takaisin vonkaaminen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu vieläkin vuosia eromme jälkeen vaikka edelleen on parisuhteessa tämän naisen kanssa, ohittaa vongatessaan tämän parisuhteensa ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan. Toki salaa nykyiseltään pitää soitella ja vongata. Mitään "saavutettuja etuja" ei tietenkään halua menettää, kaikkien pitäisi olla reservissä häntä varten, entisten ja nykyisten.
Kyllä mielestäni narsisti voi lähteä, jos hän sillä lähtemisellään ajattelee saavansa loukattua uhria vielä enemmän.
Oikeastihan narsisti ei ajattelekaan, että hän haluaisi päästä uhrista eroon, vaan hän haluaa saada uuden tavan kiusata uhriaan. Useimmiten tämä tapahtuu lasten kautta. Erossa voi myös lyödä uhria osituksella jne.
Luulisin että narsisti haluaa eron silloin kun hän ei enää saa narsistista lähdettä uhristaan parisuhteessa tarpeeksi ja tarvitsee uusia keinoja.
Mä en usko tähän teoriaan. Kyllä karkuun lähtee se heikompi osapuoli, olipa tilanne uhri/narsisti tai kaksi eritasoista narsistia. Narsistin ote perustuu lähikontaktiin, kynsissä pitämiseen.
Sitten muistutan mieliin sen teorian, että kun narsisti menettää karanneessa lähteensä, hän "uhriutuu" ja uhrina olemisesta muodostuu narsistille toissijainen lähde.
Itse allekirjoitan tuon uhriutumisen oman avioliittoni päätyttyä. Todellakin se meni juuri niin - "uhriuduin" vähäksi aikaa, kun muuta selitystä asialle en löytänyt. Ehkä sillä uhriutumisellakin on narsistille tarkoitus, vähän kuin masennuslääkkeet masentuneelle? Mutta en tyytynyt siihen, vaan jatkoin tiedon etsimistä.
Uhrista minulle tulee mieleen teurastettava lammas. En todellakaan halua olla sellainen.
Sanonkin kaikille uhreille, varokaa 'uhriutujia', ne ovat susia lampaiden joukossa. Kannattaa vilkuilla ympärilleen. ;) Ja tulkaa susien kaltaisiksi, jotta olisitte kokonaisia ja tietäisitte miten susi ajattelee. Narsistilla ei ole valinnanmahdollisuuksia, ellei hän tiedosta, että sisällä sisimmässään hänessä elää lammas. Minusta tässä on kysymys kahdesta vastakohdasta, jotka pitää sisäistää ja löytää itsestään.
Narsisti onkin mielestäni juuri se uhriutuja, joka ottaa uhrin viitan päälleen, kun katsoo että hänessä ei ole mitään vikaa, eikä hän ole syypää mihinkään. Narsistin uhrit sitävastoin ovat niitä aitoja oikeita uhreja, jotka eivät esitä narsistin tavalla uhria ja uhriudu, vaan ovat oikeasti toisen manipuloinnin, itsekkyyden ja määräysvallan uhreja. Narsisisti alistaa ja tekee toisesta uhrin, mutta kokee aina itse olevansa uhrin asemassa. Narsistin kaltaiseksi ei voi tulla, eikä pidäkkään. Narsistin käytös on kaukana normaalista ja siihen ei pidä pyrkiä. Narsistia voi toki oppia lukemaan ja ymmärtämään, mutta hänen sisällään ei asu lammas, vaan heijastuksen omainen tieto siitä millainen lampaan kuuluisi olla.
"mutta hänen sisällään ei asu lammas, vaan heijastuksen omainen tieto siitä millainen lampaan kuuluisi olla. "
Tätä ajatustapaa minä en juuri ymmärrä...Tai ymmärrän, mutten kuitenkaan.
Ensinnäkin tämä perustuu ajatukselle, että narsku olisi "susi lampaan vaatteissa", no hyvä, elikkä narsisti olisi lähtökohtaisesti paha, joka vain esittää hyvää...Tämän tajuan.
Mutta kuka voi sanoa, että se"susi-puolisko"olisi se narskun OMA persoonallisuus...Kai sekin on heijastusta jostain. Eikai kukaan syntyjään ole"paha"...Tämä on narskujen "demonisointia" niinkuin jossain hienosti ilmaistiin. :)
Itse näkisin, että narskut olisivat enemmänkin pieniä lapsia, jotka samaistuvat sekä suteen, ETTÄ lampaaseen...
Tai sitten olen väärässä...
Tämä on asia joka on mietityttänyt paljon.
Paha ei välttämättä ole oikea sana, mutta mielestäni "pahaksi" voidaan syntyä. Eli, tunneälyltään "köyhä" lapsi ei kykene lampaan tavalla ajatteluun, vaan hän ajattelee suden lailla, mutta käytöksellään heijastelee välillä lammasta. Kyse ei ole narsistin demonisoinnista.
Ehkä yksinkertaistin asioita liikaa... :)
Tästä syystä tuo"paha"-sana. Ehkä tämä on vain taas tätä, etten halua nähdä omaa osuuttani asioihin, näin ollen kiellän tuon"suden"itsessäni. Huomaan tekeväni tätä yhtenään...
Minun maailmassa tuo "susi" ei ole välttämättä "paha", eikä lammas "hyvä"...kaikki on ihan tilannekohtaista. Suhteellista...Nämähän riippuu aivan siitä, mikä kenenkin mielestä on hyväksyttävää, ja jos oma ajatusmaailma poikkeaa tässä kohdin normaalista, niin näen tuon"suden" useimmiten "hyvänä" ...ja näin ollen se tekee minusta taas sen "pahan" enemmistön mielestä...
Vaikeaa nähdä asioita näiden "lampaiden" silmin...
Susihan ei ole paha, vaan hieno ja älykäs eläin, kuten tiedät. Lammas taas ei ole hyvä, vaan tyhmä kuten tiedät. Nämä ovat huonoja vertauskuvia hyvästä ja pahasta, narsistista ja normi-ihmisestä. Huonoja sikäli, että (susi) narsisti ei ole paha itsessään, eikä (lammas) normi- ihminen hyvä itsessään, vaan molemmista löytyvät nuo molemmat elementit. Narsistille käsitys hyvästä on heijastuksena hänen sisällään, kun taas tunneälyltään normaalilla ihmisellä se on tietoisena läsnä joka hetki.
"Eikai kukaan syntyjään ole"paha"...Tämä on narskujen "demonisointia" niinkuin jossain hienosti ilmaistiin. :)"
Minä en ole varma, onko aina lapsuuden kokemusten seurausta, että ihminen on narsisti tai psykopaatti. Psykopaatilla käsitän sellaista ääripään narsistia, jolta puuttuu esim. empatia ja syyllisyydentunto täysin.
Olen jossain vaiheessa ammatissani ollut paljon pienten lasten kanssa tekemissä ja minua jäi ihmetyttämän esim erään 3-4 vuotiaan tytön raakuus, hän oli säännönmukaisesti hyvin raaka toisia kohtaan, tuntui toimivan yleensä täysin tunteettomasti. Jo minua edeltäneet ihmiset, jotka olivat olleet hänen kanssaan tekemisissä ennen tuota 3-4 vuoden ikää, olivat todenneet saman.
Minusta tuntuu täysin mahdolliselta myös ajatus että oikein pahoilla narsisteilla ja psykopaateilla on aivoissa joku kehityshäiriö, vika, jossain kohtaa aivoja, mikä on tekemisissä omantunnon ja empatian kanssa.
Exälläni on useita sisaruksia, jotka ovat kasvaneet samassa perheessä ja he ovat "normaaleita", normaalilla tavalla empaattisia ihmisiä.
Sitä en tiennyt, että jo tuossa iässä pitäisi kyetä empatiaan, erottamaan hyvä ja paha...Luulisi, että muutaman vuoden iässä ei vielä ymmärrettäisi, mitä saa tehdä mitä ei. No...en ole asiantuntija. Kaukana siitä. :D
Itse muistan vielä päiväkodissakin leikkineeni minua vanhempien poikien kanssa, ja ne leikit päättyivät yleensä siihen, että toinen parkui lattialla, kun olin tahallani tönäissyt. Minulle se oli vain leikkiä ja muistan nauraneeni siinä vieressä.
Myöhemmin vain ihmettelin, että mistä ne hoitajat mulle raivostuivat, en käsittänyt että tuossa olisi ollut mitään väärää...Sama homma jatkui vielä ala-asteella...Silloin sentään tiesin mitä saa tehdä, mitä ei. En nyt mikään koulukiusaaja varsinaisesti ollut, pikemminkin se kiusattu. Mitä nyt ensimmäisellä tai toisella luokalla "mottasin" erästä poikaa johon olin "ihastunut"...
Kai nuo voi pistää lapsuuden piikkiin, tai mistä minä tiedän. Mitä olen oppinut, en mitään...Nyt olen alkanut vasta ensimmäisen kerran opettelemaan.
Taisin olla jo päiväkodissa"pikkunarsku".
Muistan, etten pahemmin säännöistä piitannut, ja halusin että minua kohdellaan erilailla kuin muita, niinkuin aikuista. Muut lapset olivat mielestäni tyhmiä...Ihmettelin aina miksi minulle huudetaan, vaikken tehnyt mitään mitä käskettiin. Ajattelin vain, että ne säännöt on niitä" tyhmempiä lapsia" varten...
Naurattaa kun nyt alkaa muistelemaan... :)
"Narsistille käsitys hyvästä on heijastuksena hänen sisällään, kun taas tunneälyltään normaalilla ihmisellä se on tietoisena läsnä joka hetki."
Hmm...Tätä en oikein ymmärtänyt. No kai se sitten kuuluu asiaan. :P
Minä kun luulin, että hyvän ja pahan erot pitäisi opettaa, ei niin että ne ymmärtäisi heti syntymästä asti...
*pihalla kuin lumiukko*
Normaalille lapselle se tosiaan tulee oppimisen kautta, koska hänellä on normali tunneäly, joka pystyy ottamaan vastaan opetetun, mutta psykopaatille tai vaikeasti narsistiselle lapselle on ihan sama vaikka vääntäisit rautaputkesta hyvän ja pahan eroa. Terveellä lapsella on siis valmius heti syntymästään saakka ymmärtää hyvän ja pahan ero, kun taas epäterveellä tunneälyllä varustetulla lapsella ei vastaavaa vastaanotinta ole...
"Sitä en tiennyt, että jo tuossa iässä pitäisi kyetä empatiaan, erottamaan hyvä ja paha..."
No en minä kyllä nyt ihan tuota tarkoittanutkaan. Kyllähän jokainen lapsi tönii, on itsekäs jne. mutta myös paijaa toista, opettelee ottamaan toista huomioon, on pahoillaan jos toinen itkee. Tarkoitin, että tämä mainitsemani lapsi käyttäytyi hyvin väkivaltaisesti melkein aina toisia kohtaan, ei uskaltanut jättää esim. kävelemään opettelevan lapsen lähellekään, koska oli hyvin todennäköistä että meni tönäisemään aggressiivisesti kumoon, ei yleensäkään osoittanut minkäänlaisia helliä eleitä toisia kohtaan, hyvin pienestä kun ulkona näki jonkun ötökän niin halusi repiä sen kappaleiksi ym.
En kuitenkaan mitenkään väitä, että kyse olisi ollut narsismista. Tuli vain mieleen.
Exäni muuten kertoi miten oli aiheuttanut lapsena perheen pienen lemmikin kuoleman. Ja tuli tunne, että olisi ollut ikään kuin ylpeä siitä. Samoin kertoi että testasi vähän isompana perheen koiran tottelevaisuutta, komensi istumaan ja paikoilleen keskelle vilkasta ajotietä ja jätti koiran siihen istumaan ja poistui itse paikalta ja ylpeänä kertoi kuinka hän osaa kouluttaa koiria, jo lapsesta asti osasi.
Minä edelleen uskon tuohon teoriaani. Unohtui mainita tuo, minkä sanoitkin, eli uhriutuminen. Narsisti hyötyy "lähtemisessään" myös sen, että hän voi "uhriutua". Hän voi aloittaa teatterin jossa esittää uhria, johon hän saa niin laajan yleisön kuin itse vain haluaa hankkia.
Ei lähtevä narsku tosiaankaan ajattele eroavansa siinä merkityksessä kuin normaali ihminen eroa haluaa. Siinä parisuhteessa ja elämässä on vain edetty siihen pisteeseen, että uhrista ei enää entisin keinoin saa lähdettä ja otetta. Varmaan "lähtevä" narsisti saattaa kuvitella, ettei ero oikeasti ole lopullinen, vaan että hän vain asettaa siinä uhrin omalle paikalleen, jolloin lopulta uhri anoo päästä takaisin... ja narsisti ottaa, mutta omilla ehdoillaan ja säännöillään, joita hän voi nyt kiristää tappiin asti.
Okei, saatat olla oikeassa. Tässä asetelmassa "lähtevä narsisti" ottaa kyllä ison riskin jättäessään "uhrin" toipumaan, ajattelemaan omilla aivoillaan, juttelemaan ystäviensä kanssa, tajuamaan olevansa hyväksikäytetty. Mutta asioihin voi vaikuttaa niin moni seikka mitä ei tule heti ajatelleeksi.
Jotenkin uskottavampaa on että uhri parisuhteessa saa voimia irrottautua narsistista ja kieltäytyy toimimasta lähteenä, jolloin narsistista tulee se heikompi osapuoli, joka sitten lähtee. Eli heikompi lähtee :) Mutta annan kyllä muillekin mahdollisuuksille sijaa.
"Jotenkin uskottavampaa on että uhri parisuhteessa saa voimia irrottautua narsistista ja kieltäytyy toimimasta lähteenä"
Luulen, että exäni juuri tuosta syystä pelasi peliään "minä jätän sinut" ja yht äkkiä arvaamatta häipyi vähäksi aikaa reservissä olevan varanaisensa luokse, koska huomasi, että mittani alkoi olla täysi hänen itsekkyydestään ja alistamisestaan ja huomasi todennäköisesti, että ajatukseni eron välttämättömyydestä vahvistui. Lähtemällä toisen naisen luokse tai viettämällä yön tämän kanssa, hän luultavasti halusi sekoittaa pakan, saada minun ajatukseni pois mahdollisesta erosta ja halusi sen sijaan herättää mustasukkaisuuteni, jätetyksi tulemisen pelkoni, haluni kilpailla hänen "rakkaudestaan" ja suosiostaan ja siten saada unohtamaan eroaikeeni. Enää ei siis tapeltukaan siitä, että minä haluan erota vaan siitä että hän oli pettänyt minua.
En usko, että narsisti useinkaan oikeasti haluaa erota (lopullisesti), paitsi silloin jos todella alkaa uskomaan ettei saa minkäänlaista lähdettä uhristaan. Ei hän halua luopua "saavutetuista eduistaan". Itseasiassa käsitettä ero ei tunnu narsistille olevan olemasssakaan, jos uhri haluaa erota ja ero tulee niin narsistille tuntuu ero olevan aika käsittämätön käsite, hänelle on vain "suuttumisen ja kiukuttelun eri asteita". Oma suhteeni lopulta loppui monta tuntia kestäneeseen silmittömään väkivaltaan ja vielä vuosia eron jälkeen hän muistaa tivata, että "milloin lopetat tuon kiukuttelun, kostamisen, minähän vain hieman tönäisin (tai minähän en mitään tehnyt, en ainakaan muista mitään) ja milloin taas pääsen sinun kainaloosi, milloin pääsen asumaan luoksesi takaisin tms. Juuri pari päivää sitten vonkasi samaa (vaikka on erostamme asti asunut avoliitossa) ja kun kieltäydyin kunniasta niin sanoi sellaisella äänellä niin kuin olisi ollut ihan tosissaan ja tuskainen siitä että joutuu olemaan erossa minusta, että "miten kauan sinä viet minua kuin pässiä narussa, pistät minut kerjäämään".Eli tekeytyi "uhriksi". En minä laita häntä kerjäämään, olisi suuri helpostus kun hän lopettaisi kerjäämisensä. Senkin tiedän monen vuoden kokemuksella että jos jostain syystä ottaisin hänet takaisin, hän luultavasti tulisi (varmistaisi kyllä koukun myös nyxäänsä ja kenties muutamaan varanyxäänsä) mutta pian huomaisi riittämättömyyteni ja kyllästyisi ja huomaisi että "en sittenkään rakasta sinua kybällä" ja se olisi syy taas mennä muidenkin kanssa. Hän väittää nyt muuttuneensa mutta en usko siihen, koska yhtä dramaattisia "muuttumisia" katselin liian monta vuotta ja kuuntelin sitä että "nyt vasta tajuan, että olet ainoa ketä rakastan". Se kai jatkaa saman kaavan mukaan toimimista hamaan loppuunsa saakka.
Niin, tilanteita on varmasti monenlaisia.
Esim. entäpä jos uhri on jo siinä parisuhteessa pystynyt irrottautumaan narsistista, luonut oman tapansa selviytyä, eikä suostu murtumaan, muttei itse voi lähteä lasten vuoksi (menettäisi lapsensa narsistille).
Miksei narsisti siinä tilanteessa ottaisi lapset ja lähtisi. Uhri ei saa aikaa toipua, eikä ajatella omilla aivoillaan, koska vastassa on suuri taistelu siitä että saisi nähdä lapsiaan. Omaisuus menee jakoon ja narskuhan haluaa tietysti kaiken. Narsisti kulkee levittämässä "uhriutensa" ilosanomaa yhteisille tuttaville, viranomaisille jne. Siinä on oikealla uhrilla tekemistä, että selviytyy... ja narsisti saa runsaasti lähdettä uhristaan. Narsisti voi käyttää kaikki mahdolliset keinonsa osoittaakseen uhrille paikkansa ja lyödäkseen tämän maahan.
Miten ex-miehesi nyxä suhtautuu siihen, että exäsi vonkaa sinua takaisin?, tietääkö tämä nainen ollenkaan millaisen miehen kanssa hän on tekemisissä vai ummistaako täysin silmänsä?
Jo heidän suhteensa alkuvaiheessa nyxä otti yhteyttä minuun ja kertoi vaikeuksistaan miehen kanssa (samoja mitä minunkin kanssani) ja kerroin myös siitä että vonkaa edelleen perääni. Sitten exä sai nyxältä tietää näistä nyxän yhteydenotoista ja puhui nyxänsä ympäri ja nyxä soitti raivokkaana haukkuen että keskusteli miehensä kanssa ja mies oli sanonut, että hän ei ole yhtään minusta kiinnostunut vaan minä juoksen hänen perässään ja niiden huorittelujen jälkeen en ole vastannut nyxän puheluihin.
"En minä laita häntä kerjäämään, olisi suuri helpostus kun hän lopettaisi kerjäämisensä. Senkin tiedän monen vuoden kokemuksella että jos jostain syystä ottaisin hänet takaisin, hän luultavasti tulisi"
Olet hyvä kirjoittaja, ja selvästi pähkäilet samaa ongelmaa kuin moni muu ja itsekin. Miksi tuntuu että puolison ote ei irtoa, kynnet pysyy kiinni aina vaan, erostakin huolimatta. Mikä minussa itsessäni on että en irroita otetta ja unohda, ala elämään täysipainoista ikiomaa elämääni. Mietin useasti toista ja olen ajatuksissani edelleen kiinni toisessa.
Vaikea suhde missä elit(minäkin), aiheuttaa syvän ja monimutkaisen kietoutumisen.
Niin, toi on pahin mahdollinen skenaario, että lapset on pelinappuloina valtapelissä. Uskon että näin voi käydä ei-narsistisessakin liitossa erotilanteessa. Mutta uskon myös että jokaisesta kiltistäkin ihmisestä tulee leijona vastaan kun raapii tarpeeksi syvältä, ja varmasti tässä tapauksessa se kiltti hyökkäisi lastensa puolesta narsistin kimppuun kaikin voimin, OAT.n, poliisin, sossun ja vaikka minkä kanssa. Vaikea juttu. Toivottavasti tämä on fiktiota, lasten takia.. :-(
Yxex: Ei oo fiktiota, valitettavasti tiedän tällaisenkin tapauksen. Ja lapset todellakin ovat kärsineet...
Niin vielä, se "lähtenyt" narsisti tosiaan kuvittelee, että uhri tulee takaisin hänen luokseen milloin jos vain narsisti haluaa. Narsistin mielessä heitä yhdistää jokin ihmeellinen voima, eikä hän osaa kuvitellakaan että uhri pääsee irti narsistista, eikä palaisi enää narskun luo mistään hinnasta. Narsisti se itse ei vaan pääse irti...
Voi skeida! :-(
En ole itse kokenut mutta lukenut, miten huoltajuuskiistassa sitten niille lapsille mustamaalataan omaa isää tai äitiä..vahinkoa tulee lapsille, ja vain siksi että kostettua pitää saada puolisolle. Jos olet lähipiirissä ja voit vaikuttaa..?