Menin taannoin erääseen Clas Ohlsonin myymälään ja ostin sieltä vanhanmallisten vinyllilevyjen soittamiseen tarkoitetun laitteen. Samassa vekottimessa oli mukana radio ja kaiuttimet, joten sitä ei tarvinnut liittää mihinkään vahvistimeen. Hintaa oli 59,90 ja varaneulat päälle 9,90.
Huippuedullinen hinta hieman hirvitti ja laite näytti vipuineen, kääntönuppeineen ja äänivarsineen aika heppoiselta. Sillä ei ollut minkäänlaista nimeäkään. Olipa se vielä niin kääpiökokoinen, että LP:tä soittimen kansi kiinni soittaessani tuli osa levystä soittimen reunojen ulkopuolelle esiin aukoista, jotka kannen etu-, taka- ja vasempaan sivureunaan oli jätetty. En kuitenkaan halunnut tuhlata rahojani "oikeaan" levysoittimeen, vaan ajattelin, että kaipa tälläkin masiinalla sentään kohtalaisesti pärjää. Pitäisihän nimittäin halvankin laitteen kuitenkin toimia.
Kotiin päästyäni riemu sitten alkoi. Kun levyjä soitti, niin hiljaiset kohdat soivat melko mukavasti, mutta jos kappaleissa tuli vähänkin korkeampi kohta, niin heti ääni "särkyi" todella pahasti. Moista suttua kuunnellessani tuli mieleen radio, jossa ei kanava ole aivan kohdallaan.
Levyjä soittaessani masiina raakkui toisinaan kuin varis. Ääni jatkui vaikka väänsin volyymit nollille. Ilman kuulokkeita kuunnellessani suunnilleen puolet kuuluvasta äänestä oli musiikkia ja puolet kyseistä raakkumista.
Sekä LP-levyt että singlet tuntuivat pyörivän tässä kapistuksessa hieman väärällä nopeudella eli toisinaan soitto kuulosti kumman kurisevalta ja laulajan ääni liian möreältä tai sitten "Saukki ja pikkuoravat" -osastolta.
Kaiken huippu oli laitteen upea toiminto, joka pysäyttää levyn pyörimisen levyn musiikin päätyttyä. Joitakin pitkähkön kappaleen sisältäviä singlejä soittaessani masiina lopetti pyörimisen noin minuuttia ennen kappaleen todellista loppua, koska soitin "luuli" levyn päättyneen.
Kaikenlaisen veivaamisen ja mielipahan jälkeen soitin Clas Ohlsonille ja kerroin, että heiltä osamani vekotin ei ollut levysoitin vaan täysi lelu. Myyjä linjan toisessa päässä sanoi (tietenkin), ettei heille ole tullut ennestään yhtään valitusta kysesistä soittimista. Hän viittasi laitteen edulliseen hintaan ja sanoi, ettei tämän hintaiselta soittimelta voikaan vaatia suurta laatua. Sanoin myyjälle, että kyllä halvankin soittimen pitää toimia.
Seuraavaksi myyjä epäili minun kohdalleni sattuneen "maanantaikappaleen" ja ehdotti minulle laitteen vaihtamista heillä toiseen soittimeen. Sanoin takaisin, että soitin on malliltaan jo täysi susi ja etten tulisi ostamaan heiltä ikinä minkäänlaista soitinta. Totesin vielä, ettei tällaisia toimintakelvottomia soittimia saisi edes valmistaa eikä varsinkaan myydä kenellekään.
Paikan päällä sain sitten rahat takaisin sekä rakkineesta ja sen varaneuloista, mutten tietenkään mielipahasta, ylimääräisistä matkoista ja muusta vaivannäöstä. Menin heti rahat saatuani toiseen likkeeseen ja ostin OIKEAN levysoittimen. Se toimii joka suhteessa loistavasti.
Joten välttäkää Clas Ohlsonilta ostamista!
Huippuedullinen hinta hieman hirvitti ja laite näytti vipuineen, kääntönuppeineen ja äänivarsineen aika heppoiselta. Sillä ei ollut minkäänlaista nimeäkään. Olipa se vielä niin kääpiökokoinen, että LP:tä soittimen kansi kiinni soittaessani tuli osa levystä soittimen reunojen ulkopuolelle esiin aukoista, jotka kannen etu-, taka- ja vasempaan sivureunaan oli jätetty. En kuitenkaan halunnut tuhlata rahojani "oikeaan" levysoittimeen, vaan ajattelin, että kaipa tälläkin masiinalla sentään kohtalaisesti pärjää. Pitäisihän nimittäin halvankin laitteen kuitenkin toimia.
Kotiin päästyäni riemu sitten alkoi. Kun levyjä soitti, niin hiljaiset kohdat soivat melko mukavasti, mutta jos kappaleissa tuli vähänkin korkeampi kohta, niin heti ääni "särkyi" todella pahasti. Moista suttua kuunnellessani tuli mieleen radio, jossa ei kanava ole aivan kohdallaan.
Levyjä soittaessani masiina raakkui toisinaan kuin varis. Ääni jatkui vaikka väänsin volyymit nollille. Ilman kuulokkeita kuunnellessani suunnilleen puolet kuuluvasta äänestä oli musiikkia ja puolet kyseistä raakkumista.
Sekä LP-levyt että singlet tuntuivat pyörivän tässä kapistuksessa hieman väärällä nopeudella eli toisinaan soitto kuulosti kumman kurisevalta ja laulajan ääni liian möreältä tai sitten "Saukki ja pikkuoravat" -osastolta.
Kaiken huippu oli laitteen upea toiminto, joka pysäyttää levyn pyörimisen levyn musiikin päätyttyä. Joitakin pitkähkön kappaleen sisältäviä singlejä soittaessani masiina lopetti pyörimisen noin minuuttia ennen kappaleen todellista loppua, koska soitin "luuli" levyn päättyneen.
Kaikenlaisen veivaamisen ja mielipahan jälkeen soitin Clas Ohlsonille ja kerroin, että heiltä osamani vekotin ei ollut levysoitin vaan täysi lelu. Myyjä linjan toisessa päässä sanoi (tietenkin), ettei heille ole tullut ennestään yhtään valitusta kysesistä soittimista. Hän viittasi laitteen edulliseen hintaan ja sanoi, ettei tämän hintaiselta soittimelta voikaan vaatia suurta laatua. Sanoin myyjälle, että kyllä halvankin soittimen pitää toimia.
Seuraavaksi myyjä epäili minun kohdalleni sattuneen "maanantaikappaleen" ja ehdotti minulle laitteen vaihtamista heillä toiseen soittimeen. Sanoin takaisin, että soitin on malliltaan jo täysi susi ja etten tulisi ostamaan heiltä ikinä minkäänlaista soitinta. Totesin vielä, ettei tällaisia toimintakelvottomia soittimia saisi edes valmistaa eikä varsinkaan myydä kenellekään.
Paikan päällä sain sitten rahat takaisin sekä rakkineesta ja sen varaneuloista, mutten tietenkään mielipahasta, ylimääräisistä matkoista ja muusta vaivannäöstä. Menin heti rahat saatuani toiseen likkeeseen ja ostin OIKEAN levysoittimen. Se toimii joka suhteessa loistavasti.
Joten välttäkää Clas Ohlsonilta ostamista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt kyllä laitat oman typeryytesi muiden piikkiin. Kauppa toimi tuossa aivan oikein ja sait vielä rahasi takaisin!
Täysi kymppi kaupan toiminnalle.
vaan kyseisessä laitteessa, ja kertomastasi päätellen laite on kiinalaista suunnittelua.
Voin kertoa pari esimerkkiä. Ostin joskus "sähköurut", williams-merkkiset, Anttilasta. No ne urut on tehty Kiinassa ja ovat kiinalaista suunnittelua ja voit varmaan kuvitella mitä sontaa. Sähköurut kun kytkee päälle ja volume menee automaattisesti "keskiasentoon" (digitaalinen volumen säätö), niin ne HUUTAA TÄYSILLÄ vaikka ovat vain "keskiasennossa", siedettävän saa kun laittaa volumet melkein nollille. En meinaa kumminkaan heivata niitä roskikseen vaan koska osaan elektroniikkaa, meinaan laittaa kaiuttimiin ja ulostuloliittimeen vaimennusvastukset laitteen sisälle jotta ääni ei HUUTAISI enää.
Toinen esimerkki. Ostin Verkkokauppa.comista Nu:fone merkkisen kännyn, aivan juuri. Sen Nu:fone Onen, jumalauta kun siinäkin on sitten kovat soittoäänet, sai laittaa pienimmälle asennolle ettei ihan korvia särkis. Ja se Nu:fonekin on kiinalaista suunnittelua ja Kiinassa tehty.
Eli ilmeisimmin myös tuo sun levaris on kiinalaista suunnittelua, ilmeisesti Kiinassa on niin umpikuuroa väkeä että suunnittelevat laitteensa niin että niistä kuuluu jotain. :D
Ja tää on siis täyttä totta, siksi en enää osta kiinalaista sontaa.
Eli vika ei siis ole sinänsä liikkeessä mistä ostat, vaan vika on noissa kiinalaisissa halpispaskoissa.
Niin, suosittelen kuitenkin sulle että ostat jonkun paremman levarin, esimerkiksi vaikka jonkun usb-levarin, jonka voi kytkeä tietokoneeseen sekä stereoihin, jotkut usb-levarit jopa digitoi vinyylejä suoraan usb-tikulle ilman tietokonettakin. Ainakin Anttilan myymä Lenco tekee niin.
tapahtui kyllä eri firmassa, mutta ostin laitteen johon en ollut tyytyväinen.
lähdin palauttamaan sitä liikkeeseen. lähtiessä toheloin parkkipaikalla ja kolhaisin naapurin autosta vilkun paskaksi. tuli kalliiksi. juna-asemalla en muistanut ostaa lippua joten sain tarkastusmaksun ja tarkastajat heitti mut järvenpäässä pihalle. no alkoi vituttamaan niin menin sitten läheiseen baariin ryyppäämään.
sinne meni rahat ja kun olin saavuttanut kännin, heittivät vielä pihalle.
no jatkoin matkaa junalla helsinkiin. tällä kertaa muistin ostaa lipun muttei näkynyt tarkastajia koko matkalla. joten lipun hinta meni hukkaan. no sen palautettavan laitteen unohdin junaan.
helsingin asemalla en muistanut enää mistä junasta olin tullut. vitutti vielä enemmän ja ajattelin että lähden ostamaan virosta viinaa. ensin matkustin ihan väärään satamaan ja sieltä sitten kiireellä taksilla oikeaan satamaan. arvaa maksoiko?
laivalla juotin eräälle mimmille baarissa illan viinaa. antoi ymmärtää muttei ymmärtänyt antaa.
vihdoin tallinnaan päästyäni otin pimeän taksin ja pääsin kaupungille jossa yllätti kusihätä. ajattelin lorotella puskan juurelle ja tietenkin paikalle tuli poliisi. antoi sakot jotka joutui heti maksamaan.
menin kauppaan ostamaan viinapullon. vasta laivalla huomasin että olin ostanut hienossa lasisessa pullossa sitruunalimsaa.
helsingissä olin niin huonossa hapessa että sataman turvamiehet joutuivat kärräämään mut kärryillä laivalta pihalle. kaljalaatikko levisi ratikkaan noustessa ja puolet kaljoista oli menetetty kun en kiireessä ehtinyt niitä keräämään.
sitten ei ole hirveästi muistikuvaa miten kotiin pääsin, mutta kotiin päästyäni mulla oli jäljellä vain kaksi kaljatölkkiä ja hitonmoinen krapula.
ja arvaa maksoiko tuo kyseinen liike mulle mielipahasta mitään? no ei edes siitä palautettavan tuotteen hinnasta kun se katosi matkalla. pitäköön tunkkinsa, siihen liikkeeseen en enää jalallani astu.
Minkälaisen oikean soittimen sitten ostit, mistä ja paljonko maksoi?
Vai että olet oikein järkyttynyt? Tuohon hintaan ei mitenkään voi odottaa saavansa kovin hyvää hifiä, omat stereoni ovat maksaneet yli 50 kertaa tuon ostamasi soittimen hinnan.
Ja Clas Ohlsonhan palautti sinulle maksamasi rahat muitta mutkitta.
Itse ostin Verkkokauppa.comista viime vuonna tietokoneen joka ei toiminut ollenkaan. Sitä ei saanut palauttaa, vaan se piti viedä heidän huoltoonsa. Sieltä tuli sitten 50 euron tarkastusmaksuvaatimus. Rahoja en ole saanut vieläkään, ja asia on Kuluttajariitalautakunnassa. Asian hoitamiseen on mennyt kymmeniä tunteja, enkä ole saanut vielä senttiäkään korvausta itse laitteesta saati sitten mielipahasta.