Kieliasiamies ei olekaan välttämättä askel oikeaan suuntaan.
Riskialtis askel. Uusi kieliasiamies voi sisältää vaarallisen tasosiirtymän kun on kysymys kielellisistä perusoikeuksista.
Ennen vuosituhannen vaihdetta ei ollut epäilystäkään siitä kuinka periaate Suomen kaksikielisyydestä tulkattaisiin valtiollisissa yhteyksissä.
Alueilla joilla suomenkieliset olivat enemmistönä rakennettiin hallinnollisia alueita joissa suomen kieli oli enemmistö- ja hallintokieli, ruotsinkielisillä alueilla muodostettiin vastaavalla tavalla hallinnollisia alueita joissa ruotsi oli enemmistö- ja virkakieli.
Tasapuolista, nimittäin. Selvää ja selkeää.
Sitten muutettiin perustuslakia ja sen jälkeen aloitettiin liittää ruotsalaisalueita suuriin valtiollisiin alueisiin joissa oli suomenkielinen enemmistö. Rinnakkain tämän kanssa me saimme uuden kielilain, jonka piti taata ruotsinkielisen palvelun yksilötasolla.
Viime vuonna tuli arviointi joka osoitti, että kielilaki on vain suuri paperitiikeri ja, että laki ei lähimainkaan toimi käytännössä. Se on tähän valtioneuvoston selvitykseen kun eduskunnan perustuslakivaliokunta on nyt kiinnittänyt huomiota.
Perustuslakivaliokunta nostaa etusormea ja uskoo, että ongelmat voidaan ratkaista uudella toimielimellä, kieliasiamiehellä, joka saa valtakirjan tehdä omia aloitteita ja vieläpä antaa vihjeitä syyttäjälle tapauksista joissa kielelliset perusoikeudet ovat jääneet puristukseen.
Svenska Finlands folkting taputtaa käsiään aloitteesta lehdistötiedotteessa, joka annettiin julkisuuteen perjantaina. Myöskin yleisö vaikuttaa hurraavan siitä minkä he näkevät poliitikkojen aloitekyvyksi, ja jotka valvovat ruotsinkielisten oikeuksia.
Mutta onko se niin yksinkertaista?
Oletettavasti ei. Meillä on jo laillisuudenvalvojat oikeusasiamiehessä ja oikeuskanslerissa, jotka molemmat erikseen voivat valvoa kielilakia ja määrätä, että syyte nostetaan asiassa joka kuuluu heidän laillisuusvalvontaansa.
Jos kieliasiat siirretään erityisasiamiehelle voidaan pahimmassa tapauksessa saada aikaan tilanne jolloin kielellisiä oikeuksia aletaan pitämään vähemmän tärkeinä kuin muita perus- oikeuksia ja vapauksia.
Tämä ei saa tapahtua. Sen vuoksi on oletettavasti parempi, että OA ja OK (oikeusasiamies ja oikeuskansleri) aktivoituvat kun on kysymys kielellisistä perusoikeuksista, ihan kuten silloin kun oli valtiollisesta aluehallinnosta kysymys. Siinä yhteydessä tuki OK perustuslain tulkintaa joka osittain korjasi sen kohtalokkaan erehdyksen vuodelta 2000.
Parasta olisi tietenkin ollut jos me nyt ajankohtaisen perustuslain tarkistuksen yhteydessä olisimme saaneet aikaan keskustelun ruotsinkielisten hallintorakenteiden tarpeesta, mutta sillä kohtaa on perustuslakikomitean puheenjohtaja Christoffer Taxell ollut täysin hiljaa. Komitea on täysin ollut kiinni presidentin valtaoikeuksissa kun taas ruotsinkielisten kansalaisten oikeudet on jätetty silleen.
Ruotsalaisvaltaiset hallintorakenteet toteuttavat kielelliset perusoikeudet käytännössä kun taas kielilaki toteuttaa ne teoriassa. Suomalaisenemmistöisillä hallintoalueilla ruotsin kielen virkamiesvaatimukset ovat huomattavasti helpommat kuin ruotsalaisenemmistöisillä alueilla.
Se, että kielipalveluperiaate nakertaa ruotsin kielen asemaa yhteiskuntaa kantavasta roolista voi käytännössä johtaa siihen, että ruotsinkielisistä tulee toisen luokan kansalaisia tässä maassa.
Siinä tapauksessa meillä ei ole mitään hyötyä uudesta, hampaattomasta kieliasiamiehestä, joka heikentää ruotsin kielen merkitystä. Kaikki ei ole kultaa joka kimaltaa.
http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=103330
Riskialtis askel. Uusi kieliasiamies voi sisältää vaarallisen tasosiirtymän kun on kysymys kielellisistä perusoikeuksista.
Ennen vuosituhannen vaihdetta ei ollut epäilystäkään siitä kuinka periaate Suomen kaksikielisyydestä tulkattaisiin valtiollisissa yhteyksissä.
Alueilla joilla suomenkieliset olivat enemmistönä rakennettiin hallinnollisia alueita joissa suomen kieli oli enemmistö- ja hallintokieli, ruotsinkielisillä alueilla muodostettiin vastaavalla tavalla hallinnollisia alueita joissa ruotsi oli enemmistö- ja virkakieli.
Tasapuolista, nimittäin. Selvää ja selkeää.
Sitten muutettiin perustuslakia ja sen jälkeen aloitettiin liittää ruotsalaisalueita suuriin valtiollisiin alueisiin joissa oli suomenkielinen enemmistö. Rinnakkain tämän kanssa me saimme uuden kielilain, jonka piti taata ruotsinkielisen palvelun yksilötasolla.
Viime vuonna tuli arviointi joka osoitti, että kielilaki on vain suuri paperitiikeri ja, että laki ei lähimainkaan toimi käytännössä. Se on tähän valtioneuvoston selvitykseen kun eduskunnan perustuslakivaliokunta on nyt kiinnittänyt huomiota.
Perustuslakivaliokunta nostaa etusormea ja uskoo, että ongelmat voidaan ratkaista uudella toimielimellä, kieliasiamiehellä, joka saa valtakirjan tehdä omia aloitteita ja vieläpä antaa vihjeitä syyttäjälle tapauksista joissa kielelliset perusoikeudet ovat jääneet puristukseen.
Svenska Finlands folkting taputtaa käsiään aloitteesta lehdistötiedotteessa, joka annettiin julkisuuteen perjantaina. Myöskin yleisö vaikuttaa hurraavan siitä minkä he näkevät poliitikkojen aloitekyvyksi, ja jotka valvovat ruotsinkielisten oikeuksia.
Mutta onko se niin yksinkertaista?
Oletettavasti ei. Meillä on jo laillisuudenvalvojat oikeusasiamiehessä ja oikeuskanslerissa, jotka molemmat erikseen voivat valvoa kielilakia ja määrätä, että syyte nostetaan asiassa joka kuuluu heidän laillisuusvalvontaansa.
Jos kieliasiat siirretään erityisasiamiehelle voidaan pahimmassa tapauksessa saada aikaan tilanne jolloin kielellisiä oikeuksia aletaan pitämään vähemmän tärkeinä kuin muita perus- oikeuksia ja vapauksia.
Tämä ei saa tapahtua. Sen vuoksi on oletettavasti parempi, että OA ja OK (oikeusasiamies ja oikeuskansleri) aktivoituvat kun on kysymys kielellisistä perusoikeuksista, ihan kuten silloin kun oli valtiollisesta aluehallinnosta kysymys. Siinä yhteydessä tuki OK perustuslain tulkintaa joka osittain korjasi sen kohtalokkaan erehdyksen vuodelta 2000.
Parasta olisi tietenkin ollut jos me nyt ajankohtaisen perustuslain tarkistuksen yhteydessä olisimme saaneet aikaan keskustelun ruotsinkielisten hallintorakenteiden tarpeesta, mutta sillä kohtaa on perustuslakikomitean puheenjohtaja Christoffer Taxell ollut täysin hiljaa. Komitea on täysin ollut kiinni presidentin valtaoikeuksissa kun taas ruotsinkielisten kansalaisten oikeudet on jätetty silleen.
Ruotsalaisvaltaiset hallintorakenteet toteuttavat kielelliset perusoikeudet käytännössä kun taas kielilaki toteuttaa ne teoriassa. Suomalaisenemmistöisillä hallintoalueilla ruotsin kielen virkamiesvaatimukset ovat huomattavasti helpommat kuin ruotsalaisenemmistöisillä alueilla.
Se, että kielipalveluperiaate nakertaa ruotsin kielen asemaa yhteiskuntaa kantavasta roolista voi käytännössä johtaa siihen, että ruotsinkielisistä tulee toisen luokan kansalaisia tässä maassa.
Siinä tapauksessa meillä ei ole mitään hyötyä uudesta, hampaattomasta kieliasiamiehestä, joka heikentää ruotsin kielen merkitystä. Kaikki ei ole kultaa joka kimaltaa.
http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=103330
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä taida svekolle mikään riittää, vaan aina valitetaan. Noh, me suomalaiset ollaan totuttu tuohon svekojen loputtomaan narinaan. Ei vaikuta mitenkään.
On se kumma, että sellainen laki ei toimi, jonka Lipponen antoi svekojen tehdä keskenään, ja johon ei suomenkielisillä ollut mitään sananvaltaa.