On paha olla. Haluisin jutella siitä jollekin/jonnekin. En tiedä onko tämä millane paikka mutta ainakin oon oikees paikas silleen. Mul on hirvee ikävä terapeuttia. Jos olisi varaa nii olisin useammin terapiassa kuin tällähetkellä. Kiukuttelen läheisille. Hartiat painaa itteni sänkyyn. Menen sinne, lepään hetken nii hieman helpottaa. Sit ku nousen sängystä taas nii hetken jaksaa vain olla tässä ennenku tulee jostai joku paha ajatus tai sit kroppa alkaa jälleen lyyhistyä. Tätä on ollu monia vuosia. Puhutaan alle 10 vuodesta. En tiedä onko sil ajal jotenki väliä, saako sillä muka enempiä huomioita koska ei kukaa voi ikinä tuntee juuri kuin minä, juuri kuin nytten, juuri kuin eilen.... Haluisin itkeä, mutta ei tule itku ei. Muuri on vahva. Lääkitys tekee kans tätä että ei niin itke. Et vaikka lääkkeet on iha hyvä hoitomuotona niin on niissäkin nurjapuoli. Voi kun joku voisi katsoa mua silmiin. Olla mun kanssa läsnä. Ei vaan sellasta ole. Rakasta ihmistä tässä lähellä. Yksin sitä elää. Sitä on vaikea hankkia suhdettakaan kun on niin monimutkaisia erilaiset tunteet ja tuntemukset mitä liikkuu ja tuntee. Nii hyvät ku pahemmatki jos näin voi sanoa.
En tiedä kaipaanko kenenkää vastaavan tähän. Sitä tuski kuitenkaa kukaa pystyy antamaa sellasta mitä mä oikeasti kaipaan. Sitä on vaikea sanoin kuvata. En pysty edes sanoin kuvaamaan tarkalleen mitä mä haluan. vaikka tiedän et asiat ja tunteni eivät ole todellakaan kunnossa.
Ahdistaa. Masentaa. Kroppa on erittäin väsyny. Oon 25 vuotias mies.
Elämä jatkuu vaikka mä tuntisin tai mulla olisi millainen olo vaan. moi moi.
En tiedä kaipaanko kenenkää vastaavan tähän. Sitä tuski kuitenkaa kukaa pystyy antamaa sellasta mitä mä oikeasti kaipaan. Sitä on vaikea sanoin kuvata. En pysty edes sanoin kuvaamaan tarkalleen mitä mä haluan. vaikka tiedän et asiat ja tunteni eivät ole todellakaan kunnossa.
Ahdistaa. Masentaa. Kroppa on erittäin väsyny. Oon 25 vuotias mies.
Elämä jatkuu vaikka mä tuntisin tai mulla olisi millainen olo vaan. moi moi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no musta ei sulle ole oikeen vastaamaan. Mutta jos nyt muuten vaan kirjotan.. sama kai se..
Sulla on terapeutti.. Oon kateellinen.. Tai en.. Mä ajattelen aina vaan et kyl mä pärjään.. et kyl se tästä.. Mulla oli lääkitys mut jätin sen kesken.. tosi fiksua.. Niistä tuli sivuoireita.. en ollu oma itteni.. Myöhemmin oon aatellu et se tais johtua tästä olosta.. uusia oireita vaan..
Kävin psykiatrilla määritys käynneille ja se totes että tarvitsisin psykoterapiaa.. kävin toisella psykiatrilla myöhemmin määritys käynneillä ja sen mielestä olin ajan hukkaa ja että en halua parantua..
Olen töissä ja mun pitäis opiskella.. En ole tehnyt opiskelujen eteen mitään pariin vuoteen.. Työ tuntuu ainoolta asialta mikä pitää mut jotenkin selväjärkisenä vaikka en siitä hommasta pidäkään.. Kai se on ne työkaverit ja että kun säännöllisesti menee jonnekkin tekemään jotain eikä vaan tuu mietittyä sängynpohjalla näitä juttuja..
Viikonloput on pahimpia.. ne on kuin mustia aukkoja.. pitäis saada aikaseksi kaikenlaista mutta en saa tehtyä mitään.. Maanantaina on taas parempi olo vähän aikaa ja sitten perjantaina mä olen taas tässä..
Musta ei oo mihinkään ja mä oon yksin.. Olen hukassa ja en edes osaa pyytää apua.. Mua hävettää.. Ei tän kuuluis olla tällästä..
Kellekään ei voi oikeen puhua.. enkä haluaisia kavereita edes tällä kuormittaa.. Kavereita... Mun on hankala muistaa että mulla edes on niitä.. Joskus joku laittaa viestiä ja mä yllätyn.. tunsinko mä tälläsenkin ihmisen ja pitääkö se mua ystävänä.. Mä en oikeen osaa pitää yhteyttä.. tai oikeastaan en oikeen osaa tuntea yhteyttä..
Jep Jep... niin se vaan menee
Hianoo, että sulla on työntekopaikka tukenasi. Siit ny pidät kii, eiks vaan (mikäli sinusta riippuu). Voisikkos mitenkään vain järjellä päättää, että 'susta on johonkin!'. Aloita joistakin pienistä asioista, viikonloppuna.
Älä ny noi haaskaa niitä kaverisuhteita, joita sulla jo on. Vaikuttaa kummalta minusta, että ihmettelet, että joku viestittää. Ihan kuin tahallasi pakenisit surkeuteen? Nääs ku ystävyys-tuttavuus-suhteita tarttee hoitaa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Pidät yhteyttä ensin ihan vain järjellä ja tekniikkalajina, ei sun niin kummemmin tuntea tarvii mitään erityistä. Entäs pientä velvollisuuttakin palautteeseen sille, joka pitää sinuun yhteyttä? Arvosta itseäsi sentäs vähän plus anna itseäsi - ystäväksi sille toiselle. Tarkistaisin sinuna myös tuon kohdan ettet haluais 'kuormittaa kavereita'. Teepä niin, että kysy, 'kuormittaako sinua, jos puhun vähän siitä ja siitä'. Käytä järkees, valitse sopiva ihmistyyppi. Yleensäkin ihmiset tykkäävät kuunnella ja mahdollisesti auttaa. Pelkkä puhuminen ja kirjoittaminen (vaikka tänne) jo auttaa. Et kai sä ny ihan tahallas laittele itsees syrjään? Vanha laulu, mutta 'ota vastuuta itsestäs'.?
Hei Sinulle. Luin kirjeesi. Se on hyvä, ainakin mulle puhuu ja kuvaa kuin näkisin sut. Sikäli sinulla hyvä, että tunnet yleensäkin jotakin ja tiedostat tunteesi, kuten 'ikävä terapeuttia'. Sinullahan tuo terapiaan kuuluva tunteensiirto toimii! Sen 'avulla' sitten edelleen terapeutin kanssa voitte tutkia ja paneutua elämääsi, ennenkaikkea sinuun ja vahvistaa sinua - tulemaan omaksi itseksesi. Olet arvokas, vaikka siltä ei tunnu nyt.
Tiedostat senkin, että kaipaat jonkun katsovan silmiin. Olet pitkällä, kun saat nimiä asioille, joita kaipaat eli tarvitset. Sepä on hyvin terve merkki, että kaipaa jonkun katsovan silmiin ja että toinen ihminen olisi läsnä. Meillä monilla menee huonommassa tilassa ihan päin vastoin. Nyt kun vielä saat kestokykyä, niin tämä pohjamonttu (vanhetessasi) väistynee ja saanet myös noita toiveita toteutukseen. Terapeutin sijalle vaihtunee joku ja joitakin muita? Eiks' sen jotenkin näin kuuluisi mennä. - Itse kun ikäisenäsi olin terapiassa, niin usein kävin mielikuvistuskeskusteluja terapeutin kanssa; niissä tunsin ihan voimakkaalla tavalla; olin liikuttunut, loukkaantunut ja myös erittäin hyvin ymmärretty, nähty. Milloin mitäkin. Korvata mielikuvitusmatkoilla ja -jutteluilla olematonta ihmistä on myös hyvä suojamekanismi. Eikös pienet lapset käytäkin mielikuvitusta erittäin paljon, se on heidän keinonsa kasvaa ja kehittyä, tutkia maailmaa ja varmaan itseäänkin. Voidaan me sitä käyttää aikuisenakin. Käsittäisin, että sinä olet nyt 'pieni' ihan tarkoituksella; terapia, sen teettämä elämäsi prosessi sen teettää, että lapseksi laittaa! Olet nyt 'pieni' ja riippuvainen, mutta sen kautta tullee sitä eheytymistä ja itsensä tuntemista. Eiks' noin terapian päämäärä mene? Minusta sinä olet onnistumassa, kunhan saat kärsivällisyyttä. Eiks' toi ikävä yms. mitä kuvaat, ole erittäin normaali lapselle, sanotaan alle kouluikäiselle. Ole rauhassa 'sillä tasolla' nyt, sieltä kautta tullee korjausliikettä. Sinunhan ei tarvi kenellekään puhua näistä asioista. (Psssst, mitä nyt meille virtuaalityypeille täällä :-)
...Luin uudelleen kertomustasi. Kiukuttelu kuuluu kuvaan; korjannetkohan myös jotakin murrosiässä puuttumaan jäänyttä? Eihän kielteiset tunteet ja kiukuttelu ole kiellettyä; voithan aina ehtoolla sopia asiat, oman ja toisten mielenrauhan takia pyytää anteeksi tai muuten olla sovitteleva. - Tunne nyt rauhassa vain siellä sängyssäsi. Se tavallaan paranta sua? Mutta, ethän kuitenkaan jää kauhean pitkäksi aikaa 'tuntemaan', pakottaudu välillä tekemään jotakin rutiinia ja piipahda liikenteessä; välillä siis, laita poikki.
Minäkin vielä nuorena aikuisena luulin, että kukaan ei ole kuin minä, kukaan ei voi kokea elämää ja tuntea kuin minä... Mutta kuitenkin, kyllä tietty lainalaisuus kaikilla ihmisillä on. Kyllä sitten myöhemmin hyvinkin löysin yhteyden muihin, ensin samanmoisiin, sitten muihin. Vähitellen tajuan ja lisääntyvästi, että olen sopivasti kuin muutkin. En osaa selittää tätä, mutta en poikkea epäedullisesti. Yksinäisyytesi nyt lisää tätä erillisyyden kokemusta. Kaikkea aikansa!
Kaikki ihmisen vuosikymmenet ovat keskenään erilaisia, sannoo monen monta vuosikymmentä elänyt.
Kuvailet myös fyysisiä tuntemuksia ja voimattomuutta. Kuuluu kuules kuvaan. Minulla aikoinaan ollut diagnoosinakin somatisaatiohäiriö. Me elämme ja tunnemme koko kropalla, anna mennä vain. Vastapainoksi tietenkin liikunta olisi hyväksi. Mene metsään ryöminään lumessa tai kesemmällä kantoja potkimaan, siellä voit huutaakin...