Minun täytyi kertoa hyvälle ystävälleni että olen bi, vaikka tiesin hänen kantansa asiaan. Joskus kun oli puhetta bi- tai lesbo-tyypeistä, useimmiten juuri hän aloitti keskustelun ja puhui tyyliin: hyi, siis neki oli tehny sitä ja tätä, ja päivittelee miten jotku naiset voi keskenään harrastaa seksiä. Minusta se asia ei ole ollenkaan hyi, joten päätin kertoa hänelle että olen bi, koska en halua että tulee vastaavia tilanteita, että minunkin odotetaan sanovan "hyi" asialle joka ei minusta ole lainkaan "hyi". Kerroin asiasta tekstiviestillä. Kaverihan oli tietenkin heti mielin kielin ja väitti että ei haittaa meiän ystävyyttä. Vaikka tiesin että se haittaa. Myöhemmin kaveri sanoi, että hänen on tosi vaikeaa sulatella asiaa. Itse olen jo niin sinut asian kanssa, etten voi käsittää miten se asia voi olla niin ylitsepääsemätön joillekkin, jopa niin että ystävyys uhkaa loppua. Minä olen kuitenkin miehen kanssa naimisissa ja haluan rakastaa miestäni aina. Vaikka olen bi, ei se tarkoita sitä että heti ihastun jokaikiseen naiseen joka vastaan kävelee, jopa ystävään. Tämä ystäväni on sellainen, että pitkään aikaan minulla ei ole ollut niin mukavaa kaveria, enkä missään nimessä ole ikinä katellut häntä "sillä silmällä". Nyt ei olla oltu missään yhteyksissä pitkään aikaan, enkä kyllä ole ruikuttamassa tämän kaverin perään, jos hän haluaa vielä jatkaa ystävyyttä niin saa ite ottaa yhteyttä. Hyvänen aika jos ihmiset luulee että kun on bi niin sitä pitää pelätä ja väistellä, siis sehän haluaa joka ikiseltä kaverilta seksiä! Herrajumala. Minä tiedän mitä on ystävyys enkä missään nimessä halua pilata niin ihanaa asiaa. Ja yleensäkkin jos ihastun naiseen, se on se persoona mihin ihastuu eikä tissit ja pillu. Jos tämmösen jutun takia menee ystävyys poikki, niin ei voi muuta sanoa ku että on kyllä ahdasmielistä porukkaa. Varmaan on moni muukin teistä kokenut samantapaisia juttuja.
Vanhemmilleni en ikinä voisi kertoa asiasta, eikä minun tarvitsekaan. Olen vain miettinyt, että jos ja kun minulla joskus omia lapsia on ja isompana he myöntävät olevansa bi, lesbo tai homo niin olen valmis hyväksymään asian sen sileän tien.
Vanhemmilleni en ikinä voisi kertoa asiasta, eikä minun tarvitsekaan. Olen vain miettinyt, että jos ja kun minulla joskus omia lapsia on ja isompana he myöntävät olevansa bi, lesbo tai homo niin olen valmis hyväksymään asian sen sileän tien.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oletko miten kauan ollut bi seksuaali? Ja mitenkä kauan olet tuntenut tuon sinun hyvän kaverisi? :)
Minä itse olen kans bi seksuaali ja yks hyvä kaverini tietää sen vaan ja eikä edes miun porukat siitä asiasta tiedä yhtään mitään että olen bi seksuaali. Miun toi hyvä ystävä on ihan umpihetero ja silloin kun me tutustuttiin niin hän oli alkuun iha että inhoo bi seksuaaleja ja lesboja yli kaiken ja meinaa oksentaa ku näkee tytöt pussaavan ja sun muuta. Mutta se itse on kans ollut tytön kanssa ja tehnyt niitä samoja ja nimittäin miun kanssa mitä mitä on jossain lehdissä tai jossain muussa nähnyt kun muut tytöt tekevät. On nyt sanonut että "hyi kamala noita lesboja kun tollasia tekevät" ja hän yrittää jotenkin siitä leveillä kun on umpi hetero. Voi näitä ihmisii millasia on! Voi herran jumala sentään......
Nii kai mä oon aina tiedostamatta ollut bi, mutta tiedostettuna ehkä pari vuotta.. ja oon tuntenu sen mun kaverin kans oisko pari vuotta. Kuulostaa tuo sinunki tapaus vähä jännältä, miten se voi sanoa että hyi noita lesboja, jos se ite on tehny samaa? Kyllähän se itelläki oli aluksi että ei meinannu hyväksyä omia tuntemuksia, mutta se on semmonen asia joka minussa vaan on enkä mä voi sitä pois itsestä saada, joten pitää tulla toimeen sen asian kanssa, hyväksyä se asia ja olla sinut itsensä kanssa. Nämä jotka sanoo itseään umpiheteroiksi, niiden mielestä tyttöjen väliset ja poikien väliset jutut on varmaan jotain sairasta ja tosi luonnotonta. Mutta eihän se voi olla niin, kuitenkin meitä on jo niin paljo jotka ollaan tultu kaapista ulos. en minäkään oo keksiny yhtäkkiä että: no määpä oon nyt vaikka bi. ei sitä voi päättää, se vaan on, ihan yhtä luonnollisesti kun minulla on siniset silmät, niitäkään ei voi pois saada.
Inhottaa muutenki kaikki tämmönen lokerointi: tuo on bi, tuo hetero ja tuo lesbo.
Ihan niinku heterot olis jotenki muita parempia ihmisiä.
Mistä päin muuten olet?
kerroit ja siksi ettei sinun oleteta sanovan hyi. Olisithan voinut sanoa ettei se sinusta ole hyi ilman että ilmoitit olevasi bi. Vanhemmillesi et kerro vaikka jotuisit sanomaan hyi? Ymmärrän kyllä että oletat että olet avoin ja suvaitsevainen, mutta et ole.
kukapa tässä ois avoin ja suvaitsevainen? ei kukaan.
Noh sanotaanko että miun kaveri on vähän sellanen "vaikea tapaus" että meillä tulee jonkin verran riitaakin ja hän yrittää olla hirveen täydellinen muista ihmisistä.. Sitä miekin ihmettelen että mitenkä miun kaveri voi sanoo lesboista tollein koska hän on itsekkin niitä tehnyt mitä tytöt voivat keskenään tehdä ja silloin kun meillä oli sellasta säpinää et teimme sellasia mistä hän vaan tänä päivänä sanoo "hyi" ja miun kaverillani joskus asiat vaihtuu et haluanki ja sit taas en haluu ja sit taas haluan jne.. Mutta mie en vaan saa kaveristani selvää ku ihan ku se näyttäs siltä ettei sitä kiinnostais enää vakavampi tytön kanssa ja sit välillä se antaa sellasen kuvan että sitä kiinnostaisi.. Otappa tuollaisesta selvää sitten.. Minä olen Etelä-Savosta päin.. :) Entäs sinä? :)
Minä oon kans Savosta päin... :) Käyn Kuopiossa koulua.. Saatan ehkä tietää kuka oot :) vain EHKÄ. Jos haluat antaa sähköpostiosoitteen niin voitas jutella lisää?
Aikun kiva kun siekin olet Savosta päin. :) Juu miun sähköpostiosoitteeni on [email protected] ja toimii myös meseosoitteena jos siulta sellainen löytyy? :)
jep, lisäsin just sut meseen :)
Ai kiva. :) Noh jutellaan sitten mesessä. :)
vain kun kaveriasi moitit. Se ei ole sinut asian kanssa kuten et sinäkään. Häpeä on kauhea asia.
mulla kavereiden reaktiot oli sellasia et "oikeestikko? älä nyt viitti!" ja "mitä!?" ite aina pitäny pennusta pitäen sekä naisista ja miehistä... nyt vasta kuitenki ekaa kertaa ihastuin kunnolla naiseen ja olen myös miehen kanssa naimisissa. tilanne meni hiukan vaikeaksi.. ja on sitä vieläkin. vanhemmat totesivat että sun pitää tehä päätös et mitä haluat.. mut kertokaas, miten tehä päätös jos toinen on huolehtiva ja rakastava ja ihana, mut toine sellanen jonka kanssa ei tarvita edes sanoja.... kaikki toimii niin helposti tän naisen kanssa... ajattelin joskus että en voisi koskaan rakastua naiseen.... toisin tais käydä... :/ mieheni tietää sekoiluistani tämän naisen kanssa ja on antanut anteeksi ne mutta kuitenkin koko ajan on muistuttamassa niistä ja hokemassa että kaikki olis muuten ollut hyvin mut miks ihastuit siihen?? hänen mielestään olis ollu ok, jos se ois vain tapahtunut kerran ja ilman mtn tunteita..... nyt siis hyvin vaikean valinnan edessä.....
Ole rohkea ja tee päätös nii kuin sydämestässäsi tunnet. Se ei ehkä miellytä kaikkia, mutta on omaa elämääsi.
Olen myös itse samassa tilanteessa ja vieläpä lapsia mukana kuvioissa. Helppoa ei missään nimessä tule olemaan, päädyitpä sitten mihin ratkaisuun tahansa. Muista, että rohkea ihminen on se, jota pelottaa tehdä ratkaisuja, mutta loppujen lopuksi tekee ne ratkaisut niin, että tunnistaa niistä itsensä ja omat heikkoutensa. Luulen, että sinäkin jo sisimmässi tiedät mitä haluat, mutta tuttu ja turvallinen on aina helpompi tie valita... mutta onko se tie onnellinen, sen tiedät vain sinä itse.
Mitä jos kertoisit tuntemuksistasi ystävällesi? Vaikkapa sähköpostilla? Ei kerjäten, mutta selkeästi ilmaisten, ettet haluaisi ystävyytenne, joka on sinulle hyvin tärkeä, särkyvän moisesta. Ja kaikesta muuta mitä tuohon kirjoitit. Kuitenkin, toisten on kummallisen vaikea hyväksyä tällaista. He eivät ymmärrä, eivät todellakaan, ja heillä on kummallisia ennakkoasenteita. Niitten tuulettaminen tekee aina hyvää :) . Me ihmiset kun emme ole samasta muotista valettuja.
Mulla on yks ystävä joka selvästi ei täysin sulata bi-seksuaalisuuttani. Aavistelin että niin voisi käydä ja epäröin hieman kertoa. Yllättävän hyvin on kuitenkin niellyt. Ei halua keskustella asiasta todellakaan ja sen kerran kun olen asiaa sivunnut vaikutti vähän inhoavalta (siis aihetta, ei minua kohtaan). Se kuitenkin tuntee mut ihan liian hyvin inhotakseen mua, vaikka asia sinänsä vähän inhottaakin.
Pointti oli, että kyllä sen voi saada toimimaan kaikesta huolimatta. Jos asian kuitenkin antaa olla, voi olla liian helppo antaa vain mennä. Häntä ahdistaa ja pelottaa omat ennakkokäsityksensä, ja kun et pidä yhteyttä hän voi saada mielessään niille vahvistusta. Lopulta on helpointa antaa kaiken vain likua käsistä. Menetys kirvelee kuitenkin vain jonkin aikaa mielessä ja sitä voi vielä helpottaa oman mielen tuottamilla valheilla.
Samanlaisia kokemuksia itselläkn. Milloinkohan yhteiskunta ja heterot lakkaa olemasta niin kapeakatseisia ihan tavallisia ihmisiä (seksuaalivähemmistöjä) kohtaan. Eihän niihin ihmisten kommentteihin tarvitse aina vastatakkaan että "hyi", vain koska he sanovat niin. Voisit esimerkiksi ilmaista oikean mielipiteesi heistä, paljastamatta itse mikä suuntautumisesi on.
Ystäväpiirini mukaan me bi/lesbot emme todellakaan ole vähemmistöä. Jokainen tuntemani nainen olisi valmis menemään naisen kanssa sänkyyn tai on ainakin fantasioinut siitä. Myös osa miespuolisista kavereista kertoo että haluaisi koittaa toista miestä. Joten tuntuu että koko vitun herero diipadaapa on täysin uskonnon juttu. Aikoinaan suurilla miehillä oli vain miehiä tyydyttämässä toista miestä, ja naiset olivat palvelijoita. Onneksi maailma on menossa suvaitsevampaan suuntaan ja sateenkaariperheitäkin alkaa muodostua. Tulkaa rakkaat ihmiset ulos sieltä kaapista ja nauttikaa elämästänne !!! kerran täällä vaan ollaan ! Olethan oman elämäsi herra ! Ihanaa kevättä kaikille. Olitpas sitten kaapissa tai et..