Tämän osion eräässä ketjussa vaaditaan netin kieltämistä SRK:n päätöksellä. Ehdotus tyrmätään laajasti. Vaatimuksesta nousee esille vanhoillislestadiolaisuuden ( SRK ) yksi keskeisimmistä jäsenten hallitsemisen menetelmistä. Joku keksii tai huomaa toiminnon, joka ei hänen mielestään sovi uskovaisille ja ehdottaa sen kieltämistä kokonaan. Jos ehdottaja on riittävän arvovaltainen henkilö ja saa tuekseen joitakin muita samanmielisiä, ajatus viedään läpi ja kaikkien on sitä noudatettava "omantunnon pitämiseksi puhtaana". Nettikieltoa esittäneellä ei ole valtaa kuin olisi mieli ja niinpä se jää tyhjäksi kolinaksi.
Yhteisö, joka asettaa paljon kieltoja, tai muita rajoituksia, ajaa laumansa jatkuvaan epävarmuuteen. Sen seurauksena herkemmällä tunnolla varustetut joutuvat elämään jatkuvan, kieltojen noudattamisen ja säännöillä luodun keinotekoisen syyllisyydentunteen alla. Parannuksenteko ja syntien tunnustaminen tietysti on aina mahdollista, mutta pitääkö välttämättä maalata piru seinälle, jonka katsomisesta tulee sitten syntiä.
Maailman sivu sellaiset yhteisöt ja yhteiskunnat, jotka ovat rakennettu näennäisen tiukalle valvonnalle, ovat luhistuneet. Ja jos ovatkin pitkään pysyneet pönkitettynä pystyssä, niiden todelliset hedelmät ovat olleet melko vähäisiä. Leikitäänpä lopuksi ajatuksella, että Suomi olisi SRK:n hallinnassa. Millaisiahan mahtaisivat olla suomalaisten kulttuuri-, tiede-, taide - ja näin olympialaisten aikaan - urheilusaavutukset.
Yhteisö, joka asettaa paljon kieltoja, tai muita rajoituksia, ajaa laumansa jatkuvaan epävarmuuteen. Sen seurauksena herkemmällä tunnolla varustetut joutuvat elämään jatkuvan, kieltojen noudattamisen ja säännöillä luodun keinotekoisen syyllisyydentunteen alla. Parannuksenteko ja syntien tunnustaminen tietysti on aina mahdollista, mutta pitääkö välttämättä maalata piru seinälle, jonka katsomisesta tulee sitten syntiä.
Maailman sivu sellaiset yhteisöt ja yhteiskunnat, jotka ovat rakennettu näennäisen tiukalle valvonnalle, ovat luhistuneet. Ja jos ovatkin pitkään pysyneet pönkitettynä pystyssä, niiden todelliset hedelmät ovat olleet melko vähäisiä. Leikitäänpä lopuksi ajatuksella, että Suomi olisi SRK:n hallinnassa. Millaisiahan mahtaisivat olla suomalaisten kulttuuri-, tiede-, taide - ja näin olympialaisten aikaan - urheilusaavutukset.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ta kysyttävää?
raaminen nyt ainakin pitäisi kieltää kokonaan. Mitää turhempaa ei ole. Sitäpaitsi helevetissä ei ole luntakaan. Olisko jotakin hiilikouruja ja hiilikourulaskua peltikelekalla.
helvettiin eivätkä varsinkaan ryssän helvettiin. Ilmarinen pitää siitä huolen.
Ilmarinen oli vastassa Tuonelan virralla vuonna 1956, kun tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi oli kuollut. Ilmarinen hoiti asiat niin, ettei Paasikiven tarvinnut mennä suomalaisten pahaan paikkaan Hornaan, vaan hän pääsi taivaaseen, joka oli valaistu yksin häntä varten revontulilla ja virvaliekeillä. Paasikivi, joka oli kova kiroilemaan, totesi, että onpa täällä saatanan komeata.
Ensi töikseen Paasikivi tiedusteli, oliko hänen mahdollista tavata neuvostoliittolaista kenraalieversti Zdanovia, joka oli aikoinaan toiminut liittoutuneitten valvontakomission puheenjohtajana Helsingissä sotien jälkeen. Zdanov oli kuollut vuonna 1948, selitti Paasikivi, ja sanoi, että olisi mielenkiintoista tietää, mitä vanhalle neuvottelukumppanille kuului.
Ilmarinen otti asiasta selvää. Kävi ilmi, ettei Zdanov ollut tavattavissa. Hän vietti aikaansa 70 celsiuksen miinuslämpötilassa Hornan takana, ns. ryssien helvetissä.
-Miksei se vanha piru voi ottaa minua vastaan, ärisi Paasikivi. Hän kuitenkin luopui vierailusta, kun hänelle kerrottiin, ettei Zdanov ylenkatsonut Paasikiveä eikä suomalaisia sinänsä, vaan oli estynyt omista henkilökohtaisista syistään. Kenraalieversti oli näet läpikotaisin jäässä.
(Arto Paasilinna: Ukkosenjumalan poika. Esipuhe)