Hei en tiedä kuuluuko asiani tälle puolelle vaiko minne, mutta sisarusten välisestä pienestä ikäerosta olisin kysellyt :) minulla5,5kk vauva ja kova vauvakuume saada toinen lapsi. Olisi kiva kuulla teiltä äideiltä, joiden lapsilla pieni ikäero, että miten olette pärjänneet/jaksaneet kahden taaperoikäisen kanssa?:) muu tuossa toisen vauvan yrittämisessä kun ei mietitä, kuin se, että miten jaksaa..riippuu tietysti lapsista, ovatko "helppoja" vaiko mahdollisesti koliikkivauva joka sitten vaatii äidiltä enemmän.
sisarusten välinen ikäero
?!?:)
8434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä on lapsilla ikäeroa 1v11kk. Eka vuosi oli rankka, vaikka meille "siunaantui" hyvin yönsä nukkuva kakkonen. Esikoinen ei sitä vastoin nukkunut, eikä vieläkään nyt kolme vuotiaana nuku kaikkia öitä ilman itkuja. Meillä siis nyt 1 ja 3 vuotiaat isosisko ja pikkuveli.
Jälkikäteen ajateltuna, kun kuitenkin mekin haluttiin lapset melko pienellä ikäerolla, niin olisi vain pitänyt "tehdä" lapset ihan putkeen. Rankkaa se on anyway, joten olisipa ollu se eka vuosi nopeammin ohi. Toinen vaihtoehto olisi tietty ollu jättää isompi ikäero, mut sillekään ei enää mahda mitään.
Mutta jos ajattelin, että JOS oltais vielä kolmas haluttu, niin ois saanu tulla hetiperään niin sanotusti samaan konkurssiin!
koska itse uskon, että se on niin lapsesta kiinni (onko terve, koliikkia jne.). Meillä kohta 11kk ikäinen tyttö ja toinen tulee kun esikoinen on 1v7kk eli pieni ikäero, mutta aateltiin selvitä ja hyvät tukiverkot kantsii olla olemassa jos tuollaista harkitsee! (meillä molemmat mummot käytettävissä, joten apua on saatavilla tarpeen mukaan)
Meillä tyttöjen ikäero 1v1kk ja hyvin on mennyt vaikka tottakai välillä aika raskasta onkin. Meillä on niin kovin perinteinen roolijako että periaatteessa olen yksin saanut molemmat hoitaa mutta jos minä olen siitä selvinnyt miksei muutkin:D
Nyt tytöt ovat jo 1v11kk ja 10kk vanhoja ja alkavat olla tosi hyviä leikkikavereita keskenään. Meillä eka oli ns. helppo lapsi mutta pikkukakkonen ollut aika lailla vaativa,.. saas nähdä miten meillä suut pannaan kun 3 kuukauden päästä syntyy pikkukolmonen, toivon vaan että kolmonen olisi taas helppo tapaus kun ykkösen ja kolmosenkaan väliseksi ikäeroksi ei tule kuin 2 v 2kk..
Se minkä sanoisin raskaimmaksi on se että kun on pitkään todella kiinni siellä kotona alkaa päässä pyörimään hassuja ajatuksia, sitä ei oikein tunne enää itseään naiseksi tai ihmiseksi ylipäätään. Tärkeää on välillä päästä tuulettumaan ja pitää olla ympärillä hyviä tyyppejä jotka auttaa lasten kanssa..
meillä eka syntyi 1997 ja toinen 1998 ja kolmas 2000...kyllä sitä oppii pärjäämään..kunhan muistaa silti välillä huolehtiä myös itsestään..nyt nuo muut jo melkein murkkuiässä ja meillä 3-vuotias tyttökin vielä :) tsemppiä vaan..
kuule mietin, että onneksi saatiin lapset pienellä erolla, sillä nyt kun vanhempi 3v on uhmaiässä en todellakaan tiedä miten olisin jaksanut jos vielä vaavi olisi taloon tulossa! Vanhempi oli aikoinaan vauvan tullessa itekin niin pieni, ettei puoleen vuoteen tajunnut olla mustasukkainen. Mitään tukiverkkoja ei ole ollut, enimmäkseen silti ihanaa ja yllättävän leppoisaa, mutta lasten sairastellessa kertakaikkisen rankkaa.. mutta siis SUOSITTELEN ehdottomasti, jos vaan itellä voimavaroja ja motivaatiota tuntuu olevan!
kiitos vastanneille :) vielä mieheni kanssa harkitsemme asiaa :) voimavaroja tällä hetkellä ainakin olisi ja myös motivaatiota, sekä hyvät tukiverkostot löytyy kyllä molemmilta puolilta, mutta silti mietityttää jaksaako sitä:) en tahtoisi kuitenkaan olla kävelevä zombi, vaan pirteä ja hyväntuulinen äiti lapsilleni :D toinen mikä lyö ns. jarruja toisen vauvan "tekemiseen" on se, että olemme mieheni kanssa siitä huolissamme, joutuuko esikoisemme kasvamaan liian nopeasti isoveljen rooliin? riittääkö aikaamme hänelle jatkossa tarpeeksi jne. Toisaalta sitä haluaisi antaa kaiken huomionsa hänelle
Kyllä kannattaa "hankkia " lapset pienellä ikäerolla. Meillä ekalla ja tokalla ikäeroa 1v1kk, tokalla ja kolmannella 1v11kk. Nyt nuorinkin on jo 10v. Ovat todella tiivis veljesporukka, eli läheisiä toisilleen.
Tietysti vauva-aikana oli omat kiireensä, mutta niinhän se aina on. Sitäpaitsi kaikki nukkuivat pieninä päiväunia osittain samaan aikaan, joten itsellekin jäi lepohetki keskellä päivää. Olenkin joskus ajatellut, että rankempaa se ois ollut isommalla ikäerolla, silloin ois pitäny revetä viemään yhtä sinne ja toista tänne, nyt ovat menneet kaikki vähän niin kuin siinä samalla.
ikäeroa, ja oikein sopiva, vaikka aina jokaisessa asiassa on puolensa. Silloin oli 2 vauvaa yhtä aikaa, nyt 2 teinimurkkua. Joskus nuo vielä lähtevät kotoakin suht samaan aikaan, eli voi lopettaa tämän perhe-elämän ja alkaa ihan oma. Hienoa. Lohduttaa kun yrittää luotsata hormonihirviöitä huomiseen.