Mitä mieltä olette nykyistenne yhteydenpidosta ex-tyttöystäviin -puolisoihin?
Avomieheni pitää yhteyttä exäänsä, enkä pidä siitä laisinkaan. Asia ei ehkä vaivaisi niinkään, jos
yhteydenpito olisi avointa ja perustuisi pelkästään ystävyyteen. Mutta mieheni näytti noin puoli vuotta sitten exänsä lähettämiä pitkiä viestejä ja niistä tuli todellakin mieleen jotain ihan muuta kuin pelkkä ystävyys... Mies väitti joulun aikoihin ettei enää ole yhteyksissä, vaan kuinkas olikaan, näytölle pamahti eräänä iltana useaan otteeseen samalta exältä useita ilmoituksia saapuneista viesteistä. En toki voinut niitä lukea, mutta kysyessäni asiasta mieheltäni hän tietysti kielsi mitään viestejä edes saapuneen. En ymmärrä miksi hänen täytyy pitää exäänsä yhteyttä, imarteleeko häntä kenties kun joku muukin häntä kaipailee vai mikä tässä nyt oikein on? En usko että mieheni minua hänen kanssaan ainakaan pettää, tulee yleensä työstä suoraan kotiin ja viettää viikonloputkin perheemme parissa. Mahdollisuuksia pettämiseen tuskin on.
Siltikään en ymmärrä tätä. Suhteemme alussa sanoin miehelleni, etten halua hänen pitävän yhteyttä exäänsä, mies sanoi siihen että lähde sitten muualle jos ei kelpaa. Olisi sitten varmaan täytynyt lähteä...
Jokin aika sitten kysyin onko hänellä vielä tunteita tätä exää kohtaan ja vastasi ettei ole. Jotenkin ei uponnut muhun. En tiedä sitten olenko sairaalloisen mustasukkainen, mutta esim. tällaiset kuten kännykän pitäminen taskussa, äänettömällä, haittaavat minua. Ja usein jos hän sattuu olemaan tietokoneella kun tulen paikalle, näytössä näkyy vain tyhjä sivu... eli siis sulki heti jonkin sivun kun tulin paikalle. Näin tapahtuu joka ilta. Myös fyysinen kontakti välillämme on hiipunut lähes täysin, mies ei ole tippaakaan kiinnostunut petipuuhista, vaikka oli ennen se aktiivinen osapuoli. Ja jos satun uskaltautumaan mainitsemaan mistään näistä asioista, hän joko alkaa huutamaan ja uhkaa jättää tai sitten istuu hiljaa sanomatta sanaakaan. Kaiken aikansa kotona ollessaan viettää tietokoneen ääressä ja loput nukkuen. En ymmärrä tätä enää ollenkaan!
Avomieheni pitää yhteyttä exäänsä, enkä pidä siitä laisinkaan. Asia ei ehkä vaivaisi niinkään, jos
yhteydenpito olisi avointa ja perustuisi pelkästään ystävyyteen. Mutta mieheni näytti noin puoli vuotta sitten exänsä lähettämiä pitkiä viestejä ja niistä tuli todellakin mieleen jotain ihan muuta kuin pelkkä ystävyys... Mies väitti joulun aikoihin ettei enää ole yhteyksissä, vaan kuinkas olikaan, näytölle pamahti eräänä iltana useaan otteeseen samalta exältä useita ilmoituksia saapuneista viesteistä. En toki voinut niitä lukea, mutta kysyessäni asiasta mieheltäni hän tietysti kielsi mitään viestejä edes saapuneen. En ymmärrä miksi hänen täytyy pitää exäänsä yhteyttä, imarteleeko häntä kenties kun joku muukin häntä kaipailee vai mikä tässä nyt oikein on? En usko että mieheni minua hänen kanssaan ainakaan pettää, tulee yleensä työstä suoraan kotiin ja viettää viikonloputkin perheemme parissa. Mahdollisuuksia pettämiseen tuskin on.
Siltikään en ymmärrä tätä. Suhteemme alussa sanoin miehelleni, etten halua hänen pitävän yhteyttä exäänsä, mies sanoi siihen että lähde sitten muualle jos ei kelpaa. Olisi sitten varmaan täytynyt lähteä...
Jokin aika sitten kysyin onko hänellä vielä tunteita tätä exää kohtaan ja vastasi ettei ole. Jotenkin ei uponnut muhun. En tiedä sitten olenko sairaalloisen mustasukkainen, mutta esim. tällaiset kuten kännykän pitäminen taskussa, äänettömällä, haittaavat minua. Ja usein jos hän sattuu olemaan tietokoneella kun tulen paikalle, näytössä näkyy vain tyhjä sivu... eli siis sulki heti jonkin sivun kun tulin paikalle. Näin tapahtuu joka ilta. Myös fyysinen kontakti välillämme on hiipunut lähes täysin, mies ei ole tippaakaan kiinnostunut petipuuhista, vaikka oli ennen se aktiivinen osapuoli. Ja jos satun uskaltautumaan mainitsemaan mistään näistä asioista, hän joko alkaa huutamaan ja uhkaa jättää tai sitten istuu hiljaa sanomatta sanaakaan. Kaiken aikansa kotona ollessaan viettää tietokoneen ääressä ja loput nukkuen. En ymmärrä tätä enää ollenkaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
jonkin moinen kaipuu on herännyt entiseen,mieleen tullut ne ex.n kanssa hyvin sujuneet ajat, aika kun kultaa muistot.
Se voi toki olla ihan ohimenevää , mutta kannattaisi sun kuitenkin ottaa asia reilusti esille.
Jos siitä tulee riita tai jopa ero ,eikö se olisi parasta todeta nyt ,eikä tuhlata aikaansa moiseen mieheen, josta ei nyt iloa irtoo sinulle , kyllä parisuhteessa pitää olla muutakin kanssakäymistä , kun vain tietokone ja nukkuminen?
Itsellänikin on toki pari ex-miestä facebookissa kavereina, vaihdamme silloin tällöin kuulumisia , mutta ne ei ole salaisuuksia ihan peruskamaa, sa jopa tarvittaessa näyttää nykyisille kumppaneille jos kotirauha meinaa järkkyä ... outoa kyllä pitäshän se välittäminen ja läheisyys siellä kotona kertoa että asiat ok... pitäskös siellä kehitellä joku uusi jekku miekkosen varalle ettei tietsikka ja ex kiinnostais ;)
Vaikka kyseisten miesten kanssa erot olivat kipeitä käsittelimme välimme viimeistään pienen erossa olon jälkeen, niin että voimme olla toisiamme " tukemassa" vaikeina aikoina, jatkaa elämäämme tosiistamme erillämme omilla tahoillamme.
Ítse ottaisin puheeksi moisen asian puheeksi jos asia vaivaisi itseäni, jos minun ex:n nykyiset puolisot ottaisivat minuun yhteyttä ,voisin toki suoraan sanoa ettei meillä ole muuta kuin vahva ystävyyssyhde jäljellä turha pelätä että olisi muita tunteita jäljellä , toki syynkin he siihen luutavammin tietävät , siksiköhän heill' herännyt pelko että mies pettäisi heitäkin.
Vaikka sinkku nykyisin olenkin...lienenkö juuro sitten se syynä? hmmm... En todellakaan halua ex:miehiäni takasin, parisuhde heidän kanssaan ei ollut niin herkkua , mutta ystävyys toimii ja se on tärkeä asia minulle ja tuntuu olevan tosinpäinkin.
Meidän perheessä olisi kylä leikki kaukana, jos tulis joku muutos (rakkaus toiseen) Vaimo on kyllä niin mustasukkainen ja tempperamenttinen, että vois vaikka äkkipikastuksissaan leipäveitseen tarttua. Joskus on sakset ym lentänyt kun on joku tilanne kilahtanut mieleen.
Jos tulisi lopullinen jako, niin ei hyvä..mopo lähtis käsistä.
Pitää kai tunteet yrittää tukaduttaa tai sitten tavata joskus salaa....
Uskaltaiskohan sähköpostilla olla yhteydessä, vai ruokkiiko se vain enemmän ikävää.
Meillä vaan sen verran erikoinen tilanne, että meillä yhteisiä lapsia ja ollaan erottu reilu vuosi sitten.Exä alkoi seurustelemaan eromme jälkeen, mutta koskaan ei minulle tunnustanut seurustelevansa,olivat mielestään vaan hyviä kavereita.Mutta lapsilta ja naapureilta ja kavereilta kuultuna, he todella seurustelivat(suukottelivat ja halailivat julkisesti ja nainen oli paljon yökylässä exän luona jne) Joulun aikana tunteemme lämpenivät ja päätimme vielä katsoa josko tästä tulisikin vielä jotain.
Mies kuitenkin edelleen pitää hyvin tiiviisti yhteyttä tähän "exäänsä", tekstiviestejä tulee puhelimeen vähän väliä, lähtee johonkin ja kun kysyn minne on vastaus "en oikee minnekään" jne...Suunnittelivat kaikenlisäks lähtevänsä kahdestaan viikonlopun viettoon jonnekin kun ovat edelleen ystäviä??Tulee vaan mieleen, olenko takas exän kanssa yhdessä vain koska olen lasten äiti ja tunteet ovat kuitenkin jossakin ihan muualla? Ennen en ollut mustasukkainen, tilanne oli enemmän toisinpäin, mutta nyt on tullut tällaisia fiiliksiä ja ehkä olis lastenkin kannalta parempi puhaltaa peli poikki ennenkuin joutuu uudestaan käymään läpi eron ja sen kipeyden.
Samassa tilanteessa ollaan. Miehen exä, jos sitä nyt siksi voi sanoa ( tapasivat 2 vk ennen kuin me) lähettelee kanssa viestäjä. Mies on kyllä näyttänyt minulle viestejä ja kun olen sanonut että viestien on loputtava hän tokaisee vain ettei voi estää jos hänelle lähetetään viestejä. Itse olen jopa muutaman kerran sortunut lukemaan mieheni ja tämän naisen viestejä. Olen muutamaan otteseen mieheltä kysynytkin onko heidän välillään jotain, mutta mies menee vain hiljaiseksi. Kerran hän sanoin, että " tämä ei ole mikään uhkaus, mutta jos vielä kysyt tästä naisesta niin meidän juttu on ohi". Lauantai- iltana pamahti taas viesti, jossa nainen kysyi miestäni viihteelle silloin kuin vietimme iltaa kahden. Mies vastasi vaan ettei tiedä pääseekö oikein juuri nyt. Kysyin sitten mieheltä, että pitäisikö hänen selittää minulle jotakin. Asiasta seurasi puolen tunnin hiljaisuus. Mies pisti välit poikki. Ehkä olin tyhmä kuin asiasta kysyin, mutta en halua väkisin pitää kiinni ihmisestä, joka välittää toisesta. Itkin kolme päivää, jonka jälkeen halusin yrittää selvittää välejä. Olin antanut suhteelle todella paljon. Menettänyt ystäviä, ollut aina tukena ja koittanut olla miehelle hyvä. Sellainenhan minä olen, aina vain auttamassa muita. Mies halusi yrittää kuitenkin minun kanssani vielä. Minun on niin hyvä olla tämän miehen kanssa, että päätin antaa anteeksi. Miksi se olen aina minä ketä tuntee asioista syyllisyyttä ja hakee itsestään vikoja? Toisaalta sinä lauantai-iltana mies tokaisi myös, että suhteemme ei etene ja hän tykkää minusta mutta ei koe mitään ihastumista. Kun asioita soviteltiin hän sanoi vain ettei ollut niitä lauantai-illan sanomisiiaan oikein kunnolla miettinyt vaan suuttui minulle paljon kuin kysyin viestistä. Viimeisestä välien selvittelystä on nyt neljä viikkoa ja minusta tuntuu silti, että en riitä miehelleni ja hän etsii koko ajan hyvää tilaisuutta päästä minusta eroon. Meillä on kuitenkin oikein kivaa keskenämme, mutta ei toisesta voi koskaan olla varma. Haluasin vain onnellisen ja sellaisen suhteen ettei minun tarvitsisi kokoajan pelätä pahinta.