Adoptioaiheista kirjallisuutta

Yksi monista.

Olisin kiitollinen, jos saisin jotain hyviä vinkkejä adoptiota käsittelevistä kirjoista. Saa olla suomeksi, englanniksi, ruotsiksi. Mitä olet itse lukenut ja mistä on ollut sinulle apua? Olen kotimaasta adoptoitu eli lähinnä olisin kiinnostunut omaa tilannettani sivuavista teoksista.

Kiitos kaikille.

16

572

    Vastaukset 16

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 3+3

      lukenut valtavan määrän kirjallisuutta aiheesta. Tästäkin linkistä löydät paljon, kirjoita sinne hakusanaksi adoptio.

      http://www.helmet.fi

      • millamatleena

      • millamatleena

      • tutkiitutkii

      • otettu ja annettu
        millamatleena kirjoitti:

        http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01369.pdf

        Tässä linkki erääseen mielenkiintoiseen tutkielmaan.

        Olipa vapauttavaa tietää, etten ole ainoa jolla on ollut vaikeuksia tämän adoptioelämän suhteen.
        Kamalinta mielestäni oli kylläkin se että yhdelle adoptoidulle pojalle biologinen äiti oli kertonut hänen tulleen maailmaan raiskauksen tuloksena ja yhdelle tytölle biologinen äiti oli selvittänyt, miten hän yritti itsepintaisesti abortoida tämän.
        No ei nyt sentään toivois biologiselta äidiltään tuollaisia karmeita kertomuksia kuulevan, uskomatonta miten tyhmästi nuo äidit käyttäytyivät.
        Omaa syyllisyyttäänkö he halusivat lieventää vai olivatko muuten vain tyhmiä ja ymmärtämättömiä.
        Parempi että adoptoivatkin lapsensa, vahinko vain etteivät lapset oikein viihtyneet adoptioperheissäkään.


      • vanha biolapsi
        otettu ja annettu kirjoitti:

        Olipa vapauttavaa tietää, etten ole ainoa jolla on ollut vaikeuksia tämän adoptioelämän suhteen.
        Kamalinta mielestäni oli kylläkin se että yhdelle adoptoidulle pojalle biologinen äiti oli kertonut hänen tulleen maailmaan raiskauksen tuloksena ja yhdelle tytölle biologinen äiti oli selvittänyt, miten hän yritti itsepintaisesti abortoida tämän.
        No ei nyt sentään toivois biologiselta äidiltään tuollaisia karmeita kertomuksia kuulevan, uskomatonta miten tyhmästi nuo äidit käyttäytyivät.
        Omaa syyllisyyttäänkö he halusivat lieventää vai olivatko muuten vain tyhmiä ja ymmärtämättömiä.
        Parempi että adoptoivatkin lapsensa, vahinko vain etteivät lapset oikein viihtyneet adoptioperheissäkään.

        Tyhmää tai ei. Moni sekä bio- että adoptiolapsi miettii vielä vanhana taustojaan tai ehkä juuri vanhana aloittaa miettimisen, kun siihen tulee aikaa ja on halu selvittää oman elämän tapahtumat, syyt ja seuraukset. Tuollaiset edellä mainitut vanhempien elämäntapahtumat voivat olla myös bioperheessään kasvaneen lapsen taustoja. Myös bioperheissä kasvaneille lapsille jätetään asioita kertomatta. Jos saisin valita nyt vanhana, niin valitsisin mieluummin oikean tiedon kuin viettäisin loppuelämän arvailemalla asioita ja pääsemättä todellisuudesta perille. Ihmiskunta saisi mahdollisuuden kehittyä, kun ihmissukupolvet ei veisi salaisuuksia mukanaan hautaan.
        Esim. raiskaustuomioita alettaisiin koventaa, onnettomat asiat eivät kulkeutuisi seuraaviin sukupolviin, vaan sen kulun voisi edes yrittää pysäyttää jne.


      • joku raja sentään
        vanha biolapsi kirjoitti:

        Tyhmää tai ei. Moni sekä bio- että adoptiolapsi miettii vielä vanhana taustojaan tai ehkä juuri vanhana aloittaa miettimisen, kun siihen tulee aikaa ja on halu selvittää oman elämän tapahtumat, syyt ja seuraukset. Tuollaiset edellä mainitut vanhempien elämäntapahtumat voivat olla myös bioperheessään kasvaneen lapsen taustoja. Myös bioperheissä kasvaneille lapsille jätetään asioita kertomatta. Jos saisin valita nyt vanhana, niin valitsisin mieluummin oikean tiedon kuin viettäisin loppuelämän arvailemalla asioita ja pääsemättä todellisuudesta perille. Ihmiskunta saisi mahdollisuuden kehittyä, kun ihmissukupolvet ei veisi salaisuuksia mukanaan hautaan.
        Esim. raiskaustuomioita alettaisiin koventaa, onnettomat asiat eivät kulkeutuisi seuraaviin sukupolviin, vaan sen kulun voisi edes yrittää pysäyttää jne.

        Kuka nyt perkele haluu tietää faijansa olevan raiskaaja?
        Älä viisastele.
        Tai mutsinsa yrittäneen tuhannen kertaa abortoida mut,hä?

        Jos tiedosta seuraa huono itsetunto lapselle niin ei sitten kerrota, vaikka ois kuinka totta.
        Joku raja sentään tyhmyyelläki pitäis olla.
        Lapsen psyykkinen olotila horjuu ja haurastuu tuommosten kuulemisen takia.


      • yksi monista.
        joku raja sentään kirjoitti:

        Kuka nyt perkele haluu tietää faijansa olevan raiskaaja?
        Älä viisastele.
        Tai mutsinsa yrittäneen tuhannen kertaa abortoida mut,hä?

        Jos tiedosta seuraa huono itsetunto lapselle niin ei sitten kerrota, vaikka ois kuinka totta.
        Joku raja sentään tyhmyyelläki pitäis olla.
        Lapsen psyykkinen olotila horjuu ja haurastuu tuommosten kuulemisen takia.

        Yksi noista graduista kertoo että siinä on adoptiopoika, joka tietää biologisen isänsä raiskanneen biologisen äitinsä. Poikalapsi annettiin adoptoitavaksi, mutta hänelle on nuo tiedot kerottu.

        Kyllä noita raiskaustapauksia on jonkin verran ja kyllä niistä kerrotaan sille adoptiolapselle.
        Muistelisin Elina Rautasen väitöskirjaa ja siinä oli jonkin verran noita raiskauksesta seuranneita raskauksia ja lapsen antamista adoptioon siitä syystä. Rautasen väitöskirja on 1970-luvulta.

        Eli ei tuo raiskaus mikään harvinainen asia.


      • vanha biolapsi
        joku raja sentään kirjoitti:

        Kuka nyt perkele haluu tietää faijansa olevan raiskaaja?
        Älä viisastele.
        Tai mutsinsa yrittäneen tuhannen kertaa abortoida mut,hä?

        Jos tiedosta seuraa huono itsetunto lapselle niin ei sitten kerrota, vaikka ois kuinka totta.
        Joku raja sentään tyhmyyelläki pitäis olla.
        Lapsen psyykkinen olotila horjuu ja haurastuu tuommosten kuulemisen takia.

        Ei tuollaista tietoa pidäkään tyrkyttää, mutta jos aikuinen adoptiolapsi haluaa itse tietää kaiken totuuden ja tiedon, niin se on hänelle annettava.
        Lisäksi on parempi saada se tieto suoraan biologiselta äidiltä, kuin tuttavan naapurin siskon lapsen kautta tai arvailla mitä kaupantädin, viranomaisen tai kylänämmän kieron salailevan ilmevirneen takana mahtaa olla (se vasta itsetunnon viekin, kun luulee syyn olevan itsessään, mutta ei voi sitä ymmärtää) tai jos poikalapsesta on kyse, niin eiköhän ukotkin sosiaalisessa tilanteessa esim. saunanlauteilla jotain sanatonta viestintää välitä.
        Pitäisi tehdä tutkimus siitä, kummat adoptiolapset voi aikuisena paremmin, nekö, jotka ovat saaneet tietää totuuden vai ne, joilta asiat on salailtu.
        Olen saanut aikuisena kuulla "pahalta kieleltä", että olen vahinkolapsi ja aikuisena saanut mediasta tietooni syntymävuosinani naisten yleisesti käyttämistä omatekoisista raskaudenkeskeytyskeinoista, joita yritettiin käyttää vaikka ne eivät yleensä tuottaneetkaan haluttua tulosta. Ennen ehkäisypillereitä (ennen 1970) suurin osa lapsista oli tällaisen kohtalon omaavia.
        Puhumattakaan siitä, miten paljon nykyistäkin yleisempää oli raiskaaminen Suomessa vaikkapa 1900-luvun alkupuoliskolla ja sitä aikaisemmin, abortit oli kielletty tai niitä ei edes osattu tehdä. Jos sellaisen lääkäri kuitenkin teki, se tehtiin ilman puudutusta ja kipulääkkeitä kostoksi ja opetukseksi naiselle, joka oli saastuttanut itsensä seksin synnillä ja toiminut yhteiskunnallisesti väärin tulemalla raskaaksi.
        Nykyisten muslimimaiden meno on ollut yleistä aikaisemmin myös Suomessa.
        Nykyisyys Suomessa on vain ohut repeilevä pintakerros ajassa. Uusien suomitulokkaiden päässä naisen saa edelleen raiskata ja suomalaisen hyvintoimeentulevan eliitin aivoissa köyhän saa edelleen tuhota.


      • vanha biolapsi
        yksi monista. kirjoitti:

        Yksi noista graduista kertoo että siinä on adoptiopoika, joka tietää biologisen isänsä raiskanneen biologisen äitinsä. Poikalapsi annettiin adoptoitavaksi, mutta hänelle on nuo tiedot kerottu.

        Kyllä noita raiskaustapauksia on jonkin verran ja kyllä niistä kerrotaan sille adoptiolapselle.
        Muistelisin Elina Rautasen väitöskirjaa ja siinä oli jonkin verran noita raiskauksesta seuranneita raskauksia ja lapsen antamista adoptioon siitä syystä. Rautasen väitöskirja on 1970-luvulta.

        Eli ei tuo raiskaus mikään harvinainen asia.

        Luulisin että ennen ja edelleen nykyään vain aniharva nainen kertoo kenellekään tulleensa raiskatuksi.
        Se on siis aihe, josta on mahdoton tehdä totuuteen pohjautuvaa väitöskirjaa.


      • sikamaista
        yksi monista. kirjoitti:

        Yksi noista graduista kertoo että siinä on adoptiopoika, joka tietää biologisen isänsä raiskanneen biologisen äitinsä. Poikalapsi annettiin adoptoitavaksi, mutta hänelle on nuo tiedot kerottu.

        Kyllä noita raiskaustapauksia on jonkin verran ja kyllä niistä kerrotaan sille adoptiolapselle.
        Muistelisin Elina Rautasen väitöskirjaa ja siinä oli jonkin verran noita raiskauksesta seuranneita raskauksia ja lapsen antamista adoptioon siitä syystä. Rautasen väitöskirja on 1970-luvulta.

        Eli ei tuo raiskaus mikään harvinainen asia.

        Ei sitä kertonut viranomainen vaan siilä ensimmäisellä ja viimeisellä tapaamisellaana adoptoidun pojan bioäiti.
        On todella tyhmää kertoa asioita jotka vain vahingoittavat ja tuottavat jo muutenkin haavoittuneen ihmisen elämään tuskaa ja surua.
        Olettepa tyhmiä te, joitten mielestä tällaista on HYVÄ tietää.
        MItäs hyvää siinä on?
        Eipä poika halunnut tuon jälkeen olla missään tekemisissä bioäitinsä kanssa enää.
        En ois minäkään halunnut.
        Hänhän vahingoitti poikaa.


      • tolkkua kehiin
        vanha biolapsi kirjoitti:

        Tyhmää tai ei. Moni sekä bio- että adoptiolapsi miettii vielä vanhana taustojaan tai ehkä juuri vanhana aloittaa miettimisen, kun siihen tulee aikaa ja on halu selvittää oman elämän tapahtumat, syyt ja seuraukset. Tuollaiset edellä mainitut vanhempien elämäntapahtumat voivat olla myös bioperheessään kasvaneen lapsen taustoja. Myös bioperheissä kasvaneille lapsille jätetään asioita kertomatta. Jos saisin valita nyt vanhana, niin valitsisin mieluummin oikean tiedon kuin viettäisin loppuelämän arvailemalla asioita ja pääsemättä todellisuudesta perille. Ihmiskunta saisi mahdollisuuden kehittyä, kun ihmissukupolvet ei veisi salaisuuksia mukanaan hautaan.
        Esim. raiskaustuomioita alettaisiin koventaa, onnettomat asiat eivät kulkeutuisi seuraaviin sukupolviin, vaan sen kulun voisi edes yrittää pysäyttää jne.

        Mitenkähän on toteutunut LAPSEN etu tässä avoimuudessa?
        Ei ole puolusteltavissa millään avoimuusperiaatteella jos lasta vahingoitetaan psyykkisesti tuollaisella avoimuudella.
        Hyi että kamalaa.


      • no onpa vain
        tolkkua kehiin kirjoitti:

        Mitenkähän on toteutunut LAPSEN etu tässä avoimuudessa?
        Ei ole puolusteltavissa millään avoimuusperiaatteella jos lasta vahingoitetaan psyykkisesti tuollaisella avoimuudella.
        Hyi että kamalaa.

        Joku tolkku sentään avoimuudessakinn on oltava, niin ettei parantumattomia haavoja anneta jo muutenkin erilaisuudesta kärsivä sellainen "ei oikea lapsi".
        Piru vieköön, vähän järkeä kehiin.


      • vanha biolapsi
        no onpa vain kirjoitti:

        Joku tolkku sentään avoimuudessakinn on oltava, niin ettei parantumattomia haavoja anneta jo muutenkin erilaisuudesta kärsivä sellainen "ei oikea lapsi".
        Piru vieköön, vähän järkeä kehiin.

        Okei, uskotaan. En ole klikannut auki noita linkkejä, en tiedä niiden sisältöä.
        Syytän kylläkin miestä ja yhteiskuntaa, en äitiä.
        Jos raiskauksen kohde on ollut hyvin nuori tyttö, niin uhrihan hän itsekin on ja itsekin ollut sinä aikana lapsi, joten eikö hän saisi sitä totuutena itselleen tapahtuneista asioista kertoa, jos nimenomaan kysytään. Onhan hänellä ja lapsella yhteinen suru. Mutta okei, ei saa.


    • vanhempi ottolapsi

      Tässä on sellainen historiallisesti merkittävä tutkielma adoptoinnista Suomessa.
      Googleta Adoptio ja adoptiokäytännöt, Piritta Timonen.
      Sieltä sitten opinnäytetyöt ja valitset tuon Piritan työn.

      Suoralinkki ei nimittäin toiminut, mutta näin tuo tutkimus tulee pdf-luettavaksi.
      Ois mukava kuulla mitä mieltä olitte tuosta tutkimusesta, oliko siinä jotakin ajateltavaa.

      • millamatleena

        Tässä vielä yksi vinkki:

        Adoptiolapsi nuoruusiässä : 90 adoptiolapsen ja heidän perheensä psykiatrinen tutkimus
        Kielet: Suomi
        Pääsana: TURUN YLIOPISTO
        Tekijät: Ilpo Lahti
        Julkaisutiedot: Turku : Turun yliopisto, 1991
        Ulkoasu: 168 s.
        ISBN: 951-880-569-5
        Julkaisusarja: Turun yliopiston julkaisuja Sarja C Scripta lingua Fennica edita = Annales Universitatis Turkuensis Ser. C, ISSN 0082-6995 ; 84


        Kirja on lainattavissa mm. Helsingin kaupunginkirjastosta (Pasilan toimipiste).


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomalaiset nuoret Eu:n köyhimpiä?

      Suomalaisen nuoren varallisuus keskimäärin 5000e. Eu:ssa keskimäärin 25 000e.
      Maailman menoa
      300
      2047
    2. Mikä on sun ja kaivattusi nimen viimeinen kirjain?

      Välillä näin päin...
      Ikävä
      99
      1470
    3. Sofia teki aika pahat oharit

      Leikkiikö Sofia kansainvälistä kosmopoliittia vai menikö rehdisti pupu pöksyyn, kun perui viestillä tulonsa puoli tunti
      Kotimaiset julkkisjuorut
      267
      1378
    4. Mikä on toinen nimesi?

      Tiedätkö naisen?
      Ikävä
      67
      1045
    5. Mikä on kaivattusi

      Nimi väärinpäin🤔🙃
      Ikävä
      81
      1037
    6. Mikä kaivatussasi

      on niin erityistä?
      Ikävä
      59
      1011
    7. Mitkä on kaivattusi

      Nimen kolme ensimmäistä kirjainta Mar....
      Ikävä
      67
      796
    8. Kohdataanko me

      Enää?
      Ikävä
      61
      754
    9. Miten J sitten tehdään se?

      Varaanko kumin?
      Ikävä
      45
      625
    10. Muiden vaikutus

      Oletko antanut muiden vaikuttaa mielipiteisiisi, tunteisiini tai valintoihisi suhteessa kaivattuusi?
      Ikävä
      80
      572
    Aihe