Onko psykiatrian olemassaolosta ollut enemmän kärsimystä kuin mitä se on hyödyttänyt ihmisiä?
Mikä on suhdeluku tuhottujen elämien ja pelastettujen elämien kohdalla?
Tiedän erään skitsofreenikon jonka elämä tuhoutui psykiatriasta. Toisaalta tiedän erään ahdistushäiriöisen joka sai elämänsä takaisin lääkkeiden avulla. Mutta aiheuttaako psykiatria lukumäärällisesti enemmän surua vai iloa? Tarvitaanko psykiatriaa vai pitäisikö miettiä jotain muuta tilalle?
Mikä on suhdeluku tuhottujen elämien ja pelastettujen elämien kohdalla?
Tiedän erään skitsofreenikon jonka elämä tuhoutui psykiatriasta. Toisaalta tiedän erään ahdistushäiriöisen joka sai elämänsä takaisin lääkkeiden avulla. Mutta aiheuttaako psykiatria lukumäärällisesti enemmän surua vai iloa? Tarvitaanko psykiatriaa vai pitäisikö miettiä jotain muuta tilalle?
Vastaukset 27
Vanhimmat
tarvita nykyisessä muodossaan mihinkään.
Jos psykiatreilta poistettaisiin oikeus vangita ihmisiä ja yksinoikeus psyykelääkkeisiin, niin psykiatria häviäisi maapallolta.
Jos joku haluaa lievittää ahdistustaan kemikaaleilla, niin ei siihen mitään psykiatria tarvita.
Skitsofrenia on psykiatrien antama leima. Ei pidä puhua skitsofreenikoista.
Elämän ongelmista keskusteleminen toisen ihmisen kanssa ei ole psykiatriaa tai lääketiedettä.
Kaikista mahdollisista sairauksista ainoastaan psykiatrian kohdalla voi kysyä onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa, joten vastaus sisältyi jo kysymykseen. Ihmisten laittomasta vangitsemista tai kiduttamisesta ei ole koskaan ollut mitään hyötyä, eikä psykiatria ole mikään poikkeus.
Jotta psykiatria ylipäätään voitaisiin lukea hoitoalaksi, sen pitäisi olla yhtä vapaaehtoista kuin minkä tahansa muun sairauden suhteen. Ei syöpäsairaitakaan vangita ja pakkolääkitä vastentahtoisesti, vaikka "hoitamatta jättäminen" on jopa hengenvaarallisempaa kuin psyykkisten ongelmien hoitamatta jättäminen.
Mikään hoito ei saa perustua pakkoon. Sellainen ei ole mitään hoitoa, se on alistamista. Vasta kun hoito on täysin vapaaehtoista alkaa näkyä tuloksia. Ketään ei voi pakottaa paranemaan somaattisella puolella, miksi sitä siis yritetään psykiatrisella puolella keinolla millä hyvänsä, jopa itsemääräämisoikeutta loukkaamalla, nöyryyttämällä, alistamalla ja halveksimalla? Joka on tarpeeksi kipeä päästään, ajaa kyllä itse itsensä pisteeseen sellaiseen pisteeseen ettei voi enää muuta kuin hyväksyä asian ja päättää ottaa hoidon vastaan tai olla ottamatta. Mutta pakottamalla se ei onnistu yhtään sen paremmin, kuin onnistuisi alkoholistin pakottaminen raittiuteen. Alkoholistinkin on käytävä pohjalla voidakseen ponnistaa ylös. Mielenterveysongelmissa sama juttu. Ilman apua se ei aina tosiaan onnistu, mutta mielenterveysongelmaisilta viedään kaikki todelliset toipumismahdollisuudet sillä, että heidät PAKOTETAAN alistumaan mihin tahansa paskamaiseen kohteluun, mitä hoitohenkilökunta sairaassa mielessään keksii.
kohdalla ei pitäisi puhua hoidosta, koska ei ole olemassa mielisairauksia. Elämän ongelmat eivät ole sairauksia.
Viestisi pointti oli?
Tuollaisten papukaijojen takia juuri mielenterveysongelmaisia kohdellaan kuin vähäjärkisiä, tai kuin "päästään viallisia" joita saa kohdella epäinhimillisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Kenen asiaa luulet auttavasi kun rupeat kinaamaan niiden kanssa jotka ovat pohjimmiltaan samaa mieltä kuin sinä? Et ainakaan psykiatrian uhreja, se on varma.
Ensi kerralla kun yrität mitätöidä jonkun mielipiteitä tuolla lattealla vakifraasilla, mietipä ensin onko SIITÄ enemmän haittaa vai hyötyä psykiatrian uhreille.
Eikö psykoosi ole mielisairaus, vaan ainoastaan elämän ongelma?
Lisäksi, yleisesti tähän keskusteluun pitää lisätä, että käsitys siitä että psykiatria on vain pakkohoitoa on täysin väärä. Ylivoimaisesti suurin osa psykiatrisesta hoidosta perustuu vapaaehtoisuuteen. Pakkohoidon mielekyydestä voi tietysti olla montaa mieltä. Kannattaa tässä kuitenkin muistaa, että pakkohoitoon ottamiseksi pitää potilaan olla psykoottinen (yli 18-vuotiaiden kohdalla) ja että muut keinot eivät ole riittäviä. Pakkohoitoa voidaan puolustaa potilaan edulla, sikäli että psykoottinen ihminen on usein täysin sairaudentunnoton. Lisäksi potilaan ennuste huonontuu psykoosin pitkittyessä. Onko siis parempi hoitaa pakkohoidolla psykoottinen potilas jotta hänen tulevaisuutensa olisi parempi vai antaa potilaan, joka ei hoitoon hakeudu koska ei koe olevansa sairas, olla kotonaan psykoosissa, tilanteen kroonistuessa.
Tietysti ensisijaisesti hoidon pitäisi olla vapaaehtoista, sitä tuskin kukaan kiistää mutta ainakin omalla kohdallani toivon pääseväni/joutuvani pakkohoitoon mikäli joskus psykoosisairauteen sairastun, enkä itse tilannettani hahmota.
Aloittajalle vielä, mistä tiedät tuntemasi skitsofreenikon elämän menneen pilalle psykiatriasta eikä itse sairaudesta? Olisiko hänen tilanteensa vielä huonompi ilman psykiatrian apua? Skitsofrenia sairautena aiheuttaa esim. tunne-elämän latistumista, tahdottomuutta ja mielihyvän tuntemisen vähentymistä vaikka henkilöllä ei psykoottisia oireita olisikaan (aistiharhoja, harhaluuloja yms.). Taudin varhainen tunnistaminen parantaa näidenkin kohdalla ennustetta, mutta lähen kaikki skitsofreenikot kärsivät näistä, hoidosta huolimatta.
on koodisana käytökselle mistä psykiatri ei pidä.
Kaikki psykiatria on vähintään potentiaalista pakkohoitoa koska psykiatrilla on velvollisuus vangita tietyissä tilanteissa syytön henkilö.
Psykoosi ei ole mielisairaus. Se on psyykessä tapahtuva puolustusreaktio kun ympäristö on jostain syystä ihmiselle liikaa. Psykiatrian termeinkin psykoosi on vain OIRE, ei mielisairaus.
Tuskinpa aloittaja tarkoitti vapaaehtoisuuteen perustuvaa hoitoa, vaan nimenomaan pakkohoitoa josta ei muuta olekaan kuin haittaa. Vapaaehtoista hoitoa täällä ei kukaan muu vastustakaan kuin tuo aiemmin avautunut papukaija, ja veikkaan että vastustus johtuu häneen kohdistuneista "hoito"menetelmistä, joista varsinkin nöyryyttäminen ja alistaminen ovat suuressa suosiossa mielisairaaloissa. Miten on, onko "hoitoon" pakottaminen mielestäsi auttanut häntä vai aiheuttanut vahinkoa?
Se että sattuu olemaan eri mieltä lääkärin kanssa tulkitaan sairaudentunnottomuudeksi, ja sillä perusteella kuka tahansa voidaan vangita nöyryytyshoitoon mielisairaalaan. Samaa harrastetaan Venäjälläkin, ja kovasti huolissaan suomalaiset ovat venäläisistä mielipidevangeista samaan aikaan kun meidän omissa sairaaloissa viruu kiusattavana ja piinattavana satoja ihmisiä jotka ovat kyseenalaistaneet psykiatrinsa jumaluuden.
Syöpäpotilaillakin on oikeus kieltäytyä hoidosta vaikka se jonkun syövästä toipuneen mielestä olisi sulaa hulluutta - ja aivan varmasti pahentaa sairautta. Kun kerran psykiatria puolustautuu väittämällä mielisairauksia kemialliseksi epätasapainoksi, mikä heidän mielestään oikeuttaa pakkolääkityksen, pakkohoidon ja vapauden sekä ihmisarvon riiston, niin miksi hoidosta kieltäytyviä syöpäpotilaita ei lukita laitoksiin pakkolääkitykseen, koska syöpäsoluja vastaan pystyy tiettävästi taistelemaan kemiallisesti? Mikä ero on syöpäsairaalla ja ns. mielisairaalla, jos kerran pakkohoito perustellaan mm. pakkolääkityksellä, jota ilman ns. sairaus pahenee?
Se, että sinä haluat pakkohoitoon jos joskus joudut psykoosiin ei tarkoita että kaikki muutkin haluaisivat. Minä esimerkiksi en haluaisi. Psykoosissa en ole koskaan ollut, pakkohoidossa kyllä itsemurhayrityksen jälkeen. Masennuksesta olen toipunut, saamastani "hoidosta" tulen tuskin koskaan toipumaan. Jos ikinä masennukseni uusiutuu varon visusti hakemasta apua. Mieluummin menen vaikka junan alle tai hyppään laivasta, mutta "hoitoa" en enää kestä enempää, kiitos vaan.
Vapauden riisto sairauden perusteella on ihmisoikeusrikos. Ja ei, ennakointi ei kelpaa selitykseksi. Eihän meillä (ainakaan vielä) vangitakaan ketään sillä perusteella, että epäillään henkilön tekevän rikoksen joskus tulevaisuudessa. Vain mielenterveysongelmista kärsiviä voidaan Suomessa vangita ilman oikeudenkäyntiä ja jopa ilman rikosta.
Oli tarkoitus sitten miten hyvä tai paha tahansa, tarkoitus ei saisi pyhittää keinoja, ja siitä tässä on kyse.
ole mitään sitä vastaan, että vapaaehtoinen aikuinen omilla rahoillaan hankkii PSSD:n, kemiallisen lobotomian, dementian, pakkoliikkeitä tai sähköshokkien aiheuttaman aivovaurion.
mielenterveysongelmista, niin silloin joku voi luulla että niitä ihan oikeasti olisi olemassa ja psykiatrinen vapudenriisto olisi oikeutettua.
Mielenterveysongelmia on kyllä olemassa, tosin niitä pitäisi kutsua pelkästään työ- tai ihmissuhdeongelmiksi. Elämänvaikeuksien/mielenterveysongelmien kieltäminen ei poista niiden olemassaoloa. Mielisairaus on sitten ihan asia erikseen. Sellaista ei ole olemassa muuten kuin terminä johon voidaan vedota kun mielenterveysongelmainen:
a) valittaa lääkkeiden sivuvaikutuksista
b) kyseenalaistaa zombie-lääkityksen tarkoituksenmukaisuuden
c) ottaa selvää hänelle määrätystä lääkityksestä ja ihmettelee miksi hänelle syötetään skitsofrenialääkkeitä vaikkei ole todettu skitsofreniakaan
d) on eri mieltä lääkärin kanssa ja sanoo sen ääneen
e) uhkaa ottaa yhteyttä potilasasiamieheen tai asianajajaan
Minkä tahansa kohdan toteutuessa psykiatri voi päättää potilaan olevan harhainen tai sairaudentunnoton ja passittaa pakkohoitoon epämääräiseksi ajaksi.
-
Nyt ollaan jo pikkuhiljaa heräämässä siihen, että vanhuksille syötetään laitoksissa psyykelääkkeitä jotta he pysyisivät rauhallisina eivätkä jaksaisi valittaa ja siten kärsimyksellään tuoda hoitohenkilökunnalle pahaa mieltä. Pääsääntöisesti se totuus uskotaan. Mistähän löytyisi se taho, joka uskaltaisi nostaa metelin myös psykiatrian uhrien puolesta? Vai onko tosiaan niin, että täällä nyt vain on liikaa ihmisiä joiden mielestä psyykkisesti oirehtivia ihmisiä saa ja pitää potkia päähän niin paljon kuin itse kunkin sielu sietää?
jatkoa...
Unohdin näköjään sanoa, että vapaudenriistoa en silti hyväksy edes mielenterveysongelmien tai elämän vaikeuksien "hoitamiseksi". Vapaudenriisto on hyväksyttävää vain ja ainoastaan rangaistukseksi jostain rikoksesta. Mikään mielenterveysongelma ei ole rikos.
politiikkaa joten psykiatriaa vastaan tulee taistella politiikan keinoin. Poliitikoille ja tuleville poliitikoille pitää saada tieto psykiatrian ihmisoikeusrikoksista. Joku pikkupuolue voisi erottua massasta taistelemalla psykiatriaa vastaan. Yhdysvaltain Libertaaripuolue oli todennut vuoden 2004 puolueohjelmassaan, että psykiatria on sosiaalista kontrollia, ei terveydenhuoltoa. Psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szász on klassinen liberaali. http://en.wikipedia.org/wiki/Szasz
Vastustan termin "mielenterveysongelma" käyttöä, koska ihmisiä on vuosisatojen ajan vangittu ja kidutettu mielenterveyden nimissä.
Ok. Olen itse tyytynyt termiin mielenterveysongelmainen paremman puutteessa, ja koska kerran psyyken ongelmista on kyse. Jos keksit paremman termin olen pelkkänä korvana. Termiä "mielisairas" en hyväksy edes skitsofreniasta puhuttaessa. Jossain toisessa kulttuurissa meidän ns. skitsofreenikko olisi varsin arvostettu status taiteilijana tai shamaanina.
mielenterveysongelma on vain markkinointikikka mielisairauksille. Pitäisi puhua henkisistä ongelmista tai elämän ongelmista.
Nimenomaan. Puhut täyttä asiaa nimim. minä vaan.
Saamastani "hoidosta" en minäkään tule tuskin koskaan toipumaan.
"Sairaudesta" olen kyllä toipunut.
Psykiatrian "hoidot" ovat pahimmillaan vapaudenriistoa, sekä psykiatrit ylijumaluudessaan ihmisen psyykkisen terveyden huonontajia.
HYVIN SANOTTU . ELÄMÄN ONGELMAT KUTEN MATERIAALINEN KÖYHYYS, KULTTUURINEN KÖYHYYS, SOSIAALINEN ASEMA JA SOSIAALINEN TURVAVERKKO ,EROT, YKSINÄISYYS, ONNETTOMUUDET, SAIRAUDET, LAPSUUDEN KOTI...
NÄMÄ EIVÄT USEINKAAN RIIPU YKSIN MEISTÄ - JOS OLLENKAAN.
NIISTÄ AIHEUTUVAT ERILAISET MIELIPAHAT - JOITA MONET IDIOOTIT KUTSUVAT "SIISTISTI" MIELENTERVEYSONGELMIKSI" - EIVÄT OLE LÄÄKETIETEELLISIÄ ONGELMIA EIVÄTKÄ OLE PSYKOTERAPIAN KEINOIN TODELLISESTI RATKAISTAVISSA.
minä vaan: mielenterveysongelma ei ehkä ole rikos, mutta siihen sairastunutta/mielisairaaksi leimattua
kohdellaan pahemmin kuin rikollista Suomessa.
Totta. Jos psykoosi määritettäisiin testeillä, olisi perusteltua väittää hlön olevan psykoosissa.
Olin itse psykoosissa, somaattisen puolen lääkäri totesi sen näyttämällä tyhjää paperia, jossa näin kuitenkin
erilaisia kuvioita. Nämä varsinaiset mielenterv. ammattilaiset ovat määritelleet minulle psykoosin
olemukseni ja juuri sen perusteella, että olen eri mieltä heidän kanssaan. Voisivat edes käyttää
olemassa olevaa kysymyssarjaa, jonka perusteella voi päätellä, onko hlön realiteettitaju pettänyt.
Pakkohoitoon ei aina joudu pelkästään sekavuuden takia, osa joutuu myös siksi kun uskaltavat ilmaista itseään ja jakaa omia ajatuksiaan. Psykiatrian tarkoitus on lähinnä viedä ihmiseltä työkyky, puhekyky sekä lisääntymiskyky, joskus onnistuen siinä melko hyvin. Ei ketään pitäisi rankaista siksi että on eksentrinen taikka omaa vahvoja poliittisia mielipiteitä jotka poikkeavat enemmistön mielipiteistä. Lääkkeet aiheuttavat pitkällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä, mm. painonnousua, hormonitoiminnan häiriöitä, sydänongelmia, jne. Fyysinen terveys on kuitenkin paljon konkreettisempi käsite kuin henkinen, eiköhän ihmisillä pidä olla oikeus päättää omasta elämästään.
Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Ja vaikea. Varmasti kaikkien alojen lääkäreissä on erilaisia persoonia ja heidän mielipiteissään paljonkin eroja, mutta kyllä taitaa psykiatria viedä tässä voiton: aikamoista arpapeliä millaiselle lääkärille kukakin joutuu tai pääsee - ja tällä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia, joko hyviä tai huonoja.
Ehkä suurin ongelma psykiatriassa on liika medikalisaatio sekä sellaiset psykiatrit, jotka nostavat itsensä jollekin ihme jalustalle ja sieltä jakelevat ohjeita ja lääkkeitä kuin jokin jumala konsanaan. Siinä tulee potilaan sitten alistua lääkärin joskus erittäin mielivaltaiseen ja jopa ilkeään kohteluun. Potilasta ei ehkä kuunnella tarpeeksi, kun ollaan olevinaan niin viisaita ja kaikkitietäviä, vaikka aina sanotaankin, että "potilas on oman sairautensa asiantuntija". Ja tässä kohtaa on hyvä teroittaa, että esim. psykoositilanteessa näin ei tietenkään aina ole.
Puhunkin nyt erityisesti masennus- ja ahdistuspotilaista, jotka tarvitsisivat lähinnä kaikkea muuta hoitoa kuin lääkkeitä ja leiman otsaan. Itse jouduin todella ikävälle lääkärille, jonka "hoito" vei minut paljon huonompaan kuntoon. En edes saanut vaihtaa lääkäriä, vaikka sitä ylilääkäriltä kirjallisesti anoin (ollapa rikas niin voisi sentään vaihtaa lääkäriä jos tällainen puupää toiste tulee omalle kohdalle).
Minusta on käsittämätöntä, että esimerkiksi masennuspotilaalle annetaan ensimmäisellä käynnillä pilleripurkki käteen ja sitten vaan takaisin töihin/kouluun. Otaksun, että nämä lääkkeiden voimalla sinnittelijät palaavat ennen pitkää entistä sairaampina ja moniongelmaisina palvelujen piiriin.
Uskon siis, että psykiatria on syyllinen suureen määrään inhimillistä kärsimystä, joskaan en voi kieltää etteikö se myös auttaisi osaa potilaista. Itse toivon, että olisin aikoinaan päässyt vaikkapa fiksulle tk-lääkärille, joka olisi osannut selittää mistä oireeni johtuvat ja miksei niitä tarvitse pelätä, ja olisi vielä konkreettisesti neuvonut miten tulee toimia ja ennen kaikkea muuta: käskenyt levätä ja hiljentää tahtia!
Itse olen joutunut psykoosissa pakkohoitoon ja traumat minulle jäi ns. hoidosta, psykoosi itsessään ei ollut niin paha. Minulle psykoosi oli rankka henkinen kriisi mutta se sai minussa aikaa paljon muutoksia positiiviseen suuntaan. Sairaalassa minua ei ymmärretty tukea lainkaan, pikemminkin paranemiselle laitettiin vaan kapuloita rattaisiin. Vaikka en ollut enää psykoosissa minua kohdeltiin kuin vähäjärkistä ja rankkaa oli juuri se että tuntui että ihmisoikeudet on viety: en itse saanut määrätä omasta elämästäni, minua ei kuunneltu. Tunsin todella olevani mielipidevanki, suljettuna telkien taakse. Miten voidaan edes kuvitella että ihminen tällaisessa ympäristössä paranee?? Ei ihme että ihmisten itsetunto romahtaa ja että masentuvat tuollaisen kohtelun jälkeen. Itse en suostunut "nöyrtymään" vaan kritisoin hoitoa, kyselin oikeuksieni perään ja kuljin pystypäin loppuun asti. Keskaria teki mieli näyttää koko paikalle kun sieltä pääsi ulos.
Koin aika ikävän episodin itsekin, erään ylilääkärin toimesta. Halusi kirjoittaa unettomuuteen jotain vahvoja psykoosilääkkeitä, joista kieltäydyin. Sanoi ilkeään sävyyn, joko nämä tai sitten ei mitään. Ja kaikki tämä puhelimitse, edes tapaamatta. Olin todella järkyttynyt kohtelusta ja mietin yhteyden ottamista potilasasiamieheen. Psykiatrit on tipautettava jalustaltaan, jonne ovat itsensä nostaneet - ihmisten pelätessä seuraamuksia, noustessa heitä vastaan.
Suomalainen psykiatria vaikuttaa perustuvan pitkälle nöyryyttämiseen ja halveksmiseen. Sitä ei tarvitse sietää.
Psykiatria on rinnallistettavissa berkeleyn yliopiston seti-projektiin, jonka tarkoituksena on etsiä maapallon ulkopuolisen älyn merkkejä ja maapallon ulkopuolisen älyn tuottamia radiosingnaaleja avaruuden taustakohinasta. Projektissa käytetään apuna stadionin kokoista lautasantennia ja kerätyn digitaalisen aineiston purkuun kaikken vapaehtoisten kotitietokoneiden laskentatehoa, joidenka yhteenlaskettu laskentateho vastaa yhtä maailman tehokkainta supertietokonetta. Tutkimustyötä ollaan tehty näillä menettelytavoilla lähes 20-vuotta ja tutkijat itse uskovat, että maapallon ulkpuolinen äly löydetään näillä keinoin aikaisintaan vuonna 2020 edellyttäen, että ihmiset jaksavat edelleen olla kiinostuneita projektista ja antavat edelleen kotitietokoneensa tutkimuskäyttöön.
http://fi.wikipedia.org/wiki/SETI@home
Psykiatriaa ollaan harjooitettu koko nykyaiakaisen elämäntavan ajan. Aina selvitellään uusia teorioita siitä mitä välittäjäaineita milloinkin halutaan muokata. Pahimillaan toteavat, että lyhytkin kestoinen psyykelääkitys saattaa antaa jopa loppuelämäksi immuniteetin ns. harhoja vastaan. Siltikin lääkäri ovat havaitsevinaan näitä mystisiä harhoja potilaissaan aina sen jälkeen kun jollakin sinun lähimmäisellä taikka entisellä työnantajalla alkaa olemaan jotakin sinua vastaan.
Esimerkiksi alkoholisteja saatetaan pitää psykiatrisessa sairaalassa ns. katkaisuhuoidossa tai jos hänet katsotaan vaikkapa vaaralliseksi. Pahassakin, mutta harmittomassa alkoholisti tapaukessa katkaisuhoito saattaa kestää viikon, koska se katsotaan ajaksi jonaaikana pahatkin vieroitusoireet kestää. Tottahan toki alkoholisti kokee fyysistä ja psyykkistä huonovointiusuutta, mutta alkoholin tuottamat oireet saattavat kestää juomisen lopettamisen jälkeen kuukausia.
Minun mielipiteeni:
On kysymys alkoholista taikka ns. mielentervedellisestä ongelmasta, niin oireiden syy-yhteys juontaa juuriaan itse asiassa vitamiinien puutokseen. Esim. alkoholin kuluttaja tarvitsee myös merkittävästi enemmän vitamiinia kuin muut. Esim. serotoonin puutosta voidaan korjata lisäämällä d-vitamiinia. Vitamiini kuin vitamiini tarvitsee pureutuakseen melkoisen määrän c-vitamiinia. Mistä apu ongelmaan. Möllerin kalamaksaölykapseli ja berokka poretapletti päivässä pitää sisällään kaikki tavallisimmat vitamiinit ja hiveaineet. Pahassakin tilanteessa kuukauden vitamiinikuuri palauttaa normaalitilan.
http://www.youtube.com/user/CCHRInt?feature=watch tässä on hyvä linkki itse teen asian puolesta työtä kokoajan myös
Psykiatria - sairaudesta ei ole muuta kuin haittaa, se aiheuttaa järkyttäviä traumoja potilaille. Ja psykiatrit itse ovat sairaita, kun keksivät jatkuvasti noita naurettavia häiriöitä kuten esimerkiksi todella naurettava diagnoosi: ''Sisaruskateushäiriö'' kuulostaa todella sairaalta väittää kateuden olevan ''häiriö''. Psykiatrit itse sairastavat psykiatria-häiriötään ja toimivat/ajattelevat jatkuvasti sen mukaan, heillä itselläänkin olisi varmasti paljon helpompi olla kun ei tarvitsisi pakonomaisesti keksiä näitä häiriöitä ja toimia/ajatella aina niin kuin psykiatria -kirjassa sanotaan.
Ja kaikenlisäksi he sanovat että esim. alkoholismi ja anoreksia on aivosairauksia, joka on aivan absurdia. Alkoholismi on että juo paljon ja anorexia on että syö vähän. Aivosairaus on kun aivoissa on vikaa. Eihän käyttäytyminen voi olla kirjaimellinen sairaus.
MIELISAIRAUKSIA EI OLE! SE on pelkkä propagandateollisuus miljardibisnekselle... IHMISELÄMIEN riistämiselle. Leimaamiselle.