Olen aina halunnut päästä opiskelemaan yliopistoon kauppatieteitä. Nyt syksyllä sain paikan ja opiskelu on vastannut odotuksiani. Nyt jostain syystä motivaationi kurssi on kuitenkin lähtenyt jyrkkään alamäkeen. En suhtaudu alaan enää samalla innolla, vaan ajattelen aina "koita nytjaksaa lukea vielä tämä päivä, huomenna on tentti jo ohi". Eli tavoitteenani on vain selviytyä tenteistä läpi, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia opiskeluiden kannalta. Suurimpana ongelmana pidän sitä että minulla ei ole mitään pitkän tähtäimen tavotteita.
Olenkin alkanut pohtimaan elämän syvempiä merkityksiä:
Mitä onnellisuus on? Missä olen sitten kun valmistun? Teen hommia jossain pikku kaupassa loppuikäni? Tai vaikka olisinkin jonkun suuren yrityksen toimitusjohtaja, niin päivä menisi suunnilleen tätä rataa:
- klo 8 töihin
- klo 18 pois töistä
- klo 18-22 seuraavan päivän / viikon valmisteluja
- klo 22 nukkumaan
Sama toistuu seuraavina päivinä. Joskus ehkä tapaamisia ystävien kanssa juhlien merkeissä.
Monet ystävistäni ovat menestyneet erittäin hyvin opinnoissa, keskiarvo yli 4, mutta silti he eivät löydä mitään työpaikkaa. Työkokemustakin on kertynyt monista yrityksistä.
He ovat tulleet kertomaan valmistumisen jälkeen mietteitään yliopistolle: "opiskelu on ihmisen parasta aikaa, ei siis mitään kiirettä valmistumisella, tällä hetkellä työtilanne on erittäin heikko. Teen kovasti töitä leivän eteen, eikä elämä ole mitään ruusulla tanssimista".
Akateemisten työttömyysluvut tukevat näitä asioita. Nämä asiat ovat saaneet minut hämilleni sillä haluaisin saada tutkintoni mahdollisimman nopeasti suoritettua ja päästä töihin. Mutta nyt tuntuu siltä että se ei kannata koska edessä on kurja tulevaisuus, vaikka asiahan ei välttämättä olekkaan näin.
Kyseiset asiat ovat kuitenkin ruokkineet pessimismiäni ja masennus on saanut minusta yliotteen.
Siksipä haluankin kysyä teiltä:
Onko teillä mitään pitkän tähtäimen tavotteita? Mitä haluatte tehdä valmistuttuanne? Oletteko silloin tyytyväisiä elämäänne? Jos olette niin miksi?
Olenkin alkanut pohtimaan elämän syvempiä merkityksiä:
Mitä onnellisuus on? Missä olen sitten kun valmistun? Teen hommia jossain pikku kaupassa loppuikäni? Tai vaikka olisinkin jonkun suuren yrityksen toimitusjohtaja, niin päivä menisi suunnilleen tätä rataa:
- klo 8 töihin
- klo 18 pois töistä
- klo 18-22 seuraavan päivän / viikon valmisteluja
- klo 22 nukkumaan
Sama toistuu seuraavina päivinä. Joskus ehkä tapaamisia ystävien kanssa juhlien merkeissä.
Monet ystävistäni ovat menestyneet erittäin hyvin opinnoissa, keskiarvo yli 4, mutta silti he eivät löydä mitään työpaikkaa. Työkokemustakin on kertynyt monista yrityksistä.
He ovat tulleet kertomaan valmistumisen jälkeen mietteitään yliopistolle: "opiskelu on ihmisen parasta aikaa, ei siis mitään kiirettä valmistumisella, tällä hetkellä työtilanne on erittäin heikko. Teen kovasti töitä leivän eteen, eikä elämä ole mitään ruusulla tanssimista".
Akateemisten työttömyysluvut tukevat näitä asioita. Nämä asiat ovat saaneet minut hämilleni sillä haluaisin saada tutkintoni mahdollisimman nopeasti suoritettua ja päästä töihin. Mutta nyt tuntuu siltä että se ei kannata koska edessä on kurja tulevaisuus, vaikka asiahan ei välttämättä olekkaan näin.
Kyseiset asiat ovat kuitenkin ruokkineet pessimismiäni ja masennus on saanut minusta yliotteen.
Siksipä haluankin kysyä teiltä:
Onko teillä mitään pitkän tähtäimen tavotteita? Mitä haluatte tehdä valmistuttuanne? Oletteko silloin tyytyväisiä elämäänne? Jos olette niin miksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmisestä pitäisi tulla strategioiden laatija ja sellainen, joka vainuaa tulevat bisnesmahdollisuudet. Siitä huolimatta tämänhetkinen - toistan tämänhetkinen - taloudellinen tilanne ja työllisyystilanne ajavat hänet masennukseen, eikä hän tule ajatelleeksi lainkaan, että hän on työmarkkinoiden käytettävissä aikaisintaan neljän vuoden päästä. Silloin tilanne on todennäköisesti toinen.
Ja lisäksi, luuletko, että tulevaisuutesi ja työllistymismahdollisuutesi paranevat, jos jätät opintosi sikseen ja liityt ammattitaidottomien tilapäistyöläisten suureen joukkoon?
Tekstiäsi lukemalla sain vaikutelman, että olet levon tarpeessa. En tarkoita, että olisit pipi tai jotain sellaista vaan puhtaasti sitä, että liian kova tahti vie puhtia ja innon koko touhusta.
Suosittelen, että mietin ihan rauhassa voiko jostain päästä vähän vähentää kuormaa ja siten saada vaikka yksi arki-ilta vapaaksi jolloin voisi vain vaikka olellailla ilman mitään tekemistä. Jos tätä kokeilet niin huomaat kyllä, että motivaatio tulee takaisin ja opinnot sujuvat huomattavasti paremmin.
Taidat olla ihan oikeassa. Tämä ilta meni ihan muissa kuin kirjojen parissa ja heti on paljon mukavampi olo.
Pitäisi ehkä viettää vähän enemmän vapaa-aikaa ja tavata muita ihmisiä. Näinhän se motivaatio pysyy yllä. :)
Kiitos vielä, toivotan sinulle kaikkea hyvää!
että opiskelijat viettää liian kaavamaista elämää ja ahdistuu. Pitää uskaltaa poiketa rutiineista ja tehdä jotain muuta kuin opiskella, käydä luennolla, käydä jumpassa, nukkua, opiskella... Jos joka päivä samaa, ja vielä pienellä budjetilla, ei ihme jos alkaa masentaa.
Hyvä, että kokeilit jotain muuta. :)
Yliopistossa opiskelijoita painostetaan jatkuvasti parempiin suorituksiin ja herätellään kilpailua, piilovaikuttamista on joskus hankala havaita.
Hyviä pointteja. Oma arkielämäni kaipaa kyllä vaihtelua. Turhan usein päivät ovat olleet vain pelkkää opiskelua. Nyt ajattelin ottaa harrastuksia mukaan elämääni.
tekemisestä ja saat uutta potkua opiskeluun.
"Eli tavoitteenani on vain selviytyä tenteistä läpi, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia opiskeluiden kannalta."
Juuri tuollainen tavoite on joillakin opiskelijoilla tenttiä ajatellen, mullakin esimerkiksi. En ole mikään nero, joten itse aina asetan tentteihin ykköstavoitteeksi pelkän läpipääsyn, sen jälkeen vasta mietitään parempia arvosanoja. Täytyy ottaa omat taidot huomioon ja asettaa arvosanatavoitteet niiden mukaisesti. Jos mä pääsen tentistä läpi, on tavoite täytetty ja muut arvosanat siitä ylöspäin ovat pelkkää plussaa.
Voihan sen asian noinkin ajatella :). Joissakin koulutusohjelmissa hyvien arvosanojen metsästäminen vaatii huomattavasti enemmän töitä kuin jossain toissesa. Loppujen lopuksi arvosanoilla ei kuulemma ole paljoa merkitystä, ellei hae ulkomaille töihin.