Aikaisemmin "vanhoina hyvinä aikoina" suomalaisten keskuudessa vallitsi semmoinen käsitys, että Kokoomus olisi aivan erityisesti suomalaisuuspuolue. Viimeistään nyt tuo käsitys on Kokoomuksen itsensä toimesta luokiteltava harhakäsitykseksi. Kansallinen Kokoomus tarkoittaa "Ruotsalaisuuskokoomusta" eli jos joku ei usko, niin kysyköön opetusministeri Henna Virkkuselta. Tosin hänen vastauksensa kysymykseen kuin kysymykseen on yleensä yhtä puheripulia, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kielipoliittisen ruotsin suosimisen lisäksi Kokoomus on ollut keskeisenä toimijana myymässä Helsingin pörssiä, meidän suomalaisten omaa pörssiämme ruotsalaisille, suomalaisia liikepankkeja ruotsalaisille, kansalliseen infrastruktuuriimme kuuluvaa kiinteätä teleyhteyksien verkkoa ruotsalaisille muutamia epäisänmaallisia operaatioita mainitakseni. Tosiaan aikoinaan Kokoomuksen luultiin olevan suomalaisuuden mitä suoraselkäisin puolustaja, joka Neuvostoliiton aikana piti matalaa profiilia, mutta todellisuudessa se olikin vain konjunktuuripolitiikkaa, poliittista teatteria.
Kielipoliittisen ruotsin suosimisen lisäksi Kokoomus on ollut keskeisenä toimijana myymässä Helsingin pörssiä, meidän suomalaisten omaa pörssiämme ruotsalaisille, suomalaisia liikepankkeja ruotsalaisille, kansalliseen infrastruktuuriimme kuuluvaa kiinteätä teleyhteyksien verkkoa ruotsalaisille muutamia epäisänmaallisia operaatioita mainitakseni. Tosiaan aikoinaan Kokoomuksen luultiin olevan suomalaisuuden mitä suoraselkäisin puolustaja, joka Neuvostoliiton aikana piti matalaa profiilia, mutta todellisuudessa se olikin vain konjunktuuripolitiikkaa, poliittista teatteria.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko Virkkusta äänestäneet tienneet, että Virkkunen on pakkoruotsittaja ja valinnan vapauden vastustaja?
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/virkkunen-pakkoruotsia-jo-viidenneltä-luokalta/533628
Kuuluuko Kokoomuksen arvoihin holhoaminen joka ulottuu kieliopintoihin asti?
Murheelliselta tuo tuntuu, vaikka minä itse en olekaan varsinaisesti Kokoomuksen kannattajiin lukeutunut aikaisemminkaan. Omassa henkilöhistoriassani on sen verran taustaa, että äitini oli Kokoomuksen kannattaja, nuoren aikuisuutensa ensimmäiset vuosikymmenet sotien välissä suomalaisuusaatteen hengessä elänyt ja silloinvahvasti Kokoomuksen suomalaisuuteen uskonut.
Noin yleisesti kulttuuripoliittisesti tarkasteltuna kokoomuslaisilla oli keskeinen asema mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa (SKS), joka on ollut vahva suomalaisuuden tukijalka. Venäjän vallan aikana syntyi Nuorsuomalainen puolue vastapainoksi vanhasuomalaisten myöntyväisyyslinjalle Venäjään nähden. Nuorsuomalaisuudesta syntyi Kokoomus.
Nyt v. 2010 voimme todeta, että Kokoomus on vanhasuomalaisten myöntyväisyyslinjalla, jossa Venäjän tilalla on Ruotsi ja suomalaisuudelle puolue antaa piut paut. Olennaisella tavalla maamme kulttuuripolitiikkaan vaikuttava kokoomuslainen opetusministeri pyrkii tarmokkaasti ja päämäärätietoisesti ajamaan ruotsinkielisyyden etua ja tavoitteita Suomessa. Hänellä täytyy olla operoinnissaan puoluejohdon siunaus ja tuki. Lieneekö linjavalinnan takana Raha, ruotsalainen Iso Raha? Kun kokoomuslaisilla kaikki on kaupan, niin miksipä ei sitä olisi suomalaisuusaatekin! Ei ole Kokoomuksesta enää suomalaisuuden asian edistäjäksi.
Puoluejohto lienee valmis ulkoistamaan puolustuksen vieraan vallan joukoille ,oliko se eurooppalainen nato vai mikä se oli s niinistön vaaliteemana.
Niinpä niin. Entinen viholliskuva jatkaa elämäänsä. Pitäisiköhän sanoa, että: "Ryssäviha, ennen meitä syntynyt, myös jälkehemme jää."? Siitä tuo Kokoomuksen ja RKP:n molempien hinkuama Nato-jäsenyys varmaankin kumpuaa. Ja onhan sitä Nato-hanakkuutta havaittavissa muuallakin eli mainittakoon Martti Ahtisaari, Paavo Lipponen, Liisa Jaakonsaari ja Olli Rehn sekä Helsingin Sanomien väistyvä pää-ääni Janne Virkkunen. Puolustusministeri Häkämies tiivisti asian: "Venäjä, Venäjä, Venäjä!" -muotoon.
Mikä sitten olisi viisasta? Kaikkein tärkeintä on huolehtia oman maamme tilasta ja oman kansakuntamme valveutuneisuudesta, pärjäämisestä elämässä pää pystyssä. Kansakunnan tahdon perustalle rakentuva maanpuolustus, oma maanpuolustus on tärkeysjärjestyksesä ensimmäisenä. Ja sitten toiseksi tärkeintä on tarkasteltava ja arvioitava itäistä naapuriamme Venäjää. On hyödyllistä muistaa, että me voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa Venäjän tekemisiin ja myös sotilaallisiin tekemisiin. Naapurisuhteissamme me emme ole pelkkä Moskovan objekti, kohde. Me olemme naapuruusosapuoli ja semmoisena me olemme myös subjekti, vaikuttaja Venäjään, Moskovaan päin. Niin on, jos haluamme toimia järkevästi.
Olennaista on nyt tänä aikana tiedostaa, että Neuvostoliittoa ei ole ollut enää v:n 1992 jälkeen. Nykyinen Venäjä on niin väestömäärältään kuin pinta-alaltaankin merkittävästu pienempi valtakunta kuin mitä Neuvostoliitto oli. Olennaisinta on tajuta se, ettyä nykyisen Venäjän yhteiskunnallinen luonne on toisenlainen kuin mitä Neuvostoliiton järjestelmä oli. Tämä on niin suuri muutos, että sen käsittäminen ja tiedostaminen ei näytä aivan helposti mahtuvan suomalaiseen ahtaaseen ajattelukaavaan. Kysymys on ollut maailmanhistoriallisesta muutoksesta, jota me olemme päässeet todistamaan.
Huolehtimalla itse omasta maanpuolustuksestamme me luomme myönteisen ilmapiirin edellytykset oman maamme ja nykyisen Venäjän välille. Nato-jäsenyyden syöttikoukun nielaiseminen johtaisi täysin päinvastaiseen vaikutukseen, naapuruussuhteen kriisiytymiseen. Jos niin tekemisimme, niin olisihan sekin tietysti omaa toimintaamme ja vaikuttamistamme Moskovan suuntaan, mutta typerää vaikuttamista, täyttä hölmöilyä. Sitä semmoista Kokoomus ja muut maamme Nato-hinkuiset tahot kuitenkin ovat määrätietoisesti ahkeroimassa. Jos tässä olisi puhekupla, niin siinä lukisi minun kohdallani: Syvä huokaus.