Hei
Olen ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskelija ja teen pienimuotoista tutkimusta aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutuksesta.
Tarvitsisin tietoa omakohtaisista kokemuksista kuntoutukseen liittyen. Mitä kaikkea kuntoutuminen on vaatinut teiltä itseltänne? Mikä on potilaan oma rooli kuntoutumisen edistymisessä? Mitä mahdollisia vastoinkäymisiä olette kokeneet ja miten olette niistä päässeet yli? Kuinka olette selvinneet rankasta prosessista ja mikä on auttanut siitä selviytymään? Jos tahdotte, iän ja sukupuolen voi laittaa mukaan vastauksiin. Ihan mikä vain tieto on tervetullutta liittyen potilaan omaan rooliin kuntoutumisessa ja sen edistymisessä.
Ystävällisin terveisin Anni
Olen ammattikorkeakoulun terveydenhoitajaopiskelija ja teen pienimuotoista tutkimusta aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutuksesta.
Tarvitsisin tietoa omakohtaisista kokemuksista kuntoutukseen liittyen. Mitä kaikkea kuntoutuminen on vaatinut teiltä itseltänne? Mikä on potilaan oma rooli kuntoutumisen edistymisessä? Mitä mahdollisia vastoinkäymisiä olette kokeneet ja miten olette niistä päässeet yli? Kuinka olette selvinneet rankasta prosessista ja mikä on auttanut siitä selviytymään? Jos tahdotte, iän ja sukupuolen voi laittaa mukaan vastauksiin. Ihan mikä vain tieto on tervetullutta liittyen potilaan omaan rooliin kuntoutumisessa ja sen edistymisessä.
Ystävällisin terveisin Anni
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei Anni
Olen 48-vuotias nainen. Minulla oli aivoverenvuoto vuonna 2005 lokakuussa. Kyseessä oli kavernooma eli tälläinen synnynnäinen laskimoverisuoni epämuodostuma joka alkoi tihuuttaa. Jouduin ensin oireiden kanssa Jorviin neurologiselle osastolle ja sieltä sitten parin päivän kuluttua leikkaukseen.
Verenvuodon kanssa minulla oli mitä ilmeisimmin onnea, koska liikuntakykyni säilyi lähes ennallaan. Jo seuraavana päivänä leikkauksesta minua kuljetettiin Töölön käytävällä rollaattorin avulla. Oikea jalkani ja oikea käteni ovat hivenen huonommat kuin vasemmanpuoleiset raajat mutta eivät merkittävästi.
Jorvissa oloaikana tehtiin jotain pientä kuntoutusta jossa oli mukana fysioterapeutti mutta pääasiallinen fyysinen kuntoutus jäi kyllä aika paljon oman itseni varaan. Sauvakävelyä ja koiran kanssa kävelyä.
Jos ajattelee mikä on se voima mikä on auttanut kuntoutumisessa niin kyllä minulla se ainakin on ollut oma perheeni. Se on oikeastaan ainoa asia joka minua on auttanut jaksamaan näiden vuosien aikana. Fyysinen kuntoni on jäänyt kyllä erittäin paljon heikommaksi kuin mitä ennen verenvuotoa ja leikkausta koska muutaman kuukauden (sairaalassakin olin 40 vuorokautta) aikana painoni nousi 20 kiloa ja sitten vielä lisää kotiin päästyäni. Tällä yhden henkilön otoksella ei vielä suurta tutkimusta tee. Käypä vilkaisemassa sellaista palstaa kuin:
http://www.avh.palaios.com
Se on pelkästään aivoverenkiertohäiriöisten keskustelupalsta. Sieltä voit saada enemmän vastauksia kuin täältä. Sitten toinen hyvä osoite on yhden nuoren naisen blogi. Hän sai infarktin 34-vuotiaana ja on kuntoutunut takaisin työelämään. Sen nettiosoite on
http://01102006.blogs.fi/
Ehkäpä näistä saat vielä lisää materiaalia tutkimukseesi. Onnea siihen. Olet muutoin tyttäreni "kaima". Terveisin MLL