miettineet itsemurhaa? Mulle ei ole tullut koskaan aikaisemmin mieleeni tappaa itse itseäni, nyt en oikein näe muutakaan ulospääsytietä ihmissuhdeongelmien keskeltä. En tiedä, uskallanko koskaan tehdä sitä, mutta mielessä se pyörii ja vähän turhan useasti.
Oletteko koskaan
Särkynyt Enkeli.
791411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 79
Vanhimmat
itsaria noin minuutin välein.
No news
kannata, se on kuitenkin oman kärsimyksen siirto läheisille. Ja jos joku välittää tarpeeks, ehtii jopa estää.
tässä asiassa Kirpelaa.
muitten tunteet. Mitäpä minusta. Itseasiassa, jos päätän tehdä sen, luulen saavani maata hengettömänä kotonanikin useamman tunnin, ennenkuin tapahtunut rekisteröitäisiin ja noteerattaisiin mitenkään. Olen kuitenkin muille vain pelkkä rasite ja stressin aihe, vaikka kuinka kiltti tyttö yrittäisin olla ja mahdollisimman huomaamatonkin.
Tähän klubiin mahtuu, ei sen takia itteensä kuitenkaan kannata tappaa. Joutusivat tekeen obduktionkin.
sitten enää olisi? Sitä ainakaan tunne siinä vaiheessa. "Pelottelu" ei tehoa nyt minuun. Ja sitäpaitsi, itsemurha ei ole mikään synti. Jokainen täyspäinen aikuinen voi päättää itse omasta elämästään. Olisin toivonut ja toivoisin, että minusta välitetään eläessäni, ei vasta silloin, kun se on myöhäistä.
Sitä meistä jokainen toivoo. Eikä ollut pelottelua, vain tylsä toteamus.
oli nuoruudessani itsemurha ajatuksia siinä 18-21 vuotiaana.Kerran 18 vuotiaana satuin näkemään dokumentin joka oli kuvattu ruumishuoneella.Tässä dokkarissa vilahti kohta jossa näytettiin ruumishuoneen pakastamossa päällekkäin hyllyihin pinottuja jäätyneitä ja alastomia ihmisruumiita.Siinä näyssä oli jotain niin karmaisevaa että siltä osin se vei itsarihalut mennessään.
Kun näin ne ruumiit jotka toivat mieleen lähinnä jotkut broilerit ja ajattelin sitä että itse makaisin siellä samalla tavoin.Olin täysin ateisti uskonnolliselta vakaumukseltani ja ajattelin kyllä etten tietäisi mitään siitä enää silloin mutta se näyn irvokkuus oli silti jotain sellaista että se sai pakittamaan.
Ei ruumiit ole jäässä vaan jääkaapissa. Ihminen on lihaa, mätänee lämpimässä. Pakestettaessa menis turhan pahan näköseksi arkkuun panoa varten.
Ja nuori kokee nuo shokkihoidon tavoin. Minä olen jo aikuinen, maailmaa nähnyt nainen. Kuolema voi olla myös kaunis ja sen voi tehdä kauniistikin. Suomessa vainajia myös kunnioitetaan ja kohdellaan ja käsitellään kauniisti.
kaunista on mustanruskeissa luissa joihin on takertunut kuivettunutta ja mätää lihaa.
Mitä kaunista on ajatuksessa maata mädäntyneenä ja haisevana olemattomassa liikkumatilassa keskellä pimeyttä ja märkyyttä kysyn vaan.Olkoonkin ettet sillä hetkellä tuntisi mitään.
Ja sitäpaitsi, kun joskus kuolen, minut toivomusteni mukaan polttohaudataan. Itse en tule koskaan mätänemään ja haisemaan, missään olemattomassa liikkumatilassa, keskellä pimeyttä.
maanvyörymä nielee sinutkin ja jäät kitumaan viikoiksi syrjämonttuun?
kukaan ei voi mitään. Et sinäkään.
niin varma kuolemanjälkeisestä käsittelystäsi, että alkoi huvittaa
ei kuolemassa mitään kaunista ole,lakkaa romantisoimasta asiaa ja ruokkimasta hulluja ajatuksiasi.
Mietit että ei nyt tänään kuitenkaan, jos vaikka huomenna. Huomenna sitten sama systeemi, niin se menee vähitellen ohi.
takia... parempiakin syitä varmasti löytyy, kuten se, että olet joskus kävellyt punaisia päin... Toi nyt on viimeinen tekosyy tappaa itsensä, että tulee jotain ihmissuhdeongelmia.
asiantuntijakin paikalla.
Mitä jos kävisit kysymässä neuvoa tähän pulmatilanteeseen psykologiapalstalta?
Joillekin tunteet on elämää suurempi asia.
uhkailetko säkin jo mua itsemurhalla? **!!!!**
kävisit vastaamassa psykologiaan sulle jättämiini kysymyksiini ja sen jälkeen opettelemassa uudelleen ajattelun ja kommunikoinnin peruspilarit.
Mitenniin miekin? Totesin vain.
oot tappamassa itseäs ikävän takia? Etkö miettinyt yhtään, että millainen ikävä mulle siitä aiheutuisi, kun vaimo päättäis lähteä ihan kylmästi...
:,(
Menit sit möläyttään.
on?
hups :)
*hysssssssss*
*nielee kielensä ja nitoo huulensa yhteen*
:D
toivottavasti et saa nuhaa!!!
*etsii niitinpoistajaa kuumeisesti*
ole hyvä :)
Uuuh, kiitos :)
aivokemiassa, vaikka voi johtuakin elämäntilanteesta. Ei psykologien terminologia dazun kapulakielessä autuaaksi tee muun, kuin dazun itsensä. Väärät diagnoosit voivat olla hengenvaarallisia.
Mainostamaansa "pätevyyteen" ei dazulla edes gradua ole.
eräs 16 vuotias neitonen, jolla paljon hyviä ystäviä, tappoi itsensä, koska ei löytänyt poikaystävää.
Kun huomioi kyseessä olleen hoikan ja nätin neitosen, syy ei ollut ulkopuolisista tekijöistä.
Laaja ystäväpiiri taa kertoi olleen neidon suositun. Joten kaikki muu oli kunnossa, vain sydämen valittu puuttui ja nosti paineet liian korkeiksi.
Pari lohduttavaa kappaletta:
Depeche Mode - Walking In My Shoes:
http://www.youtube.com/watch?v=jKgQNvK4D8Y
Placebo - Song To Say Goodbye:
http://www.youtube.com/watch?v=13HnYhiE7xU
Soul Asylum - Runaway Train:
http://www.youtube.com/watch?v=NNre5neZ6QI
Murtunutta korttta hän ei muserra ja lepattavaa liekkkiä hän ei sammuta hän on rakkaus !
http://www.youtube.com/watch?v=Yq-7t9nsgjE
http://www.tangle.com/view_video?viewkey=c92aec75174b95261b71
mut luotan yhä tähän linkkiin:
http://evl.fi/
Mä luotaan suoraan Jeesukseen koska minulla on Häneen suora yhteys ilman palkkapaimenia (miik.3:11) : )
mullon suora linja Taivaan Isälle, tarvii vain ristiä kädet ja rukoilla.
Masentuneet ja narkkikrapulaisten sieluja on helpompi saada syöttiin ja hihhuli saa pisteitä ja lisää osakkeita "taivasosuuteensa", joka on pelkkää huuhaata.
Kuka edes kaipaisi ikuista euforiaa...paitsi huume tai hihhulismiaddiktit.
Jos ei välillä ois paskaa nilkkoja myöre, ei tietäs hyvästä mitään.
VARPUSHAUKKA
Paratiisissa varpushaukat syövät porkkanaa ja lanttulaatikkoa;)
Paratiisi on niin kiva mesta, että itsemurhapommittajatkin sinne hakeutuu 70 neitsyttä panemaan
Ellei Jumala sitä sallisi !
Ei hiuskarvakaan putoa ihmisen päästä ellei Jumala sitä sallisi !
Jokainen joutuu vielä Jumalan eteen vastaamaan teoistaan ja kaikki saa tekojensa mukaan.
Fundamentalisti ateistien ja okkultisti saatananpalvojien opetus on tappanut tuhansia ja miljoonia maailman historian aikana (esim;Mao, Stalin, Hitler...).
--------------------
Kirja; Ihmishirviöt
Ihmishirviöt on tutkimus pahuudesta ja turmeltuneisuudesta kolmen vuosituhannen ajalta. Mukana on tyranneja, keisareita, valloittajia, kannibaaleja, kiduttajia, sarjamurhaajia, viettelijättäriä ja pettureita.
Ihmishirviöt keksivät toinen toistaan julmempia kidutusmenetelmiä. He tappoivat omia perheenjäseniään tai järjestivät miljoonien viattomien murhia. Bysantin keisarinna Irene kaivautti pojaltaan silmät päästä, ristiretkeläiset massamurhasivat 70 000 syytöntä muslimia ja juutalaista vallattuaan Jerusalemin, Mongolian sotapäällikkö Timur Lenk rakensi pyramideja ihmisten pääkalloista.
Taiteen ja historiallisten valokuvien kauttaaltaan kuvittama teos kertoo ihmiskunnan julmasta menneisyydestä, joka jokaisen tulisi tuntea. Kirjassa esiteltyihin 101:een maailmanhistorian julmimpiin henkilöihin lukeutuvat myös muun muassa Caligula, Nero, hunni Attila, Tsingis-kaani, Henri VIII, Iivana Julma, Lucrezia Borgia, Jack the Ripper, Josif Stalin, Adolf Hitler, Mao Zedong, Al Capone, Pol Pot, Idi Amin, Charles Manson, Pablo Escobar ja Osama Bin Laden.
http://www.booky.fi/book.php?book_id=9789512080731
Hain apua ja sain sitä. Ja näin aikuisena olen tajunnut, että ihmissuhdeongelmat ovat mitättömiä juttuja elämän koko kontekstissa, joten niiden takia en enää itseäni niin syvälle murhen laaksoon päästäisi.
Monesti - ainakin minun kohdallani - ihmissuhdeongelmien aiheuttamat itsetuhoiset ajatukset ovat pikemminkin draaman hakemista. Enemmän siis sitä kuin oikeasti halua tehdä mitään konkreettista. Säälipisteiden keräämistä, siis. Itseltä ja muilta.
sinulle tehneeni jo kaiken voitavani, mitä ylipäänsä konkreettisesti voi tehdä. Se ei aina vain riitä. Ja sääliä en tarvitse, en itsekään sääli itseäni. Ehkä se sitten oli virhe kerran elämässään "avautua" tällä tavoin.
niin sitten kannattaa pitää itsensä hengissä palveluksena toisille. Tiedän, että jokainen päättää omasta elämästään, mutta jos tietäisit kuinka suuri suru on muille, voisit sillä päästä "kuiville".
Minä tiedän, millaista se on, kun luulee tehneensä kaikkensa, kun kuvittelee, ettei risukasaan koskaan paista aurinko. Mutta kyllä se on mahdollista, jopa todennäköistä, että asia muuttuu ajan kanssa. Usko mua, mä todellakin tiedän.
en ymmärrä, miksi täynnä pahaa oloa potevan henkilön oikeus ei ole lopettaa elämäänsä vain siksi, että sukulaisilla on hyvä olla?
Siitä huolimatta, jos suurin murhe on pelkästään rakkauden kaipuu ja muu on suhteellisen hvin.
Tuolla "Älä tapa itseäsi, jotta minun olisi hyvä olla" logiikalla ajatellen, jos lemmikkieläin pidetään hengissä vaikka eläinlääkäri suosittelis lopettamista.
Joo, ei tähän risukasaan paista ikinä aurinko, mut eletään silti aivan elämänkokemuksella.
Ja sitten on se virallinen "itsemurhapäiväni", mistä aikaisemmin kerroin.
ja katsele hautakiviä......................
Joka kiven alla on joku, joka on ajatellut olevansa elämässä tarpeeton tai korvaamaton.
Itse ne vainajat eivät ole oma hautaansa katsomassa, eikä enää suunnittele yhtään mitään.
http://www.youtube.com/watch?v=qcdNaLaPJpw
koskaan miettinyt itsemurhaa.
Sun ongelmien laatua en tiedä, mutta semmosen asian olen oppinut omista kokemuksista, että paskoista tilanteista tai paskasta todellisuudesta voi selvitä myös yksinkertaisesti kävelemällä siitä ulos: poistumalla.
Ja tästä on lyhyt ajatus siihen, että itsemurha olisi juurikin poistumista. Mutta sen voi tehdä myös vaihtamalla maisemaa tässä elämässä. Pois nykyisestä, aloittamaan uudestaan vaikka tyhjästä. Se tosin edellyttää, että nostaa sen todelliseksi vaihtoehdoksi itsemurhan rinnalle.
Molemmissa tapauksissa joutuu heittämään hyvästit tämän hetkiselle todellisuudelle, mutta toisessa vaihtoehdossa säilyttää myös henkensä.
En keksi muuta ihmisuhdeongelmaa jonka vuoksi itsaria tehdä, kuin ongelma itseensä. Kyllä se kuolo osaa auttamattakin korjata, teki mitä teki, joten eikö se nyt oo vaan fiksumpaa käyttää energiansa johonkin muuhun?
että jos miettii itsemurmaa, on masentunut. Ehkä syytä mennä ammattiauttajan luo ja vaikka keskustelee. Joo...on särkynyt sydän tosiaan aiheuttanut vakavia aatoksia, johon lääkäri vaan , että mee lenkille, kyllä se siitä.
Miksihän niin mitätön asia kuin mies ja sen poistuminen elämästä voi aiheuttaa niin vakavia seurauksia. Sitä olen ihmetellut.
ihmeellistä.
Tapahtuuhan sitä toisinkinpäin, puoliso eroaa ja ex käy murhaamassa puolison uuden.
Salkkareissa taas olemme seuranneet fiktiivistä tapahtumaa, missä Sampon sabotoi ex-tyttöystävänsä suhteet, jotta ex-tyttöystävä palaisi Sampon luo.
Viimeksi varasti exän päiväkirjan ja piilotti sen exän uuden poikaystävän laukkuun, mistä tyttö löysi sen ja erohan siitä seurasi (taas).
viimeks tänään ajattelin että jos jotain vaikka uhkais tippua taivaalta niin voisin olla niitä vapaaehtoisia siinä alhaalla jotka jäis alle. Nyt kun nukuin niin jo vähän eri fiilikset.
että uusimmassa Imagessa oli juttu nuorten naisten (olisko 20-32?) masennuksesta. Että naiset ottaa raskaammin menetykset kuten kuoleman, eron ym. koska välittäjäaineet on erilaiset tms. Että masennuslääkkeitä vaan nuppiin ja terapiaan, muuten voi vlkaa vaikka viillellä itseään. Se oli jännä koska olen luullut että viiltely on teinien hommaa!! Ja että masennuksessa kaikki menettää merkityksensä vaikka olis kuinka toteuttamassa unelmaansa. Voisiko sen ajatella niin, että se masennus hiippii salakavalasti ja sen vois yrittää häätää niinkuin jnk pöpön ja pitää sitä "itsestään ulkopuolisena" vihollisena. en tiedä....??
itsaria suruunsa, kuin harvoin--------onko jonkin romanssin menettäminen suurempi syy itsariin? EI OLE
Ne romanssien surut voivat kadota kokonaan ja löytää uuden...menetettyjä lähiomaisia ei voi saada takaisin koskaan.
Ajatellut joo, useastikin.
N.17-19-vuotiaana useinkin, nyt vanhemmiten harvemmin, mutta kuitenkin aina se pysyy mielessä taustalla sellaisena viimeisenä "turvapaikkana" itselleni. Koskaan en oo tietoisesti sitä kuitenkaan yrittänyt, jälkikäteen vasta tajunnut että välillä on tullut kyllä hengellään leikittyä sitä tarkoittamatta.
En usko kuitenkaan, että sitä yksin uskaltaisin edes tehdä. Apua tarvisin kyllä varmistamaan...
Joskus ajattelin sitä päivittäin.. Olin niin pettynyt ja niin umpikujassa oman maailmani ja elämäni suhteen en silloin nähnyt muuta "pakokeinoa" kuin itsemurha. Olisi silloin mielestäni ollut helpompaa kaikille jos olisin vaan mennyt pois toisten jaloista :D Onneksi en ikinä saanut sitä ajatustasoa pidemmälle ja en mä koskaan suunnitellut sitä vakavasti.. korkeintaan pohdin vaihtoehtoja miten kuolla.
Nyt kun mietin niitä mun silloisia asioita, ne on pikkujuttua joiden takia ei missään nimessä olis kannattanut kuolla. Olis kaduttanut nyt, ehdottomasti. Ja mä itse ajattelen, että ei ole mitään niin isoa kolhua etteikö ihminen siitä selviäisi sillä muuten sitä kolhua ei tulisi. Luja ja päättäväinen toiminta ja maisemanvaihto auttaa tosi usein :D
en ole minäkään kuullut että joku joka olisi joskus itsaria miettinyt 20 v sitten sanoisi että
"hemmetti kun kaduttaa etten tappanut itseäni silloin parikyt vuotta sitten".. :D yleensä toisinpäin..
Hahah, mieti jos joku joskus sanoisikin noin xDD
*Perrrrkele...*
veit sanat syystäni.
Turhaa laiffia eletty viimeiset 30 v. ainakin sosiaali- ja muiden toimistojen mielestä.
"muutakaan ulospääsytietä ihmissuhdeongelmien keskeltä"
Mulla on sulle keino: Luovu ihmisistä jos he ovat ongelma. Turhaan sä raahaat niitä painolastina elämässäsi. Sensijaan että tuhoat elämäsi, ota ja siivuta ne kestämättömäksi käyneiden ihmissuhteiden toiset puoliskot pois ja säästä itsesi että voit elää.
eilen jaksoivat kuunnella minua omassa ahdistuneisuuteni olotilassa. Usein iltaisin ja öisinkin moni asia näyttää "pimeämmältä", mitä se sitten lopulta onkaan. Kaikkein parhaimman (kaikki vastaukset olivat asiallisia) vastauksen sain kuitenkin Kukkomieheltä - olkoonkin, että huhutaan hänen kirjoittavan myös nimimerkillä Eewari - ja se laittoi ajattelemaan. Parasta tosiaan on, että päästän irti niistä ihmisistä, jotka vievät minulta vain turhaa energiaa ja joiden seurassa en tunne oloani hyväksytyksi, arvostetuksi ja rakastetuksi. Minullahan on hitto vie aikuisena ihmisenä oikeus valita ystäväni ja läheiseni! Kiitos Kukkomies!
Sinne Turkuun.
monesti seuraavana päivänä kaikki näyttää paremmalta.
Etenkin jos on uskaltanut purkaa huoliaan ja monesti tuntemattomalle puhuminen auttaa enemmän mitä lähipiirille.
Tuntematon on puolueeton, jolla ei ole tunnesidettä kertojaan.
sen viimestä piirtoa myöten. Tapahtuu tiettynä kellonaikana ja tiettynä päivämääränä.
Siis, jos tänään menee huonosti ja huomenna vielä huonommin, ylihuomenna sitäkin huonommin.
En voi tehdä itsemurhaa, ennen tiettyä päivää ja jos alkaa mennä paremmin, turha ehdä mitään draagista.
Sitäpaitsi vihamieheni riemastuivivat tapahtuneesta ja sitähän ei voi sallia!
Syyksi kerroit ihmissuhdeongelmat.
Mikä niissä on niin takamuksillaan?
Ihmissuhteita on hyviä ja huonoja.
Jos et tule toimeen tietyn ihmisen kanssa, älä tapaa häntä. (piste)
Jos kohtaat, sano "moi" ja jatka matkaa. (piste)
Eikä tarvitse sanoa edes mitään, kulkea vain ohitse. (piste)
Ja tämä koskee myös sukulaisia. (piste)
huom. eri asia jos asuvat samassa taloudesssa, sitten pitää pyrkiä pois siitä taloudesta mahdollisimman nopeasti.
Jos jäät keskustelemaan, paha olosi yltyy.
Minusta itsemurha on jokaisen oikeus ja samalla se antaa aina yhden lisävaihtoehdon tilanteeseen kuin tilanteeseen. Moni kurjakin tilanne tuntuu ihan ookoolta, jos sitä vertaa siihen että olisi otettava ja roiskaistava hirteen. Ihan oikeasti.
Säälipisteiden haku itsemurhapähkäilyillä toimii ja ei. Kertaluonteisena ympäristö reagoi ja omaa merkityksellisyyttään pohtiva saa kaipaamaansa vastakaikua ja elämä menee eteenpäin. Huonossa mallissa jäädään kehälle, jossa itsemurhahaudonnasta puhuva ei palautteesta huolimlatta pääse nousu-uralle ja ympäristö hiljalleen turtuu avunhuutoihin.
Sitten se onko kuoleman kanssa sinut... se on sanahelinää. Se tulee, olipa siitä mitä mieltä tahansa. Ja läheisille se tulee yleensä omasta mielestä liian aikaisin, oli se sitten oman käden kautta tai miten vain.
Ja melkein teinkin sen mutta mulla oli hyvät syyt. Sulla ei.
Ihmissuhdepelleilyt eivät ole mikään katastrofi eikä niiden takia kannata ittelleen mitään tehdä. Käyttäydy itse hyvin ja tee oikein sekä tarkastele asioita realistisesti, niin homma hoituu. Miksipä pitäisi tehdä itselle jotain jos vaikka puoliso on joku patologinen pettäjä tai itse ramppaa vieraissa saaden suhteensa kriiseihin? Miksi pitää laittaa ittensä kärsiin vaikapa hakkaajan takia? Miksi roikkuu jossain joka ei välitä? yms. ja jne. Jos suhdekriisien takia miettii itsaria, niin sitä saa sitten aika monta kertaa olla miettimässä. Sen veran usein niissä kriisejä on. Edellisestä kun pääsee eroon, tulee toinen, joten ne pitää asettaa omaan arvojärjestykseensä eli mahd. alas. Niitten takia ei tosiaan oikeasti kannattaisi edes toista kertaa itkeä. Uutta kehiin vaan, jos edellinen ei toimi.
Pyh, järjenkäyttö on sallittua ja jopa suotavaa.
Monta kertaa olen miettinyt ja suunnitelma A, B ja C on olemassa.
"Ei dazu ymmärrä edes, että masennus on fysiologinen häiriö "
Mistähän tämä "totuus" on peräisin?
yKSI HOMEOPAATTINEN AINE SOPII loistavasti tilanteesi. on auttanut hyvin monia. En kerro, koska homeopaatti hoitaa jokaista yksilöllisesti ja valitsee sen, mitä pahaiten sopii. Vastaanotolle, ennen kuin tapahtuu jotain!
Esim
http://www.homeopaatit.fi/fi/Artikkelit ja kirjallisuus.html#hoitaa
Aina kun apteekista saan uuden lääke-erän,niin ajattelen,että näillähän se henki lähtis. Mutta ei minusta ole siihen. Minulla on rakastava aviomies ja ihana tytär. Täysi-ikäinen. Jos minulla ei heitä olisi,en voisi taata mitä tapahtuisi.
Olen joskus ajatellut,että haluaisin tietää milloin kuolen. Vaikka kuukautta aikaisemmin. Voisin hävittää kaikkihenkilökohtaiset tavarani ja vaatteeni,niin niistä ei olisi sitten kenellekään mitään päänvaivaa.
Haluaisin nytkin penkoa kaappeja ja laittaa kaikkea turhaa kamaa pois. Minä pystyisin yksin eläessäni elämään aivan minimaalisen pienen tavaramärän kanssa. En tiedä miksi sellaista ihailen.
Homeopatiassa hoidetaan potilaita laimennetulla kraanavedellä.
Ei mitään tehoa, muuta kuin lumevaikutus,
Sairaaloihin tuodaan varsinkin lapsia kiirellisiin hoitoihin, kun vanhemmat ovat vieneet lapsukaisensa homeopaattiseen hoitoon...
olen kelaillu. pahin aika tais olla vajaa kymmenen vuotta sitten, viilsin ranteeni ja olin junaradan vieressä kun juna ohi pyyhäls mut ei ollu kanttia astua sitä vaivaista yhtä metriä eteenpäin jotta alle oisin jääny. ja se sapettaa. välillä käy mieles. se ratkaisin monta murhetta mun elämässäni.
josta kukaan ei toipuisi..
niin enköhän mä sitä aika paljon mieti.
maailmanlaajuisesti ajatellen olemme eksoottinen selviytyjäkansa, ja Suomi on nimetty maailman vauraimmaksi maaksikin hiljattain jossain tutkimuksessa. ehkä tekisi hyvää tehdä mentaalinen maailmanympärysmatka... kehitysmaitten, kuivuusalueitten ja kriisipesäkkeitten kautta kohti uutta itseymmärrystä! kuolema tulee kaikille, miettimättäkin! sitä ennen VOI tapahtua yllättäviä käänteitä, paranemisia, ystävystymisiä, havahtumisia. JOS uskot niihin...
Mutta hain apua Aurorasta (HKI) Tuli oikeat lääkkeet, terapia yms. Kannattaa hakea apua ajoissa.
Masennusta tässä kärsin itsekin. Elä tapa ittees! Kerron miten itse ratkon ongelmiani, jos niistä olisi sinullekin apua.
- Vältä päihteitä. Opettele tapaamaan ystäviäsi myös selvinpäin.
- hae apua menemällä mielenterveystoimistoon. Sitä kautta sinut ohjataan toimintaan, jossa muita masentuneita. Näin saat vertaistukea.
- etsi ympärillesi hyviä asioita. Näet varmasti myös positiivisia puolia elämässäsi, vaikka masennus ne allensa pyrkii nujertaan.
- Harrasta. Pakota itsesi harrastusten pariin.
- Poista ympäristöstäsi masentavat elementit ja korvaa ne mukavilla asioilla.
- aseta pieniä tavoitteita. Kakun syöntiin ei tarvitse lapiota, lusikka riittää aivan hyvin.
Toivottavasti näistä on apua. Täytyy hyväksyä itsensä ja pakottaa itsensä menemään ulos toisten kanssa. Parasta apua saa ammattilaiselta. Mene suoraan ongelman ytimeen. Äläkä hyväksy hoidoksi pelkkää pilleripurkkia, vaan vaadi psykoterapiaa. Kokemuksesta voin sanoa, että se todella auttaa.
En ole koskaan harkinnut itsemurhaa, tai HALUNNUT tappaa itseäni. Mutta kuolemaan ja itsemurhaan liittyvät ajatukset kyllä valtaavat mielen pahimpina masennuskausina. Tuskadepressio on tila, jossa "ei voi elää" - tai siltä se silloin tuntuu. Luojan kiitos masennukseni eivät ole enää yhtä tuskaisia kuin nuorempana. Niinpä rohkaisen kaikkia elämään. Se sietämätön olotila, mitä pahimmat masennukset ovat, EI ole lopullinen kohtalo!