Fennojen häpeällistä sotahistoriaa:
Metsäkaartilaisten suuria ryhmiä tiedetään liikkuneen Hämeenkyrössä, Jurvassa, Kittilässä, Kolarissa, Korpilahdella, Maskussa, Multialla, Rautavaaralla, Ruovedellä ja Valtimolla. Metsäkaartissa oleminen edellytti ulkopuolisia tukijoita tai yhteyttä toisiin karkureihin. Karkurit saattoivat rakentaa metsiin piilokorsuja tai laatia piilopaikkansa tavalliseen pihapiiriin.
Kolarin ja Kittilän metsäkaartilaisilla oli korsuja sekä suoranaisessa erämaassa että suhteellisen lähellä asuttuja, mutta syrjäisiä taloja, joista kaartilaiset saivat tarvikkeita ja uutisia.Nykyisessä Myyrmäessä, Laajavuoren laella sijaitsi eräs pääkaupunkiseudun metsäkaartilaisten ja illegaalien piilokorsu, joka oli luonnon muovaama suuri kallionkolo.
Rislakki kertoo myös Helsingin kerrostaloissa, kuten Marjatan talossa Vilhovuorenkadulla, majailleista laittomista asukkaista, joista monet olivat sotilaskarkureita.Tampereella tuolloin metsäinen ja harvaan asuttu Hervanta tarjosi piilopaikkoja karkureille. Tampereen metsäkaartilaisia johti Pellervo Takatalo eli Peuhu. Takatalo tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen, mutta vapautettiin sodan jälkeen. Turun seudun metsäkaartilaisten johtaja Mauno Laiho sen sijaan teloitettiin 1944.
Metsäkaartilaisten suuria ryhmiä tiedetään liikkuneen Hämeenkyrössä, Jurvassa, Kittilässä, Kolarissa, Korpilahdella, Maskussa, Multialla, Rautavaaralla, Ruovedellä ja Valtimolla. Metsäkaartissa oleminen edellytti ulkopuolisia tukijoita tai yhteyttä toisiin karkureihin. Karkurit saattoivat rakentaa metsiin piilokorsuja tai laatia piilopaikkansa tavalliseen pihapiiriin.
Kolarin ja Kittilän metsäkaartilaisilla oli korsuja sekä suoranaisessa erämaassa että suhteellisen lähellä asuttuja, mutta syrjäisiä taloja, joista kaartilaiset saivat tarvikkeita ja uutisia.Nykyisessä Myyrmäessä, Laajavuoren laella sijaitsi eräs pääkaupunkiseudun metsäkaartilaisten ja illegaalien piilokorsu, joka oli luonnon muovaama suuri kallionkolo.
Rislakki kertoo myös Helsingin kerrostaloissa, kuten Marjatan talossa Vilhovuorenkadulla, majailleista laittomista asukkaista, joista monet olivat sotilaskarkureita.Tampereella tuolloin metsäinen ja harvaan asuttu Hervanta tarjosi piilopaikkoja karkureille. Tampereen metsäkaartilaisia johti Pellervo Takatalo eli Peuhu. Takatalo tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen, mutta vapautettiin sodan jälkeen. Turun seudun metsäkaartilaisten johtaja Mauno Laiho sen sijaan teloitettiin 1944.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä unohda Munsalan soutukerhoa ja närpiöläisiä.
Jatkosodan alkaessa 1500 miestä jäi saapumatta asepalvelukseen. Jatkosodan ja Lapin sodan aikana sotilastuomioistuimet käsittelivät yhteensä 32186 karkuruustapausta.
Rintamakarkuruuteen saattoi liittyä sotaväsymys ja pelko, joissakin tapauksissa kyse taas oli harkitusta ideologisesta tai poliittisesta päätöksestä paeta etulinjasta, lähteä kirkasjohtolinjalle, kuten eräs rintamakarkuruuden nimityksistä kuuluu.
Monelle ideologiselle rintamakarkurille rajakohtaa ryhtyä karkuriksi merkitsi nimenomaan ero talvisodan (ajateltuna oikeutetuksi puolustussodaksi) ja jatkosodan (hyökkäyssodaksi nähtynä) välillä: talvisodan he palvelivat rintamalla, jatkosodan alkaessa jäivät pois palveluksesta kokonaan tai karkasivat rintamalta.
Tunnettu esimerkki talvisodan veteraanista, joka kieltäytyi jatkosotaan on kirjailija Arvo Turtiainen. Hän ei kuitenkaan lähtenyt pakomatkalle vaan antautui viranomaisille ja istui sotavuodet vankilassa.
Eli siis ei tehnyt kuten suomenruotsalaiset Munsalan soutajat? No sepä hyvä.
Jatkosodan aikana suurin osa karkureista oli suomenruotsalaisia. Eikä Lapin Sodassa mistään karkuruudesta ollut kysymys vaan siitä, että jotkut suomalaiset eivät halunneet taistella Saksaa vastaan kuten suomenruotsalaiset pelkurit Siilasvuo ja Lagus.
Ja jos sinä häpeää haluat niin yksi nimi: Kaarle XII.
Fennot eivät osaa sotia. Aina on tullut turpiin.