Hei,
tulin ensimmäistä kertaa lukemaan Huittisten keskustelupalstaa ja olen pettynyt. Jokainen viesti, jonka avasin, oli negatiivinen. Haukutaan kaikkea ja kaikkia.
Eikö maailmaan mahdu enää mitään positiivista? Toki Huittisissakin meillä täytyy olla hyviäkin juttuja. Esimerkiksi eikö ole hienoa, että Huittisiin tuli elokuvateatteri? Mutta ei, siitäkin sitten vaan nuristaan että liian kalliit liput. Ja nyt tietysti joku vastaa, että kaikilla ei ole varaa tms. En hae kirjoituksellani nyt nurisijoita ja selittelyitä vaan kysyn sitä, että pitäisikö meidän välillä oikeasti miettiä välillä myös positiivisia asioita!!!! Muutenkin nyt on huonoja aikoja taloudessa ja maailmalla, niin pitääkö sitten meidänkin vaan rypeä syvemmällä ja syvemmällä?
Voisimmeko kertoa vaihteeksi mitä hyvää täällä on? Moni ulkopaikkakuntalainenkin lukee tätä palstaa ja olisi kiva kun täällä olisi hyvääkin luettavaa. Ei kai omaan pesään pitäisi paskoa???
tulin ensimmäistä kertaa lukemaan Huittisten keskustelupalstaa ja olen pettynyt. Jokainen viesti, jonka avasin, oli negatiivinen. Haukutaan kaikkea ja kaikkia.
Eikö maailmaan mahdu enää mitään positiivista? Toki Huittisissakin meillä täytyy olla hyviäkin juttuja. Esimerkiksi eikö ole hienoa, että Huittisiin tuli elokuvateatteri? Mutta ei, siitäkin sitten vaan nuristaan että liian kalliit liput. Ja nyt tietysti joku vastaa, että kaikilla ei ole varaa tms. En hae kirjoituksellani nyt nurisijoita ja selittelyitä vaan kysyn sitä, että pitäisikö meidän välillä oikeasti miettiä välillä myös positiivisia asioita!!!! Muutenkin nyt on huonoja aikoja taloudessa ja maailmalla, niin pitääkö sitten meidänkin vaan rypeä syvemmällä ja syvemmällä?
Voisimmeko kertoa vaihteeksi mitä hyvää täällä on? Moni ulkopaikkakuntalainenkin lukee tätä palstaa ja olisi kiva kun täällä olisi hyvääkin luettavaa. Ei kai omaan pesään pitäisi paskoa???
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuuluu Huittislaiseen (ja Satakuntalaiseen) perusluonteeseen tämä negatiivisuus ja kateellisuus, että negatiiviset asiat tuodaan esille, positiiviset jätetään kertomatta. Osaavatko Huittislaiset kehua omaa paikkakuntaansa? Ei itseään, vaan yleisesti palveluita ja kaikkea sitä mitä meillä on?
Pieni paikkakunta toisten pienien ympäröimänä. Monta auto- ja huonekaluliikettä, pääasiassa monipuoliset palvelut, kaiken tarvitsemansa saa omalta paikkakunnalta. Maaseudun rauha, joet, turvallinen ympäristö. Tutut ihmiset ympärillä.
Mahdotonta, että kaikki olisi täydellistä. Silti kärpäsestä tehdään härkästä. Mutta niinpä tämän internetin nimettömänä kirjoittelu mahdollistaa pientenkin asioiden ja jopa ihmisten haukkumisen. Kenellä tätä olisi pokkaa tehdä päin naamaa? Entä ne positiiviset asiat? Saatko niitä ulos suustasi?
Talviluonto on ollut kauneimmillaan pitkän aikaa. Huittisissa on monta kaunista paikkaa, Ripovuori, kivikirkko ympäröivine puineen, vanhan urheilukentän paviljongin takaa kulkeva kävelytiekin. Tässä ensimmäinen positiivinen ajatus.
että se mihin energiaa pistettään, kasvaa. Eli jos keskitymme vain huonoihin puoliin, niitä näkee aina yhä enemmän. Onko se puolillaan oleva juomalasi tyhjä vai täynnä? Eli tosiaan, asenteesta se on kiinni.
Jos jokaisen päivän lopettaisi siihen, että miettisi, mikä siinä päivässä oli hyvää ja mistä on kiitollinen niin varmasti jaksaisi seuraavana päivänä taas jättää ne huonot asiat huomiotta. Paitsi jos on tarve muuttaa niitä.
Valittaminen on niin ihanan helppoa. Ei tarvitse sitoutua itse ongelmaan. Mutta miten sen asian saisi kääntymään parhain päin? Siinäpä vasta haaste.
Olen tehnyt tietoisen päätöksen kirjoittaa aina omalla nimelläni, jopa kyynikkojen kommenttien uhalla. Olenpahan sitten ainakin vastuussa sanoistani. Ja toivon, että niillä sanoilla olisi joko myönteinen vaikutus tai toimintaa edistävä vaikutus. En kyllä aina onnistu, täytyy myöntää...
Tätä keskustelua voisin jatkaa ihan mielelläni. Nostan hattua viestiketjun aloittajalle ja jo kommentinsa jättäneille.
Ja varsinaiseen kysymykseen, mikä Huittisissa on positiivista? Ihmiset. Paluumuuttajana minua varoiteltiin, että satakuntalaiset ja huittislaiset ovat hiljaisia ja negatiivisia. Ei pidä paikkansa. Olen tavannut paljon mukavia ihmisiä, jotka tulevat mielellään juttelemaan. Aidosti. Ja ovat valmiita tekemään asioiden eteen töitä.
Wanha WPK ja meijeri ovat kauniita - ja Musiikkiopisto varsinkin. Joet ja pellot ovat kauniita. Virtaankankaan harju ja puhdas pohjavesi ovat ainutlaatuisia maailmankin mittakaavassa.
Tällaisia mietteitä Pitkänä Perjantaina.
Lumet sulaa ryminällä. Eilen iltapäivällä aloin huolestua kun sulamisvedet alkoivat muodostaa suurta järveä naapuripellolle. Aurausvallin alla oleva sadevesiviemäri ei vetänyt. Pelotti, että vedet tulevat kadulle nostessaan sitä pitkin suoraan autotalliin. Jotenkin sain lapiolla ilmeisesti kanteen pienen reijän, koska tarkasti kuunnellen viemäristä alkoi kuulua lirinän ääniä. Aijoin soittaa kaupungille, mutta ajattelin olla vaivaamatta. Yöllä lähdin töihin ja veden nousu oli pysähtynyt. Aamulla "tekojärvi" oli hävinnyt. Pikkuasia, mutta tuli hyvä mieli.
Syksyllä jätin kaksi mehiläispesääni sairastelun vuoksi, huonolle hoidolle talvea vastaan. Tuli vielä kova talvi. Olen lumikinoksia yrittänyt tarkkailla pesien ympärillä, ovatko mehiläiset hengissä. Ei ole näkynyt elämää. Eikä merkkejä kevään puhdistuslentokierroksesta. Äsken rämmein kipeillä kintuillani katsomaan pesiä. Raotin kantta sen verran, että totesin molemmissa pesissä olevan kovan kihinän. Ainakin vielä ovat hengissä. Pitää ilmojen lämmetessä antaa kovan talven kokeneille hyötyeläimille lisää ruokaa. Hultteimelle isännälle tuli tästäkin hyvä mieli.
Tuosta TVS:n hankkeesta kysyisin "vastustajakolleegoilta" mitä positiivista löytäisi siitä hankkeesta. Minä en yht äkkiä keksi hullulle hankkeelle mitään positiivista. Löytäisiko Anne, Hannes tai joku muu?
Mahla alkaa muuten lähiaikoina juosta koivuista. Sitä odotan positiivisin ajatuksin.
Siis hunajaa on meilläkin tarkoitus vielä ensi kesänä saada omista kennoista ja siten auttaa omalta osaltamme tärkeiden ruokiemme pölyttämistä (isossa maailmassahan mehiläiset kokevat syystä tai toisesta joukkokuolemaam, mikä uhkaa kaikkia pölytyksestä riippuvaisia lajeja) - nyt tiedän, keltä kysyä neuvoa (hulttein tahi ei)!
Kylläpä esitit kiperän kysymyksen... Huonot puolet tiedämme liiankin hyvin. Ja riippuu siitä kenen kannalta katsoo. Turkulaiset uskovat saavansa "puhdasta" POHJAVETTÄ ja Valtonen saa joka tapauksessa ison eläkkeen. Heille hanke lienee positiivinen.
Ehkä asiaa voisi kuitenkin ajatella siltä kantilta, että harjun suojeleminen on yhdistänyt ihmisiä sukupuolesta, iästä, ammatista ja puolueesta riippumatta. Usein pidämme luonnon olemassa oloa itsestään selvänä, mutta nyt olemme huomanneet, kuinka herkkä ja haavoittuvainen se on ihmisen ahneudelle. Olemme oppineet arvostamaan sitä tietoisemmin. Ja myös puolustamaan.
Viime aikojen yhteiset "erävoitot" antavat uskoa siihen, että pienet "immeisetkin" voivat muuttaa asioita halutessaan - jopa kiveen hakattuina pidettyjä asioita! Antaahan se luottamusta myös järjestelmään, kun huomataan, että isoille jyrille on olemassa samat pelisäännöt, kuten Turun Hallinto-oikeuden päätös harjun altaiden laittomuudesta osoitti. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten valituksemme Takkulan laitosta vastaan onnistuvat. Ja positiisivta on myös itseluottamuksen lisääntyminen, kun nähdään, että toiminnallamme on sittenkin merkitystä.
Tänään mielen toi positiiviseksi ison työurakan kunnialla loppuun saattaminen ja tieto siitä, että huomenna on vihdoinkin aikaa aloittaa siementen istutus kesän kasvimaata varten! Ja kuulemma västäräkkejäkin on nähty, joten vielä vähäsen aikaa kesään... =)
Ja KIITOS! Sitähän minäkin-nää palstat,meilläkin täällä sortuu negatiivisuuteen... Lueskelen itsekin silloin tällöin "meidän" sivuja ja jonkun kommentin koettanut joskus laittaakin,mutta... Heti sinne joku vastaa jotain erittäin apaattista. Tulee paha mieli,kieltämättä. Muutenkin on surkea lukea noita maailman touhuja ja tapahtumia kuulla uutisista! Olis kiva,kun joku joskus edes sanois: Olipa kiva ajatus ja jotain muuta positiivista. Sekä myös nähtäis j o t a i n hyvää noissa muissakin lähimmäisissä?
Minä itse yritän yleensä sulkea korvani,jos joku alkaa paahtaa jostain "naapurista" tai muusta kateuksissaan. Väistyn mieluiten takavasemmalle,koska silloin on parempi olla itekseen...Tietysti joku heti sanois että raukka oot kun et mitään kommentoi. Mut mitähän hyötyä siitä lopulta olis? Positiivisesta asenteesta vois jakaa vähän "pilkettä silmään" muillekin!?
Onhan meillä täällä vaikka mitä hyvää. Ne kun vaan nähtäis itse myös. Eikä kaivettaisi vaan ne pahat esille...Yritetään uskoa nyt kuitenkin että tämä kielteinen apaattisuus vähenis joskus ja löytäisimme toisemme,aidosti hyväksyen ja välittäen-juukos?!! ;)
sain oikein ystävällisen hymyn ja se piristi. Mukava kun jaksavat. Kyllähän se tarttuu myös.
Huittisista löytyy paljon hyvää!
En ole täältä alunperin kotoisin, mutta tänne joskus kauan sitten vahingossa tullut ja jäänyt, enkä lähtisi täältä mistään hinnasta pois, mutta työmahdollisuudet mietityttää.... olen pian työtön enkä keksi mistä voisin löytää töitä?
Olen oppinut pitämään ihmisistäkin, vaikka alussa ulkopaikkakuntalaisena ehkä törmäsinkin tuohon negatiivisuuteen ja kateellisuuteen, mutta jospa se oli vaan epäluuloa ulkopaikkakuntalaista kohtaan? Tänään Huittislaiset ovat minun ihmisiäni, olen samaistunut heihin, ja osaan kyllä kehua ja kiittää ja kyllä osaa täällä muutkin, taitaa olla enemmän luonnekysymys!
työpaikat löytyvät sosiaali- ja terveyspuolelta, sillä henkilökunta alkaa jäämään sankoin joukoin eläkkeelle. Kannattaa harkita vakavasti sille puolelle kouluttautumista. Onnea joka tapauksessa työnmetsästykseen!
Ja mitä tuohon ihmisten käytökseen tulee niin eiks se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Olen juuri kouluttautumassa valitettavasti toiselle alalle, mutta kiitos kannustuksesta! Toivotaan että töitä löytyy minullekin.
Ja olen samaa mieltä, kyllä ihmisiin pätee kaikkialla sama sääntö, niin kuin sanoit, että:" metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan!"
Mukavaa kevättä!
töitä löytyy, jos vaan olis niitä jotka tehdä viittis. Tiedän yhdenkin työpaikan minne haku päällä työntekijöistä kokoajan, mutta sinne ei kannata mennä itteensä "tappamaan".