Tervehdys.
Harhaluuloisuushäiriö on häiriö, jolle on ominaista itsepintainen harhaluulo. Se on psykoottinen häiriö, jossa ihmisen todellisuudentaju on vakavasti häiriintynyt. Siinä ei esiinny kuuloharhoja eikä muita skitsofrenialle tyypillisiä oireita eikä myöskään mielialahäiriöille tyypillisiä maanisia tai depressiivisiä oireita.
Häiriön taustalla on ilmeisesti useita eri syitä. Sitä näyttää esiintyvän suvuittain, ja samassa suvussa voi esiintyä yleisemmin kuin muussa väestössä tiettyjä persoonallisuuden piirteitä, kuten mustasukkaisuutta, epäluuloisuutta ja salailevuutta.
Tavallisesti harhaluulot ovat vainoavia. Aiemmin häiriötä kutsuttiinkin paranoidiseksi psykoosiksi tai paranoiaksi. Yleisiä harhaluuloja on mm. ajatus myrkytetyksi tulemisesta. Jotkut uskovat olevansa vainon tai tarkkailun kohteena tai sairastavansa vakavaa tautia. Harhaluulon sisältönä voi olla myös käsitys siitä, että henkilö tulee salaa rakastetuksi tai petetyksi. Lukuun ottamatta harhaluuloa ihminen voi käyttäytyä normaalisti.
Harhaluuloisuushäiriöitä ovat vainoharhainen eli paranoidinen harhaluuloisuus, somaattisharhainen harhaluuloisuus (vakuuttuneisuus kehon epämuotoisuudesta tai poikkeavuudesta, esim. madoista tai mädästä kehosta), erotomaaninen harhaluuloisuus (vakuuttuneisuus siitä, että on esim. julkisuuden henkilön rakkauden kohteena), suuruusharhainen harhaluuloisuus eli megalomania (vääristynyt käsitys omasta tärkeydestä ja kyvyistä, esim. neroudesta) ja mustasukkaisuusharhainen harhaluuloisuus (sairaalloinen ja joskus väkivaltaiseksi muuttuva mustasukkaisuus tavallisesti omaa puolisoa kohtaan). Lisäksi tunnetaan indusoitunut harhaluuloisuus, jolloin läheisen henkilön harhaluulo tarttuu esim. toiseen perheenjäseneen ja syntyy psykoottinen yhteishäiriö. Kaikille näille harhaluuloille on yhteistä vakuuttuneisuuden psykoottinen luonne. Tällöin henkilön todellisuudentaju on selvästi vääristynyt.
Harhaluuloisuuden hoidossa käytetään sekä psykoterapiaa että lääkehoitoa. Terapiassa on olennaista luottamussuhteen rakentuminen potilaan ja terapeutin välille. Terapiamuotona on kognitiivinen terapia tai oivalluskykyä lisäämään pyrkivä tukea antava terapia. Lääkehoitona käytetään psykoosilääkettä, ja joskus myös masennuslääkkeisiin kuuluvista serotoniinin takaisinoton estäjistä voi olla apua.
Häiriön on uskottu olevan luonteeltaan pitkäaikainen ja muuttumaton, erityisesti jos oireet ovat vakiintuneet. Kuitenkin pitkäaikaisseurannassa jopa puolella potilaista oireet lievittyvät tai paranevat kokonaan.
terv. R.R.
Harhaluuloisuushäiriö on häiriö, jolle on ominaista itsepintainen harhaluulo. Se on psykoottinen häiriö, jossa ihmisen todellisuudentaju on vakavasti häiriintynyt. Siinä ei esiinny kuuloharhoja eikä muita skitsofrenialle tyypillisiä oireita eikä myöskään mielialahäiriöille tyypillisiä maanisia tai depressiivisiä oireita.
Häiriön taustalla on ilmeisesti useita eri syitä. Sitä näyttää esiintyvän suvuittain, ja samassa suvussa voi esiintyä yleisemmin kuin muussa väestössä tiettyjä persoonallisuuden piirteitä, kuten mustasukkaisuutta, epäluuloisuutta ja salailevuutta.
Tavallisesti harhaluulot ovat vainoavia. Aiemmin häiriötä kutsuttiinkin paranoidiseksi psykoosiksi tai paranoiaksi. Yleisiä harhaluuloja on mm. ajatus myrkytetyksi tulemisesta. Jotkut uskovat olevansa vainon tai tarkkailun kohteena tai sairastavansa vakavaa tautia. Harhaluulon sisältönä voi olla myös käsitys siitä, että henkilö tulee salaa rakastetuksi tai petetyksi. Lukuun ottamatta harhaluuloa ihminen voi käyttäytyä normaalisti.
Harhaluuloisuushäiriöitä ovat vainoharhainen eli paranoidinen harhaluuloisuus, somaattisharhainen harhaluuloisuus (vakuuttuneisuus kehon epämuotoisuudesta tai poikkeavuudesta, esim. madoista tai mädästä kehosta), erotomaaninen harhaluuloisuus (vakuuttuneisuus siitä, että on esim. julkisuuden henkilön rakkauden kohteena), suuruusharhainen harhaluuloisuus eli megalomania (vääristynyt käsitys omasta tärkeydestä ja kyvyistä, esim. neroudesta) ja mustasukkaisuusharhainen harhaluuloisuus (sairaalloinen ja joskus väkivaltaiseksi muuttuva mustasukkaisuus tavallisesti omaa puolisoa kohtaan). Lisäksi tunnetaan indusoitunut harhaluuloisuus, jolloin läheisen henkilön harhaluulo tarttuu esim. toiseen perheenjäseneen ja syntyy psykoottinen yhteishäiriö. Kaikille näille harhaluuloille on yhteistä vakuuttuneisuuden psykoottinen luonne. Tällöin henkilön todellisuudentaju on selvästi vääristynyt.
Harhaluuloisuuden hoidossa käytetään sekä psykoterapiaa että lääkehoitoa. Terapiassa on olennaista luottamussuhteen rakentuminen potilaan ja terapeutin välille. Terapiamuotona on kognitiivinen terapia tai oivalluskykyä lisäämään pyrkivä tukea antava terapia. Lääkehoitona käytetään psykoosilääkettä, ja joskus myös masennuslääkkeisiin kuuluvista serotoniinin takaisinoton estäjistä voi olla apua.
Häiriön on uskottu olevan luonteeltaan pitkäaikainen ja muuttumaton, erityisesti jos oireet ovat vakiintuneet. Kuitenkin pitkäaikaisseurannassa jopa puolella potilaista oireet lievittyvät tai paranevat kokonaan.
terv. R.R.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei nyt käynyt ilmi että oliko tuossa tiedon jaossa jokin pointtikin ? vai ihanko itseäsi varten ilmaiset itseäsi ?
Nimimerkki ajatteleva voisi ajatella tiedonjyvästen tuottavan muille tietoa haluaville tyydytystä tiedonnälkään, vaikka itse ajatteleva saisitkin aivoillesi vain kysymysmerkkejä pointeistasi olla ilmaisematta itseäsi.
Ihan viaton kysymyshän tuo oli ..mikäs siinä niin kiukutti =) Vastausta vaan ei tullut =D
mie aattelin kyllä samasti tuon aattelevan kanssa jotta nuita lurituksia kyllä voi lukia suoraan kirjoista, täällä ootellaan kait kysymyksiä/vastauksia asioihin joista kirjoista ei voi lukia. Vaan ei tuomita ei.
Maailma on täynnä murheita. Viattomia kysymyksiä puskat täynnä.