opiskelukavereihinsa valmistumisen jälkeen? Kuinka moni taas pitää parempana vaihtohetona unohtaa muutenkin koko opiskeluajan ja sen aikaiset ystävyydet? Kannattaako vanhoja aikoja ja ystäviä ylipäätään sen kummemmin edes muistella? Kuinka monen mielestä opiskelu ei ollut oman elämän parasta aikaa?
Ja sitten vastauksiin:
1) En pidä yhteyttä.
2) Parempi unohtaa menneet.
3) Ei oikeastaan kannata.
4) Oli ja ei ollut.
Ja sitten vastauksiin:
1) En pidä yhteyttä.
2) Parempi unohtaa menneet.
3) Ei oikeastaan kannata.
4) Oli ja ei ollut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onpa omituiset vastaus vaihtoehdot.
Sanoisin kuule niin että opiskeluaikoja ei kannata liikaa "lämmitellä". Se on nostalgiaa ja toki niihin voi aina palata vaikka luokkatapaamisten yhteydessä, mutta ei kannata jäädä opiskelukuvioihin roikkumaan.
Näkisin että ainakin omalla kohdalla sekä opiskelijakavereiden kohdalla kävi niin että ne joiden kanssa oli muutakin yhteistä kuin opiskelu niin niiden kanssa on pidetty yhteyttä.
Toisin sanottuna opiskelu on yksi tapa tavata ihmisiä, jota kautta voi syntyä kaveruuksia ja ystävyyksiä.
Kuitenkin olen nähnyt että "paita ja peppu" opiskelijaystävätkin (siis en minä vaan jotkut muut) ajautuivat aika nopeasti erilleen vaikka opiskeluaikoina olivat usein yhdessä.
Taisivatpa olla aloittajan omat vastaukset eivätkä mitkään vastausvaihtoehdot.
No niinpä oli. Vähänkö olin tyhmä...
Vastataan..
Kuinka moni pitää yhteyttä opiskelukavereihinsa valmistumisen jälkeen?
Olen pitänyt niihin joihin tutustuin muutenkin kuin "opiskelijoina". Toki on tullut moikkailtua kaikkia muitakin
"Kuinka moni taas pitää parempana vaihtohetona unohtaa muutenkin koko opiskeluajan ja sen aikaiset ystävyydet?"
En minä oikein ymmärrä miksi väkisin yrittää unohtaa tai toisaalta olla unohtamatta? Miksi pitää pakottaa itseään johonkin?
"Kannattaako vanhoja aikoja ja ystäviä ylipäätään sen kummemmin edes muistella?"
Ainakin itse muistelen heitä vaikka tiedän ettemme varmaan monenkaan osalta kohtaa enää koskaan.
"Kuinka monen mielestä opiskelu ei ollut oman elämän parasta aikaa?"
Olihan se hyvää aikaa. Veikkaan että se monen mielestä on "parasta" aikaa sen takia että on tietynlaista vapautta ja sosiaalista yhdessäoloa/menoa ilman työelämän vaikeuksia.
eli en pidä yhteyttä opiskelukavereihin. Meillä ei vaan ollut kovin mahtava luokkahenki muutenkaan. Ja tarkoitan opiskelulla tässä nyt ammattiin valmistumista enkä mitään lukioaikaisia juttuja. Oman ammattikuntani piirit ovat niin pienet kun on kyse erikoisalasta, että väkisinkin törmään tuon tuostakin entisiin luokkakavereihin työn puitteissa. Kyllähän siinä silloin jotain kivaa ja peruskohteliasta jutustelua yritellään mutta ei turhia hehkutella opiskeluaikoja. Jos olen rehellinen niin en edes muista useimpien silloisten luokkakavereiden nimiäkään enää.
Olen vasta opiskelija, mutta jos hypoteesi "opiskelu on elämän parasta aikaa" pitää paikkansa, niin en näe mitään järkeä elää yhtään pidempään. Ihan perseestähän tämä on. Olen yksin luennoilla ja sitten menen kotiin ja viikonloppuisin salille (tietenkin yksin). Kun kyky luoda ihmissuhteita on 0, niin olen jäänyt kaikkien "piirien" ulkopuolelle. Yliopisto on vielä lukiotakin pahempi paikka siinä mielessä, että läsnäolopakkoa eikä minkäänlaisia ryhmiä ole, vaan olet käytännössä itse täysin vastuussa uusien kavereiden hankkimisesta. Eniten koko paskassa vituttaa vielä sekin, että nämä rimaa hipoen kurssit läpi menneet sosiaaliset ihmiset saavat kaikki työpaikatkin. Voin siis jo etukäteen vastata:
1) En
2) Parempi unohtaa
3) Ei ole mitään, mitä muistella
4) Varmaan lapsuus jostain 6-12v ollut parasta aikaa ja myös jää sellaiseksi.