Olen tuntenut aina olevani adoptioperheessäni kuin vieras, niin erilainen olin verrattuna adoptiovanhempiini.
Ja myöhemmin en ole koskaan tuntenut olevani kotona missään.
Että tällaista vierauden tunnetta koko elämä.
En ole myöskään tuntenut itseäni samaistuneeksi minään yhdistyksen tai muun ryhmän kanssa.
Olen aina ollut ikäänkuin irrallaan, ilman kiintopistettä.
En vain ole ymmärtänyt ennenkuin nyt että tällainen voi olla adoptiosta johtuvaa.
Olen kyllä aavistellut asian näin olevan, mutta luettuani noita toisten adoptoitujen kertomuksia ja sitten selityksiä ja analysointeja niinhin, niin lamppu syttyi näiden asoiden suhteen.
Ja aina erilainen kuin muut, koska minua pidettiin jonakin "ei oikeana lapsena".
Voi hyvä jumala miten tästä selvitään, ei tästä taida ikinä mitään tulla.
APUA!!!!
Ja myöhemmin en ole koskaan tuntenut olevani kotona missään.
Että tällaista vierauden tunnetta koko elämä.
En ole myöskään tuntenut itseäni samaistuneeksi minään yhdistyksen tai muun ryhmän kanssa.
Olen aina ollut ikäänkuin irrallaan, ilman kiintopistettä.
En vain ole ymmärtänyt ennenkuin nyt että tällainen voi olla adoptiosta johtuvaa.
Olen kyllä aavistellut asian näin olevan, mutta luettuani noita toisten adoptoitujen kertomuksia ja sitten selityksiä ja analysointeja niinhin, niin lamppu syttyi näiden asoiden suhteen.
Ja aina erilainen kuin muut, koska minua pidettiin jonakin "ei oikeana lapsena".
Voi hyvä jumala miten tästä selvitään, ei tästä taida ikinä mitään tulla.
APUA!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onhan tässä selvitty tähänkin asti niin että kyllä se siitä taas elämä jatkuu.
Onhan se hyvä saada selitystä tuollaiseen tunteeseen, niin että vapautuu ajatuksesta että aivoissa ois jottain vikkaa.
Terve tyyppi, vain joitakin säröjä sielussa, mutta tästä jatketaan.
Ois se auttava puhelin adoptoiduille oikeasti aivan tarpeen.
Vakeampaa se on noilla jotka ovat tulleet maailmaan raiskauksen tuloksena esim.
Silti, vaikka raiskaaja olisikin biologinen isä, niin ei tuollainen ominaisuus periydy, sillä isällä vain on ollut huono sosiaalinen kehityshistoria.
Raiskaukset ja pakotukset seksiin ovat melko yleisiä naisten elämässä, koska noita sosiaalisesti ja tunnepuolella häiriityneitä ihmisiä on sopimattoman kasvatuksen vuoksi lukuisia joukossamme.
Tästä jatketaan, pää pystöön ja eteenpäin.
Voi, miten voi olla mahdollista, että on pidetty "ei omana lapsena"! Se on kauheaa! Ehkäpä olisi hyvä keskustella vanhempiesi kanssa. He eivät ehkä ole tarkoittaneet sitä, mutta ovat huomaamattaan toimineet niin. En voi uskoa, että jotkut adoptiovanhemmat, ainakaan enää nykyään, ikinä edes ajattelevat noin.
Ainakin itse sain taas hiljattain kuulla, ettei minua lasketa omaksi lapseksi, toisin kuin perheen biologisia lapsia. Ja kyllä sen on saanut ihan käytännössäkin tuntea. Piti vaan ottaa adoptiolapsi, kun luulivat, etteivät voisikaan saada koskaan OMAA lasta, ja sitten kävikin niin, että niitä tulikin kaksin kappalein!
Kannattaisi tosiaan miettiä etukäteen mihin on valmis!
Minä olen todella pahoillani puolestasi. En toivoisi kenenkään joutuvan kokeva vastaavaa "ulkoistamista"perheestänsä. Hyvä,että jaksoit tuoda asian esille. Olen todella ylpeä sinusta,että uskalsit tuoda näin tärkeän asian esille tänne palstalle. Tästä saadaan varmasti hyvä keskustelu aikaan. Voimia sinulle ja toivottavasti sinulla on tukiverkkoja olemassa. Ja muistathan,että tästäkin asiasta selviät ja pääset elämässä eteen päin :)