Hei!
Nyt on ihan pakko avautua.. Eli, muutamme mieheni kanssa asumuseroon. Mieheni on ollut ihan hyvässä ammatissa, tällä hetkellä hän on mielenterveyssyiden vuoksi pitkällä sairaslomalla. Meillä on myös lapsi. Minä opiskelen, enkä siis ole tällä hetkellä töissä. Kaikki oli ihan hyvin ja pärjäsimme taloudellisestikin mukavasti, kunnes mieheni alkoi kolmisen vuotta sitten sairastella ja joutui sairaspäivärahalle. Tästä johtuen olemme myyneet asuntomme. Saimme siitä onneksi hieman voittoakin. Aikoinaan asuntolainaan yhdistettiin mieheni autolaina ja jotain luottolainoja. Asuntolainasta on lyhennetty tällä hetkellä ainoastaan nuo mieheni velat. Eli asuntolaina ei ole lyhentynyt ollenkaan, sitä on vielä 1000 euroa jäljellä. Kun otimme asuntolainaa, lainasimme vanhemmiltani 14 000 euroa, koska tuo summa jäi uupumaan (pankki siis ei myöntänyt tarpeeksi lainaa). Vanhempani halusivat, että velkakirja tehdään vain minun nimeeni, koska eivät kuulemma ole muillekaan vävypojilleen lainanneet rahaa. Mieheni piti tätä tuolloin muodollisuutena ja teki selväksi, että ottaa osaa tuohon lainaan.
Tyhmyyksissäni en tullut tuolloin ajatelleeksi, että asuntolainasta lyhenee ensimmäiseksi ne "ylimääräiset" velat ja vasta sitten päästään käsiksi varsinaiseen asuntolainan lyhennykseen... Nyt ottaa tosi paljon päähän, että tuo 14 000 euroa jää minun harteilleni. Mieheni sanoo, että on kustantanut niin paljon minunkin asumistani ja elämistäni, että tuo 14 000 euroa on vähintäänkin sopiva summa jolla itse olen antanut panoksen asumiseemme. Reilua vain olisi, että myös tuo summa olisi lyhentynyt... Jos miehelläni olisi ollut vaikkapa 10 000 euroa enemmän aiempia velkoja, olisi tuo vanhemmilta lainaama summa ollut sitten 24 000 euroa ja yksin kamppailisin tuonkin summan kanssa loppuelämäni. Mainittakoon vielä, että olen käytännössä yksinhuoltaja ollut tässä suhteessa, mutta sillepä ei nyt näköjään mitään arvoa anneta. Tuijotetaan vain sitä kuinka helvetisti mies on tuonut rahaa kotiin.
Mieheni on kyllä perusluonteeltaan tosi kiltti, joten hän voisi ehkä suostua maksamaan vanhemmilleni ainakin osan tuosta lainasta kunhan on myynyt auton pois. Harmittaa vaan, että se taitaisi tapahtua vastentahtoisesti.. haluaisin vain, että mieheni ymmärtäisi tilanteen minunkin kannalta... Ymmärtääköhän kukaan muukaan täällä palstalla?
Nyt on ihan pakko avautua.. Eli, muutamme mieheni kanssa asumuseroon. Mieheni on ollut ihan hyvässä ammatissa, tällä hetkellä hän on mielenterveyssyiden vuoksi pitkällä sairaslomalla. Meillä on myös lapsi. Minä opiskelen, enkä siis ole tällä hetkellä töissä. Kaikki oli ihan hyvin ja pärjäsimme taloudellisestikin mukavasti, kunnes mieheni alkoi kolmisen vuotta sitten sairastella ja joutui sairaspäivärahalle. Tästä johtuen olemme myyneet asuntomme. Saimme siitä onneksi hieman voittoakin. Aikoinaan asuntolainaan yhdistettiin mieheni autolaina ja jotain luottolainoja. Asuntolainasta on lyhennetty tällä hetkellä ainoastaan nuo mieheni velat. Eli asuntolaina ei ole lyhentynyt ollenkaan, sitä on vielä 1000 euroa jäljellä. Kun otimme asuntolainaa, lainasimme vanhemmiltani 14 000 euroa, koska tuo summa jäi uupumaan (pankki siis ei myöntänyt tarpeeksi lainaa). Vanhempani halusivat, että velkakirja tehdään vain minun nimeeni, koska eivät kuulemma ole muillekaan vävypojilleen lainanneet rahaa. Mieheni piti tätä tuolloin muodollisuutena ja teki selväksi, että ottaa osaa tuohon lainaan.
Tyhmyyksissäni en tullut tuolloin ajatelleeksi, että asuntolainasta lyhenee ensimmäiseksi ne "ylimääräiset" velat ja vasta sitten päästään käsiksi varsinaiseen asuntolainan lyhennykseen... Nyt ottaa tosi paljon päähän, että tuo 14 000 euroa jää minun harteilleni. Mieheni sanoo, että on kustantanut niin paljon minunkin asumistani ja elämistäni, että tuo 14 000 euroa on vähintäänkin sopiva summa jolla itse olen antanut panoksen asumiseemme. Reilua vain olisi, että myös tuo summa olisi lyhentynyt... Jos miehelläni olisi ollut vaikkapa 10 000 euroa enemmän aiempia velkoja, olisi tuo vanhemmilta lainaama summa ollut sitten 24 000 euroa ja yksin kamppailisin tuonkin summan kanssa loppuelämäni. Mainittakoon vielä, että olen käytännössä yksinhuoltaja ollut tässä suhteessa, mutta sillepä ei nyt näköjään mitään arvoa anneta. Tuijotetaan vain sitä kuinka helvetisti mies on tuonut rahaa kotiin.
Mieheni on kyllä perusluonteeltaan tosi kiltti, joten hän voisi ehkä suostua maksamaan vanhemmilleni ainakin osan tuosta lainasta kunhan on myynyt auton pois. Harmittaa vaan, että se taitaisi tapahtua vastentahtoisesti.. haluaisin vain, että mieheni ymmärtäisi tilanteen minunkin kannalta... Ymmärtääköhän kukaan muukaan täällä palstalla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ymmärrän ahdinkosi. Kyllä vanhemmillasi on ollut järjen köyhyyttä, kun ovat laittaneet koko velan oman lapsensa nimiin!
Jos pääsette sopuun rahasta niin hyvä niin, mutta jos ette niin kirjalliset sopimukset ovat sitovia. Jos olette naimisissa ja eroatte eikä ole avioehtoa, niin kaikki menee puoliksi. Kannattaa ottaa yhteys oikeusavustajaan ja kysyä miten rahat, omaisuus ja velat jaetaan.
Kiitos vastauksestasi! Varsinaisesti en koe olevani ahdingossa siinä mielessä, koska tuo laina onneksi on omilta vanhemmiltani. Verottajan kannalta on selvää, että tuo laina pitää maksaa takaisin. Osan aion varmasti maksaa takaisin pikemmiten kunhan asuntokauppa on tehty, jotta verottajankin silmissä näyttää siltä, että tarkoitus tosiaan on maksaa se takaisin, eikä kyse ole lahjasta.
Ymmärrystä kaipaisinkin ennemmin eettisellä tasolla; mikä on oikein väärin, miten minun pitäisi suhtautua, entä mieheni suhtautuminen, olenko kohtuuton, vai onko mieheni kohtuuton jne? Onko kenelläkään muulla riidelty siitä kuinka toinen elättää perheen ja toinen vain elää siivellä? No onhan tuo rahalla kiristys tietenkin hyvä valttikortti ottaa taskusta siinä vaiheessa kun muutetaan erilleen...
En nyt oikein ymmärtänyt. Eli olette siis kolme vuotta sitten tapahtuneen työkyvyttömyyden alkamisen jälkeen myyneet asuntonne voitolla. Sitä ennen olette maksaneet vain osan niistä ylimääräisistä lainoista, mitkä olivat miehesi vanhoja luottoja? Asunnon myyntivoitosta sitten saitte maksettua loput miehen aikaisemmista lainoista, eli jäljellä on 1000 euroa se vanhemmiltasi lainaama 14 000? Eikö tuolla 14 000:lla sitten käytännössä maksettu niitä miehen velkoja?
Joka tapauksessa kirjallinen sopimus on sitova, mutta samoin on suullinenkin. Vanhempasi eivät siis voi vaatia miestäsi maksamaan mitään, mutta sinä voit suulliseen sopimukseen vedoten vaatia häntä osallistumaan kuluihin. Todistamisvaikeuden vuoksi se ei EHKÄ menisi oikeudessa läpi, mutta jos onnistuisit puhumaan hänet ymmärtämään tilanteen. Aviopuolisoilla on velvollisuus elättää toisiaan, joten sitä ei voi laskea velaksi. Ja kuka on maksanut ne teidän asuntolainan lyhennykset tähän mennessä? Jos kerran tähän asti on lyhennetty vain miehen lainaa, niin silloin niiden lyhennysten olisi kohtuullista olla vain miehen kustannuksiakin. Ja sen lisäksi, että hän maksaa puolet muista yhteisistä kuluistanne. Onko siis todellakin niin, että hän on oikeasti maksanut niin paljon sinun elatuksesta, että voisi edes kuvitella elättäneensä sinua riittävästi?
Niin siis asuntolainaan kuuluu myös autolaina ja joitain muita luottolainoja. Kolmen vuoden aikana tuo koko laina (joka siis kulkee nimellä asuntolaina) on lyhentynyt sen verran, että sitä on vielä jäljellä sen verran kuin asunnostamme aikoinaan maksettiin (itseasiassa 1000 euroa enemmän). Tässä nyt vielä esimerkkilukuina kuvio:
Esim. 140 000 euroa maksettu asunnosta 3 v sitten. Pankki myönsi lainan 156 000 euroa. Aiempia velkoja miehelläni 30 000 euroa. Jolloin 140 000 30 000 = 170 000 e. Koska pankki ei myöntänyt lainaa kuin vain 156 000 euroa, erotuksen lainasi vanhempani (14 000 euroa). Tällä hetkellä lainaa jäljellä 141 000 euroa. Lyhentynyt on siis tuo mieheni aiemmat velat.
Kyllä tässä pitkälti ollaan mieheni tuloilla elelty. Itse siis opiskelen, joten osallistun tuloihin huikealla 300 euron opintorahalla. Väliin mahtuu myös äitiysloma, aikalailla minimiäitiysrahalla. Mutta mieheni tiesi varsin hyvin lasta halutessaan, että opiskelen vielä, emmekä rahasta ole muulloin riidelleetkään.
eillä on asunto vai eikö ole (myitte miehen sairastelun vuoksi mutta miten lainaa on noin paljon - onko teillä jokin muu omistusasunto)? Lainaa 1000€ ja sinulla se 14000€...vaiko 141 000€?
Kerrot että miehen tuloilla on eletty, mutta nyt haluaisit häntä maksamaan sinunkin nimissä olevaa lainaa?
Siis jos olet ottanut asuntolainaa (140 000 e) varten vanhemmiltasi 14 000 e lainaa, niin miksei sitä maksettu heti heille pois, kun asunto kerran myytiin?
Miehelläsi oli velkaa ennen asunnonostoa ja jos hän ei ole niitä saanut lyhennettyä kaikkia vielä, niin jääkööt hänen huolekseen jatkossakin.
Anteeksi, olen tainnut aika epäselvästi kertoa tämän kuvion. Siis olemme myyneet asuntomme, mutta puhun siksi preesens-muodossa velasta, koska sitä tosiaan on vielä siitä syystä, että kauppaa ei ole vielä syntynyt. On siis ostajat ja esisopimus, kaupat tehdään kahden kuukauden sisällä. Asuntolainan lyhennykset siis menivät mieheni aiempien velkojen (jotka siis oli yhdistetty varsinaiseen asuntolainaan) lyhennykseen. Miehelläni ei siis ole enää mitään omia velkoja (tai itse asiassa on vielä tuo 1000 euroa, mutta tämä on minunkin velkaa, koska asuntolaina on luonnollisesti minunkin nimissäni). Eli jos maksoimme asunnostamme 3 v sitten 140 000 e, on asuntolainaa vielä 141 000 euroa jäljellä. Se mitä lainasta on lyhentynyt on niitä mieheni aiempia omia velkoja. Sitten on vielä velkaa nimissäni tuo 14 000 euroa, jonka vanhempani lainasivat asunnon oston yhteydessä. Asunnon arvo mieheni aiemmat velat = enemmän kuin pankki myönsi lainaa silloin kolme vuotta sitten. Erotuksen lainasivat vanhempani.
Oletin tosiaan silloin 3 v sitten, että tuo "varsinainen" asuntolaina lyhenee ensimmäisenä. Ja että jos jotain velkaa jää joskus maksettavaksi, se on sitten mieheni aiempia omia velkoja. Tyhmähän minä olin kun en perehtynyt tarkemmin asiaan. En vain jotenkaan osannut arvata että mieheni joutuu pois työelämästä ja asumuserokin tulee.
sulla ole nyt mitään hätää! Kun olette tekemässä asunnosta kauppoja nimmareiden ja rahojen kera, niin otat vanhemapsi mukaan pankkiin, ja siitä kaupparahasta maksatte ENSIN vanhemmat pois, lopun velan sovitte pankin kanssa omina erillisinä velkoina. Sun velkaosuutta varmaankin vanhemapsi tulevat tarvittaessa takaamaan. Juttele jo pankkiin valmiiksi tuo kuvio, niin se on sitten helppo hoitaa kun kauppoja aletaant ekemään ja rahoja ja velkoja järjestelemään.
Siis, älä nyt tuossa velkatilanteessa sitten jätä asioita pelkän asumuseron varaan. Asumusrero ei ole mikään ero vaan tilanne, jossa vain asutaan erillään. Olethan hakenut avioeroa? Jotta saatte omaisuus ja velka-asiat oikeasti kuntoon, niin ero myös vireille.
En ole aivan varma ymmärsinkö täysin mitä tarkoitit. Kun asuntolainaan on yhdistetty muita lainoja, lyhenevät nuo muut lainat ensiksi "päältä pois". Meidän tapauksessa siis asuntolainasta on lyhentynyt juuri sen verran, mitä mieheni aiemmat lainat olivat. Pankki ei siis suostu siihen, että määrittelisimme itse mistä osasta laina on lyhentynyt, vaan tuo varsinainen asuntolaina on "pohjalla" ja päällimmäisenä ne muut lainat. Ja päällimmäisestä aloittaen lyhenee laina.
Voisin toki ottaa 14 000 euron erillisen lainan, jolla sitten maksan vanhemmilleni velkani, mutta tämähän ei olisi taloudellisesti järkevää, maksaa siis pankille korkoja tuosta summasta, kun vanhemmilleni en joudu maksamaan korkoja ollenkaan. Vanhempani eivät ole älyttömän rikkaita, mutta eivät ihan köyhiäkään. Muutenhan he eivät tietenkään olisi tuollaista summaa lainanneetkaan, jos olisi kyse viimeisistä säästöistä. Tarkoitus on kuitenkin ilman muuta maksaa velka pois, jollain aikataululla. Mutta sapettaa että mieheni on maksellut tämän ajan omia vanhoja velkojaan pois ja silti jaksaa muistuttaa kuinka hirveästi on lyhentänyt lainaa yksin.
Eikä hän ymmärrä elättämisvelvollisuutta ollenkaan, vaan vetoaa nyt suuriin lainanlyhennyseriin, joita on joutunut maksamaan. Kun hän osti auton aikoinaan, olin sitä vastaan ja koitin ehdottaa, että ostaisi vähän halvemman. Se oli kuulemma hänen päätöksensä, enkä minä joudu siitä kärsimään vaan hän hoitaa tuon lainan itse, mutta saisin toki käyttää autoa halutessani. Jos hän olisi aikoinaan ostanut 10 000 euroa halvemman auton, meidän ei olisi tarvinnut lainata vanhemmiltani kuin vain 4000 euroa. Niin että mieheni tuhlailusta kärsin loppupeleissä minä, ja tämä ottaa päähän!
Avioero ei ole vireillä, vaan tarkoitus on asua asumuserossa ja katsoa sitten tulevaisuudessa miten meidän suhde jatkuu. Tällä hetkellä tarvitsemme omaa rauhaa, koska mieheni sairaus on ollut aika raskasta minullekin ja pelkona on, että hän ei tule paranemaankaan, kun kotona on melko ahdistava ilmapiiri. Muita yhteisiä lainoja/velkoja meillä ei ole, joten sen puoleen ei ole tarvetta ositukseen tai muuhun viralliseen toimenpiteeseen ryhtyä. Omaisuutta ei ole muuta kuin tämä asunto, joka siis myydään keväällä, eli omaisuudestakaan ei riitaa tule.
Asuntolainan lyhennykset siis menivät mieheni aiempien velkojen (jotka siis oli yhdistetty varsinaiseen asuntolainaan) lyhennykseen. Miehelläni ei siis ole enää mitään omia velkoja (tai itse asiassa on vielä tuo 1000 euroa, mutta tämä on minunkin velkaa, koska asuntolaina on luonnollisesti minunkin .
Jos lainat on yhdistetty asuntolainaan, silloinhan kaikki laina on asuntolainaa. Kuka on määrärnnyt, että ensin lyhenevät miehen omat velat, pankkiko? Jos velkojen takuutena on yhteinen omaisuus, luulisi velkojenkin olevan yhteisiä. Ihan sama kenen nimissä ne ovat siinä vaiheessa kun aletaan tekemään avioeroon liittyvää omaisuudenjakoa.
Siis, teillä on nyt YKSI ainoa laina, asuntolaina. Saatte rahaa, kun myytte asunnon.Piste. Siitä rahasta maksatte ENSIN pois vanhempiesi lainan. PISTE. Lopulla rahalla lyhennätte asuntolainaa. PISTE. Lopun asuntolainan suhteen mietitte siten, että miten maksatte. Onko auto edelleen miehen nimissä? Silloin hänellä on omaisuutta!
Sinmä et kärsi enää miehesi veloista, jos haet avioeroa ja teette osituksen nyt! Ota nyt järki käteen ja hoitakaa tuo asunnonmyynti ja auton omistus kuntoon!
on kyllä pönttöä että vanhempiesi laina on sinun nimissäsi vain!
itselläni on aina ollut tuollaisen varalta velkakirja tai avioehto jossa siis esim minulla ollut omaisuus pysyy omanani jos ero tulee. Ja miehen autolaina maksettiin pois asuntolainalla joten siitäkin on paperi eron varalta. Eli auto maksettu pois meidän yhteisellä asuntolainalla mutta jos eroamme niin se otetaan tietysti huomioon siinä vaiheessa kun talous jaetaan kahtia! Muutenhan eron tullessa kävisi juuri niin että mies pitäisi autonsa jonka olen hänen kanssaan maksanut ja asunnosta en olisikaan maksanut...
kannattaa aina miettiä (rakkauden hurmiossakin) että mitä jos tulee ero... ei meilläkään velkakirjoista ja muista tarvi välittää jos emme koskaan eroa! silloin kaikki on meillä yhteistä.