olen 29 vuotias nainen, joka ei ole koskaan löytäny oikeaa identtiteettiään. Itsetuntoni vaihtelee äärimmäisen hyvästä erittäin huonoon. Mielialat heittelee myös huippufiiliksestä ihan maihin, nyt bibo 2 dg ja lamictalin aloitus. Minun on vaikea olla ihmisten kanssa oma itseni, valehtelen helposti, kadehdin ja esitän jotain muuta mitä oikeasti olen. varmasti sen kaikki myös huomaavat vaikka taitava olenkin. Itse epäilen kyllä epävakaata persoonallisuutta, narsismia sekä huomionhakuista persoonallisuushäiriötä parisuhteideni alkuaikoina olen viehättävä ja karismaattinen ja minuun ihastutaan helposti, mutta sitten muutun kylmäksi ja alan arvostelemaan kumppaniani, ja näin karkoitan hänet pois luotani. en osaa sitoutua, ihastun helposti, mutta rakastamaan en kykene. Mustasukkaisuuteni astuu kuvioihin helposti kun itselläni menee huonosti. olen ilkeä ja etäinen, jopa agressiivinen. haen huomiota masennuksellani, olen teatraalinen oireiden liioittelussa, valehtelen ja puhun sairuadestani koko ajan, odotan saavani huomiota. Voisiko tämä olla munshausenin ja ganserin oireyhtymää? kuinka niitä voi hoitaa, uskon olevani myös mytomaanikko. Jo lapsesta asti minulla oli tarve keksiä sepiteltyjä tarinoita ja keksin myös sairauksia sadaakseni huomiota. huomionhakuinen olen ollut myös liiallisella ulkonäköön kiinnittämisellä. käyn terapiassa mutta en ilkeä kertoa hänelle että olen niin teatraalinen...häpeän itseäni suuresti ja olen itsemurhan partaalla. Onko kohtalotovereita??
kuka oikein olen?
täysin hukassa
1181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen 37 vee mies ja myös bibo 2. Olen sitä mieltä, että tunne-elämän epävakaus on liittyy aina kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Yleensä se on pahimmillaan juuri sekamuotoista bipoa, eli maanisuus ja depressiivisyys vaihtelee jopa usein päivän aikana tilanteesta riippuen.
Tuntuu kyllä että pelkkä lääke ei auta. Mutta ei myöskään pelkkä terapia. Tuo on kyllä paha, ettet uskalla kertoa ongelmistasi terapiassa vaan suojelet egoasi, joka on ns. väärä. Itselläni sama ongelma. Bipon ego on aina väärin muodostunut ja sitä ei siis ole lainkaan, siksi minäkään en tunne itseäni keneksikään, itsekseni, koska masentuneena vähättelen ja maanisena liioittelen. Olen kokoajan vääristynyt. Olen myöskin ollut itsenmurhan partaalla, mutta pitkiä aikoja myös hyvin voivana. Mutta aina välillä tulee pahoja hetkiä. Kyllä tässä Toni Halmeen sanoin täytyy todeta, että jatkoajalla sitä meikäläinen kokoajan menee.