Kaduttaa

...mutta ehkä sinun pitää opetella ajattelemaan, että se oli paras päätös lapsen kannalta :(

Hei!

Kokemusta ei ole minullakaan... Mutta halusin vain sanoa, että olet tehnyt äärettömän arvokkaan asian kun lapsesi on kuitenkin saanut elää. Moni olisi tuossa tilanteessa päätynyt aborttiin. Toivon, että sinua lohduttaa tieto siitä että olet antanut lapsellesi suuren lahjan, elämän. Toivon sinulle voimia, ja toivottavasti opit elämään asian kanssa niin että voit sen hyväksyä. Toivottavasti myös jonakin päivänä saat lapsen, josta sinun ei tarvitse luopua. Ehkä asiasta kannattaisi käydä juttelemassa esim. terveyskeskuksen psykologin tai vastaavan kanssa - kokemuksesi kuulostaa niin rankalta että se olisi hyvä käydä kunnolla läpi ammattilaisen kanssa. Kaikkea hyvää sinulle!

Hyvin ikävää, että olet tehnyt ratkaisun lapsesi adoptioon antamisesta ilmeisesti voimakkaan painostuksen vuoksi. Tällaisen ratkaisun kun pitäisi kuitenkin aina olla juuri sen äidin oma ratkaisu, kipeä varmasti aina, mutta sellainen jonka kokee itse tehneensä ja että jälkeenpäin voi ajatella, että teki siinä tilanteessa parhain päin juuri lasta kohtaan ja että teki juuri sen kaiken, minkä voi siinä tilanteessa missä silloin oli tehdä.

Minulla ei siis ole omakohtaista kokemusta, mutta muuten olen näitä asioita miettinyt paljon. Toivon että saat apua suruusi ja pystyt työstämään surun ja vihan tunteita. Ilmeisesti asut edelleen sen pojan/miehen kanssa, joka sinut tähän ratkaisuun painosti? Ovatko keskusteluvälit hänen kanssaan millaiset? Jos hän tosiaan on oikeasti uskonut kyseessä olleen parhaan mahdollisen ratkaisun, voit ehkä joskus pystyä antamaan hänellekin anteeksi ajan kanssa, mutta aikaa se varmasti vaatii. Esim. sosiaalityöntekijä, jonka kautta adoptio hoidettiin, voi ohjata sinua eteenpäin keskusteluavun hakemisessa, koska hänellä pitäisi olla paras tieto siitä, minkälaisia tukimuotoja tällaisessa tilanteessa voi käyttää. Jos sieltä ei saa apua, voit ottaa yhteyttä ihan tavalliseen terveyskeskukseen ja kysellä, mistä saisit keskusteluapua. Sitä kyllä varmasti järjestyy ja uskon että siitä on sinulle hyötyä, kun vaan löydät oikeat ihmiset.

Toivon, että saat apua, pystyt suremaan kunnolla niin että saat surun sen kokoiseksi että jaksat sen kanssa elää ja pääsemään katkeruudestasi. En tiedä, kuinka paljon se lohduttaa, mutta Suomessa nykyisin adoptiovanhemmille on todella tiukat seulat, joten hyvin suurella todennäköisyydellä edes lapsellasi ovat asiat hyvin ja niin suuresti odotetut lapset ovat väkisinkin suuresti rakastettujakin.