Osakerahastot ja ennen kaikkea ulkomaalaiset osakerahastot ovat parhaita sijoituskohteita. Venäjää, Kiinaa, Intiaa, Etelä-Amerikkaa jne..
Ottaa sieltä ilo irti missä tuotto on parasta. Vaihdella rahastoja markkinoiden mukaan. Paikalleen ei kannata jämähtää.
Ottaa sieltä ilo irti missä tuotto on parasta. Vaihdella rahastoja markkinoiden mukaan. Paikalleen ei kannata jämähtää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on siinä ettei kukaan osaa ennustaa mihin suuntaan markkinat ovat menossa - paitsi tuurilla. Huippuammattilaiset eivät osaa, mikä tarkoittaa sitä että moinen ennustaja päätyisi sijoittamaan miljardöörien rahoja, tähtitieteellisellä palkalla. Edes Warren Buffett ei osaa ennustaa mikä markkina tai rahasto on seuraava menestyjä, ja siksi hän neuvookin ihmisiä unohtamaan spekuloinnin ja sijoittamaan pitkäjänteisesti.
Tietty viime vuonna saadut poikkeukselliset tuotot aiheuttavat sen että palstoille ilmestyy näitä "pelimiehiä"; onni potkaisi vuonna 2009 ja nyt opastetaan innolla muita sijoittamisen jalossa taidossa.
Jostain systä minusta tuntuu ettei avausviestin kirjoittaja ole sijoitusalan ammattilainen? ;-)
Piensijoittajan on nimen omaan syytä välttää "pelaamista". Se aiheuttaa kuluja, 100% varmuudella. Kukaan ei ole loputtomiin onnekas, ja ani harva on niin kauan että saatu lisätuotto kuittaa ylimääräiset kulut.
Kukaan ei osaa ennustaa markkinoita kaiken aikaa, mutta on sellaisia tilanteita joissa tulevan arviointi on huomattavasti helpompaa kuin arvaamalla. Pörssi liioittelee suuntaan ja toiseen, ja joskus tämä liioittelu on ilmeistä. Sanotaan nyt vaikka varovasti, että ei ollut niinkään vaikeaa pidättyä suuremmista ostoista syksyllä 2007 Metson kurssin ollessa 50 euroa. Pääosin ulkopuolisista syistä johtuneen rahoituskriisin jälkeen sen ostaminen alle kympin hinnalla viime talvena ei tuntunut mitenkään järjettömältä riskeistä huolimatta.
Sijoittamisen tavoite ei ole pelkästään hankkia maksimituottoa vaan myös välttää sellaisia tappioita kuin vuoden 2008 romahdus. Silloin varomaton indeksisijoittaja sai armottomasti korvilleen ja maksoi tappiovuodelta vielä rahastoilleen palkkiotkin. Pelaamisesta ei ole kysymys jos välillä siirtää painotusta osakkeista korkoihin tai takaisin. Varsinkin kun kaksi vuotta sitten korkotaso oli vielä kohtuullisen hyvä. Veroista paljon puhutaan, mutta pääomaverotus on kertaverotusta. Kun voitosta on kerran vero maksettu, loppu on puhtaana kädessä pysyvästi.
Tällä hetkellä minua pelottaa paljon enemmän kuin vuosi sitten. Epäilen talouspolitiikan yleistä kestävyyttä ja näyttää, että markkinat ovat toipuneet nopeammin kuin pitäisi. Valitettavasti nyt ei ole perusteita tämän parempaan arvioon, joten tilanne on hankala. Hyvin nousseiden osakkeiden vaihtaminen rahaksi on ikävää sekin, sillä korkosijoitukset tuottavat huonosti ja rahan arvo horjuu. Ja onhan tuota varallisuuttakin paljon enemmän hävittäväksi. Nyt sitä tuuria tarvittaisiin.
Jos on ilmeistä että markkinat liioittelevat ja kurssit ovat liian alhaalla...kuka niitä osakkeita sitten myy? Suurin osa kaupoista on ammattilaisten käsissä. Osaatko sinä arvioida osakkeen hintaa paremmin kuin työkseen markkinoita & yrityksiä seuraavat ammattilaiset? Osaatko ennustaa markkinoiden suuntaa paremmin? Jos Warren Buffett ei osaa ennustaa mihin ollaan menossa, miksi sinä osaisit? Miksi herra aktiivisena sijoittajana väittää että 99% sijoittajista pärjäisi parhaiten välttämällä markkinoiden ajoittmista ja sijoittamalla matalakuluiseen indeksirahastoon?
"They should not buy and sell. They don´t know when to buy and sell. I don´t know when to buy and sell"
- Warren Buffett, CNN:n haastattelu 5.7.2009
"Sijoittamisen tavoite ei ole pelkästään hankkia maksimituottoa vaan myös välttää sellaisia tappioita kuin vuoden 2008 romahdus. Silloin varomaton indeksisijoittaja sai armottomasti korvilleen ja maksoi tappiovuodelta vielä rahastoilleen palkkiotkin. Pelaamisesta ei ole kysymys jos välillä siirtää painotusta osakkeista korkoihin tai takaisin. Varsinkin kun kaksi vuotta sitten korkotaso oli vielä kohtuullisen hyvä. Veroista paljon puhutaan, mutta pääomaverotus on kertaverotusta. Kun voitosta on kerran vero maksettu, loppu on puhtaana kädessä pysyvästi."
Kuulostaa hienolta. Ikävä kyllä position veivaaminen korkojen ja osakkeiden välillä antaa illuusion siitä että tilanne on hallinnassa, kuten Anders Oldenburg aikanaan osuvasti ilmaisi. Jos alennat osakepainoa mutta laskua ei sitten tulekaan, koska sitten palaat osakkeisiin? Jos tietäisit että lasku on tulossa, myös sinua taitavammat sijoittajat (ellet ole ammattilainen, suurin osa sijoittajista) tietäisivät sen. Silloin lasku seuraisi välittömästi, etkä saisi tilaisuutta myydä osakkeitasi.
On vain kaksi vaihtoehtoa. Olet todella poikkeuksellinen sijoittaja, jolloin suosittelen että haet välittömästi työpaikkaa varainhoitoalalta. Älä ota työtä vastaan ellei palkkapyynnössä ole kuutta nollaa. Joukkona varainhoitajat epäonnistuivat 2008 syksyn romahduksen ennustamisessa. Sen lisäksi he pääsääntöisesti missasivat helmi-maaliskuun voimakkaan käänteen. Kukaan heistä ei ole osannut ennakoida nousuja/laskuja säännöllisesti pitkällä aikavälillä. Sinä olet taitavampi kuin yksikään suomalainen varainhoitaja. Ei voi kuin onnitella!
Toki voi myös olla niin että vain kuvittelet osaavasi ennustaa markkinoita; niin kuin monet muutkin piensijoittajat. Pari kertaa kun ajoitus osuu kohdalleen, sitä alkaa kuvittelemaan että kyse oli taidosta. Ei suinkaan tuurista. Tosiasiassa ainoa keino välttää isot tappiot on pitää portfolio matalariskisenä - pysyvästi. "Turvallista" aikaa sijoittaa osakkeisiin ei ole.
Luulen että yksi syy näihin harhakuvitelmiin on viimeisien 10-15 vuoden kurssikehitys. Ensin IT-kupla, sitten raju lasku, sitten muutama vuosi nousua, taas raju lasku. Niinpä piensijoittajat uskovat että näinhän se menee, sama kaava toistuu 5-7 vuoden välein. Niin kuin aina, katsotaan lähimenneisyyteen.
Mutta kun katsoo pidemmälle historiaan, tilanne on toinen. Mietitään vaikka USA:n pörssiä. Löytyy finanssikriisistä alkanut suuri lama, jolloin kurssiromahduksen jäljiltä osakkeita ostaneet saivatkin huomata olleensa väärässä. Kurssit laskivat 3 vuotta, hävittäen 90% useiden silloisten suuryritysten markkina-arvosta. Toisaalta myös löytyy 18 vuoden nousumarkkina, jolloin varmasti moni omasta mielestään viisas siirtyi osakkeista korkoihin, saihan joukkolainoista kovaa tuottoa. Kaikki nämä "viisaat" onnistuivat missaamaan huomat tuotot.
Ajattelemisen aihetta.
Enhän minä toki ole väittänyt tietäväni asioita aina, enkä varsinkaan tällä hetkellä, kun tulevaisuus on minulle pimeämpi kuin indeksisijoittajalle konsanaan. Vuonna 1999 myin puoli vuotta tai vuodenkin verran liian aikaisin ja teknohuuman viimeinen vuosi jäi hyödyntämättä. Se oli kuitenkin epänormaalia aikaa. Mutta sellainen sykli kuin 2007 - 2009 oli karkealla tasolla arvattavissa kolikonheittoa selvästi suuremmalla todennäköisyydellä ihan tavallisin fundasijoittamisen keinoin. Tosin en arvannut romahduksen nopeutta ja syvyyttä, vaan odotin pidempää ja loivempaa laskua.
Finanssikeskittymille tuli likviditeetin puute ja niiden oli pakko myydä. Ja sen jälkeen kun myyntiruljanssi alkoi, se ruokki itseään. Suursijoittajan on otettava vastaan mitä tulee, sillä omat toimenpiteet vain romahduttaisivat markkinoita lisää, mutta tuollaisen kehityksen peesaaminen ei ole piensijoittajelle vaikeaa. Pääosa varoista (silloisilla hyvillä koroilla) lyhyille tileille turvaan laskulta ja oikeita mahdollisuuksia odotellessa pientä peliä myyntiwarranteilla. Jos voittoa ei tullut parissa päivässä, niin parissa viikossa ainakin, kun kurssit laskivat viikosta toiseen. Tein tuon laskun aikana 30 peräkkäistä voitollista warranttikauppaa, mihin tulokseen en usko enää ikinä pääseväni.
Pohjan arviointi sattui kyllä täsmälleen kohdalleen, fundaperustein sekin. Alkoi vain tuntua luonnottomalta, kun eräitä voittoa tekeviä vahvoja yhtiöitä sai 80 - 90 % alennuksella huipusta, ja osinkotuototkin alkoivat nousta kymmenen prosentin tienoille. Konkurssifirmat erikseen, mutta tuollainen lasku ilman itse yhtiöön liittyviä selkeitä syitä on jo pörssihistoriassa todella syvä ja harvinainen. Samat yhtiöt, jotka puolitoista vuotta aikaisemmin olivat tolkuttoman kalliita, tulivat poikkeuksellisen edullisiksi ostaa.
Tärkeintä oli se, että vuoden 2009 alussa minulla oli suurin piirtein tallella ne voitot, jotka olin edellisellä nousukaudella onnistunut hankkimaan. 60 % laskenut indeksi ei ollut vetänyt minua mukanaan tappiolle, ja ennen kaikkea tilillä oli käteistä millä ostaa halpoja osakkeita. "Veivaamisen" ansiosta minulla on nyt reilusti suurempi sijoitusvarallisuus kuin syksyllä 2007 ja ainakin kaksinkertainen verrattuna indeksiin.
Olennainen oppi tässä on se, että paha laskuvuosi voi pyyhkäistä salkusta kerralla yli puolet pois. Sellaisen tappion kattamiseen tarvitaan hyvänlainen nousukausi tai keskiarvotuotolla mielettömän pitkä aika. Laskun uhkaa nähdessäni olen nyttemmin varsin herkkä irrottamaan rahat pankkitilille. Varsinkin kun viidenkympin ikä on jo kolkuttelemassa ja salkun turvin on tarkoitus lähteä eläkkeelle aivan lähivuosina. Tämä finanssikriisi joudutti sitä tavoitetta varmasti pari kolme vuotta.
http://www.pokerstrategy.com/uF9RNQ
Salkkusi on kasvanut. Onnittelut siitä!
Mitä ajoittamiseen tulee...ikävä kyllä, pari onnistumista ei vielä todista mitään. Aina on suuri määrä sijoittajia veikkaamassa nousua, laskua, rallia, romahdusta, jne. Osa luottaa fundamentteihin, osa tekniseen analyysiin tms. Väistämättä iso joukko sijoittajia tulee olemaan oikeassa, kurssithan voivat liikkua vain kahteen suuntaan. Väistämättä iso joukko sijoittajia tulee myös olemaan väärässä.
Tarvittaisiin todella pitkä ajanjakso valtavasti sijoituspäätöksiä ennen kuin voitaisiin päätellä onko sinulla ollut taitoa, vai onko kyse ollut tuurista. Olet osunut kahdesti sinne päin kohdalleen, mutta koska markkinoiden liikkeet ovat olleet rajuja, sinne päin osuminen on riittänyt. Toisaalta minä tunnen duunareita jotka ovat osuneet vielä paremmin, vaikkeivat tiedä käytännössä mitään talouden fundamenteista, teknisestä analyysistä, ym. Sitten taas tunnen ammattilaisia, jotka osuivat todella huonosti ja tekivät isoja tappioita. Ymmärtänet pointtini.
Esim. Lehman Brothersin konkurssi ja sitä seurannut kriisi olisi voinut päättyä vaikka kuinka monella tavalla. Monet ratkaisevista päätöksistä tehtiin tuntien, tietyissä tilanteissa minuuttien aikana. Mitä jos Lehman olisi pelastettu? Mitä jos tallettajien rahoja ei oltaisi taattu? Kukaan ei tiedä varmaksi, puhumattakaan siitä että olisi tiennyt yli vuosi sitten.
Realisti ymmärtää että vaikka veikkaus toteutuu, olisi voinut käydä toisin. Teet viisaasti kun et hairahdu uskomaan omiin kykyihisi liikaa tässä vaiheessa kun eläkepäivät lähestyvät. Veivaaminen ei ole riittävä suoja, jos se on suoja ollenkaan. Mietihän vaikka Lehmanin konkurssia. Se tuli markkinoille yllätyksenä, tilanteessa jossa taloudessa oli useita ongelmia ja riskitekijöitä.
Kuulostaako tutulta? Ainoa keino varautua yllätyksiin on allokaation pitäminen matalariskisenä - pysyvästi. Ja muut kuin yllätykset ovat jo kursseissa, ellet sitten omaa sellaista tietoa mitä muilla ei ole ;-)
Ihan oikein sanottu: sinne päin osuminen riittää, kun liike on riittävän suurta. Ja vuosi 2008 oli sentään minun 25-vuotisen sijoitusurani rajuin laskuvuosi. Ennustaminen onnistui tällä kertaa, mutta olisi tuohon ehtinyt reagoida vielä jälkikäteenkin ja välttää edes osan laskusta. Niin korkealta lähdettiin ja niin syvälle mentiin.
Vaan miten pitäisi toimia nyt kun tilanne ei ole huutava osta kuten vuosi sitten. Silloin harkitsin todella vakavasti sijoituslainan ottamista, mutta valitettavasti kantti ei riittänyt. Vuodessa on menty ylöspäin hurjasti, mutta nousu on ainakin tilapäisesti junnannut paikallaan jo pari kuukautta. Periaatteessa nousuvaraa on, sillä ei tässä millään korkeasuhdanteen kurssitasolla vielä olla. Tosin eipä ole korkeasuhdannettakaan ja milloin mahtaa tullakaan. Halvalla hankittujen osakkeiden osinkotuotto on kurssinousussa pudonnut kymmenestä kolmeen tai neljään prosenttiin eikä sellainen riitä enää vakuutukseksi laskua vastaan.
Korot ovat painuneet niin alas, ettei viitsi paljon vilkuillakaan. Viimeksi kun katselin pankistani määräaikaistalletusta, tarjosivat 3 kuukaudeksi 0,31 %. Sehän tekee kymppitonnille talletusajalta nettoa peräti viiden euron verran.
Indeksisijoittajan allokaatio osakkeisiin on tietysti 100 % tunnetuin perustein, satakoon vaikka viikatteita. Lähellä sitä se on minullakin tällä hetkellä, kun ei varsinaisia hälytysmerkkejä sentään ole näkyvissä. Yhtiöiden tulokset ja osingot ovat olleet ihan kohtuullisia, mutta tältä vuodelta en kuitenkaan paljon odota. Tämän vuoden nousu taisi tulla jo viime vuonna.
Että 2009 kurssipohjien aikana tilanne oli varsin synkkä. Rahamarkkinat olivat kaaoksessa, yritysten tulokset laskivat kuin lehmän häntä, ja oli paljon syytä olla huolissaan kassan riittävyydestä. Lainaa oli vaikea saada. Jopa laadukkaat yhtiöt maksoivat hirmuisia korkoja tarviessaan pääomaa.
10% osinkotuotolla ei sinänsä ollut merkitystä, maksettiinhan siinä omistajille hyvinä vuosina tienattuja pääomia. Niin kuin tiedätkin, yhtiön markkina-arvo tippuu maksetun osingon verran. Silloinen osinkotuotto ei siis ollut mikään suoja kurssilaskua vastaan. Markkinat nimen omaan ennustivat että osingot tulisivat laskemaan tulevaisuudessa. Jos oltaisiin pystytty takaamaan että osingot pysyvät samalla tasolla tulevina vuosina, ainoastaan siinä tapauksessa mainitsemasi "suoja" olisi ollut olemassa.
Niin kuin aina, kurssit tuppaavat ottamaan ennakkoa; on joko otettava se riski että ostaa "liian aikaisin", tai sitten se riski että myöhästyy junasta. Siksi itsekin ostin niin paljon kuin uskalsin, vaikken tiennytkään mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Noh, tulevaisuus toi positiivisia yllätyksiä.
(huomautettakoon että salkun tasapainottaminen edellytti ostoja; kyse ei siis ollut niinkään kurssien ennustamisesta, vaikka sisäinen spekulantti tuppaakin heräämään kun markkinoilla tapahtuu kummia)
Mitä korkoihin tulee, mielestäni lyhyissä koroissa tilanne ei ole niin synkkä kuin voisi kuvitella. Nimellistuotto on surkea, mutta reaalituotto ratkaisee. Lähinnä pitkät korot huolettavat; jos inflaatio kiihtyy tulevaisuudessa, esim. valtionlainojen pitkä juoksuaika on sijoittajalle kirosana.
Oma salkku on aika lailla neutraalipainossa. 50% suomalaiset osakkeet, 25% ulkomaisiin osakkeisiin sijoittavat indeksirahastot ja ETF:t, 25% korkosijoitukset. En myöskään halua sen kummemmin "ottaa näkemystä", lukuun ottamatta valtionlainojen alipainottamista. Olen myös samaa mieltä siitä, että lyhyen aikavälin huipputuotoista lienee turha haaveilla. Tulevaisuudessa aion kyllä laskea osakepainoa hieman, kun tuota ikääkin karttuu. 40+ jo mittarissa :-)
PS. en ole samaa mieltä kanssasi indeksisijoittajista. Suuurin osa hajauttaa korkosijoituksiin, ja moni seuraa John Boglen yksinkertaista nyrkkisääntöä (osakepaino = 100% - oma ikä).
Muutaman satasen voitolla. Siihen nähden hyvin että olivat pari tonnia miinuksella pahimmillaan. On varman rahan tarvista jonkin ajan kuluttua. Mutta avasin taas Venäjän suunnan viiden sadan alkupanoksella. Lisää sitten kun katsellaan jos kurssit menisivät kaakkoon.