Muita joilla ei ole KETÄÄN samanhenkistä ystävää...?
Olen 18-v tyttö ja todella erilainen ikäisiini verrattuna. Rakastan historiaa, klassista musiikkia, kirjallisuutta, teatteria.... En tajua mistä löytäisin samanhenkistä seuraa? Olisi niiin ihanaa jos edes joskus joku haluaisin tulla kanssani oopperaan tai vaikka keskiaikamessuille ja nauttisi myös itse siitä.... Olen pari kertaa ollut ikäisteni bileissä, ja aina olen sitä katunut sillä olen siellä ollut hyvin ahdistunut, ja on kestänyt kauan ennen kuin olen toipunut siitä teiniHELVETISTÄ.... Olenko jotenkin sielultani vanha vai vain erikoinen? Kai erilaisillakin on oikeus elää näköistään elämää samanhenkisten ihmisten kanssa?! En vain tajua mistä heidät löytäisin..... :(
t. surullinen
Olen 18-v tyttö ja todella erilainen ikäisiini verrattuna. Rakastan historiaa, klassista musiikkia, kirjallisuutta, teatteria.... En tajua mistä löytäisin samanhenkistä seuraa? Olisi niiin ihanaa jos edes joskus joku haluaisin tulla kanssani oopperaan tai vaikka keskiaikamessuille ja nauttisi myös itse siitä.... Olen pari kertaa ollut ikäisteni bileissä, ja aina olen sitä katunut sillä olen siellä ollut hyvin ahdistunut, ja on kestänyt kauan ennen kuin olen toipunut siitä teiniHELVETISTÄ.... Olenko jotenkin sielultani vanha vai vain erikoinen? Kai erilaisillakin on oikeus elää näköistään elämää samanhenkisten ihmisten kanssa?! En vain tajua mistä heidät löytäisin..... :(
t. surullinen
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mene opiskelemaan kirjallisuutta tai historiaa filosofiaa tai tai teatteria. Kyllä silloinkin bileitä pidetään, mutta varmasti löytyisi myös niitä ns. henkeviä keskusteluja.
punaviiniä ja henkeviä keskusteluja taiteen syvimmästä olemuksesta :) Jos olisin 20-vuotta nuorempi voisin olla lähempänä sitä, mitä haet. 41-vuotias ei taida olla enää sopivaa seuraa 18-vuotiaalle. Hyvää jatkoa kuitenkin ja toivottavasti löydät jonkun samanhenkisen ystävän.
Haha, olen jo vuosi ihmetellyt löytyykö Suomesta yhtään tyttöä, jolla olisi edes hieman samansuuntaisia mieltymyksiä - ja näköjään teitä löytyykin. Mulla on muutamia nettituttuja ympäri maailmaa, ja kaikilla on samoista asioista kiinnostuneita tyttöystäviä/kaveripiiri; se on joskus vetänyt mielen matalaksi, kun ei itse pysty löytämään sellaisia ihmisiä. Kuitenkin ajatus siitä, että teitä on muita antaa toivoa, vaikka yksinäisyys toisinaan aiheuttaakin suurta ahdistusta ja masennusta.
Ehkä me joskus tavataan, vaikka juuri siellä keskiaikamessuilla tai klassisen musiikin konserteissa :)
Ooppera ja tietynlainen teatteri on hieman liian snobia mun makuun ja keskiaikamessut tuntuu vähän hämärältä, mutta muuten olen aika samalla aaltopituudella kanssasi.
Teini-iässä tuli liikuttua paljon ryyppyporukoissa, mutta muutama vuosi sitten se touhu alkoi kyllästyttämään todella perusteellisesti. Alkoi tuntumaan, että mulla ei ole lähes mitään yhteistä ryyppykavereideni kanssa. Tajusin etten jaa heidän suurta rakkauttaan humalahakuista juomista kohtaan.
Oon aina ollut taiteellisesti lahjakas: kuvataide on ollut suurin kiinnostuksen kohde, mutta joskus tuli tehtyä musiikkiakin ja nyt olen innostunut kirjoittamaan romaania.
Se on kyllä harmillista, että monet lahjakkaat, mutta hieman valtavirrasta poikkeavat nuoret joutuvat kokemaan syrjintää ja yksinäisyyttä. Olen empiirisesti havainnut, että kaikkein kiinnostavimmat persoonat ovat juuri avaajan kaltaisia "taidesieluja", mutta usein he ovat myös kaikkein yksinäisimpiä..
Mut joo, toivottavasti löydät samalla aallonpituudella liikkuvaa seuraa =)!
"Se on kyllä harmillista, että monet lahjakkaat, mutta hieman valtavirrasta poikkeavat nuoret joutuvat kokemaan syrjintää ja yksinäisyyttä. Olen empiirisesti havainnut, että kaikkein kiinnostavimmat persoonat ovat juuri avaajan kaltaisia "taidesieluja", mutta usein he ovat myös kaikkein yksinäisimpiä.. "
Tämä taitaakin olla valitettavan totta. Itse olen myös kärsinyt tästä samasta ongelmasta koko aikuisikäni, sillä omat mielenkiinnon kohteet ja elämänarvoni ovat niin erilaisia kun mitä suomalaismiehillä ja ikäisilläni nuorilla yleensä ovat. Itse olen alunperin kotoisin ahdasmielisestä kaupungista, jossa ei osata hyväksyä mitään erilaisuutta, massasta poikkeavuutta ja poikkeavaa ulkonäköä. Näin ollen siellä asuminen ja ihmisiin tutustuminen oli äärimmäisen vaikeaa pitkätukkaisena ja hippihenkisenä rock-tyyppinä.
Elämäntilanteeni ei ole juurikaan muuttunut mitenkään edes sen jälkeen, kun muutin Helsinkiin, vaikka aluksi luulin, että se suvaitsevaisemman ilmapiirin keskelle muuttaminen toisi muutosta elämääni ja mahdollisuuden tutustua uusiin samankaltaisiin ihmisiin. Mutta kun en käy juuri missään muualla kun töissä ja kotona, niin näin ollen se ihmisiin tutustuminen ei kyllä ole edes mahdollista. Kun pystyisi jotenkin tutustumaan samankaltaisiin ihmisiin netissä, niin se olisi tosi hienoa.
Täällä melkein 20v. eukko odottaa samantapaisia ystäviä itselleen Tampereelta. Aika harvassa ovat esim,. klassisen ystävät :(
Itsekin tunnen olevani henkisesti vanha mies, vaikka olenkin nuori. Siksi kaikki sosiaaliset kontaktit ovat minua noin kymmenen tai kolmekymmentävuotta vanhempia. En ole oikein sisäistänyt tuota nuorten maailmaa, jota kritisoin aina kun siihen tulee mahdollisuus. Ehkä siksi olenkin useimmiten yksin.
Täällä kans yksi samanlainen ja samanoloinen. Olisi kyllä kiva vaihtaa ajatuksia.