Mikä vimma hallituksella on

Vasutko nostaa taas kerran Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi kansaksi?

yhteiskunnan hajottaminen ja kansan jakaminen eri kasteihin.

Terveet elämän tavat ja eliniän pidentyminen ovat muodostuneet ongelmaksi tälle hallitukselle, varsinkin Vanhasella näyttää olevan siiitä syntynyt ongelma. Siis nyt pitäisikin kuolla nuorempana, heti kun eläkkeellepääsy häämöttää?

Ikuisesta nuoruudesta voi unelmoida, mutta biologiset tosiasiat ovat sitä vastaan. Luonnon tarkoituksenmukaisuuteen kuuluu, että myös ihmisruumis on kertakäyttöinen.

Ikään liittyvät rappeuttavat sairaudet ovat luonnollista seurausta elimistön huolto- ja korjausjärjestelmien alasajosta: kun biologinen ”takuukausi” on ohi, solut alkavat menettää uusiutumiskykyään. Ja uusiutumiskykynsä menettänyt solu on altis häiriöille.

Vaikka vanhenemista ei voi estää, siitä on voitu tehdä terveempää. Ikääntyneiden terveydentilan kohentuminen on seurausta sekundaarisen eli eri sairauksista johtuvan vanhenemisen viivästymisestä erilaisten hoitojen ansiosta.

Realistisemmista pitkän iän salaisuuksien mukaan ratkaisevaa on valita viisaasti vanhempansa. Vanhaksi aikova ihminen tarvitsee sellaiset geenit, ettei altistu ennenaikaisille sairauksille.

Pitkäikäisyyden yleistymisestä seuraa monenlaisia asioita, ei pelkästään kasvavia
eläkemenoja tai sairaanhoitokuluja, niin kuin julkisuudesta voisi päätellä. Poikkeukselliseen pitkäikäisyyteen liittyy jotakin
kiehtovaa ja tarunhohtoista, ikään kuin ” lupaus” ikuisesta elämästä

Terveyden ja toimintakyvyn ohella elämänlaatuun vaikuttavat myös taloudellinen tilanne, ystäviltä ja läheisiltä saatu sosiaalinen tuki sekä yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet.

Osalla vanhoja ihmisiä elämän laatua alentavat köyhyys, yksinäisyys ja sosiaalisen tuen puute. Myös yhteiskunnassa virinnyt keskustelu ikäkysymyksestä on sisältänyt vanhoihin ikäluokkiin kohdistuvaa negatiivista suhtautumista vähentäen mahdollisuutta vanheta myönteisesti kohti hyvää vanhuutta.

Hyvä elämä vanhuudessa, kyky hallita omaa elämää ja muotoilla siitä yksilöllinen kokonaisuus, rakentuu sekä koko aikaisemman elämänkulun että ajankohtaisten tekijöiden varaan. Sekä vanheneminen että vanhuus ovat biologisia ja sosiokulttuurisia konstruktioita. Biologia määrittää elämämme reunaehtoja. Perinnölliset tekijät määräävät kuolinajan vaihtelusta suuren osan.

Ihmisen elinajan pitenemistä on pidettävä arvokkaana saavutuksena. Pitenevän elinajan elämänlaatua voidaan parantaa ja tehdä elämästä mielekästä ja merkityksellistä. On varsin paradoksaalista, että samalla kun ihmiskunnan kehittyneimmissä maissa on päästy lähemmäksi kuin koskaan ennen ihmisten suurta unelmaa, pitkää elämää, saavutuksesta samanaikaisesti tehdään ongelma. Ongelman taustalla voi nähdä lähinnä itsekkyyttä, oman edun tavoittelua, ymmärtämättömyyttä siitä mikä arvo elämä itsessään, sen kaikissa muodoissaan on.

Niin se on... kirjoitti:

Vasutko nostaa taas kerran Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi kansaksi?

mutta kun ne on niin perkeleen ahneita ja täytyyhän ulkomaiset "sijoittajat" elättää!

Niin se on... kirjoitti:

Vasutko nostaa taas kerran Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi kansaksi?

Minut eläkeläisen vasut vei mioroon. Ei enää koskaan vasuja tupeksiman!

elää vai kuolla kirjoitti:

Terveet elämän tavat ja eliniän pidentyminen ovat muodostuneet ongelmaksi tälle hallitukselle, varsinkin Vanhasella näyttää olevan siiitä syntynyt ongelma. Siis nyt pitäisikin kuolla nuorempana, heti kun eläkkeellepääsy häämöttää?

Ikuisesta nuoruudesta voi unelmoida, mutta biologiset tosiasiat ovat sitä vastaan. Luonnon tarkoituksenmukaisuuteen kuuluu, että myös ihmisruumis on kertakäyttöinen.

Ikään liittyvät rappeuttavat sairaudet ovat luonnollista seurausta elimistön huolto- ja korjausjärjestelmien alasajosta: kun biologinen ”takuukausi” on ohi, solut alkavat menettää uusiutumiskykyään. Ja uusiutumiskykynsä menettänyt solu on altis häiriöille.

Vaikka vanhenemista ei voi estää, siitä on voitu tehdä terveempää. Ikääntyneiden terveydentilan kohentuminen on seurausta sekundaarisen eli eri sairauksista johtuvan vanhenemisen viivästymisestä erilaisten hoitojen ansiosta.

Realistisemmista pitkän iän salaisuuksien mukaan ratkaisevaa on valita viisaasti vanhempansa. Vanhaksi aikova ihminen tarvitsee sellaiset geenit, ettei altistu ennenaikaisille sairauksille.

Pitkäikäisyyden yleistymisestä seuraa monenlaisia asioita, ei pelkästään kasvavia
eläkemenoja tai sairaanhoitokuluja, niin kuin julkisuudesta voisi päätellä. Poikkeukselliseen pitkäikäisyyteen liittyy jotakin
kiehtovaa ja tarunhohtoista, ikään kuin ” lupaus” ikuisesta elämästä

Terveyden ja toimintakyvyn ohella elämänlaatuun vaikuttavat myös taloudellinen tilanne, ystäviltä ja läheisiltä saatu sosiaalinen tuki sekä yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet.

Osalla vanhoja ihmisiä elämän laatua alentavat köyhyys, yksinäisyys ja sosiaalisen tuen puute. Myös yhteiskunnassa virinnyt keskustelu ikäkysymyksestä on sisältänyt vanhoihin ikäluokkiin kohdistuvaa negatiivista suhtautumista vähentäen mahdollisuutta vanheta myönteisesti kohti hyvää vanhuutta.

Hyvä elämä vanhuudessa, kyky hallita omaa elämää ja muotoilla siitä yksilöllinen kokonaisuus, rakentuu sekä koko aikaisemman elämänkulun että ajankohtaisten tekijöiden varaan. Sekä vanheneminen että vanhuus ovat biologisia ja sosiokulttuurisia konstruktioita. Biologia määrittää elämämme reunaehtoja. Perinnölliset tekijät määräävät kuolinajan vaihtelusta suuren osan.

Ihmisen elinajan pitenemistä on pidettävä arvokkaana saavutuksena. Pitenevän elinajan elämänlaatua voidaan parantaa ja tehdä elämästä mielekästä ja merkityksellistä. On varsin paradoksaalista, että samalla kun ihmiskunnan kehittyneimmissä maissa on päästy lähemmäksi kuin koskaan ennen ihmisten suurta unelmaa, pitkää elämää, saavutuksesta samanaikaisesti tehdään ongelma. Ongelman taustalla voi nähdä lähinnä itsekkyyttä, oman edun tavoittelua, ymmärtämättömyyttä siitä mikä arvo elämä itsessään, sen kaikissa muodoissaan on.

Eläkekatto eli korkeimpien eläkkeiden rajoittaminen! Miten se ei onnistu Suomessa? Useiden tuhansien, jopa kymmenientuhansien suuruiset johtajien lakisääteiset eläkkeet herättivät huomiota tavallisten suomalaisten keskuudessa. Yhteiskunnan maksamat huippueläkkeet aiheuttivat pahennusta erityisesti siksi, ettei tavallisten työssä käyvien ihmisten ole katsottu olevan velvollisia maksamaan eläköityneiden johtajien ylisuuria eläkkeitä.

Suomen työeläkejärjestelmä poikkeaa näiltä osin yleiseurooppalaisesta käytännöstä. Suomessa eläkkeensaajat maksavat vain osan eläkkeestään työuransa aikana kertyvillä eläkemaksuilla ja suurin osa eläkkeestä tulee tulonsiirtona työssä olevilta eläkkeensaajille. Tämän vuoksi työelämässä olevien palkansaajien taakka on suuri. Tästä tosiasiasta huolimatta ei Suomen työeläkejärjestelmässä palkansaajilla ole eläkkeen perusteena olevien ansioiden tai eläkkeen euromääräistä ylärajaa!!!

Useissa muissa maissa lakisääteisestä työeläkejärjestelmästä karttuvalle eläkkeelle on asetettu eläkepalkka- tai eläkekatto. Esimerkiksi Ruotsissa eläkekatto on noin 3 000 euroa kuukaudessa!
Myös meillä eläkekaton asettaminen on välttämätöntä, sillä Suomen väestö eläköityy nopeammin kuin missään muussa EU-maassa.

Ilman eläkekattoa ja työurien jatkamista työssä käyvien eläkemaksut nousevat nykytasolta roimasti, ja eläkkeet kuormittavat raskaasti julkista taloutta. On kohtuutonta maksattaa korkeita eläkkeitä nuoremmilla sukupolvilla - varsinkin kun heitä rasittaa nykysukupolven ottama julkisen talouden velka.
Huippueläkkeet ovat arveluttavaa tulonsiirtoa. Vaikka kymmenientuhansien eurojen eläkkeitä on vain muutamilla kymmenillä tai sadoilla henkilöillä, niiden leikkaaminen olisi oikeudenmukaista ja järkevää.

Eläkkeelle jäädessähän valtaosalla on oman taloutensa perusasiat, kuten asunto, jo kunnossa, eikä suuria eläkkeitä senkään vuoksi tarvita. On myös tärkeä huomata, että vaikka tulonsaajien korkeimman prosentin eläkkeitä leikattaisiin eläkekatolla, asettuisi eläkekatto silti moninkertaiseksi keskimääräisen eläkkeensaajan eläkkeeseen verrattuna. Keskimääräinen eläke kuukaudessa on työntekijöillä noin 1 300 euroa, yrittäjillä noin 1 000 euroa ja maatalousyrittäjillä noin 800 euroa.

Mikäli yhteiskunnan kovatuloisimmat haluavat säilyttää eläkkeellä korkean tulotason, he voivat edelleen hankkia lisäeläkkeen yksityisenä eläkesäästämisenä. Jo nyt suurimmat eläkkeet syntyvät yksityisen eläkesäästämisen kautta. Hyvätuloiset säästävät itse tai työsuhteen ehtoihin kuuluu työnantajan maksama lisäeläkevakuutus. Näistä periaatteista on pidettävä kiinni eikä yksityiseen eläkesäästämiseen tule puuttua. Eläkekaton tulee koskea palkkatulosta maksettuja eläkkeitä.

NUORTEN PITÄISI VAATIA ELÄKEKATTOA, KOSKA JOUTUVAT NYT MAKSUMIEHIKSI. OMA ELÄKE JÄÄNEE MONELLA NUORELLA SITTEN TULEVAISUUDESSAMELKO PIENEKSI, KUN KAIKKI SUURET IKÄLUOKAT OVAT KAHMINEET EDUT JA TILANNE JÄÄ NUORTEN KORJATTAVAKSI JA VASTUULLE.