Mitä [ajattelet] [tunnet] mut nähdessäsi vai olenko jo pelkkää ilmaa sulle vain ?
Mitä luulet mun [ajattelevan] [tuntevan] sut nähdessäni vai luuletko olevasi pelkkää ilmaa mulle vain ?
Mitä luulet mun [ajattelevan] [tuntevan] sut nähdessäni vai luuletko olevasi pelkkää ilmaa mulle vain ?
Vastaukset 53
Vanhimmat
Mistäpä minä tietäisin mitä ajattelet? En yleensä ajattele, mitä joku ajattelee minusta. Ajatelkoon mitä huvittaa.
Ai mitäkö minä ajattelen sinut nähdessäni? En tiedä yhtään, minulla ei ole siitä aavistustakaan.
Kun näen sinut... niin sitä on vaikee selittää mutta minulle tulee sellanen lämmin olo ja haluaisin painautua sinua vasten :)
Luulen kuitenkin että sinä et ajattele enää minusta näin... olen pelkkää ilmaa sinulle...
kanssasi, kun olen samassa huoneessa, istut jossain lähettyvillä tai kuljet ohitseni, ne painan mieleeni.
Silloin mailma on täynnä lämpöa, sä hehkut sitä ja susta virtaa muhun kultaista kuumaa voimaa.
Ne on mun aarteita, niitä hetkiä aattelen, kun oon yksin.
Sä et koskaan tule olemaan mulle pelkkää ilmaa. Sekavat ajatukset ja tuntemukset risteilee jos sattumalta jossain nähdään. En vieläkään tiedä mitä sanoisin. Kun elämä ajelehtii, kaipaan sinua. Kun olen tasapainossa, olet jossain mielessäni kuitenkin. Olet keskeneräinen tarina, jolle en saa mieleistäni loppua. Sitä minä kai suren.
Mitä sinä ajattelet? Sinulle en enää merkitse mitään, luulen. Olet niin mahdottoman aikuinen, ettet enää muistakaan mitä joskus haaveilit. Ehkä olet onnellisempi nyt, voi olla. Toivottavasti onkin niin. Vieläköhän sinä muistat?
Syke nousee, poskia kuumottaa, en uskalla katsoa sinuun ettet huomaisi...
Luulen sun ajattelevan että kylläpä käyttäydyn omituisesti läheisyydessäsi...
nähdessäni tulen iloiseksi, suupielet vetää väkisin korviin asti. Saat minut aina niin hyvälle tuulelle. Tapaamisen jälkeen jään aina odottamaan seuraavaa kertaa. Et todellakaan ole minulle pelkkää ilmaa. Minä puolestani olen sinulle vain hetken huuma, hetken leikkikalu...
kaikki muut ja näen vain sinut. Silloin kun me ollaan oltu hiukankin pidemmän ajan yhdessä, on aina käynyt noin - kaikki muu muuttuu sun ja mun ympäriltä jotenkin niin vähäpätöisiksi.:-)
Sä tunnet mua kohtaan hellyydentunteita. Sen olen ollut aistivinani siitä miten katsot ja kosket mua. Ja se tuntuu hyvältä.
...totta tuokin...ja auta armias, joka uskaltaa eteen tuppautua kun haluaa jotakin...putkinäkö- ja kuulo....
Susta ei ota selvää, oletko nainen vai mies.. Outo olet.
satuin lukemaan..
Et ole pelkkää ilmaa, etkä varmaan tule koskaan olemaankaan. Yksikin katse niihin silmiin, ja siinä on jo jotain erityistä. Ja jos puhuu jotain, katsoo kohti, tulee siihen lähemmäs.. siellä on vähän outoa olla, jos joku ei ole siellä. (Harva asia tekee mut niin piristyneeksi kuin se, että olin jonkun tietyn seurassa.)
En taida olla ihan pelkkää ilmaa, mutta en ole varma. Joskus minua katsotaan ärsyyntyneenä, joskus huvittuneena, joskus niin kuin en taas kerran olisi tajunnut jotain oikein.. Joskus harvoin katsoo pitkään, joskus tulee siihen aika lähelle, eli kyllä ainakin huomaa, että olen olemassa.
kohdatessani tunnen todella suuria onnen ja pettymyksen tunteita.. riittämättömyyttä. Niitä onnen tunteita on turha yrittää sanoin kuvata, sen vaan jotenkin tietää.. Toisaalta ajatukseni vaativat myös vastauksia, ei kait tämä näinkään voi enää jatkua? Monesti olotila on varsin sekava, kun se elämän rakkaus on hetkellisesti siinä aivan vieressä, mutta juurikaan mitään ei itse voi asialle tehdä. Ne hetket ovat tosi ohikiitäviä, ajatukset menevät kyllä juuri sillä sekunilla solmuun, mutta silti ne hetket muistaa jälkeenpäin lämmöllä.
En tiedä mitä hän minusta ajattelee, toivottavasti ei vihaa ainakaan. Parempi olla sitten ennemmin vaikka pelkkää ilmaa. Kunpa hän kertoisikin ajatuksistaan minulle.. niin helpottaisi ehkä edes vähän tämä olotila..
mulle pelkkää ilmaa menneet on meneet.
Voin sanoa sellaisen asian et joku pelleilee taas taustalla.. Ei mene viestit millään perille. 'Yhteenlaskutulos ei oikea'.. Hohhoijaa..
tiedoksi tuolle 'Mieheltä naiselle' kirjoittajalle.. Tuli vähän väärään kohtaan..
onkin kun en vihaa sinua,etkä ole vain ilmaakaan,vaan edelleen pidän sinusta ja olet minulle jotakin ainutlaatuisen ihanaa ja kaukainen unelma.
Tuon sitten minulle, et usko kuinka paljon se merkitsisi minulle. Oli tilanne mikä hyvänsä, niin ainakin omassa tilanteessa näkisin, että olisin ansainnut kuulla suoraan missä mennään.
Mutta jos kerta sinäkin niin tunnet, niin ei kait sitä voi silloin enää pelkäksi unelmaksi jättää? Mikä meitä jarruttaa? Jos ei muuta, niin arvostaisin, jos saisin edes mahdollisuuden näyttää millainen oikeasti olen...
Kuvailisitko hieman millainen ihastuksesi, eli tuo nainen on? Tumma/vaalea, ikä, missä tapaatte, oletteko ystäviä/tuttuja, tervehdittekö tms.?
kauniisti hänestä.. "Elämän rakkaus".. En siis usko, että minulle tai mitään, mutta kunpa tuo vielä saisi onnellisen ratkaisun. Kunhan vaan kommentoin.
ja vaalea hiuksinen nainen.
Riippuen hieman tilanteesta, mutta pääsääntöisesti tervehdimme.
menee.. Sillai mä vaan asian nään, jotenkin sen sit vaan tietää ja tuntee, kun kerrankin kolahtaa ja kunnolla..
Eihän sitä tiedä vaikka olisikin sinulle, mistäs näistä koskaan tietää :)
Tuo sinun kuvauksesi voisi osua minuun, tai useaan muuhunkin tuntemaani ihmiseen. Tarkentaisit sitä hieman. Ja kerro jotain tuntomerkkejä itsestäsi sekä paikasta, jossa yleensä tapaat tuota ihastuksesi kohdetta? Onko se koulu, työpaikka, harrastus tms.?
Mikä muuten tekee tuosta naisesta niin erityisen?
Minä kaipaan erästä J:llä alkavaa miestä. Lienee saavuttamaton, mutta silti vierailee ajatuksissani luvattoman usein...
tähteä hänen nimessä on?
tuo "kolahtaa" sopii aika hyvin tuohon. Sellainen joku "tajuaa sen voimakkaasti jonain tiettynä hetkenä/päivänä" olisi aika pitkästi sanottu.
Niin, mistäs näistä koskaan tietää.. Joskus tuntuu, että se tervehtiminenkään ei käy aina ihan helposti; joko hämääntyy, ei saa sanottua mitään tai sanoo aika hiljaa.
Hänen nimessään on 6 kirjainta, viimeinen on vokaali.
Missäpäin Suomea?
nähdään.. Enkä oikeastaan viitsi asiaa sen kummemin selitellä. Jos hän tämän lukee, niin jospa se edes hetkeksi pysäyttäisi ajattelemaan, muuta en edes uskalla toivoa.
Mikäkö tekee erityisen.. Kyllä se kliseisesti sanottuna se kokonaisuus on, vaikka häntä en kyllä juurikaan edes tunne. Kauniskin hän toki on. Useasti moni aihettaa tavalla tai toisella ajatuksia, että ihan kiva tyyppi, mutta jokin vain klikkaa.. hänessä en ole nähnyt sellaisia piirteitä.. paha sanoa, mutta sen vaan jotenkin tietää..
Minuako tarkoitat?
Mutta onko sinun nimessä 4kirjainta?
Jep :)
Mistäpäin Suomea tän sun ihastuksesi pitäisi löytyä?
Länsi-Suomesta.
Ja minä olen myös :)
Olette siis työkavereita? Eipä tainnut sitten osua minuun. Viestisi silti pysäytti... Olin itse asiassa hetken melkein varma, että kirjoittamasi viestit olisivat tarkoitettu minulle. Kai se oli pelkkää toiveajattelua, en nimittäin usko, että kaipaamani mies kirjoittelisi tällaisilla palstoilla..mutta ulkonäköhän voi joskus pettää ;)
No voi, ei osunut! Toivottavasti tavoitat sen oikean pian :)
Milloin muuten näit naisen viimeksi? Kuvaile vaikka millaiset vaatteet hänellä oli päällä? Jotenkin edelleen haluan uskoa, että viesti on tarkoitettu minulle :)
Me emme siis ole työkavereita, mutta tapaamme kyllä työpaikalla.
Ja kyl mä sanoisin, että ollaan työkavereita, vaikkei nyt kuitenkaan sillai kavereita ollakaan.. Eli samassa firmassa ollaan töissä, ja siellä aina nähdään, mutta siihen se sitten kokolailla jääkin.
Kerro vaikka sinä, että millaiselta tyypiltä haluaisit tämän olevan?
Jotain kumman tuttua...
http://www.youtube.com/watch?v=wHAq0XjQdq8&feature=related
Tutultahan saattaapi tuo kuulostaa, kun varmaankin pintapuolisesti samanmoisia tilanteita on riittämiin.. mutta voisinhan mä vaikka ollakin olettamasi henkilö, olisko se hyvä vai huono juttu?
Tullut tosiaan "filminauhalta" katseltua tätä mennyttä työviikkoa, ja vähän haikeaksi se meinaa vetää..
http://www.youtube.com/watch?v=wcKUZ3Kunyo
ollut sinä... Kyse oli solistin ja hänen ilmiselvästä yhdennäköisyydestä...
Toivoisin sinun joskus puhuvan minulle...
http://www.youtube.com/watch?v=WFtbgZggPcg&feature=related
kerran kun näen sinut, haluaisin koskettaa kättäsi ja viimein sanoa muutakin kuin kiitos...
hetket ovat aivan liian pieniä, voi kunpa ne voisivat kestää ikuisesti..
Hieno biisi, ja itse asiassa siitä tuli myös eräs hieno hetki mieleen..
Puhuisin kyllä, kun vain tietäisin, että haluat minun tekevän niin..
Ehkä sinä voisit myös tehdä tuohon keskusteluun sen aloitteen..?
se et ole sinä, hän oli tuolloin töissä, kun tuo viesti oli kirjoitettu.
vaikea kuvailla. Kiroan kohtalon julmuutta, haluaisin lyödä oven kiinni kaikilta muilta ja koskettaa. Putoan ja jään kiinni tunteisiini yhä vahvemmin. Olen onnellinen ja onneton. Olen kotona.
en voi lukea tätä huokaisematta.
Et edelleenkään ole minulle vain joku ihminen muiden joukossa,
olet ainoa jonka todellisuudessa huomaan, olet myös ainoa jonka jätän kaikesta huolimatta huomioimatta.
Sinun ajatuksistasi en ole tiennyt enää pitkään aikaan yhtään mitään,
ehkä vihaat minua, en tiedä.
Parempi kun en tiedä (m), parempi kun et tiedä (n).
kun tietäis,niin vois jatkaa elämäänsä eteenpäin,yhdessä tai erikseen.Puhuminen kasvokkain auttais asiaa ei tarvitsisi miettiä...
Hymyillen läpi kyynelten.....käymme läpi jotain elämää suurempaa...eikä mitään voi tehdä....kuin odottaa...mihin tuuli kuljetaa.
....jotain elämää suurempaa..en voi sinua sitoakkaan.
aiemmin olin vuoksesi elämäni lopettaa...en tahdo sitä uudestaan..
....enkä läheisiäni menettää.
Rakkaudella sinulle.
hän sua ainakaan vihaa.
et sä tiedät, että me kuulutaan yhteen. Sä luot muhun kultaisen säikeen, joka yhdistää meidät.
Lämpö siirtyy, me ollaan valokeilassa.
on eväät...;) Sokeria, hani...
meinaat?
sanat hänelle...
tiedä mistä puhut, oot mulle tuntematon,