rakkauden liftari

Hyvää Huomenta Ystäväni

Tämä lähti siitä ajatuksesta, kun on ikuinen tarina
”aaveliftarista” , joka tulee kyytiin
-useasti tarinain mukaan, juuri hautausmaan kohdalla
Katoaa sitten yht`äkkiä, aivan kuin ei olisi ollutkaan


Sinä Ystäväni olet jo pidempään täällä kirjoittanut
Sinä olet pidetty ja arvostettu runoilijana, henkilönä täällä
Nyt ymmärtääkseni laineet ovat Sinunkin runopurtesi kylkiin
raskain vaahtopäin lyöneet
Minä kaiketi olen nuo vaahtopäät synnyttänyt

Kirjoitinkin tänne tuon ”Kysyy Rakkaudenkeiju”
Runoni viimeiset rivit ovat mietelmää poislähdöstä

Vaan
Nyt vielä mä ruoristani kiinni pidän
Ja veneeni kokka on kohollaan

Tapiontytteli kirjoitti:

Hyvää Huomenta Ystäväni

Tämä lähti siitä ajatuksesta, kun on ikuinen tarina
”aaveliftarista” , joka tulee kyytiin
-useasti tarinain mukaan, juuri hautausmaan kohdalla
Katoaa sitten yht`äkkiä, aivan kuin ei olisi ollutkaan


Sinä Ystäväni olet jo pidempään täällä kirjoittanut
Sinä olet pidetty ja arvostettu runoilijana, henkilönä täällä
Nyt ymmärtääkseni laineet ovat Sinunkin runopurtesi kylkiin
raskain vaahtopäin lyöneet
Minä kaiketi olen nuo vaahtopäät synnyttänyt

Kirjoitinkin tänne tuon ”Kysyy Rakkaudenkeiju”
Runoni viimeiset rivit ovat mietelmää poislähdöstä

Vaan
Nyt vielä mä ruoristani kiinni pidän
Ja veneeni kokka on kohollaan

Lue lisää

Runosi kertoo -

kuin aavemaisesti siitä jos tunnemme
kohdatessamme jotain "yliluonnollista",
joka saa ajatuksissamme miettimään että
mitä kaikkea elämäämme kätkeytyy ja
jota ei voi aina järjellä selittää.

Niin - olen ollut täällä parisen vuotta että
monenkaltaista tunnelmaa kuin aatosta
eri tunnelmilla kokeena ... ja lähteäkö
vaiko jäädä - kuin irtiottoakin - mutta
kuitenkin vielä jääneenä,etenkin sillä
periaatteella jatkanut,millä tänne tulinkin.

Tarkistellut myös omaani että hyväksi olen
ns.oman toimintani kokenut täällä kuin
omilla tunnelmillani pitänyt kuin omastani
kiinni pitäen - olemalla sellainen : oma itsensä.

Olenko pidetty - sitä en todellakaan itse tiedä,
vaikka olen aina yrittänyt etten ketään tarkoituksella
loukkaa kuin kannustaenkin parhaalla mahdollisella
tavalla,joka kuitenkin nykyään on jäänyt vähemmälle.
Että kaikista niistä monista ystävyys-suhteista olen
jokaiselle - Kiitollinen ... sillä se tai tämä on myös osa
runojen sielukkuuttaa arjessa,missä me itsekukin
kuljemme aikamme henkisillä aalloillamme.

Jotain tuollaista olin aistivinani runostasi kuin ehkä
joskus aiemminkin mutta kuitenkin hyvin olet ollut
täällä vielä,kuin toivoen että matkasi ruorissasi jatkuisi
edelleen.

Kaikkea hyvää tähän aikaasi toivotan.

dolan kirjoitti:

Runosi kertoo -

kuin aavemaisesti siitä jos tunnemme
kohdatessamme jotain "yliluonnollista",
joka saa ajatuksissamme miettimään että
mitä kaikkea elämäämme kätkeytyy ja
jota ei voi aina järjellä selittää.

Niin - olen ollut täällä parisen vuotta että
monenkaltaista tunnelmaa kuin aatosta
eri tunnelmilla kokeena ... ja lähteäkö
vaiko jäädä - kuin irtiottoakin - mutta
kuitenkin vielä jääneenä,etenkin sillä
periaatteella jatkanut,millä tänne tulinkin.

Tarkistellut myös omaani että hyväksi olen
ns.oman toimintani kokenut täällä kuin
omilla tunnelmillani pitänyt kuin omastani
kiinni pitäen - olemalla sellainen : oma itsensä.

Olenko pidetty - sitä en todellakaan itse tiedä,
vaikka olen aina yrittänyt etten ketään tarkoituksella
loukkaa kuin kannustaenkin parhaalla mahdollisella
tavalla,joka kuitenkin nykyään on jäänyt vähemmälle.
Että kaikista niistä monista ystävyys-suhteista olen
jokaiselle - Kiitollinen ... sillä se tai tämä on myös osa
runojen sielukkuuttaa arjessa,missä me itsekukin
kuljemme aikamme henkisillä aalloillamme.

Jotain tuollaista olin aistivinani runostasi kuin ehkä
joskus aiemminkin mutta kuitenkin hyvin olet ollut
täällä vielä,kuin toivoen että matkasi ruorissasi jatkuisi
edelleen.

Kaikkea hyvää tähän aikaasi toivotan.

Lue lisää

Elämä monimuotoisuudessaan on täynnä ikään kuin arvoituksia.
Voimme suunnitella elämäämme ja sen tulevaa.
Mutta aina asiat eivät mene suunnitelmiemme mukaan -kohtaloko puutuu peliin.
Elämä heittää eteemme välillä yllätyksellisiäkin käänteitä ,
sinällänsähän se kyllä rikastuttaa elämäämme, muuta kyllähän
välillä hiipii ajatuksiin, että
onkohan olallamme koputtelemassa oma pieni heinäsirkka taikasauvoineen

Rehellisyys elämässä -rehellisyys itseä kohtaan- olla oma itsensä
on ominaisuus jota minä ihmisessä arvostan
ja uskon
että se sitten kuitenkin pitemmän päälle on
se paras tapa
kulkea tätä elämämme erimuotoista taivalta.



Veneeni pärskyköön tummiakin aaltoja vastaan
Pitelen ruoristani kiinni vaikkapa valkeentunein kourin :)
Mietin vain Sinun purttasi näillä runonaalloilla
Pelkäänpä että sinun venhesi kyljet saavat ylimääräisiä kolhuja
purjehtiessasi samansuuntaisissa aalloissa minun venheeni kanssa.




Tummaakin virtaa elämme meille väliin tarjoaa
Purjeet täyttyköön tuulen viedä
Aallot pärskykööt
Kokka kyntäkööt, väylää auratkoon
Antaa tuulen ja aaltojen viedä!!

- Ja sitten
Väliin tuuli tyyntyköön
Purjeet laskekoot
Levätköön venhe hetken poukamassa
Antakoot aurinko suukkonsa poskipäille
Kuu pilkkeen silmäkulmiin
Tähtöset taivaalta tuikkikoon hyvää mieltä

Ja kun on levähdyksemme täyttynyt
Nouskoon taas tuuli
Pullistakoon purtemme jälleen
Ja antakaamme elon virtain viedä
Sitä itse suunnittelemaamme reittiä
Jonka lokikirjan nuotiston olemme itse laatineet

Iloitkaamme myös pärskeistä
Ja uusista vesistöistä
Joihin elon tuuli saattaa meidät yllättäenkin johdattaa

Tapiontytteli kirjoitti:

Elämä monimuotoisuudessaan on täynnä ikään kuin arvoituksia.
Voimme suunnitella elämäämme ja sen tulevaa.
Mutta aina asiat eivät mene suunnitelmiemme mukaan -kohtaloko puutuu peliin.
Elämä heittää eteemme välillä yllätyksellisiäkin käänteitä ,
sinällänsähän se kyllä rikastuttaa elämäämme, muuta kyllähän
välillä hiipii ajatuksiin, että
onkohan olallamme koputtelemassa oma pieni heinäsirkka taikasauvoineen

Rehellisyys elämässä -rehellisyys itseä kohtaan- olla oma itsensä
on ominaisuus jota minä ihmisessä arvostan
ja uskon
että se sitten kuitenkin pitemmän päälle on
se paras tapa
kulkea tätä elämämme erimuotoista taivalta.



Veneeni pärskyköön tummiakin aaltoja vastaan
Pitelen ruoristani kiinni vaikkapa valkeentunein kourin :)
Mietin vain Sinun purttasi näillä runonaalloilla
Pelkäänpä että sinun venhesi kyljet saavat ylimääräisiä kolhuja
purjehtiessasi samansuuntaisissa aalloissa minun venheeni kanssa.




Tummaakin virtaa elämme meille väliin tarjoaa
Purjeet täyttyköön tuulen viedä
Aallot pärskykööt
Kokka kyntäkööt, väylää auratkoon
Antaa tuulen ja aaltojen viedä!!

- Ja sitten
Väliin tuuli tyyntyköön
Purjeet laskekoot
Levätköön venhe hetken poukamassa
Antakoot aurinko suukkonsa poskipäille
Kuu pilkkeen silmäkulmiin
Tähtöset taivaalta tuikkikoon hyvää mieltä

Ja kun on levähdyksemme täyttynyt
Nouskoon taas tuuli
Pullistakoon purtemme jälleen
Ja antakaamme elon virtain viedä
Sitä itse suunnittelemaamme reittiä
Jonka lokikirjan nuotiston olemme itse laatineet

Iloitkaamme myös pärskeistä
Ja uusista vesistöistä
Joihin elon tuuli saattaa meidät yllättäenkin johdattaa

Lue lisää

Mitä elämä olisi jos kaiken etukäteen tietäisimme
tulevaisuudesta ; - estäisimme virheemme että
tunnistaisimme onnenkaltaiset tyytyväisyyden
tuomat mielentilamme.
Ei olisi yllätyksellisyyttä kun kaiken osaisimme
tiedostaa myös ne pahatkin karikot edessämme,
niitä odottaen pelolla kuin hiekka valuisi
tiimalasiimme - rauhaa/rakkautta ja vihaa/sotaa
ihmiselomme polkujen kohdatessa toisensa.

Oma itsensä - puutteineen kuin vahvuuksineen,
tämän nuoramme tanssi askeleissa ja se nuora
voi olla kovin ohut mutta sillä on tanssittava,jotta
tulisimme vahvemmiksi kestää tulevatkin kolhut.

Aalloilla kohti myrskyävää päivän askareita että
toivon mukaan kohti illan tyvenempään puokamaan,
ohjatkaamme tämän purtemme,jonka lastina on
elämämme tunnevyöryt - hetken lepoon.

Toivokaamme suotuisaa myötätuulta että jaksaisimme
soutaa vastavirtaan kun pärsket käyvät yli laitojen
että mastomme kieppuen ärjyvissä kuohuissa.

Lokikirjaa tehdessämme kuin toivoa siihen heittää
että huomisellekin olisi luvassa voimia kestää mitä
eteemme siunaantuu - kuin suudelmaa odottaen
hyväilevin miettein tarttua ruorimme ohjaksiin.

Yllätyksellisyys - hyvässä - olkoot voimamme.

dolan kirjoitti:

Mitä elämä olisi jos kaiken etukäteen tietäisimme
tulevaisuudesta ; - estäisimme virheemme että
tunnistaisimme onnenkaltaiset tyytyväisyyden
tuomat mielentilamme.
Ei olisi yllätyksellisyyttä kun kaiken osaisimme
tiedostaa myös ne pahatkin karikot edessämme,
niitä odottaen pelolla kuin hiekka valuisi
tiimalasiimme - rauhaa/rakkautta ja vihaa/sotaa
ihmiselomme polkujen kohdatessa toisensa.

Oma itsensä - puutteineen kuin vahvuuksineen,
tämän nuoramme tanssi askeleissa ja se nuora
voi olla kovin ohut mutta sillä on tanssittava,jotta
tulisimme vahvemmiksi kestää tulevatkin kolhut.

Aalloilla kohti myrskyävää päivän askareita että
toivon mukaan kohti illan tyvenempään puokamaan,
ohjatkaamme tämän purtemme,jonka lastina on
elämämme tunnevyöryt - hetken lepoon.

Toivokaamme suotuisaa myötätuulta että jaksaisimme
soutaa vastavirtaan kun pärsket käyvät yli laitojen
että mastomme kieppuen ärjyvissä kuohuissa.

Lokikirjaa tehdessämme kuin toivoa siihen heittää
että huomisellekin olisi luvassa voimia kestää mitä
eteemme siunaantuu - kuin suudelmaa odottaen
hyväilevin miettein tarttua ruorimme ohjaksiin.

Yllätyksellisyys - hyvässä - olkoot voimamme.

Lue lisää

Ajatuskulkuna leikittelisi jos
ja aatoksella, tätä
tietäisimme tulevaa
Niin

toteutuisko tuo tulevaisuus kuitenkaan
kuvan kaltaisena
kosk voisimme kait kuin
Ennustajain sanan jälkeen
Toisin tietä käymään alkaa
Ja tulevaisuuteim kulkua

näin täysin muuttain johdatella
Tiedostain tai kuvitellen tietoisesti


Elon yllätyksellisyys
sen suola
sekä riemu ilonmurusista
Mennyttä kai kaikki ois



- Hienosti muotoilit tuon;
nuoramme
askeltemme alla
kuvaavalla tavalla, oikein


Tyven , tuuli myötäinen
levon suo
Tahi
hiljaisen tyyneyden ajan aallokossa
voimaa antain
Kun myrsky taas käy
ja vastatuuleen
voimat äärimmilleenkin
näin ylvääst käyden
Me purteimme ohjaamme

Suokoon
tulevaisuuden tuulet
poskellemme putoavat pisarat
auringon kultaiset säteet
kauniita suudelmia
Tulevaisuuden
arvoituksellisiin
ja yllätyksellisiin päiviin

Tapiontytteli kirjoitti:

Ajatuskulkuna leikittelisi jos
ja aatoksella, tätä
tietäisimme tulevaa
Niin

toteutuisko tuo tulevaisuus kuitenkaan
kuvan kaltaisena
kosk voisimme kait kuin
Ennustajain sanan jälkeen
Toisin tietä käymään alkaa
Ja tulevaisuuteim kulkua

näin täysin muuttain johdatella
Tiedostain tai kuvitellen tietoisesti


Elon yllätyksellisyys
sen suola
sekä riemu ilonmurusista
Mennyttä kai kaikki ois



- Hienosti muotoilit tuon;
nuoramme
askeltemme alla
kuvaavalla tavalla, oikein


Tyven , tuuli myötäinen
levon suo
Tahi
hiljaisen tyyneyden ajan aallokossa
voimaa antain
Kun myrsky taas käy
ja vastatuuleen
voimat äärimmilleenkin
näin ylvääst käyden
Me purteimme ohjaamme

Suokoon
tulevaisuuden tuulet
poskellemme putoavat pisarat
auringon kultaiset säteet
kauniita suudelmia
Tulevaisuuden
arvoituksellisiin
ja yllätyksellisiin päiviin

Lue lisää

Aaltoja,myrskyjä,laineita että peilityyntä
tämän ruorimme ohjaksissa taivaankannen
alla

elämämme notkelmissa että huipuissa
tuulee

pilvipoutaa ja pilvetöntä taivasta
sfääreissä

että määränpäämme tuiki tuntematonta,
jota kölimme tässä elämässämme ei meille
näytä

- tuntematonta !

dolan kirjoitti:

Aaltoja,myrskyjä,laineita että peilityyntä
tämän ruorimme ohjaksissa taivaankannen
alla

elämämme notkelmissa että huipuissa
tuulee

pilvipoutaa ja pilvetöntä taivasta
sfääreissä

että määränpäämme tuiki tuntematonta,
jota kölimme tässä elämässämme ei meille
näytä

- tuntematonta !

Lue lisää

Tuulet,myrskyt voivat purtemme kurssin muuttaa
Vaikka itse ruorissa oisimme
voimme reittiä muuttaa joutua

Kiertotien kautta mennä
Tahi rantautua
-vieraaseenkin rantaan
Kuin suojaan

Ja karttaa tutkittuamme
Voimme uuden suunnan löytää
Tahi varmoin askelin
entisiin käyden

Tietoisina itsestämme
Tahdostamme
Voimistamme


Silmin siristyneinkin auringonkilossa
Mieli valppain hämyssä

Ja jos tuntee
että elon valtameren aallokoissa
myös toiset purret
kuin myrskytuultakin
uhmaten
näin ylväin purjein
matkaa jatkaa

Se oman purren
kokkaa nostaa
ja köli natistenkin
jaksaa pahintakin tornadoa
vastaan käydä :)

Tapiontytteli kirjoitti:

Tuulet,myrskyt voivat purtemme kurssin muuttaa
Vaikka itse ruorissa oisimme
voimme reittiä muuttaa joutua

Kiertotien kautta mennä
Tahi rantautua
-vieraaseenkin rantaan
Kuin suojaan

Ja karttaa tutkittuamme
Voimme uuden suunnan löytää
Tahi varmoin askelin
entisiin käyden

Tietoisina itsestämme
Tahdostamme
Voimistamme


Silmin siristyneinkin auringonkilossa
Mieli valppain hämyssä

Ja jos tuntee
että elon valtameren aallokoissa
myös toiset purret
kuin myrskytuultakin
uhmaten
näin ylväin purjein
matkaa jatkaa

Se oman purren
kokkaa nostaa
ja köli natistenkin
jaksaa pahintakin tornadoa
vastaan käydä :)

Lue lisää

Purtemme -

kuin taipuisat mastomme myrskynsilmässä
kuohuvissa huipuissaan

ylös taivaalle niin pitkä matka
alas hukkuviin elämänääniin
olemmeko äänettöminä saapuva

kuin koko kansamme huulilla

- miksi juuri me
tällä kertaa -

dolan kirjoitti:

Purtemme -

kuin taipuisat mastomme myrskynsilmässä
kuohuvissa huipuissaan

ylös taivaalle niin pitkä matka
alas hukkuviin elämänääniin
olemmeko äänettöminä saapuva

kuin koko kansamme huulilla

- miksi juuri me
tällä kertaa -

Lue lisää

Arvoitus elämän
Määre ja suuruus

Pitkäkö matkamme
Suuntako sen

Liehukoot lippumme
Pullistukoon purjeemme
Täyttyköön taivaankantemme
Käyköön kalpamme
Eläköön elämä
Tässä ja tänään



Pursi tuo
aaltoi, myrskyäkin
Vastaan käyvä
olkoon nimeltänsä
Ystävyys !

Tapiontytteli kirjoitti:

Arvoitus elämän
Määre ja suuruus

Pitkäkö matkamme
Suuntako sen

Liehukoot lippumme
Pullistukoon purjeemme
Täyttyköön taivaankantemme
Käyköön kalpamme
Eläköön elämä
Tässä ja tänään



Pursi tuo
aaltoi, myrskyäkin
Vastaan käyvä
olkoon nimeltänsä
Ystävyys !

Lue lisää

Elämämme
kuin noituutta

jossa emme tiedä
suuruuttamme,pienuuttamme

kohtaloinako lipuu elämämme
sydäntemme merellä
karikot kiertäen
majakat suuntanaan

aavalla
autereisilla vesillä

tuntemattomuutemme kohtaavat toisensa
kuin tuikkeet taivaan tähtivöissä
silmiemme loisteessa

tunnistettavuuden kahleet murtuvat

tyyneys tainnuttaa myrskyn

kuunloisteessa kaksi seilaajaa
- Turvassa -

dolan kirjoitti:

Elämämme
kuin noituutta

jossa emme tiedä
suuruuttamme,pienuuttamme

kohtaloinako lipuu elämämme
sydäntemme merellä
karikot kiertäen
majakat suuntanaan

aavalla
autereisilla vesillä

tuntemattomuutemme kohtaavat toisensa
kuin tuikkeet taivaan tähtivöissä
silmiemme loisteessa

tunnistettavuuden kahleet murtuvat

tyyneys tainnuttaa myrskyn

kuunloisteessa kaksi seilaajaa
- Turvassa -

Lue lisää

kuu valaiskoon reittimme
aukaiskoon polun askeltemme käydä

soikoon metsä ilolaulua
ihmisen mennä
Oman pienuutensa tunnistain
Oman suuruutensa uskoin

Kaartukoon taivaankansi
kulkijainsa yllä

Maa, meri ja ilma
on heidät tunnistava

Tapiontytteli kirjoitti:

kuu valaiskoon reittimme
aukaiskoon polun askeltemme käydä

soikoon metsä ilolaulua
ihmisen mennä
Oman pienuutensa tunnistain
Oman suuruutensa uskoin

Kaartukoon taivaankansi
kulkijainsa yllä

Maa, meri ja ilma
on heidät tunnistava

Lue lisää

reittimme

loisteella valaistu
että jälkemme vahvistetut

pienikö oliko taivallus
vaiko suurta etsimme

elämänkaareutemme
kuin nouseva aurinko idästä
kuin laskeva länteen

sateenkaarena olimme välillä

maa,meri kuin Taivas
on meidät tunnistava.

dolan kirjoitti:

reittimme

loisteella valaistu
että jälkemme vahvistetut

pienikö oliko taivallus
vaiko suurta etsimme

elämänkaareutemme
kuin nouseva aurinko idästä
kuin laskeva länteen

sateenkaarena olimme välillä

maa,meri kuin Taivas
on meidät tunnistava.

Lue lisää

suurta etsiessämme
elomme polku voi
autioille kaduille
yksinäisyyden poluille
meidät johdattaa

iloitessamme pienestä
ilma meitä syleilee
meri meidät puhdistaa
maa kannattaa jalkaimme alla
- olemme pienuudessamme suuret

Ilomme kasvaa
sateenkaareksi loistamaan

Tapiontytteli kirjoitti:

suurta etsiessämme
elomme polku voi
autioille kaduille
yksinäisyyden poluille
meidät johdattaa

iloitessamme pienestä
ilma meitä syleilee
meri meidät puhdistaa
maa kannattaa jalkaimme alla
- olemme pienuudessamme suuret

Ilomme kasvaa
sateenkaareksi loistamaan

Lue lisää

autiot sydämet
savuavat rauniot

pelastetut mielet
voitetut pelot

ilonmatkaa elomme tiellä
ulapoillamme soutaneet

löysimme hengenmittamme
myrskyt meissä jo niin laantuneet

tyyntyneet aavat puhurit

kuin - Hiilijäljistämme - toisemme
ulos kasvaneet

joista myrskyt aallokoita nosti
niihin monet mielensä katkeroittaneet

eivät kestäneet Luojan luomia polkujamme
vain omiin sydämiinsä eksyneet ...

katkeruuden padot sisimpiinsä rakensivat :

Vaikeaa - suljettuihin sydänten
huoneisiin piiloutuivat.

Kiitos Sinulle !

dolan kirjoitti:

autiot sydämet
savuavat rauniot

pelastetut mielet
voitetut pelot

ilonmatkaa elomme tiellä
ulapoillamme soutaneet

löysimme hengenmittamme
myrskyt meissä jo niin laantuneet

tyyntyneet aavat puhurit

kuin - Hiilijäljistämme - toisemme
ulos kasvaneet

joista myrskyt aallokoita nosti
niihin monet mielensä katkeroittaneet

eivät kestäneet Luojan luomia polkujamme
vain omiin sydämiinsä eksyneet ...

katkeruuden padot sisimpiinsä rakensivat :

Vaikeaa - suljettuihin sydänten
huoneisiin piiloutuivat.

Kiitos Sinulle !

Lue lisää

Sinulle
Sydämestäni Kiitokseni
lähettäen
* * Tytteli * *

Tapiontytteli kirjoitti:

Sinulle
Sydämestäni Kiitokseni
lähettäen
* * Tytteli * *

Padotuissa huoneissa
syviä tunteita

hyväksyttyjä
hylättyjä

elämän liftareita
hiilijälkiä jättäneitä

uudelleen jokainen
voi palata
uusia jälkiä jättämään

tulevaisuuteen
muistoja rakentamaan

- Hiilijäljet eivät kuole -

kera muidenkin
niihin askeltaa.

Ei voi rakkautta omistaa
Voi toiselle kuitenkin lahjoittaa

Sen virta on voimakas viedä
Ei pärskeistä, tuulesta tiedä

Voi peräsimeen yhdessä tarttua
Ja antaa Rakkauden karttua

Kiitos kannanotosta :))
Ja näistäkin sanoista :
- Että mä tietäisin

-tytteli-

Sanasi sopivat tähän hetkeen
- näille sivuille
"Mennyt hautautuu
uusi alkaa..."

Sinua Kiittäen
-tytteli-