Olen päälle parikymppinen nuori nainen.Tuntuu että minulla ei ole oikeita ystäviä.Ihan lapsesta lähtien minut on jätetty sivuun porukoista.Yksittäisiä kavereita on ollut,mutta hekin "feikkejä" - minun seurani on kelvannut jos parempaa ei ole ollut tarjolla.En ole koskaan ollut kenellekään se paras kaveri.Teini-iässä muut kulkivat kavereiden kanssa ja harrastivat,minulla ei koskaan ollut ketään jonka kanssa mennä mihinkään.Yksi ihminen on,jonka olen tuntenut jo vuosia ja jota voisin kutsua ystäväksi,mutta hän on aiheuttanut minulle paljon kärsimystä.On jopa sanonut,että jos pitäsi valita kahden ystävän väliltä,hän valitsisi ilman muuta sen toisen. Ei kuulemma tarvitsisi edes miettiä.Tämä pahoitti mieleni syvästi. Koen että menetän aina kaverini,ne harvat joita satun saamaan. Esimerkiksi opiskelen tällä hetkellä toisen asteen oppilaitoksessa ja tutustuin yhteen mukavaan tyttöön,jonka kanssa aina välituntisin juttelimme ja kävimme syömässä ja tuntui että meillä synkkasi tosi hyvin.Sitten hän alkoi viettää aikaansa muiden kanssa,eikä tullut kanssani välituntisin tupakalla,vaan meni muiden kanssa.Ei huomioinut minua enää ollenkaan,millään tavalla.Kun hän lähtee luokasta,hyvästelee kaverinsa nimeltä ja minuun ei vilkaisekaan.
Luulin että olimme kavereita,hengasimme kuitenkin puoli vuotta koulussa yhdessä. Viime viikolla laitoin hänelle viestin ja kysyin milloin tulee kouluun niin ei vastannut mitään. En ymmärrä mitä tapahtui.Miksi olen yhtäkkiä hänelle ilmaa? En ole loukannut häntä millään tavalla ja olen aina ollut hänelle mukava ja ottanut huomioon.Näin minulle käy,aina.Valehtelematta,minut hylätään joka ikinen kerta,kun joku toinen,kiinnostavampi kaveri ilmaantuu.Minua ei kutsuta muiden kanssa baariin tai muihin menoihin.Olen hieman ujo mutta kuitenkin juttelen ihmisille ja olen muuten mielestäni aivan normaali.Jotain minussa on vialla,kun ihmiset hylkäävät,mutta mitä? Ja osaako kukaan analysoida tuon ex-kaverini käytöstä,miksi hän yhtäkkiä on kuin minua ei olisi olemassakaan?
Luulin että olimme kavereita,hengasimme kuitenkin puoli vuotta koulussa yhdessä. Viime viikolla laitoin hänelle viestin ja kysyin milloin tulee kouluun niin ei vastannut mitään. En ymmärrä mitä tapahtui.Miksi olen yhtäkkiä hänelle ilmaa? En ole loukannut häntä millään tavalla ja olen aina ollut hänelle mukava ja ottanut huomioon.Näin minulle käy,aina.Valehtelematta,minut hylätään joka ikinen kerta,kun joku toinen,kiinnostavampi kaveri ilmaantuu.Minua ei kutsuta muiden kanssa baariin tai muihin menoihin.Olen hieman ujo mutta kuitenkin juttelen ihmisille ja olen muuten mielestäni aivan normaali.Jotain minussa on vialla,kun ihmiset hylkäävät,mutta mitä? Ja osaako kukaan analysoida tuon ex-kaverini käytöstä,miksi hän yhtäkkiä on kuin minua ei olisi olemassakaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voisiko kyse olla kateudesta? Olisitko vienyt ystäväsi ihastuksen huomion tai pärjännyt liian hyvin kokeissa? Aika tavallista opiskeluelämässä. Valitettavasti ujona ja kauniina joutuu helposti "huomion varastajana" konfliktitilanteisiin ja sinut "voi olla tarpeen tiputtaa" porukasta. Voit vain laittaa ystävällesi viestin, miten pahoillasi olet ollut hänen ystävyytensä menettämisestä (ja yrittää käyttäytyä mahdollisimman viileästi jatkossa ystävättäresi ihastuksia kohtaan). Lisäksi sinun pitää reakoida agressiivisemmin hylkäämisiin. Hiljainen myöntyminen saa sinut vaikuttamaan syylliseltä, mitä et todellakaan ole. Ystäväsi pitää mennä itseensä ja syyttämällä häntä suoraan inhottavasta käytöksestä, saisit hänet edes miettimään asiaa uudestaan.
En usko että kyse olisi kateudesta.Tämä ns.ex-kaverini ei ole ihastunut keneenkään koulustamme ja luokallakin on vain kaksi poikaa,joista kummankaan kanssa en ole missään tekemisissä.En myöskään ole kaunis,en yleensäottaen saa huomiota miehiltä.Tiedän että hiljainen myöntyminen on huono reagointitapa mutta toisaalta pelkään että jos alan tätä ihmistä syyttää niin hän vaan puhuisi musta pahaa ja saisi käännettyä muutkin minua vastaan.Toisaalta voi olla että tekee sitä jo nytkin.Itse en muuta syytä keksi hänen käytökselleen kuin että en vain ole sittenkään hänen mielestään tarpeeksi kiinnostava ihminen.En tiedä oliko tällä tapahtumalla vaikutusta,mutta kuukausi sitten hän kutsui minut syömään ja läsnä oli pari muutakin meidän luokaltamme.Myöhästyin 10 min ja yritin soittaa tälle tytölle,mutta puhelin tuuttasi varattua.Kun istuin heidän pöytään ja tilasin ruoan,kaksi tytöistä jutteli mulle mutta hän joka mi ut kutsui,ei puhunut mulle mitään.En ymmärrä,miksi hän kutsui jos ei ole kiinnostunut seurastani? Samalla nämä tytöt haukkuivat yhdessä puolet luokkalaistamme,vaikka olin saanut heistä mukavan kuvan.Tuli jopa mieleen,että olisiko mahdollista,että minut kutsuttiin paikalle vain jotta tajuaisin,etten ole toivottu ja että turha yrittää tunkea jatkossa seuraan? Voi kuulostaa kaukaa haetulta mutta tässä on tullut kaikenlaista mieleen...
"Tuntuu että minulla ei ole oikeita ystäviä.Ihan lapsesta lähtien minut on jätetty sivuun porukoista.Yksittäisiä kavereita on ollut,mutta hekin "feikkejä" - minun seurani on kelvannut jos parempaa ei ole ollut tarjolla."
Miten voit ajatella noin synkästi? Sinulla on täytynyt olla kovaa.
Ehkä alennat itsesi myös heti kättelyssä. Ole siis jatkossa pää pystyssä. Älä näytä koskaan "pahastumisen" tai hylätyksi tulemisen merkkejä. Jos joku ei halua seuraasi tänään, kysy seuraavalla kerralla tai kysy joltain toiselta. Älä ajattele että sinut olisi hylätty. Tee itsesi nkyväksi jotenkin.
"En myöskään ole kaunis, en yleensäottaen saa huomiota miehiltä."
Se, että ei saa huomiota mieheltä ei tarkoita etteikö ole kaunis.
Se voi tarkoittaa, että olet poikkeuksellinen kauneudeltasi ja sinua ei uskalleta lähestyä.
Lisäksi luulen että vaikka et olisi "kaunis" niin et ole mitenkään tavattoman rumakaan, sinulla on vaan syntynyt väärä käsitys itsestäsi pitkän kärsimyksen tähden.
"Valehtelematta,minut hylätään joka ikinen kerta,kun joku toinen,kiinnostavampi kaveri ilmaantuu.Minua ei kutsuta muiden kanssa baariin tai muihin menoihin.Olen hieman ujo mutta kuitenkin juttelen ihmisille ja olen muuten mielestäni aivan normaali.Jotain minussa on vialla,kun ihmiset hylkäävät,mutta mitä?"
Miksi muiden pitäisi kutsua sinut? Mikset sinä kustu heitä?
Sinun pitää ottaa ohjat omiin käsiisi. Et voi odottaa että muut tekevät kaikki puolestasi.
Haistan pientä katkeransuloista ylpeyttä käytöksessäsi.
Itse olen mies ja ihmetellyt samaa. Olen mielestäni (en luultavasti muiden mielestä) ihan normaali ja varmasti keskim. paremman näköinen, mutta on erittäin vaikea löytää sellaisia ihmisiä joiden kanssa viihtyisi
suosittelen sinulle, että et välitä siitä mitä tapahtuu, otat vain vastuun itsellesi ja alat iste aktiiviseksi ja tutustut eri naisiin ja sitä kautta pääset baareihin tai mihin nyt haluat
ala ohjaamaan muita, älä anna toisten leikkiä sinulla!
Ajattelin vielä lisätä että olen siis kutsunut muita kyllä esimerkiksi kirpparille ja pyytänyt pari kertaan myös baariin. Eivät ole toteutuneet.Voihan olla niinkin,että heillä on ollut pätevät syyt kieltäytyä,mutta vastakutsuja ei ole tullut.Paitsi siis yhden kerran ja sen kahvilassa tapaamisen jälkeen tämä tyttö ei ole puhunut minulle.Ehkä olen loukannut häntä jotenkin tai sitten on vain ilkeä ihminen,kukapa tietää.Ehkä olen hieman katkera,mutta en yritä tehdä itsestäni marttyyria.Myönnän kyllä itsessänikin olevan vikaa,kun en osaa olla sosiaalisempi. Taustalla on koko peruskoulun kestänyt kiusaaminen ja syrjintä,mikä on varmasti jollain tavalla vaikuttanut käytökseeni ja ehkä tehnyt minusta vainoharhaisen jollain tasolla.Kuulostaa hullulta,mutta joskus minusta tuntuu,että toiset punovat juonia pääni menoksi selkäni takana ja ovat salaa liittoutuneet minua vastaan.Tiedän itsekin tämän olevan epätodennäköistä.En ole hullu tai mitään,kävin jopa vuosia terapiassa ja se auttoikin paljon,mutta valitettavasti ihmissuhteitani se ei ole parantanut.Tiedän kyllä,että kaikki eivät voi olla suosittuja ja että toisissa ihmisissä ei vain ole "sitä jotain" mutta tuntuu kipeältä kun samat asiat toistuvat aina ihmissuhteissa.Alku vaikuttaa lupaavalta,mutta lopulta koen tulevani hylätyksi.Olen lukenut toistamispakosta,että ihminen hakeutuu tilanteisiin,jossa häntä satutetaan,korjatakseen tilanteen jotenkin.Olen miettinyt,toistanko tätä kaavaa alitajuisesti. Koen,että ujous tänä päivänä tosiaan tuntuu olevan monille ongelma,ujoutta ei ymmärreä/hyväksytä ja minunkin koulussani opettajat suosivat rohkeita ja räväköitä oppilaita ja suhtautuvat nuivasti ujoihin. Kai se on ajan henki tänä päivänä. Totta on,että jos on perusluonteeltaan ujo,on vaikeaa yrittää olla aktiivinen toisten suhteen,kun on tottunut olemaan syrjässä.Tiedän,että tätä olisi tietoisesti opeteltava,mutta jostain syystä se tuntuu olevan kiven takana...
"Ajattelin vielä lisätä että olen siis kutsunut muita kyllä esimerkiksi kirpparille ja pyytänyt pari kertaan myös baariin. Eivät ole toteutuneet.Voihan olla niinkin,että heillä on ollut pätevät syyt kieltäytyä,mutta vastakutsuja ei ole tullut.Paitsi siis yhden kerran ja sen kahvilassa tapaamisen jälkeen tämä tyttö ei ole puhunut minulle.Ehkä olen loukannut häntä jotenkin tai sitten on vain ilkeä ihminen,kukapa tietää."
No pari kertaa ei ole mitään. Kokeile 5 kertaa seuraavaksi. Nosta panoksia. Ei saa luovuttaa noin helposti.
Tuskin olet ilkeä. Puhu sille tytölle itse. Älä odota hänen puhuvan sinulle. Tee siis itse äläkä odota muilta mitään. Sinäkin haluat sitä, että muut tekisivät kaiken (kutsuvat sinut joka paikkaan ja puhuvat sinulle).
Tätä odottaa kaikki ihmiset. Tee siis joku ihminen onnelliseksi odottamatta häneltä mitään vastalahjaa.
Se lahja olkoon nimittäin se sinun oma aktiivisuutesi. Jos se toinen on niin typerä ettei pidä seurastasi niin se on hänen ongelmansa. Älä sitä mieti, että se olisi sinun vika. Ikinä!
"Taustalla on koko peruskoulun kestänyt kiusaaminen ja syrjintä,mikä on varmasti jollain tavalla vaikuttanut käytökseeni ja ehkä tehnyt minusta vainoharhaisen jollain tasolla.Kuulostaa hullulta,mutta joskus minusta tuntuu,että toiset punovat juonia pääni menoksi selkäni takana ja ovat salaa liittoutuneet minua vastaan."
No on valitettavaa joutua kiusatuksi. Se, että joutuu kiusatuksi ei tarkoita että sinussa olisi jotain vikaa, vaan päinvastoin.
Yritä silti tehdä siitäkin etu itsellesi. Kohenna omaa oloasi siis. Pistä ulkonäkö, fyysinen kunto ja sosiaalinen elämä huippuunsa. Eikä tuotakaan tarvitse tehdä negatiivisella mielellä. Pikku hiljaa positiivisesti. Mitään ei saa ilmaiseksi. Vaatii kovaa työtä tehdä se itse. Jos mahdollista hanki joku kaveri tai kavereita tekemään sitä sinun kanssasi. Tai tee vain jotain mikä tekee sinut onnelliseksi.
"Tiedän kyllä,että kaikki eivät voi olla suosittuja ja että toisissa ihmisissä ei vain ole "sitä jotain" mutta tuntuu kipeältä kun samat asiat toistuvat aina ihmissuhteissa.Alku vaikuttaa lupaavalta,mutta lopulta koen tulevani hylätyksi.Olen lukenut toistamispakosta,että ihminen hakeutuu tilanteisiin,jossa häntä satutetaan,korjatakseen tilanteen jotenkin.Olen miettinyt,toistanko tätä kaavaa alitajuisesti."
Voi olla, mutta jos ihminen ei hakeudu mihinkään tilanteisiin hän on elävä kuollut.
Hakudu siis tilanteisiin, mutta ota mahd. vastoinkäymiset huumorilla. Tutustu joihinkin ja ota yhteyttä säännöllisesti joka viikko jos he ovat sellaisia joihin voi ottaa yhteyttä. Äläkä luota vain yhteen kaveriin, hanki niitä yli 2.
"Totta on,että jos on perusluonteeltaan ujo,on vaikeaa yrittää olla aktiivinen toisten suhteen,kun on tottunut olemaan syrjässä."
Tuo on kamala ongelma monelle. Jopa minulle. Päivän aikaan olisi 1000 ja 1 mahdollisuutta tutustua, mutta sitä ei koskaan tee koska on tottunut siihen että ei tee. On pakko oppia joskus tekemään.
Vaikkapa huomenna, miksipäs ei. Baareissakin tutustumiset jää miehelle usein vain yhteen iltaan.
Ei siitä ole mitään hyötyä pidemmän päälle. Mutta jokaiselle on hauskaa se mikä on hänelle hauskaa.
Sitten varsinkin jos on "syrjäytynyt" syystä tai toisesta niistä normipiireistä, koulu yms, niin on kyllä kiven alla tutustua toisiin, mutta se on silti mahdollista. Ylipäätään on raivostuttavaa tehdä mitään jos ei ole ketään kenen kanssa jakaa asioita. Luulisin ,että yllättävän monet haluavat seuraasi. Monet pinnalliset ihmiset ovat vain niin tyhmiä tai kyynisiä etteivät välitä muusta kuin siitä mitä "hyötyä" ihmisestä olisi. Ihmisyys on kiven alla, aina varmaan ollut. Ei se nykyajan ongelma ole.
Kouluissa ja muissa paikoissa on kyllä pakko olla muitakin ujoja. Hakeudu heidän seuraan jos mahdollista.
Usko itseesi ja pidä säännöllisesti yhteyttä ihmisiin tai tutustu uusiin.
En minä tiedä. Kyllä mahdollisuuksia ainakin tarjotaan.
Tee se mitä voit. Carpe diem!
tuohon muuta selitystä tarvitse olla kuin että hän ei uskalla olla oma itsensä vaan esittää jotakin muuta ja sinä herttaisena ja kilttinä et vaan sovi roolimalliin jonka suurinosa nuorista on valinnut. Pysy silti juuri tuollaisena kuin olet, sillä teitä herttaisia on aivan liian vähän tässä kylmässä itsekeskeisessä maailmassa.
Kokemusta on. Itse olen aina ollut ujo ja rauhallinen ja se tuntuu riittävän syrjintään. Juttelen kuitenkin ihan niin kuin muutkin, paitsi isommassa ryhmässä olen yleensä hiljaa. Kuitenkin kuuntelen ja olen mukana, nauran vitseille jne. Mutta joku siinä vain mättää. Ujous koetaan jonkinlaisena kamalana vikana. Olen ollut joskus todella loukkaantunut, kun työpaikallakin joku on ruokalassa vilkuillut ensin ympärilleen etsien muita ja lopulta lannistuneen oloisena tullut kanssani istumaan, vaikka yleensä porukalla istumme aina yhdessä. Istuin silloin yksin siis.
Se on ihan turha jonkun muun tulla selittämään, että "ota tilanne haltuun" jne. Miksi ihmisen pitää muovautua joksikin muuksi persoonaltaan kuin millainen hän on? Itse hyväksyn ujouteni, mutta MUUT eivät. On vaikea ruveta muovautumaan jonkinlaiseksi viihdyttäjäksi tai pelleksi vain että kelpaisi muille kun ei luonteeltaan ole sellainen.