Antaisin mitä vain että lapsillani olisi sellaiset isovanhemmat jotka kävisivät kyläilemässä,ottaisivat lapsia hoitoon olisivat ylipäätään kiinostuneita lapsistani.Useasti mietin mitä lapseni menettää kun ei ole mummoa eikä vaaria tai on mutta niitä ei kiinosta.Mummon leipomat pullat, satuhetket lasteni kanssa ylipäätään se kiireetön aika mitä lapsille voi tarjota.Joskus tuntuu että kaipaan sellaista paikkaa minne lasteni kanssa voisin mennä kyläilemään ja siellä otettaisiin avosylin vastaan,se lämmin tunnelma minkä minäkin pienenä sain.Kumpa jostain "tupsahtaisi" elämäämme mummo/vaari :)
kun isovanhempia ei lapsen lapsen kiinosta
nainen lahdesta
12790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen ollut huono äiti lapsilleni, juonut paljon ja ansainnutkin tämän, ettei minua enää lasketa elossa olevaksi. Eikä miksikään. Haluaisin rakentaa suhteita lapsiini, muttei heitä kiinnosta. He eivät kukaan käy luonani (jo 12 vuotta mennyt niin) eikä heillä ole puhelimitsekaan mitään asiaa minulle. Elän yksin, eronneena lasteni isästä, köyhänä ja hylättynä. Juon kausiluonteisesti kun ei ole muutakaan. Pitkään olen selvin päin, mutta en uskalla itsekään ottaa lapsiini yhteyttä. Tilanne on päällä koko ajan. He eivät tarvitse tällaista äitiä ja mummoa. Pitäis olla täydellisille lapsille täydellinen äiti ja mummo. En ole. Siks saan olla rauhassa ja omissa oloissani.
Juomisen lopettaminen on itsestäsi kiinni, ei kenestäkään muusta. Sanot juovasi kun muutakaan ei ole. Lastesi välinpitämättömyys on minusta ymmärrettävää, jos ikänsä ovat sitä katselleet. Eivät he varmasti täydellistä äitiä tai mummoa kaipaa, mutta jos edes sellaisen kehen voi luottaa esim. lapsen hetkellisen hoitamisen. En minä ainakaan antaisi lastasi hoitoon alkoholiongelmista kärsivälle ja pelkäisin, että jos se ottaa naukun. Entä jos lapsi on yökylässä ja illan pikku paukku venyy useammaksi.
Työssäni olen nähnyt aikuisia lapsia, jotka ovat yrittäneet auttaa alkoholisoituneita vanhempiaan siinä onnistumatta. Asiaan tuskastuneena ja turhautuneena lakanneet yhteydenpidon. Se on kurja kuunnella humalaisen valitusta siitä kuinka on hyljeksitty ja sorrettu, vaikka kuinka yrittäisi auttaa. Vain itseään saa syyttää. Oma veljeni on alkoholisoitunut ja en pidä enää häneen yhteyttä juuri ed. syistä. Ei aikuinen ihminen minun vastuullani ole, vaikka kuinka olisi sukua. Katson tehneeni kaikkeni mitä voin, mutta toinen ei halua muuttua, mutta omaa surkeuttaan jaksaa silti valittaa. Minä taas en halua humalaisen seuraa, kun ei ole pakko. Jospa hakeutuisit katkaisuun ja koittaisit saada elämäsi raiteilleen. Ehkä lapsesi joskus uskoo, että olet tosissasi ja vaikka eivät, niin viime kädessä teet sen vain itsesi takia. Elämässä on vielä sinullekin annettavaa, jos vain haluat ottaa sen vastaan. Itsesääli ei asiassa auta ja tiedät sen itsekkin.
Huom! Luitko tarkkaan: "juon kausilunteisesti - EN KOKO AJAN!!
Silti kukaan ei ota yhteyttä. Elikkä, monet lapset lapsenlapsineen saavat sitten etsiä niitä sijaismummoja ja -ukkeja, kun omat ei selvänäkään kelpaa.
Siksi ei kelpaa, kun koskaan ei tiedä milloin ratkee!! Jospa juuri sinä viikonloppuna, kun on yökyläily. Jos omankin lapsuuden on katsellut tätä kausijuopottelua, jonka tauoista ei ole tietoa, niin ei se luottamus niinä kuivina jaksoina palaa. Alkoholistille kaksi viikkoa ilman viinaa on jo pitkä aika. Kannattaisi kanssa lukea ajatuksella.
mieltä, etä mummo kelpaa vain siinä tapauksessa, että voit viedä lapsesi hänelle hoitoon yökausisiksi?
Etkö voisi käydä lapsinesi isoäidin luona silloin tällöin parin tunnin vierailulla, ja vaikka soittaa ennen lähtöä, että olisitte tulossa, ja samalla saada selville, onko mummolla ryyppy päällä vai ei?
Oletko ajatellut, että mummo kaipaa seuraanne ja ehkä myös apuanne? Tuntuu, että joidenkuiden mielestä mummojen kuuluu vain antaa apua, ei koskaan vastanaottaa. Näinhän elämä ei mene.
Näitä ei pitäisi kyllä lähteä edes oikomaan, jos joku ei saa kiinni ajatuksesta. Minä en ole se tytär jolla on alkoholisoitunut äiti, enkä se tytär, joka ei vie lapsia alkoholisoituneen mummon luo. Vastasin mummolle, jonka tytär ei vie. Puhuin niistä taustoista, jotka kyseisen mummon lapsella saattaa olla ja mielipiteeni oli sen pohjalta, johon olen törmännyt työni kautta. Pitäisi koittaa lukea kokonaisuus eikä takertua yhteen lauseeseen tai ajatukseen. Kuten sanoin, ne huonot kokemukset saattaa siellä taustalla olla ja silloin ei auta edes ne hyvät hetket välissä. Jos ei ole koskaan elänyt elämää, jossa on alkoholiongelmainen mukana, niin on vaikea edes kuvitella niitä ajatuksia ja tunteita, joita asia vuosien saatossa herättää. Joskus on paermpi jättää se asia taakseen, kuin kokea pettymys edes kerran.
En tiedä onko se ihan aina hyväksikään jos on isovanhempien armeija ympärillä paapomassa ja tuomassa kaiken kultalusikalla suuhun. Silloin kun tulee aika jolloin mummot ja vaarit tarvitsevat nuorten apua niin niitä ei näykkään enään mailla ei halmeilla.
Olemme puolisoni kanssa varmaankin jotenkin kasvaneet kieroon kun kummallakaan ei ole ollut isovanhempia. Itseäni ärsyttää eniten ihmisten jatkuva valittaminen mikä milloinkin puuttuu tai ei ole sitä mitä muilla, se vertaaminen.
lastesi isovanhemmat ehkä kuolleet?
Esität pitkän luettelon siitä, millaisia isovanhempia haluaisit lapsillesi. Kuitenkin on niin, että isovanhempia ei voi valita ominaisuuksien perusteella, vaan he ovat mitä ovat, jos heitä ylipäänsä on.
Eivät kaikki mummot leivo pullia, ja monet isovanhemmat ovat hyvin kiireisiä työssään ja harrastuksissaan. Kaikilla ei ole aikaa, voimia eikä halua toimia lastenhoitajina. Silti he ovat lasten isovanhempia, ja hyvin tärkeitä ihmisiä lasten elämässä.
Sinulla on omat muistosi isovanhemmistasi. Älä yritä pakottaa lastesi isovanhempia samaan muotiin. Et itsekään ole varmaan äitisi tai isäsi kopio. Älä myöskään riistä lapsiltasi ja heidän isovanhemmiltaan kallisarvoista suhdetta vain siksi, että se on erilainen kuin mitä sinulla kultautuneissa muistoissasi omiin isovanhempiisi oli.
Isovanhempien ei tarvitse eivätkä he halua ruveta miksikään ulkoilmamuseoksi, jossa lastenlapset saavat käyskennellä silloin, kun se heidän vanhemmilleen sopii. Heillä ei ole velvollisuutta ruokkia lastensa nostalgiankaipuuta näiden lasten välityksellä.
Annetaan elämän ja sukupolvien lähteä seuraavalle kierrokselle omilla ehdoillaan. Toivottavasti sukulaisuussuhteet säilyvät hyvinä. Sinä nykyiseten lasten vanhemmilla on tärkeä vastuu välittäjäsukupolvena.
olkoon mummu/mummo nyt millainen hyvänsä kelpaisi se lapsilleni.. kunhan olisi aikaa en tarkoita kerran näkeminen kolmeen vuoteen ja minun ansiostani tapaaminen. en tarkoittanut pullan leipomista kirjaimellisesti tarkoitan sitä tunnelmaa.jos olisi sellainen mummo kenelle voisimme lasten kanssa soittaa kun tietäisin että ilahtuu kovin tai voisimme käydä , vaikka minä itse leiposin ne pullat ja vietäisiin.jokainen on erilainen.en ymmärrä miten ihmiset heti luulee että saisi lapsille ilmaisen hoitopaikan kun olisi mummon kanssa tekemisissä.mitä on se hyvä tahto mitä joskus ollut ? haluaisimme tiedustella mummon kuulumisia käydä kävelyillä pitää seuraa molemmin puolin ja olla kiinostuneita ,pääasia että molemmat haluavat olla tekemisissä :)
Ota selvää jostain seniorikansalaisten kerhoista löytyisikö sitä kautta sellaista vanhempaa ihmistä jota etsit. Vapaa-ajankerho toiminnoissa mukana olevat ovat vielä ihan kohtuullisessa kunnossakin, toisin kuin jo vanhainkodissa tms. elävät.
Taisikohan käydä omassa lapsuudessasi niin, että se sinun muistoissasi niin ihana mummo itse asiassa tyrmäsi äitisi äitiyden, eikä antanut riittävästi tilaa ja rauhaa sinun ja äitisi välisen suhteen muodostumiselle.
Kuulostat tuomitsevalta. Et pidä äidistäsi, miksi hänkään pitäisi sinusta tai lapsistasi. Vahinko että mummot kuolevat vanhoina. Yritä nyt sitten itse kasvaa taas toisenlaiseksi mummoksi.
Ihanaa kun mummuillakin on oma elämä, ja kun ei kelpaa sellaisena kun on olkoon kelpaamatta aika tulee et mummukin kelpais mutta ehkä ei ole enää mummua. Minutkin on poistettu eli eliminoitu lasteni elämästä aluksi sattui paljon nyt alkanut jo helpottamaan tämä tuska, ja luultavasti en haluakkaan tämän kohtelun jälkeen olla heidän kanssaan missään yhteydessä siis nyt tuntuu siltä ei ole haluja kuunnnella arvosteluja omien lastensa suusta.Eletään tätä päivää huomista ei ehkä ole enään.