Eedenin paratiisi

.... Raamatussa on, kuten tiedämme, kaksi luomiskertomusta - ensimmäinen, elohistinen, kertomus kertoo, miten elämä syntyy asteittain ja toinen, jahvistinen, kertoo miten ensin ihminen luodaan, sitten luodaan paratiisi, ja sitten kaikki eläimet. Jos sivuutamme kreationistisen sola scriptura-tulkinnan lapsellisena hölynpölynä ja tutkimme molempia vertauskuvina, huomaamme yhtenevyyden reaalihistorian kanssa: ensin syntyy maailma, sitten elämä ja lopuksi ihminen, ja tämän jälkeen päästäänkin siihen, miten ihminen on saapunut paratiisiin. Sana "eden" tarkoittaa hepreassa "ihanaa", mutta sen kantasana tarkoittaa "tasankoa, erämaata, runsasta" - mikä viittaa siihen, että paratiisissa on ollut kivaa asua ja siellä on ollut vehmasta.

Missä tämä myyttinen Eden on sijainnut? Ensimmäinen Mooseksen kirja (Bereshiit eli Genesis) antaa 2. luvussaan viitteen asiasta:
7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
8. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.
9. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun.
10. Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan.
11. Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa;
12. ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä.
13. Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan.
14. Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on Eufrat.
No. Alkutekstin Hiddekel tunnetaan nykyarabiassa nimellä Dikl - se on sama kuin Tigris. Ja Eufrat onkin jo mainittu. Eden on siis sijainnut Palestiinasta itään - siellä, missä Arabiakin on.

tiedonantaja kirjoitti:

.... Raamatussa on, kuten tiedämme, kaksi luomiskertomusta - ensimmäinen, elohistinen, kertomus kertoo, miten elämä syntyy asteittain ja toinen, jahvistinen, kertoo miten ensin ihminen luodaan, sitten luodaan paratiisi, ja sitten kaikki eläimet. Jos sivuutamme kreationistisen sola scriptura-tulkinnan lapsellisena hölynpölynä ja tutkimme molempia vertauskuvina, huomaamme yhtenevyyden reaalihistorian kanssa: ensin syntyy maailma, sitten elämä ja lopuksi ihminen, ja tämän jälkeen päästäänkin siihen, miten ihminen on saapunut paratiisiin. Sana "eden" tarkoittaa hepreassa "ihanaa", mutta sen kantasana tarkoittaa "tasankoa, erämaata, runsasta" - mikä viittaa siihen, että paratiisissa on ollut kivaa asua ja siellä on ollut vehmasta.

Missä tämä myyttinen Eden on sijainnut? Ensimmäinen Mooseksen kirja (Bereshiit eli Genesis) antaa 2. luvussaan viitteen asiasta:
7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
8. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.
9. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun.
10. Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan.
11. Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa;
12. ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä.
13. Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan.
14. Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on Eufrat.
No. Alkutekstin Hiddekel tunnetaan nykyarabiassa nimellä Dikl - se on sama kuin Tigris. Ja Eufrat onkin jo mainittu. Eden on siis sijainnut Palestiinasta itään - siellä, missä Arabiakin on.

Lue lisää

...Mutta Paratiisin virta herättää kysymyksiä. Ensinnäkin Paratiisista lähtevä joki tuskin kastelee Paratiisia, sillä se vie vettä Paratiisista pois. Toiseksi Eufrat ja Tigris eivät bifurkoi - niillä on eri lähteet. Bifurkointi on äärimmäisen harvinaista - joet kyllä muodostavat putaita, mutta harvoin bifurkoivat.

Entäpä nuo Giihon ja Piison? Sen nimisiä jokia ei ole olemassakaan. Niitä on pidetty Sarasvatin kaltaisina tarujokina, mutta ne on tulkittu myös aivan muiksi joiksi. Kuus eli Kuš on perinteisesti ollut Etiopian synonyymi, joten Giihon on tulkittu Niiliksi; ja Havila puolestaan on nykyinen Jemen, mutta Pihon on tulkittu myös Amu-Darjaksi tai Indukseksi. Mutta se iso ongelma on, että nuo joet saavat alkunsa aivan muualta kuin Eufrat ja Tigris (varmuudella olemassaolevat joet) ja ne ovat aivan muualla kuin Kushissa ja Havilassa.

Mutta jos tulkitsemme asiaa niinpäin, että lähdemme jokia vastavirtaan - eli kohti jokien lähteitä ja lähdemme siitä, että joet tuovat vettä Eedeniin, niin tällöin joen alkukohtana voidaan pitää sen suuta - ja tällöin joen haarat ovat sivujokia. Tällöin tulkinnasta tulee mielekäs. Mikä tällöin on ollut tuo Paratiisin joki? Ihme ja kumma - se on yhä edelleen olemassa. Se tunnetaan nimellä Shatt al-Arab.

Enään ovat ratkaisematta nuo mystiset Giihon ja Piison. Mutta kun pidämme mielessä sen, että ilmastonmuutoksia on tapahtunut, ja jokia on syntynyt ja kuivunut, niin nyt tulkinnasta tulee mielekäs: ne ovat ammoin kuivuneet, ja ovat jäljellä vain joko wadeina - tai jälkinä maaperässä, jotka on havaittavissa satelliittikuvissa.

Ja se, että Arabian läpi on joskus todella virrannut joki, varmistui LANDSATin kuvauksissa 1987. Kuvista näkyi fossiilinen joenuoma, jolla on arabien keskuudessa nimi Wadi Batin. Tuo joenuoma todellakin kulkee siellä, missä joskus aikoinaan on sijainnut maa, jota kutsuttiin nimellä Havila, eli kuvaus tuoltaosin on tarkka. Onko Pison (פִּישֹׁון) sama kuin Wadi Batin? Kun tiedämme, että B ja P muuttuvat usein toisikseen ja myös T ja S ("veti" -> "vesi"; "vetinen" pro "vesinen") ja seemiläisissä kielissä konsonantit kantavat sanan merkityksen ja vokaalit vain auttavat ääntämystä, niin on hyvin todennäköistä, että tuo nykyisin kuiva Wadi Batin on sama kuin myyttinen Piison (B-T-N pro P-S-N).

Entäpä sitten Giihon (גִּיחֹון), joka kiertää Kušin maan? Olisi houkuttelevaa tulkita Kuš (כוש) Etiopiaksi, kuten se hepreassa yleisesti tulkitaan, ja tällöin Niili olisi Giihon; mutta Niiliin viitataan muualla Raamatussa omalla nimellään, ja Etiopia on aivan muualla. Mutta kun muistamme, että hepreaa kirjoitetaan konsonanttikirjoituksella ja että vokaalit vaihtelevat, niin tällöin kirjaimille kaaf-vaav-shin (כּֽוּשׁ) on olemassa myös toinen tulkinta; ne voivat viitata Persianlahden pohjoispuolella sijaitsevaan Kišin saareen - tai Kassin maahan, Babyloniaan. Ja Zagroksen ylängöltä todellakin virtaa joki, joka yhtyy Shatt al-Arabiin, Paratiisin virtaan - ja se on nimeltään Karun. Vitsi on siinä, että heprealaisessa alkutekstissä nimen "Gihon" h:ta vastaava konsonantti ei ole he (ה), vaan heet (ח) - siis voimakas, karhea h, joka ääntyy lähes r:nä! Olisi houkuttelevaa tulkita K-R-N samoiksi kuin G-H-N ja molemmat nimet todellakin tarkoittavat "vuolasta".

Paratiisin virta siis todella on olemassa yhä tänäkin päivänä, ja se on Shatt al-Arab, ja siihen laskevat Eufrat (Prat), Tigris (Hid-dekel), Karun (Gihon) ja jo kuivunut Pison (Batin). Mutta missä on Eden? Nyky-Arabia tuskin muistuttaa Edenin paratiisia tippaakaan.

Vastaus on ilmastonmuutoksessa. Tiedämme siitepölyanalyysien perusteella, että 7000 vuotta sitten ilmasto oli leuto ja Oulun korkeudella kasvoi tammi ja pähkinäpensas. Sen jälkeen ilmasto alkoi muuttua. Ja tämä muutos näkyi pasaatituulten vyöhykkeellä ja hepoasteilla aavikoitumisena. Arabia alkoi aavikoitua, ja paratiisit hävisivät. Eden muuttui aavikoksi - ja tilannetta ei ainakaan helpottanut se, että ihminen oli alkanut pitämään kotieläimiä ja viljelemään maata - kilistääkö termi Dust Bowl kenenkään kelloja?

tiedonantaja kirjoitti:

...Mutta Paratiisin virta herättää kysymyksiä. Ensinnäkin Paratiisista lähtevä joki tuskin kastelee Paratiisia, sillä se vie vettä Paratiisista pois. Toiseksi Eufrat ja Tigris eivät bifurkoi - niillä on eri lähteet. Bifurkointi on äärimmäisen harvinaista - joet kyllä muodostavat putaita, mutta harvoin bifurkoivat.

Entäpä nuo Giihon ja Piison? Sen nimisiä jokia ei ole olemassakaan. Niitä on pidetty Sarasvatin kaltaisina tarujokina, mutta ne on tulkittu myös aivan muiksi joiksi. Kuus eli Kuš on perinteisesti ollut Etiopian synonyymi, joten Giihon on tulkittu Niiliksi; ja Havila puolestaan on nykyinen Jemen, mutta Pihon on tulkittu myös Amu-Darjaksi tai Indukseksi. Mutta se iso ongelma on, että nuo joet saavat alkunsa aivan muualta kuin Eufrat ja Tigris (varmuudella olemassaolevat joet) ja ne ovat aivan muualla kuin Kushissa ja Havilassa.

Mutta jos tulkitsemme asiaa niinpäin, että lähdemme jokia vastavirtaan - eli kohti jokien lähteitä ja lähdemme siitä, että joet tuovat vettä Eedeniin, niin tällöin joen alkukohtana voidaan pitää sen suuta - ja tällöin joen haarat ovat sivujokia. Tällöin tulkinnasta tulee mielekäs. Mikä tällöin on ollut tuo Paratiisin joki? Ihme ja kumma - se on yhä edelleen olemassa. Se tunnetaan nimellä Shatt al-Arab.

Enään ovat ratkaisematta nuo mystiset Giihon ja Piison. Mutta kun pidämme mielessä sen, että ilmastonmuutoksia on tapahtunut, ja jokia on syntynyt ja kuivunut, niin nyt tulkinnasta tulee mielekäs: ne ovat ammoin kuivuneet, ja ovat jäljellä vain joko wadeina - tai jälkinä maaperässä, jotka on havaittavissa satelliittikuvissa.

Ja se, että Arabian läpi on joskus todella virrannut joki, varmistui LANDSATin kuvauksissa 1987. Kuvista näkyi fossiilinen joenuoma, jolla on arabien keskuudessa nimi Wadi Batin. Tuo joenuoma todellakin kulkee siellä, missä joskus aikoinaan on sijainnut maa, jota kutsuttiin nimellä Havila, eli kuvaus tuoltaosin on tarkka. Onko Pison (פִּישֹׁון) sama kuin Wadi Batin? Kun tiedämme, että B ja P muuttuvat usein toisikseen ja myös T ja S ("veti" -> "vesi"; "vetinen" pro "vesinen") ja seemiläisissä kielissä konsonantit kantavat sanan merkityksen ja vokaalit vain auttavat ääntämystä, niin on hyvin todennäköistä, että tuo nykyisin kuiva Wadi Batin on sama kuin myyttinen Piison (B-T-N pro P-S-N).

Entäpä sitten Giihon (גִּיחֹון), joka kiertää Kušin maan? Olisi houkuttelevaa tulkita Kuš (כוש) Etiopiaksi, kuten se hepreassa yleisesti tulkitaan, ja tällöin Niili olisi Giihon; mutta Niiliin viitataan muualla Raamatussa omalla nimellään, ja Etiopia on aivan muualla. Mutta kun muistamme, että hepreaa kirjoitetaan konsonanttikirjoituksella ja että vokaalit vaihtelevat, niin tällöin kirjaimille kaaf-vaav-shin (כּֽוּשׁ) on olemassa myös toinen tulkinta; ne voivat viitata Persianlahden pohjoispuolella sijaitsevaan Kišin saareen - tai Kassin maahan, Babyloniaan. Ja Zagroksen ylängöltä todellakin virtaa joki, joka yhtyy Shatt al-Arabiin, Paratiisin virtaan - ja se on nimeltään Karun. Vitsi on siinä, että heprealaisessa alkutekstissä nimen "Gihon" h:ta vastaava konsonantti ei ole he (ה), vaan heet (ח) - siis voimakas, karhea h, joka ääntyy lähes r:nä! Olisi houkuttelevaa tulkita K-R-N samoiksi kuin G-H-N ja molemmat nimet todellakin tarkoittavat "vuolasta".

Paratiisin virta siis todella on olemassa yhä tänäkin päivänä, ja se on Shatt al-Arab, ja siihen laskevat Eufrat (Prat), Tigris (Hid-dekel), Karun (Gihon) ja jo kuivunut Pison (Batin). Mutta missä on Eden? Nyky-Arabia tuskin muistuttaa Edenin paratiisia tippaakaan.

Vastaus on ilmastonmuutoksessa. Tiedämme siitepölyanalyysien perusteella, että 7000 vuotta sitten ilmasto oli leuto ja Oulun korkeudella kasvoi tammi ja pähkinäpensas. Sen jälkeen ilmasto alkoi muuttua. Ja tämä muutos näkyi pasaatituulten vyöhykkeellä ja hepoasteilla aavikoitumisena. Arabia alkoi aavikoitua, ja paratiisit hävisivät. Eden muuttui aavikoksi - ja tilannetta ei ainakaan helpottanut se, että ihminen oli alkanut pitämään kotieläimiä ja viljelemään maata - kilistääkö termi Dust Bowl kenenkään kelloja?

Lue lisää

...Kun pidämme mielessä, että mitä vanhempaa Raamatun teksti on, sitä todennäköisemmin kyse on myyteistä ja perimätiedosta ja sitä vähemmän sitä tulee tulkita kirjaimellisesti, pääsemme syntiinlankeemusmyytin ja paratiisistakarkotusmyytin jäljille. Myyteillä usein on todellisuuspohja - ja tässä valossa Eden ei ole satua; seemiläisten esivanhemmat ovat joskus todennäköisesti todella asuneet paratiisimaisessa maassa - josta ilmastonmuutos on karkottanut heidät ja pannut "enkelin tulisen miekan kanssa" sen portille. Edeniin ei enää ole paluuta.

Ja kun pidämme mielessä, että jääkausi oli tuolloin päättymässä, ja mannerjää suli, niin merenpinta nousi - ja peitti alleen sen, mikä joskus tunnettiin Edeninä. Persianlahti muodostui veden tunkeutuessa Hormuzin salmesta.

On infantiilia kuvitella, että koko ihmiskunta olisi rajoittunut tuonne nykyisen Persianlahden alueelle vielä viitisentuhatta vuotta sitten. Tiedämme arkeologian kautta, että ihmiskunta oli levittäytynyt koko maapallon alueelle - vaikeapääsyisiä saaristoja lukuunottamatta - jo 10 000 eKr. Mutta on todennäköistä, että Edenissä oli suuri väestökeskittymä, ja on todennäköistä, että seemiläisten esivanhemmat todella asuttivat tuota paratiisimaista aluetta. Sana "paratiisi" itsessään on indoeurooppalainen sana, farsin paira-daiza, ja tarkoittaa aidattua puutarhaa tai virkistysaluetta, sellaista jossa shaahit kävivät virkistäytymässä rankan hallintopäivän jälkeen. Ja Eden on todennäköisesti muistuttanut Ktesifonin, Susan tai Persepoliin paratiiseja - mutta luonnollisena, ei rakennettuna.

Mutta loppu tuli tarkalleen 10. toukokuuta 2807 eKr. Tällöin joku, jokin tai jotain, josta ruukinmatruuna käyttää nimeä Iso Murikka, iskeyti Intian valtamereen, kohtaan 30,865 astetta eteläistä leveyttä ja 61,365 astetta itäistä pituutta. Tässä paikassa sijaitsee 3500 metrin syvyydessä Burcklen kraateri - joka on ajoitettu tuohon kohtaan. Sen on synnyttänyt joko komeetta tai asteroidi - ja iskeytyessään se on aiheuttanut valtavan megatsunamin - tai, kuten japaniksi sanoittaisiin, iminami. Ja tämä megatsunami tunnetaan kaikkialla maailmassa vedenpaisumuksen nimellä.

Raamatun vedenpaisumuskertomusta on pidetty pitkään pelkkänä myyttinä - tai väärennöksenä, sillä kaikki saman seudun kansat tuntevat samanlaisen kertomuksen, ja vedenpaisumus toisintuu lähes samana Gilgameš-eepoksessa. Mutta entäpä, jos kyseessä ei olekaan väärennös? Entäpä, jos kyseessä on todellinen historiallinen tapahtuma, joka todella on tapahtunut - ja syöpynyt kaikkialle ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin?

Iminami on varmasti hirvittävin luonnonmullistus, mikä voi ihmiskuntaa kohdata. Vaikka tätä hyökyaaltoa ei voi merellä mitenkään havaita, lähestyessään rantaa se tekee itsensä tiettäväksi. Tavallinen tsunami on joitakin kymmeniä metrejä korkea - ja silti aivan riittävän tuhoisa, kuten muistamme joulun 2004 tsunamista; entäpä sitten, kun vastaan tulee satoja metrejä korkea vesivuori - ja tällaisista on todella geologisia todisteita! Kapeassa ja matalassa vesiväylässä, kuten Persianlahdella, megatsunami voi nousta jopa kilometrien korkuiseksi hirvittäväksi vesivalliksi, ja Raamatun kuvaus siitä, miten "vesi peitti korkeimmat vuoretkin" ei ole satua, vaan hyytävän realistinen kuvaus iminamista Persianlahdella.

Tällainen Iso Murikka näkyy jo pitkän aikaa taivaalla ennen osumistaan maahan. Se on varmasti kaikkialla maailmassa tulkittu jumalten vihaksi, ja varmasti Nooan kaltaiset ihmiset ympäri maapallon ovat tehneet kaikkensa välttyäkseen tältä vihalta. Osuessaan veteen tämä liekehtivä tähti höyrystää valtavat määrät merivettä - joka tulee alas sateena; Raamatun kuvaus siitä, miten satoi "neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä" kuvaa tätä sadetta kun Ison Murikan törmäyksen höyrystämä vesi tiivistyy ja tulee sateena alas.

Iminami kiertää koko maapallon. Vesi on kokoonpuristumatonta ainetta, ja Australia sekä Uusi-Seelanti vain taivuttavat törmäysaaltoja. Popol Vuhissa on samankaltainen kuvaus vedenpaisumuksesta, ja tämä iminami on todennäköisesti kiertänyt Etelä-Amerikkaan saakka.

Missä siis on Eden, tuo kadotettu paratiisi? Ruukinmatruunan vastaus on, että se on Persianlahden pohjalla - siellä, missä supertankkerien potkuriaallot sitä huuhtovat. Se menetettiin tuhansia vuosia sitten ilmastonmuutoksessa, ja lopullisesti vedenpaisumuksessa noin 5000 vuotta sitten Ison Murikan iskeytyessä Intian valtamereen.

Mutta muistona Edenistä meillä on yhä Paratiisin joki - Shatt al-Arab.

tiedonantaja kirjoitti:

...Kun pidämme mielessä, että mitä vanhempaa Raamatun teksti on, sitä todennäköisemmin kyse on myyteistä ja perimätiedosta ja sitä vähemmän sitä tulee tulkita kirjaimellisesti, pääsemme syntiinlankeemusmyytin ja paratiisistakarkotusmyytin jäljille. Myyteillä usein on todellisuuspohja - ja tässä valossa Eden ei ole satua; seemiläisten esivanhemmat ovat joskus todennäköisesti todella asuneet paratiisimaisessa maassa - josta ilmastonmuutos on karkottanut heidät ja pannut "enkelin tulisen miekan kanssa" sen portille. Edeniin ei enää ole paluuta.

Ja kun pidämme mielessä, että jääkausi oli tuolloin päättymässä, ja mannerjää suli, niin merenpinta nousi - ja peitti alleen sen, mikä joskus tunnettiin Edeninä. Persianlahti muodostui veden tunkeutuessa Hormuzin salmesta.

On infantiilia kuvitella, että koko ihmiskunta olisi rajoittunut tuonne nykyisen Persianlahden alueelle vielä viitisentuhatta vuotta sitten. Tiedämme arkeologian kautta, että ihmiskunta oli levittäytynyt koko maapallon alueelle - vaikeapääsyisiä saaristoja lukuunottamatta - jo 10 000 eKr. Mutta on todennäköistä, että Edenissä oli suuri väestökeskittymä, ja on todennäköistä, että seemiläisten esivanhemmat todella asuttivat tuota paratiisimaista aluetta. Sana "paratiisi" itsessään on indoeurooppalainen sana, farsin paira-daiza, ja tarkoittaa aidattua puutarhaa tai virkistysaluetta, sellaista jossa shaahit kävivät virkistäytymässä rankan hallintopäivän jälkeen. Ja Eden on todennäköisesti muistuttanut Ktesifonin, Susan tai Persepoliin paratiiseja - mutta luonnollisena, ei rakennettuna.

Mutta loppu tuli tarkalleen 10. toukokuuta 2807 eKr. Tällöin joku, jokin tai jotain, josta ruukinmatruuna käyttää nimeä Iso Murikka, iskeyti Intian valtamereen, kohtaan 30,865 astetta eteläistä leveyttä ja 61,365 astetta itäistä pituutta. Tässä paikassa sijaitsee 3500 metrin syvyydessä Burcklen kraateri - joka on ajoitettu tuohon kohtaan. Sen on synnyttänyt joko komeetta tai asteroidi - ja iskeytyessään se on aiheuttanut valtavan megatsunamin - tai, kuten japaniksi sanoittaisiin, iminami. Ja tämä megatsunami tunnetaan kaikkialla maailmassa vedenpaisumuksen nimellä.

Raamatun vedenpaisumuskertomusta on pidetty pitkään pelkkänä myyttinä - tai väärennöksenä, sillä kaikki saman seudun kansat tuntevat samanlaisen kertomuksen, ja vedenpaisumus toisintuu lähes samana Gilgameš-eepoksessa. Mutta entäpä, jos kyseessä ei olekaan väärennös? Entäpä, jos kyseessä on todellinen historiallinen tapahtuma, joka todella on tapahtunut - ja syöpynyt kaikkialle ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin?

Iminami on varmasti hirvittävin luonnonmullistus, mikä voi ihmiskuntaa kohdata. Vaikka tätä hyökyaaltoa ei voi merellä mitenkään havaita, lähestyessään rantaa se tekee itsensä tiettäväksi. Tavallinen tsunami on joitakin kymmeniä metrejä korkea - ja silti aivan riittävän tuhoisa, kuten muistamme joulun 2004 tsunamista; entäpä sitten, kun vastaan tulee satoja metrejä korkea vesivuori - ja tällaisista on todella geologisia todisteita! Kapeassa ja matalassa vesiväylässä, kuten Persianlahdella, megatsunami voi nousta jopa kilometrien korkuiseksi hirvittäväksi vesivalliksi, ja Raamatun kuvaus siitä, miten "vesi peitti korkeimmat vuoretkin" ei ole satua, vaan hyytävän realistinen kuvaus iminamista Persianlahdella.

Tällainen Iso Murikka näkyy jo pitkän aikaa taivaalla ennen osumistaan maahan. Se on varmasti kaikkialla maailmassa tulkittu jumalten vihaksi, ja varmasti Nooan kaltaiset ihmiset ympäri maapallon ovat tehneet kaikkensa välttyäkseen tältä vihalta. Osuessaan veteen tämä liekehtivä tähti höyrystää valtavat määrät merivettä - joka tulee alas sateena; Raamatun kuvaus siitä, miten satoi "neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä" kuvaa tätä sadetta kun Ison Murikan törmäyksen höyrystämä vesi tiivistyy ja tulee sateena alas.

Iminami kiertää koko maapallon. Vesi on kokoonpuristumatonta ainetta, ja Australia sekä Uusi-Seelanti vain taivuttavat törmäysaaltoja. Popol Vuhissa on samankaltainen kuvaus vedenpaisumuksesta, ja tämä iminami on todennäköisesti kiertänyt Etelä-Amerikkaan saakka.

Missä siis on Eden, tuo kadotettu paratiisi? Ruukinmatruunan vastaus on, että se on Persianlahden pohjalla - siellä, missä supertankkerien potkuriaallot sitä huuhtovat. Se menetettiin tuhansia vuosia sitten ilmastonmuutoksessa, ja lopullisesti vedenpaisumuksessa noin 5000 vuotta sitten Ison Murikan iskeytyessä Intian valtamereen.

Mutta muistona Edenistä meillä on yhä Paratiisin joki - Shatt al-Arab.

Lue lisää

1. Moos. 2:10
"Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui siellä neljään haaraan."

http://www.biblemysteries.com/images/edenslr.jpg

alkuperäiskansaa se pitää muistaa kun tarinoita keksitte.