Torstai 13.12.07
Balilla hidasta edistystä, Al Gore veti salin täyteen
Tänä aamuna useammankin mepin mieleen oli tullut, että hyvä kun tämän kuun 13. päivä ei satu olemaan perjantai.
Ympäristö, jossa kokousta pidetään ja hotellit, jossa kokousosanottajat asuvat, on tosi upea ja ylellinen. Mutta kaikesta tästä ei paljoakaan ehdi nauttia. Aamuisin olen käynyt uimassa vähän auringonnousun jälkeen, pari kertaa myös illalla jonkin verran ennen puoltayötä. Lounaita olemme useimpina päivinä pystyneet syömään ulkoilmaravintoloissa, joissa on kohtalaisen mukava istua varjossa katoksen alla.
Ilmastoneuvottelujen tilanne näyttää hiukan paremmalta kuin eilen iltapäivällä. Osa kiistakysymyksistä on saatu ”siivottua”. Puheenjohtaja eli Indonesian ympäristöministeri kokosi eilen 40 maan ministerit ”puheenjohtajan ystävät” -neuvotteluryhmään setvimään kiistanalaisia asioita. Kaikesta päätellen tästä on ollut jonkin verran apua. Kehitysmaille tärkeästä teknologiansiirtoasiasta on päästy sopimukseen. Kokonaissovusta ollaan kuitenkin vielä kaukana. Ympäristöjärjestöjen tämänpäiväinen tiedote oli otsikoitu: ” Bali: Road map or road-kill?” (Bali: tiekartta vai kuolonkolari?)
Konferenssiin puheenjohtaja julkaisi tänään uuden päätösluonnoksen, joka perustuu eilisillan keskusteluihin ”puheenjohtajan ystävät” –ryhmässä. Teksti on pidentynyt eilisestä yli 2-kertaiseksi. Mutta lopputuloksen kannalta keskeiset asiat ovat siellä edelleen, tosin edelleenkin kiistanalaisina.
Isoimmat avoimet kysymykset koskevat sitä, asetetaanko teollisuusmaita koskeva lähivuosikymmenien päästövähennystavoite. IPCC:n uusimman raportin perusteella sen kuuluisi olla 25 – 40 %:n vähennys vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Vuoden 2020 tavoite on hyvin tärkeä siksi, että lähivuosien päästöt ovat kaikkein ratkaisevimpia sen suhteen miten pahaksi ilmastonmuutos pääsee. Näistä asioista tullaan kaiken todennäköisyyden mukaan vääntämään kättä perjantain ja lauantain välinen yö.
USA on monessa asiassa yksin, tai melkein yksin. Ehkä yksi oudoimpia USA:n vetoja oli se, että se ehdotti itselleen lievempää päästövähennystavoitetta kuin se on vaatinut kehitysmailta.
Valitettavasti löytyy myös maita, jotka peesaavat USA:ta ja tekevät USA:lle helpommaksi neuvottelujen jarruttamisen. Niin sanottu sateenvarjoryhmä, jossa on mukana Japani, Kanada ja Australia, vastustaa teollisuusmaille asetettavaa vuoden 2020 päästövähennystavoitetta. Nämä maat ajavat sitä, että sovittaisiin vain globaalista päästövähennystavoitteesta vuodelle 2050.
Kehitysmaaryhmä G77 piilottelee vielä USA:n selän takana ja vetoaa siis siihen, että on mahdotonta asettaa kehitysmaille minkäänlaista päästövähennystavoitetta ainakaan niin kauan kuin USA ei ole hyväksynyt itselleen sellaista. G77:ssä on tästä voimakasta sisäistä keskustelua. Erityisesti Brasilia ja Etelä-Afrikka ovat olleet rakentavia, Intialla taas on ollut kova linja.
Käytävillä spekuloidaan USA:n tavoitteeksi sitä, että tämä kokous epäonnistuisi ja USA saisi esittää ilmastonsuojelun johtajaa aloittamassaan suurimpien päästäjämaiden MEM-keskusteluprosessissa. Ranska, joka on lupautunut isännöimään yhtä MEM-prosessin kokouksista, on väläytellyt peruuttavansa tarjouksensa, jos USA jatkaa YK:n ilmastoneuvottelujen jarruttamista ja sabotointia.
Meppidelegaatio tapasi tänään muun muassa kansanedustajia Japanista, Tansaniasta ja Brasiliasta, FAO:n johtajan Jacques Dioufin, YK:n varapääsihteeri Ad Melkertin, Maailman luonnonsuojelujärjestön IUCN:n edustajia sekä YK:n ilmastoerityisedustajan Ricardo Lagosin (joka on entinen Chilen presidentti). Aiheita, jotka olivat esillä melkein kaikissa tapaamisissa, olivat biopolttoaineet ja trooppisten metsien suojelu.
WWF tiedottaa uudesta raportista, jonka mukaan Etelämantereen pingviinikannat ovat helisemässä ilmastonmuutoksen takia. Joidenkin pingviinilajien lisääntymisalueet ovat uhattuna, toisten ravinto vähenee, kun ilmastonmuutos uhkaa kalakantoja, yhdessä ylikalastuksen kanssa.
Balilla hidasta edistystä, Al Gore veti salin täyteen
Tänä aamuna useammankin mepin mieleen oli tullut, että hyvä kun tämän kuun 13. päivä ei satu olemaan perjantai.
Ympäristö, jossa kokousta pidetään ja hotellit, jossa kokousosanottajat asuvat, on tosi upea ja ylellinen. Mutta kaikesta tästä ei paljoakaan ehdi nauttia. Aamuisin olen käynyt uimassa vähän auringonnousun jälkeen, pari kertaa myös illalla jonkin verran ennen puoltayötä. Lounaita olemme useimpina päivinä pystyneet syömään ulkoilmaravintoloissa, joissa on kohtalaisen mukava istua varjossa katoksen alla.
Ilmastoneuvottelujen tilanne näyttää hiukan paremmalta kuin eilen iltapäivällä. Osa kiistakysymyksistä on saatu ”siivottua”. Puheenjohtaja eli Indonesian ympäristöministeri kokosi eilen 40 maan ministerit ”puheenjohtajan ystävät” -neuvotteluryhmään setvimään kiistanalaisia asioita. Kaikesta päätellen tästä on ollut jonkin verran apua. Kehitysmaille tärkeästä teknologiansiirtoasiasta on päästy sopimukseen. Kokonaissovusta ollaan kuitenkin vielä kaukana. Ympäristöjärjestöjen tämänpäiväinen tiedote oli otsikoitu: ” Bali: Road map or road-kill?” (Bali: tiekartta vai kuolonkolari?)
Konferenssiin puheenjohtaja julkaisi tänään uuden päätösluonnoksen, joka perustuu eilisillan keskusteluihin ”puheenjohtajan ystävät” –ryhmässä. Teksti on pidentynyt eilisestä yli 2-kertaiseksi. Mutta lopputuloksen kannalta keskeiset asiat ovat siellä edelleen, tosin edelleenkin kiistanalaisina.
Isoimmat avoimet kysymykset koskevat sitä, asetetaanko teollisuusmaita koskeva lähivuosikymmenien päästövähennystavoite. IPCC:n uusimman raportin perusteella sen kuuluisi olla 25 – 40 %:n vähennys vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Vuoden 2020 tavoite on hyvin tärkeä siksi, että lähivuosien päästöt ovat kaikkein ratkaisevimpia sen suhteen miten pahaksi ilmastonmuutos pääsee. Näistä asioista tullaan kaiken todennäköisyyden mukaan vääntämään kättä perjantain ja lauantain välinen yö.
USA on monessa asiassa yksin, tai melkein yksin. Ehkä yksi oudoimpia USA:n vetoja oli se, että se ehdotti itselleen lievempää päästövähennystavoitetta kuin se on vaatinut kehitysmailta.
Valitettavasti löytyy myös maita, jotka peesaavat USA:ta ja tekevät USA:lle helpommaksi neuvottelujen jarruttamisen. Niin sanottu sateenvarjoryhmä, jossa on mukana Japani, Kanada ja Australia, vastustaa teollisuusmaille asetettavaa vuoden 2020 päästövähennystavoitetta. Nämä maat ajavat sitä, että sovittaisiin vain globaalista päästövähennystavoitteesta vuodelle 2050.
Kehitysmaaryhmä G77 piilottelee vielä USA:n selän takana ja vetoaa siis siihen, että on mahdotonta asettaa kehitysmaille minkäänlaista päästövähennystavoitetta ainakaan niin kauan kuin USA ei ole hyväksynyt itselleen sellaista. G77:ssä on tästä voimakasta sisäistä keskustelua. Erityisesti Brasilia ja Etelä-Afrikka ovat olleet rakentavia, Intialla taas on ollut kova linja.
Käytävillä spekuloidaan USA:n tavoitteeksi sitä, että tämä kokous epäonnistuisi ja USA saisi esittää ilmastonsuojelun johtajaa aloittamassaan suurimpien päästäjämaiden MEM-keskusteluprosessissa. Ranska, joka on lupautunut isännöimään yhtä MEM-prosessin kokouksista, on väläytellyt peruuttavansa tarjouksensa, jos USA jatkaa YK:n ilmastoneuvottelujen jarruttamista ja sabotointia.
Meppidelegaatio tapasi tänään muun muassa kansanedustajia Japanista, Tansaniasta ja Brasiliasta, FAO:n johtajan Jacques Dioufin, YK:n varapääsihteeri Ad Melkertin, Maailman luonnonsuojelujärjestön IUCN:n edustajia sekä YK:n ilmastoerityisedustajan Ricardo Lagosin (joka on entinen Chilen presidentti). Aiheita, jotka olivat esillä melkein kaikissa tapaamisissa, olivat biopolttoaineet ja trooppisten metsien suojelu.
WWF tiedottaa uudesta raportista, jonka mukaan Etelämantereen pingviinikannat ovat helisemässä ilmastonmuutoksen takia. Joidenkin pingviinilajien lisääntymisalueet ovat uhattuna, toisten ravinto vähenee, kun ilmastonmuutos uhkaa kalakantoja, yhdessä ylikalastuksen kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.