Olen "entinen" masentunut/ahdistunut ja aika varautunut ihminen. Nykyään aika hyvin päässyt eroon noista asioista, mutta nykyäänkin jonkin verran herkkä esim muutoksille töissä.
Tällainen tapahtuma kävi tänään: Esimieheni pyysi vapaaehtoista yhdelle työ keikalle(täysin kykyjäni vastaavaa työtä).No minä ilmoitin vapaaehtoiseksi itseni(vaihtelun vuoksi). Esimieheni sanoi et tarvisko sittenkin herra X:n mennä sinne kun minä kuitenkin panikoisin asiaa ja menettäisin yö unet sen takia(paikalla oli myös muita työkavereita). Siinä hetkessä sain sanotuksi vain että "miten niin". No duuni keikka tuli minulle, mutta itselleni jäi helvetin huono fiilis asiata!!!!!
Nyt masentaa ja vituttaa asia äärettömän paljon!
Saako esimies edes laukoa moisia kommentteja, vai miten tuollaiseen pitäisi reagoida? Miten itse reagoisitte tai sanoisitte? Pitäisikö sanoa huomena sille tyypille jotain?
Kertokaa ja auttakaa miten pääsen yli nyt tästä?
Tällainen tapahtuma kävi tänään: Esimieheni pyysi vapaaehtoista yhdelle työ keikalle(täysin kykyjäni vastaavaa työtä).No minä ilmoitin vapaaehtoiseksi itseni(vaihtelun vuoksi). Esimieheni sanoi et tarvisko sittenkin herra X:n mennä sinne kun minä kuitenkin panikoisin asiaa ja menettäisin yö unet sen takia(paikalla oli myös muita työkavereita). Siinä hetkessä sain sanotuksi vain että "miten niin". No duuni keikka tuli minulle, mutta itselleni jäi helvetin huono fiilis asiata!!!!!
Nyt masentaa ja vituttaa asia äärettömän paljon!
Saako esimies edes laukoa moisia kommentteja, vai miten tuollaiseen pitäisi reagoida? Miten itse reagoisitte tai sanoisitte? Pitäisikö sanoa huomena sille tyypille jotain?
Kertokaa ja auttakaa miten pääsen yli nyt tästä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinulla on huono esimies, mikäli hän pyrkii saattamaan tiettyjä työntekijöitä naurunalaisiksi muiden edessä. Vaikea sanoa mitä itse tekisin. Mikäli kyseinen tilanne tulisi vastaan vain kerran, niin antaisin varmaankin asian olla. Toisella kertaa asiasta varmasti jo huomattaisin ja jos homma edelleen jatkuisi niin sitten asiaa voisi selvitellä esimiehen esimiehen kanssa tai jos esimiehellä ei sellaista olisi, niin ottaa lopputilin välittömästi. Irtisanomisaikana varmaan sitten hommat hoitelisin taatulla laadulla!
...se ainakin anteeks ja lupas olla kohteliaanpi jatkossa, puheeksi kun sen asian otin..
Mut edelleenkin harmittaa se asia, tosin läheskään ei niin paljon. Ja nähtäväksi jää oliko siitä hyötyä vai tuleeko se haittaamaan vielä joskus?
osoittamaan taitosi masennuksen jälkeen, niin se vain menee. Itse olen joutunut samoin nousemaan syövereistä ja osoittamaan taitoni. Älä ota tuota niin loukkauksena vaan enemmänkin mahdollisuutena, että saat osoittaa omat työkykysi, nimenomaan kykysi!
-
"minä kuitenkin panikoisin asiaa ja menettäisin yö unet sen takia(paikalla oli myös "
-
Menettelit aivan oikein puhuessasi esimiehellesi ja sen seurauksena sait työn. Näet esimiehesi sanat kielteaisesti, mielestäni hän tarkoitti hyvää.
Oma masennustaipumuksesi tekee asiasta kielteisen. Sinun kannattaisi
yrittää nähdä elämässä ja ihmisissä hyviä puolia, niin oma olosi paranee.
Vähän asian vierestä...Olen alakuloisuuteen taipuvainen ja reilut 10 v. sitten vaikeassa suhteessa "masennuin" ja alkoholin kanssa tuli ongelmia, mitä ei ennen ole ollut. Eron jälkeen sossuntädit vahtivat lapsieni ja minun tekemisiä. Nousin kuitenkin siitä suosta enkä ole juonut nyt ollenkaan vuosiin. Erossa isälleen mennyt lapsi muutti luokseni eikä käy isänsä luona. Asun pienessä asunnossa hänen kanssaan eikä minulla ole omaa aikaa eikä tilaa. Töitä on satunnaisesti. Nyt vaihdevuodet ja "menetetty"/mennyt elämä masentaa, mutta en ole varsinaisesti masentunut. Minä olen myös monelta taholta saanut kuulla, että en pysty johonkin tai olenko juonut ym. että olenko masentunut. Jopa ex-mieheni nykyinen vaimo, jonka kanssa en ole missään tekemisissä, oli puhunut että hoitoon joutaisin. En halua mennä työkkärin pakottamille hölmöille kursseille ja olen sen myös sanonut. Haluan tehdä sitä työtä mitä haluan. Nyt minut siirrettiin johonkin kuntouttavaan työtoimintaan, jossa minua vahditaan ja valvotaan kuin jotakin vähä-älyistä. Olen kivassa työpaikassa ja osaan ja jaksan hoitaa hommani, mutta ainakin kerran viikossa minua käydään vahtimassa ja kyselemässä miten menee ja miten jaksat. Ärsyttää...suoraan sanoen vituttaa. Ja olen joutunut/itse mennyt sossuun hakemaan taloudellista apua, niin kukkahattutädit sielläkin vahtaavat miten minä lapseni hoidan ja kyselevät olenko juonut ym. Viime viikolla tapahtui myös yksi juttu, missä entisen mieheni sukulaiset kyseenalaistivat jaksamiseni/osaamiseni lapsen hoidossa. Lapsi kun lähti vanhemman tyttäreni luokse toiselle paikkakunnalle lomalle. 14Ymmärrän täysin sinun tunteitasi. Minäkin yritän mennä eteenpäin, mutta miksi se minun muutaman vuoden väsymiseni otetaan aina esille. Se vasta masentaa uudestaan. Tuntuu että on ikuinen luuserin leima otsassa. No, kai omalla asenteella on myös tekemistä asiassa, mutta itse haluaisin jo unohtaa menneet ja oppia elämään sen kanssa. Nyt joka paikassa menneisyys otetaan esiin. Olen jopa joskus ajatellut, että jään sinne sänkyyn makaamaan enkä tee mitään itseni ja lapsieni hyväksi, koska minusta tuntuu että sitä minulta odotetaan. Vielä en anna periksi muiden mielipiteille ja aion jatkaa elämääni, mutta en tiedä miten kauan jaksan. Eilinen päivä oli täynnä iloa ja energiaa - tänä päivänä mieli on taas maassa huonosti nukutun yön jälkeen. Vainoharhaisesti jo ajattelen (kärjistetysti sanottuna, siis en "oikeesti"), että olenko/pitääkö minun todella tulla hulluksi ja alkaa juomaan, että sukulaiset ja viranomaiset olisivat tyytyväisiä. Saakohan tästä sepustuksesta mitään selvää, mitä tarkoitan :) Sattu keskusteluketju kohdalle, niin ajattelin kirjoittaa kun tuttuja tunteita herätti.