pitää/ei pidä

" Eikö äidillä ole jokin harkinta-aika, kaksi kuukautta tai jotain, minkä jälkeen hän voi antaa vasta adoptiopäätöksen? Sitä ennen vauva on, jos hyvin käy, perhehoivassa. Jos siis kaupungilla on riittävästi tällaisia perheitä, muuten laitoshoidossa. "

Suomen laki mahdollistaa myös sen, että lapsi olisi harkinta-aikana biologisen äidin ja biologisen isän luona, jos asuvat yhdessä. Tämä olisi mielestäni kaikkein suositeltavin ratkaisu. Tuo synnytysvuoteelta heti pois repiminen pohjustaa jo ongelmia, koska joillakin biologisilla äideillä voi harkinta-ajasta huolimatta olla loppujen lopuksi vaikea perua adoptiopäätöstä ja tällainen vie jo sinällään liian lähelle lapsen lopullista menettämistä. Esimerkiksi seuraavia komplikaatioita voi tulla:

* lapsi sijoitetaan satojen kilometrien päähän, niin ettei biologinen äiti pääse helposti lasta harkinta-aikanakaan katsomaan.

* kunta on rahasyistä painostanut äitiä hyväksymään adoptiopaperit ennen harkinta-ajan päättymistä, esim. jo 4-6 viikon päästä ja oikeus on hyväksynyt adoption kuitenkin "pakkoadoptiopykälän" perusteella.

* lasta on hankala saada takaisin ja tulee monimutkaisia selvittelyitä sosiaaliviranomaisten kanssa.

Tässä pitää myös ottaa huomioon vanhemmat sisarukset, jotka eivät välttämättä hyväksy nuoremman sisaruksensa luovuttamista pois, jonka he joko heti tai myöhemmin saavat varmasti tietää.

mikko_n_75 kirjoitti:

" Eikö äidillä ole jokin harkinta-aika, kaksi kuukautta tai jotain, minkä jälkeen hän voi antaa vasta adoptiopäätöksen? Sitä ennen vauva on, jos hyvin käy, perhehoivassa. Jos siis kaupungilla on riittävästi tällaisia perheitä, muuten laitoshoidossa. "

Suomen laki mahdollistaa myös sen, että lapsi olisi harkinta-aikana biologisen äidin ja biologisen isän luona, jos asuvat yhdessä. Tämä olisi mielestäni kaikkein suositeltavin ratkaisu. Tuo synnytysvuoteelta heti pois repiminen pohjustaa jo ongelmia, koska joillakin biologisilla äideillä voi harkinta-ajasta huolimatta olla loppujen lopuksi vaikea perua adoptiopäätöstä ja tällainen vie jo sinällään liian lähelle lapsen lopullista menettämistä. Esimerkiksi seuraavia komplikaatioita voi tulla:

* lapsi sijoitetaan satojen kilometrien päähän, niin ettei biologinen äiti pääse helposti lasta harkinta-aikanakaan katsomaan.

* kunta on rahasyistä painostanut äitiä hyväksymään adoptiopaperit ennen harkinta-ajan päättymistä, esim. jo 4-6 viikon päästä ja oikeus on hyväksynyt adoption kuitenkin "pakkoadoptiopykälän" perusteella.

* lasta on hankala saada takaisin ja tulee monimutkaisia selvittelyitä sosiaaliviranomaisten kanssa.

Tässä pitää myös ottaa huomioon vanhemmat sisarukset, jotka eivät välttämättä hyväksy nuoremman sisaruksensa luovuttamista pois, jonka he joko heti tai myöhemmin saavat varmasti tietää.

Lue lisää

..sekö on hyvä että äidillä on useampi lapsi josta hän ei jaksa huolehtia ja silloin on vaarana että kaikki lapset jäävät vaille rakkaudellsita hoivaa. Tai onko järkevämpi miettiä etukäteen mihin pystyy?
Kyllä jokaisesta lapsesta jonka tekee pitää huolehtia hyvin. Ja jos ei itse jaksa huolehtia niin silloin voi miettiä lapsen adoptioon antamista.

Jokaiselle äidille kerrotaan pakollisessa adoptioneuvonnassa käytännön tietoa: esim Pelalla.
Ja äidin pitää 8 viikkoa miettiä lapsen syntymän jälkeen että mitä tekee, ei Pelan työntekijät harrasta pakkoadoptioita, se ei ole kenenkään etu eikä lainvoimainen.

Mikko: mikä kunta painostaa tekemään adoptiopäätöksen 4 viikon päästä synnytyksestä?
Se ei ole lain edessä pitävä sopimus.

Outoa tekstiä kirjoitti:

..sekö on hyvä että äidillä on useampi lapsi josta hän ei jaksa huolehtia ja silloin on vaarana että kaikki lapset jäävät vaille rakkaudellsita hoivaa. Tai onko järkevämpi miettiä etukäteen mihin pystyy?
Kyllä jokaisesta lapsesta jonka tekee pitää huolehtia hyvin. Ja jos ei itse jaksa huolehtia niin silloin voi miettiä lapsen adoptioon antamista.

Jokaiselle äidille kerrotaan pakollisessa adoptioneuvonnassa käytännön tietoa: esim Pelalla.
Ja äidin pitää 8 viikkoa miettiä lapsen syntymän jälkeen että mitä tekee, ei Pelan työntekijät harrasta pakkoadoptioita, se ei ole kenenkään etu eikä lainvoimainen.

Mikko: mikä kunta painostaa tekemään adoptiopäätöksen 4 viikon päästä synnytyksestä?
Se ei ole lain edessä pitävä sopimus.

Lue lisää

Jos osoittautuu, että lapsista huolehtiminen on liian vaikeaa, niin silloin vanhemmilla on lastensuojelulain mukaan oikeus avohuollon toimenpiteisiin. Hankalissa tapauksissa lapsen voi antaa sijaisperheeseen. Tällaisissa järjestelyissä on se olennainen ero adoptioon nähden, että vanhemmuusoikeudet säilyvät ja sijoitetun lapsen osalta tehdään tapaamisoikeussopimus. Adoptio katkaisee kaikki oikeudet ja lapsi todennäköisesti katoaa alkuperäiseltä perheeltään jäljettömiin. Adoptiossa biologisilla vanhemmilla, sisaruksilla tai alaikäisellä adoptiolapsella ei ole tiedonsaantioikeutta.

Kuopuksen antaminen adoptioon vanhempien sisarusten silmien edestä todennäköisesti aikaansaa perheessä pitkäaikaista katkeruutta ja huonot välit äidin ja lasten välillä, joka saattaa puhjeta myöhemmin, esimerkiksi perheeseen jääneiden sisarusten saavuttaessa murrosiän. PeLa:lta olisi täysin edesvastuutonta suositella adoptiota tällaisessa tapauksessa.

Helsingin Sanomissa haastateltu Satu Kettunen, joka luovutti lapsensa adoptioon 18-vuotiaana, mainitsi, että häntä painostettiin antamaan lapsi pois heti synnytysvuoteelta ja allekirjoittamaan lopullinen suostumus jo 6 viikon kohdalla. Haastattelun mukaan hän kärsi myöhemmin valtavasti tiedonsaantioikeuden puuttumisesta ja epätietoisuudesta lapsensa kohtalosta.

PeLa:n intressit ja todellinen rooli suomalaisen adoption kentässä on minulle mysteeri ja erityisen kiinnostava olisi kysymys siitä, onko PeLa:lla huomattavia sidoksia esimerkiksi Adoptioperheet r.y:hyn. Jos adoptio epäilyttää, niin PeLa:n puoleen kääntyminen ainakaan ainoana tai pääasiallisena tiedonlähteenä, etenkin vielä raskausaikana, voi olla kohtalokasta.

mikko_n_75 kirjoitti:

Jos osoittautuu, että lapsista huolehtiminen on liian vaikeaa, niin silloin vanhemmilla on lastensuojelulain mukaan oikeus avohuollon toimenpiteisiin. Hankalissa tapauksissa lapsen voi antaa sijaisperheeseen. Tällaisissa järjestelyissä on se olennainen ero adoptioon nähden, että vanhemmuusoikeudet säilyvät ja sijoitetun lapsen osalta tehdään tapaamisoikeussopimus. Adoptio katkaisee kaikki oikeudet ja lapsi todennäköisesti katoaa alkuperäiseltä perheeltään jäljettömiin. Adoptiossa biologisilla vanhemmilla, sisaruksilla tai alaikäisellä adoptiolapsella ei ole tiedonsaantioikeutta.

Kuopuksen antaminen adoptioon vanhempien sisarusten silmien edestä todennäköisesti aikaansaa perheessä pitkäaikaista katkeruutta ja huonot välit äidin ja lasten välillä, joka saattaa puhjeta myöhemmin, esimerkiksi perheeseen jääneiden sisarusten saavuttaessa murrosiän. PeLa:lta olisi täysin edesvastuutonta suositella adoptiota tällaisessa tapauksessa.

Helsingin Sanomissa haastateltu Satu Kettunen, joka luovutti lapsensa adoptioon 18-vuotiaana, mainitsi, että häntä painostettiin antamaan lapsi pois heti synnytysvuoteelta ja allekirjoittamaan lopullinen suostumus jo 6 viikon kohdalla. Haastattelun mukaan hän kärsi myöhemmin valtavasti tiedonsaantioikeuden puuttumisesta ja epätietoisuudesta lapsensa kohtalosta.

PeLa:n intressit ja todellinen rooli suomalaisen adoption kentässä on minulle mysteeri ja erityisen kiinnostava olisi kysymys siitä, onko PeLa:lla huomattavia sidoksia esimerkiksi Adoptioperheet r.y:hyn. Jos adoptio epäilyttää, niin PeLa:n puoleen kääntyminen ainakaan ainoana tai pääasiallisena tiedonlähteenä, etenkin vielä raskausaikana, voi olla kohtalokasta.

Lue lisää

Pela hoitaa Suomessa adoptioita: antaa adoptioneuvontaa lapsen luovuttavalle ja adoptiolasta toivoville. Pelan intressi ei ole kohtalokkaasti painostaa adoptiota sellaiselle joka sitä ei halua.

Adoptio on hyvä vaihtoehto jos joku sitä haluaa. En tunne henkilöä josta on ollut mainitsemassasi lehdessä juttu. Mikä vuosi? Mikä kunta? yms mutta ei sillä ole merkitystä, sillä se ei ole yleinen käytäntö. (Millainen ihminen miettii jonkun tahon sidoksia muualle? Adoptioita hoitaa myös jotkut kunnat, ei ainoastaan Pela, tai ainakin aiemmin oli niin.)

Tiedätkö Mikko millaista on kasvattaa kolme lasta kun aika ei riitä? Tiedätkö miten lapsi reagoi murrosiässä jos hän ei ole saanut tarpeeksi huolenpitoa jo pienenä? Eikö Suomessa ole jo tarpeeksi sijaisperhettä odottavia lapsia? Oletko sinä miettinyt sijaisisäksi alkamista: saisit siitä palkkaa ja todella moni kaipaa isän mallia, kun oma isä ei ehdi tai isää ei ole kuvioissa.

Jokainen odottava äiti tekee itse päätöksen, et sinä Mikko eikä Pela. Osa adoptioon tulevista lapsista on monilapsista perheistä. Minusta se toimiva ratkaisu jos lapsen äiti kokee sen siinä tilanteessa parhaaksi ratkaisuksi eikä minkään tahon tule painostaa muuhun ratkaisuun: ei Mikon eikä Pelan. Enemmän luotan Pelan arvostelukykyyn kuin tänne kirjoittavan, sillä heillä on koulutus, monen vuoden kokemus ja uudet ohjeet joita he ovat sitoutuneet noudattamaan.

Ei Pelan työntekijä kirjoitti:

Pela hoitaa Suomessa adoptioita: antaa adoptioneuvontaa lapsen luovuttavalle ja adoptiolasta toivoville. Pelan intressi ei ole kohtalokkaasti painostaa adoptiota sellaiselle joka sitä ei halua.

Adoptio on hyvä vaihtoehto jos joku sitä haluaa. En tunne henkilöä josta on ollut mainitsemassasi lehdessä juttu. Mikä vuosi? Mikä kunta? yms mutta ei sillä ole merkitystä, sillä se ei ole yleinen käytäntö. (Millainen ihminen miettii jonkun tahon sidoksia muualle? Adoptioita hoitaa myös jotkut kunnat, ei ainoastaan Pela, tai ainakin aiemmin oli niin.)

Tiedätkö Mikko millaista on kasvattaa kolme lasta kun aika ei riitä? Tiedätkö miten lapsi reagoi murrosiässä jos hän ei ole saanut tarpeeksi huolenpitoa jo pienenä? Eikö Suomessa ole jo tarpeeksi sijaisperhettä odottavia lapsia? Oletko sinä miettinyt sijaisisäksi alkamista: saisit siitä palkkaa ja todella moni kaipaa isän mallia, kun oma isä ei ehdi tai isää ei ole kuvioissa.

Jokainen odottava äiti tekee itse päätöksen, et sinä Mikko eikä Pela. Osa adoptioon tulevista lapsista on monilapsista perheistä. Minusta se toimiva ratkaisu jos lapsen äiti kokee sen siinä tilanteessa parhaaksi ratkaisuksi eikä minkään tahon tule painostaa muuhun ratkaisuun: ei Mikon eikä Pelan. Enemmän luotan Pelan arvostelukykyyn kuin tänne kirjoittavan, sillä heillä on koulutus, monen vuoden kokemus ja uudet ohjeet joita he ovat sitoutuneet noudattamaan.

Lue lisää

" En tunne henkilöä josta on ollut mainitsemassasi lehdessä juttu. Mikä vuosi? Mikä kunta?"

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lapsia päätyy adoptoitavaksi äitien tahtomatta/1135252193712

Verkkolehdessä on vain osa artikkelista, edes paperiversiossa ei ollut kuntaa. Paperiversiossa oli myös Kettusen toteamus siitä, että hän kannattaa laissa säädettyä avointa adoptiota. Täällä olleiden keskustelujen perusteella pakkoadoptiot ja adoptiosuostumusten ennenaikaiset ottamiset olisivat olleet yleisimpiä 90-luvulla Pohjois-Suomessa.

mikko_n_75 kirjoitti:

" Eikö äidillä ole jokin harkinta-aika, kaksi kuukautta tai jotain, minkä jälkeen hän voi antaa vasta adoptiopäätöksen? Sitä ennen vauva on, jos hyvin käy, perhehoivassa. Jos siis kaupungilla on riittävästi tällaisia perheitä, muuten laitoshoidossa. "

Suomen laki mahdollistaa myös sen, että lapsi olisi harkinta-aikana biologisen äidin ja biologisen isän luona, jos asuvat yhdessä. Tämä olisi mielestäni kaikkein suositeltavin ratkaisu. Tuo synnytysvuoteelta heti pois repiminen pohjustaa jo ongelmia, koska joillakin biologisilla äideillä voi harkinta-ajasta huolimatta olla loppujen lopuksi vaikea perua adoptiopäätöstä ja tällainen vie jo sinällään liian lähelle lapsen lopullista menettämistä. Esimerkiksi seuraavia komplikaatioita voi tulla:

* lapsi sijoitetaan satojen kilometrien päähän, niin ettei biologinen äiti pääse helposti lasta harkinta-aikanakaan katsomaan.

* kunta on rahasyistä painostanut äitiä hyväksymään adoptiopaperit ennen harkinta-ajan päättymistä, esim. jo 4-6 viikon päästä ja oikeus on hyväksynyt adoption kuitenkin "pakkoadoptiopykälän" perusteella.

* lasta on hankala saada takaisin ja tulee monimutkaisia selvittelyitä sosiaaliviranomaisten kanssa.

Tässä pitää myös ottaa huomioon vanhemmat sisarukset, jotka eivät välttämättä hyväksy nuoremman sisaruksensa luovuttamista pois, jonka he joko heti tai myöhemmin saavat varmasti tietää.

Lue lisää

Kun bioäideiltä on otettu allekirjoitus adoptiopapereihin ennen 2kk:n määräajan täyttymistä, ei adoptiota ole käsittääkseni ole käsitelty ns. pakkoadoptiona. Pakkoadoptioita tehdään toisenlaisissa tapauksissa. Ainakin pari tietämääni tapausta on hoidettu niin, että bioäiti on allekirjoittanut adoptioasiakirjat ilman päiväystä, jonka ilmeisesti sossut ovat myöhemmin papereihin lisänneet. Vaihtoehtoisesti bioäiti on allekirjoittanut esim. kuukauden kuluttua adoptiosta adoptiopaperit, joissa on ollut päivämääränä harkinta-ajan jälkeinen päivämäärä eli bioäiti on allekirjoittanut paperit kuukautta etukäteen, mutta papereissa on ollut lain määrämä päivämäärä. Jos ja kun bioäiti on allekirjoittanyt myös sellaisen lapun, jossa hän mahdollistaa lapsen siirtämisen tulevaan adoptioperheeseen esim. kuukauden ikäisenä, vauvan kotikunta säästää kuukauden sijaishoidon ennen adoptiota. Vastasyntyneen vauvan hoito laitoksessa (esim. lastenkoti, perhekoti) voi maksaa jopa 20000e/kk. Vauvan hoito sijaisperheessä maksaa vähimmilläänkin muutamia tonneja.

sossutäti kirjoitti:

Kun bioäideiltä on otettu allekirjoitus adoptiopapereihin ennen 2kk:n määräajan täyttymistä, ei adoptiota ole käsittääkseni ole käsitelty ns. pakkoadoptiona. Pakkoadoptioita tehdään toisenlaisissa tapauksissa. Ainakin pari tietämääni tapausta on hoidettu niin, että bioäiti on allekirjoittanut adoptioasiakirjat ilman päiväystä, jonka ilmeisesti sossut ovat myöhemmin papereihin lisänneet. Vaihtoehtoisesti bioäiti on allekirjoittanut esim. kuukauden kuluttua adoptiosta adoptiopaperit, joissa on ollut päivämääränä harkinta-ajan jälkeinen päivämäärä eli bioäiti on allekirjoittanut paperit kuukautta etukäteen, mutta papereissa on ollut lain määrämä päivämäärä. Jos ja kun bioäiti on allekirjoittanyt myös sellaisen lapun, jossa hän mahdollistaa lapsen siirtämisen tulevaan adoptioperheeseen esim. kuukauden ikäisenä, vauvan kotikunta säästää kuukauden sijaishoidon ennen adoptiota. Vastasyntyneen vauvan hoito laitoksessa (esim. lastenkoti, perhekoti) voi maksaa jopa 20000e/kk. Vauvan hoito sijaisperheessä maksaa vähimmilläänkin muutamia tonneja.

Lue lisää

Miten kukaan suostuu allekirjoittamaan mitään noin tärkeää päiväämättömänä? Toiseksi, minkä verran adoptioon luovuttamista harkitsevat bioäidit saavat oikeusapua varmistaakseen sen, että kaikki menee laillisessa järjestyksessä? Nyt kuvattu menettelytapa on yksiselitteisesti rikollista toimintaa sosiaaliviranomaisilta ja siitä on lisähaittana adoptioperheelle se, että paljon myöhemminkin voi käydä ilmi, etteivät he olisi adoptoineet laillisesti eivätkä näinollen olisi lapsen virallisia vanhempia ollenkaan vaikka luulisivat niin.

Onko mikään näistä laillisuudeltaan kyseenalaisista adoptioprosesseista sellainen, joka olisi ollut PeLa:n järjestämä tai johon PeLa olisi antanut adoptioneuvontaa?

mikko_n_75 kirjoitti:

Miten kukaan suostuu allekirjoittamaan mitään noin tärkeää päiväämättömänä? Toiseksi, minkä verran adoptioon luovuttamista harkitsevat bioäidit saavat oikeusapua varmistaakseen sen, että kaikki menee laillisessa järjestyksessä? Nyt kuvattu menettelytapa on yksiselitteisesti rikollista toimintaa sosiaaliviranomaisilta ja siitä on lisähaittana adoptioperheelle se, että paljon myöhemminkin voi käydä ilmi, etteivät he olisi adoptoineet laillisesti eivätkä näinollen olisi lapsen virallisia vanhempia ollenkaan vaikka luulisivat niin.

Onko mikään näistä laillisuudeltaan kyseenalaisista adoptioprosesseista sellainen, joka olisi ollut PeLa:n järjestämä tai johon PeLa olisi antanut adoptioneuvontaa?

Lue lisää

Lapsensa adoptioon antavien naisten joukossa on paljon nuoria naisia. Alaikäisten kohdalla tarvitaan myös huoltajan allekirjoitus ja kuuleminen, mutta esimerkiksi 18-vuotias on jo täysi-ikäinen ja -valtainen. Harva siinä iässä kuitenkaan vielä tietää oikeuksiaan ja laillisuuksia. Ei niitä tiedä usein 23-vuotiaatkaan. Lisäksi adoptioon lapsensa antavien joukossa on aina joskus naisia, joilla ei varsinaisesti ole kehitysvammaa, mutta heikkolahjaisiksi heidät täytyy lukea. He tarvitsisivat jonkun tukihenkilön niinkuin kyllä kaikki muutkin bioäidit. Mielestäni lapsen adoptioon luovuttavien tulisi saada myös juridista ja psyykkistä tukea adoptioprosessin aikana. Yleensä heillä ei ole ketään tukenaan ja alaikäisten äitien kohdallakin heidän omat äitinsä ovat joskus enemmän haitaksi kuin hyödyksi, mutta lain mukaan alaikäisten bioäitien oma äiti tai muu huoltaja täytyy olla prosessissa mukana.

Mikko, täytyy myös muistaa, että nämä naiset ovat erittäin haavoittuvassa tilanteessa. Kun adoptiosta puhutaan, on naisen elämässä meneillään se tilanne, jota yhteiskunnassa suuresti pelätään, kirotaan ja halveksitaan. Olipa kyseessä ei-toivottu tai toivottu lapsi, jos lapsen äiti ei kykene huolehtimaan lapsestaan, hän on joka tapauksessa täydellisen epäonnistunut omissa ja toisten silmissä. Lapsestaan luopuva nainen leimataan ja hän halveksii itse itseään. Tällainen nainen uskoo, ettei hänellä ole mitään oikeuksia ja ettei hänellä ole varaa vaatia mitään erityistä. Sosiaalityöntekijöiden tulisi tietenkin koulutuksensa ja työroolinsa puolesta tukea näitä naisia, mutta koska sossuja paljon painostetaan mm. taloudellisten asioiden vuoksi ylemmiltä tahoilta, sosiaalityön etiikka on kovilla. Lisäksi monet sossut tuijottavat vain sitä vastasyntynyttä vauvaa, muistelevat adoptioneuvonnassa tapaamaansa "täydellistä pariskuntaa" ja ehkä kokevat vastenmielisyyttä tätä "holtitonta seksielämää" viettänyttä bioäitiä kohtaan.

En tiedä Pelan osallisuuksista, mutta minulla on syytä uskoa, että ei Pela ole muita parempi. Muutamien tapausten osalta tiedän Pelan olleen mukana tällaisissa adoptioissa, mutta jos sieltä kysyt, he eivät varmasti myönnä eivätkä kiellä. Jos luet teoksesta Oikeus hyvään kotiin* kotimaisen adoption historiaa, löydät mustana valkoisella sen, että bioäideiltä on otettu allekirjoitus adoptiopapereihin ennen harkinta-ajan päättymistä. Siinä mielessä Pelakin asian myöntää.


* Kauppi Matti ja Rautanen Elina: Oikeus hyvään kotiin. Pelastakaa Lapset ry ja suomalainen lastensuojelutyö 1922-1997. Otava 1997