Mitä toimenpiteitä tehdään ADHD:n/ADD:n diagnosoimiseksi aikuiselta? Varmaan haastattelu ainakin, mitä muita? Olen menossa psykiatrian erikoissairaanhoitajan puheille julkiselle puolelle, kuinka pitkä prosessi diagnoosin saaminen on?
ADHD:n/ADD:n diagnosointi aikuisena
doooooris
71229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
julkisesta sektorista, omani diagnosoitiin yksityisellä.
Miksi olet menossa psykiatrisen sh:n juttusille?! Diagnoosin tekee aina, oli sitten mistä tahansa kyse, lääkäri. Ja testit neuropsykologi..
Tuonne ainakin oma aluelääkärini minut määräsi. Sanoi, että se sh esittäisi jotain kysymyksiä liittyen ongelmaan. En sitten tiedä, lähettääkö se minut vielä eteenpäin?
lähettää, neuropsykologisiin testeihin. Tai siis pakko ja pakko....
testeissä.. Olen lähtenyt hoitamaan asiaa yksityisellä.. mutta siellä menin eka neurologin/lääkärin juttusille josta sain lähetteen neuropsykologille, hän kyseli elämästäni ja teki testejä. Vielä on jäljellä pari lääkäri käyntiä ja sitten saan tietää diagnoosini.
Itselläni on ollut aika rankkaa jotenkin selvitellä ja selitellä asioitani. Mutta ehkä tämän kaiken keskellä on vielä hiukan sekava olo. Otin ystäväni mukaan neuropsykologille ja se oli todella hyvä juttu, koska hän osasi kertoa omalta kannaltaan "oireistani" ja toisaalta muisti kertoa joitakin asioita, joita en itse siinä tilanteessa muistanut/ huomannut sanoa. Itselläni on vähän huono tapa yrittää lievittää negatiivisia asioita, en halua rasittaa niillä muita ja ehkä vieraalle ihmiselle avautuminen on aika outoa.
Mutta niin, en viitsi selittää mitä testejä siellä on tulossa parempi vaan mennä "puhtain mielin" paikalla. Älykkyyttä ja muistia yms siellä testataan.
Neuropsykologi jolla olin oli kyllä ihan mukava ja ymmärtäväinen, silti itselle jää aina pelko siitä että onko tullut ihan oikein ymmärretyksi. Mutta parin viikon kuluttua selviää mitä testeistä on selvinnyt.
Voimia ja jaksamista sinulle, varmaan tämä selvittelyvaihe on aika rankka. Itselläni rankinta ehkä on ollut sen tajuaminen että tietyt ongelmat onkin pysyviä, kun ennen on luullut että kyseessä on stressi, masennus yms.. Mutta ehkä sitten lopulta on parempi tietää totuus kuin elää niin että syyttää itseään asioista, joille ei tavallaan ole voinut mitään.
no joo tuli vastattua vähän ylimääräisiä.. Mutta niin ota koulutodistuksia ym mukaasi ja koeta muistella millainen olit lapsena, siitä saattaa olla hyötyä kun asioista kysellään siellä neuropsykologilla...
Millaisiin asioihin koulutodistuksissa kiinnitetään huomiota?
psykiatrian erikoissairaanhoitaja ei edes usko adhd:n olemassaoloon. itseasiassa tuo hoitsu koittaa pistää oireesi mielisairauden piikkiin jos vain saa ne tarpeeksi hyvin täsmäämään jonkin mielenvikaisuuden kanssa
Kävin juuri maanantaina psykiatrilla, jota ei tippaakaan kiinnostanut keskittymis- ja muisitongelmani. Hän pisti kaiken suoraan masennuksen piikkiin, vaikka sanoin että minulla on koko elämäni ajan ollut ongelmia. Kerroin kuinka minulla on isoja vaikeuksia tyossäni ja teen jatkuvasti virheitä. Psykiatri ei selvästikään kuunnellut, koska hänen johtopäätoksensä oli, että olen tyossäni hyvin menestyvä. Hmmm... tein juuri viime viikolla 60 tuhannen euron virheen ihan vain keskittymiskyvyn puutteen vuoksi. Minusta tuo ei ole menestyksen merkki, mutta mitäpäs minä tiedän... Yritin selittää hänelle, kuinka nämä ongelmat vaikuttavat koko elämääni, mutta hän sanoi minulle että kaikilla ihmisillä on vaikeuksia keskittymisen kanssa. Mutta sitten samaan hengen vetoon sanoi, että keskittymiskyvyn heikkous johtuu masennuksestani. Ja minulla kun juuri on ahdistus ja masennus alkanut helpottamaan lääkityksen avulla ja silti on vaikeuksia istua tyotuolissani viittä minuuttia kauempaa.
Tulin siihen tulokseen, että psykiatrillani ei ollut joko tarpeeksi tietoa add/adhd:sta, hän ei kuunnellut minua tippaakaan tai sitten hän ei usko koko asian olemassaoloon. Tunnistan itsessäni paljon molempien add:n muotojen oireita ja haluaisin, että minua testattaisiin. Harmitti ja itketti, kun psykiatri käytti ajan kysymällä kysymyksiä kuten "Kuuletko koskaan ääniä?", "Tuntuuko sinusta koskaan radiota kuunnellessasi tai lehteä lukiessasi, että niiden viesti on tarkoitettu suoraan sinulle?", vaikka minä olisin halunnut keskustella niistä asioista, jotka oikeasti tuottavat minulle ongelmia.
Ei kai ole muuta vaihtoehtoa, kuin mennä yksityiselle. Pennit eivät kyllä riittäisi, mutta terveys on silti se tärkeämpi.