Kärsin pahenevista niveloireista! Olen käynyt tutkimuksissa ja lääkärien arvoitkin viittaavat että tauti iskee ennemmin tai myöhemmin.
Olenkin miettinyt että jos sairastun nivelreumaan, miten jaksan elää!? Tuntuu että helpoin olisi siinä vaiheessa hypätä junan alle! Karmea ajatus sekin mutta kaikki käy mielessä sairautta pelätessä!!
Olenkin miettinyt että jos sairastun nivelreumaan, miten jaksan elää!? Tuntuu että helpoin olisi siinä vaiheessa hypätä junan alle! Karmea ajatus sekin mutta kaikki käy mielessä sairautta pelätessä!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei, ei sitä reumaa niin kamalasti tarvitse pelätä, nykyajan lääketiede on niin kehittynyttä, että hoitotulokset ovat hyvät.
Itselläni on ollut reuma 18v, enkä mielestäni ole joutunut mistään luopumaan.
Reuma on niin yksilöllinen tauti, että on joakisella erilainen, mutta ei se mikään maailmanloppu ole. Ajatteleppa niitä ihmisiä, joilla on asiat vielä pahemmin. Mikäli haluat jatkaa keskustelua, niin laita vaikka s-postios, niin voin kertoa omasta elämästäni reuman kanssa.
jaksamista sinulle t. nainen vm -56
Suurimmalla osalla työ-, harrastus- ja perhe-elämä jatkuu entisenlaisena vuosia diagnoosin jälkeen. Joillakin koko loppuelämän. Netissä törmää turhan usein ihmisiin, joille sairastamisesta ja huomion kerjäämisestä on tullut elämän tärkein asia. Heidän juttunsa voi ensialkuun pelästyttää. Reumayhdistysten tukihenkilöt malttavat pysytellä paremmin tosiasioissa.
Fakta puhui asiaa, tällaisilla palstoilla monta kertaa asioista saa nurjan kuvan! Ei elämä reumaan lopu, mutta sopeutuminen vie aikaa. Eikä puhkeamista odotellesakan kannata kirvestä kaivoon heittää vaan jatkaa elämää normaalisti.
Kipuun ei kannata takertua, mutta sitä kannattaa kunnioittaa ja itseään kannattaa hoitaa, hyvin.
Kevättä!
Minä ja moni muukin jaksaa! Kirjottaudu verkkoklinikka.fi-sivuille, siellä on keskustelupalsta reumaatikoille, jossa ainakin itse tykkään jakaa ajatuksiani maailman menosta ja tietysti tästä taudista.
Tsemppiä!
Ei se maailmaa kaada, vaikka reumaa sairastaisikin..
Lääkkeet on niin hyviä, ettei oireita yleisesti ottaen edes huomaa.. Joskus saattaa tulla huono päivä vastaan, mutta suomalaisella sisulla jaksaa varmasti!
Älä kiltti ala pelätä elämistä,jos reumaan sairastuisitkin.Otat vaan asioista heti selvää,etkä usko kaikkea mitä kuulet.Liioittelua ja kilpailua siitä,kuka on eniten kokenut on aina.Ole erityisen tarkkana,mitä kuulet odotushuoneissa.Eikä sinulla ole vielä diagnostoitu reumaa???Itselläni on 10 vuotta sairaus ollut.Kipuja on ,mutta menen kevättä kohden mieli valoisana.Hyvää oloa ja eloa.
Kyllä junan alle hyppääminen on paljon vaikeampaa, kuin eläminen reuman kanssa.
Tähän kun näet sopeutuu.
Et näe nykypäivän reumasissa enää sellaisia vänkkönöitä ja mytteröitä, eli nykypäivän hoidoilla eivät kädet ja jalat enää väänny muodottomiksi. Minulla on 50 vuotta taudin kanssa kumppanuusmatkaa tehty, eivätkä somet ja varpaat ole vääntyneet muodottomiksi, vaikka kylläkin selvästi näkee käsistä että mikä vaivaa. Leikkauksia paljon, kädet ovat kuin tilkkutäkki.
Tässä on se hyvä puoli, kun on oikein kipeä ja veto poissa, huono päivä, voipi ihan hyvällä omallatunnolla pistää maata vaikka keskellä päivää. Katos, saapi sanoa, että se reuman pirulainen taas vokottelee tänne sängyn pohjalle.
Ja kun pitäisi luututa lattiaa, niin hyvällä omallatunnolla voipi sanoa, että luututkaa itte, jotka ootte sotkeneetkin. Ei ne enää voi vaatia meiltä sitä, mitä ilman reumaa vaatisivat. Kato, reuma sallii makoilun ja huilailun hyvällä omallatunnolla. Äitinikin reumanen myös, eli kupeksi 90 vuotiaaksi, vaikka reuma kuppelehti ja kupeksi hänessä.
Tässä oppii suopeutta itseään kohtaa.
Kyllä sinä jaksat reuman kanssa elää.
Mulla on ollut 12 vuotta reuma ja olen hyvin jaksanut elää.kavereiden kanssa olen pitänyt hauskaa ja ollaan naureskeltu monille asioille.
olen liikkunut niin paljon kuin olen pystynyt ja jättänyt sellaset liikuntalajit pois joita en voi reuman takia tehdä.
Kyllä reuman kaa jaksaa elää.jos sulla todetaan reuma niin älä missään nimessä hyppää junan alle.siinä ei ole mitään järkeä.
reuma ei estä pitämästä hauskaa.
mä olen pitänyt lastoja ranteissa jotain 6 vuotta,mutta en ole nyt 2,5 vuoteen käyttänyt niitä.