Kiinnostais tietää, että minkälaisia oireita teillä muilla masennuksesta kärsivillä on.
Itselläni on monenlaisia. Kuten voin mainita:
-välillä on epätodellinen olo, esim. luulen että tämä elämä on joku illuusio, eikä oikea elämä (voi kuullostaa oudolta, mutta sille en voi itse juurikaan mitään)
-kärsin pakko-oireista
tuossa oli osa oireistani, tuossa ei suinkaan ollut kaikkea, vaan nyt ei tule mieleen, enkä osaa kaikkia oireita hyvin selittää.
Itselläni on monenlaisia. Kuten voin mainita:
-välillä on epätodellinen olo, esim. luulen että tämä elämä on joku illuusio, eikä oikea elämä (voi kuullostaa oudolta, mutta sille en voi itse juurikaan mitään)
-kärsin pakko-oireista
tuossa oli osa oireistani, tuossa ei suinkaan ollut kaikkea, vaan nyt ei tule mieleen, enkä osaa kaikkia oireita hyvin selittää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
- alakuloisuus
- ärtyisyys
- "ääniherkkyys"
- väsymys
- aloitekyvyn puute
- aikaan saamattomuus
...noin muutamia mainitakseni. Ruoka maittaa, ehkä vähän liiankin kanssa (etenkin herkut) ja nukkua voisin vaikka kellon ympäri.
Depis-Debbie, minulla on sama juttu, että ruoka maistuu ja herkut ovat paheeni, vaikka masennuksesta kärsinkin ja nukutuksi saan hyvin.
Jotain:
- vaikeaa nousta aamuisin ylös, levotonta nukkumista
- keskittymiskyvyttömyys
- päätöksentekokyvyttömyys
- väsymys
- ahdistus
- itsesyytökset
- halu kuolla
Masennus liittyy oireena useimpiin mielenterveyden häiriöihin. Voi olla, että sairautesi on jokin muu kuin masennus. Kannattaa mennä asiantuntijalle, jotta saat oikean diagnoosin ja oikeanlaista hoitoa.
.. liittyvät myös epätyypilliseen ja pitkäaikaiseen masennukseen.
Ns. tyypillisessä unipolaarissa masennuksessa sen sijaan ruoka ei maistu nukkuminen jää vähiin.
Kärsin kamalista häpeän tunteista, häpeän itseäni ja sanomisiani.
Olen todella huonoitsetuntoinen, kokoajan mietin vain että ihmiset vihaavat minua. Välttelen tuttuja ettei minun tarvitsisi kertoa miten minulla menee. Häpeä on suorastaan liioiteltua.
Voisin nukkua 16 tuntia putkeen, unta tosin on todella hankala saada, päivärytmini on päin helvettiä
Illalla käyn ylikierroksilla ja monesti itken ja tunnen syvää epätoivoa, aamulla tunnen välillä tarmoa, mutta mielialani vaihtelevat paljon
En usko pääseväni elämässä eteenpäin, pidän itseäni huonona enkä tunne onnellisuutta oikeastaan mistään
Jatkuva tyhjyyden tunne
En saa hoidettua asioita, jo hammaslääkärille meno pelottaa yms ja olen boikotoinut terveyteni hoidon
Sosiaaliset tilanteet yhtä tuskaa
Syyllistän itseäni kokoajan kaikesta
En pidä ystäviini yhteyttä, koen että he pitävät minua outona ja varmasti pitävätkin kun en ilmoita itsestäni mitään, saatan valehdella että kaikki on hyvin vaikka edellisiltana olisin ollut itsemurhan partaalla
Jotkut pienet asiat saavat minut äärimmäisen hermostuneeksi ja saatan alkaa itkeä kun mikään ei suju
Koen epäonnistuneeni elämässä, olen yrittänyt kaikenlaista mutta en saa vietyä asioita loppuun
Koen itseni syrjäytyneeksi ja monesti poden vihaa tätä yhteiskuntaa kohtaan - tuntuu ettei minua ole tarkoitettu elämään tänne, pääni ei vain riitä ja väsyn helposti
Poden katkeruutta, surua ja riittämättömyyttä. En meinaa päästä rakkaimman ihmiseni kuoleman aiheuttamasta surusta millään.
Outo tunne lukea kuvausta itsestään. Niin paljon on samaa...
oli kyllä kans kuin minun kynästä..tosin mulla mielialat heittelee koko ajan vaikka syön mieliala- ja masennuslääkkettä. oletko sä käyny lääkärissä tuon olon takia..?
Olen käynyt lääkärissä ja terapiassakin aikanaan. Masennuslääkkeitä olen syönyt monta vuotta, mutta teho alkoi loppua viime syksynä ja päädyin lopetukseen. En ole saanut sen enempää tai vähempää elämässä aikaan sitten viime syksyn kun noita söin ja tämän hetken, kun en syö masennuslääkkeitä. Tuntuu jatkuvalta pään hakkaukselta seinään ja lähtöpisteeseen palaamiselta, että en ole päässyt vieläkään tästä helvetistä irti, vaikka yhdessä vaiheessa mas.lääkkeiden aikaan voin jopa ihan hyvin. Pitäisi kai palata terapiaan, selittää kaikki samat asiat siellä. Sitten taas tarjotaan masennuslääkkeitä.. Turhauttaa, enkä lisäksi pidä Suomen terveydenhoitojärjestelmää riittävänä tai koe, että pääsisin tästä masentuneesta olotilasta ikinä pois. Ihan niinkuin kaikki olisi ohjelmoitu sisälleni ja palaan vanhoihin käyttäytymismalleihin ja eristäytyneisyyteen aina uudelleen ja uudelleen. Tuntuu että masennus on muuttunut luonteenpiirteekseni ja tällainen vain olen.
.. psykoterapia ei tehoa kaikkeen ja kaikkiin, mutta se vaati pitkäjänteisyyttä ja oikean henkilökemian eli oikean terapeutin joka sopii juuri sinulle.
Kehottaisin hakeutumaan psykoterapiaan, jos mahdollista.
En ole psykiatri, mutta kuvauksesi viittaa sen tyyppisiin ongelmiin, joita nimenomaan psykoterapiassa voidaan hoitaa.
Mulla on sellainen ärsyttävä kierre, joka alkaa pienimmästäkin stressistä. En saa unta, tai nukahtaminen venyy pikkutunneille - sit haluun vaan nukkua koko seuraavan päivän, ja kun en nuku, haluan vaan syödä. Koska olen ollut toimeton koko päivän, en saa taaskaan unta illalla, ja homma alkaa alusta.
Tosin nyt en enää tarvitse edes sitä stressiä aina laukaisemaan tätä, vaan ihan muuten vaan valvon, sit nukun, sit syön, sit valvon, sit nukun, sit syön... Eihän siihen auta se, ettei kiinnostais tehdä mitään vaikka olisin valveilla päivälläkin.
Masennusta on jatkunut useamman vuoden ja lääkityksen teho vähenee ajan kanssa - jatkuvasti oon joutunu sen annostusta lisäämään lääkärin avulla. Taitais olla lääkityksen vaihdon paikka...