Olisi kiva saada armeijan käynnin hyviä ja huonoja puolia. Lisäksi perustelu miksi menitte armeijaan?
Armeijan käyneille
Harkitseva.
5356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ite olin kuusi kuukautta santahaminassa. menin koska: 1. halusin kokea sen touhun. 2. faija ei olisi tykännyt jos olisin päätynyt sivariin tai hakenut vapautusta ja halusin myös näyttää että en ole mikään nössö, koska hänhän on alikersantti ja jaksaa siitä jauhaa 40 vuoden jälkeenkin.
kyllä siinä luonnetta mitataan kun pitää seisoa metsässä kovassa pakkasessa/sateessa pari tuntia ja odottaa jonkun turhan harjoituksen alkua joka kestää sitten vaivaiset 15min. kävellä pitkiä matkoja varusteet niskassa ja rakkulat nilkoissa(yksikin "kävelylenkki" alkoi illalla klo 20 ja loppui aamulla klo 10, sisälsi kaksi lyhyttä taukoa). usein tulee päiviä kun ei tehdä mitään ja sitten tulee fiilis että mitä vittua mä täällä teen kun voisin olla tuolla muualla tekemässä jotain paljon järkevämpää, se syö miestä ja niiden aamujen laskeminen on hermoja raastavaa, kun niitä on vielä jäljellä 120 eikä jaksaisi enään yhtäkään. lomilta paluut on tuskaa ja väsyneet maanantait, varsinkin jos aamu alkaa lenkillä. viikonloppu kasarmilla on painajaista, varsinkin illat kun ei ole mitään tekemistä ja haluisi olla ihan jossain muualla. mutta tämä kaikkihan tekee pojasta MIEHEN.. jep jep.
hyviä puolia oli lomille lähtö perjantaisin. pitkän leirin päättyminen. marssin päättyminen. kun sai lääkäriltä vapautuksen eikä tarvinnut lähteä leirille ja sai vain maata punkassa kasarmilla ja käydä syömässä ruokalassa. kun aamuja oli jäljellä nolla ja sai luvan poistua.
mutta kannattaa mennä. on se ihan hauska kokemus, mutta kannattaa varautua ainakin puolen vuoden vitutukseen..
Se intti oli kuitenkin niin lällypaikka ja siellä opin sen tosiasian että pyryrit menee ihan mihin vaan vaikka ei olisi kykyj. käsitykseni Suomen armeijasta muuttui aina radigaalisti siitä mitä oletin kuulemiinni tarinoihin ja rvostukseen verraten. Lähinnä Koko SA on yksi iso vitsi mihulle nbyt kun olen sen leikin nähnyt jos illon kun se ei vielä ollut niin leikkiä kuin nykyaikana. Nyt varsinkin kun naisetkin ovat siellä ja jokainen heikko persoona pääsee ryhmänjohtajaksi kun haluaa, niin ei se paljoa mieltä ylennä ja tasoa nosta kun paskin sakki ja akat on muka johtamassa joukkoja. Ihan mailmanlopunmeininki!
Nyt jos olisin tällä tietotaidolla liikenteessä, menisin sivariksi, koska se kysyy enempi luonnetta. Tosin sivarina ollessa en olisi päässyt rauhanturvaajaksi.
Yritin itse puolella vuodella, mutta napsahtikin pakko-aukki, kun oli kuulemma hyvä asenne p-kaudella ja siinäpä se vuosi sitten vierähtikin ensin aukissa ja sitten aliksersanttina huudellessa, eikä ne alokkaat mitään kuunnelleet (äläkä kysy vituttiko). Harmittaa vähän näin jälkeepäin kun en hakenut sivariin, kun kuulin ennen inttiin menoa semmoisen väitteen: että se on vain hinttejä varten. Samaan aikaan kun menin inttiin niin kaveri paineli sivariin, vaikka se oli fiksi ja helkkarin riski tyyppi ja olisi varmasti intissä päässyt pitkälle; eikä todellakaan ollut mikään hintti.
Jos saisin valita uudelleen että kumpaan menisin, niin sitä inttiä en edes harkitsisi.
Armeijan hyvät puolet?? Sieltä voi saada uusia kavereita- ei välttämättä
Huonot puolet! Armeijassa joutuu olemaan pitkiä aikoja, ilman että pääsee lomille. Armeija on hierarkinen järjestelmä. Siellä ollaan vaan TE, etkä voi olla oma persoona. Et saa kapiaisilta arvostusta tai "hyvää" kohtelua mikäli olet vain miehistöä.
Kävin armeijan koska oli pakko.
En menisi enää uudelleen.
Kävin 1989-90.
Olin jo opiskellut neljä vuotta yliopistossa, ja päätin sitten käydä homman "alta pois" vaihteluna opintoputkelle. Opiskelukaverit kyllä varoitti että sieltä kun tulet et osaa lukea enää kuin Aku Ankkaa ja siitäkin katsot vain kuvat. (Aliarvostusta: mielestäni Aku Ankka on kieliasultaan tosi taiturimainen lehti)
Siinä sitä sitten oltiin yhtäkkiä saman "pillu ja pullo" -porukan kanssa, jota viimeksi oli nähty peruskoulussa.
Olin kai liian vastahakoinen RUK:iin mutta liian fiksu rivimieheksi, joten laittoivat erikoiskoulutukseen joka teki palveluksesta 11kk mittaisen. Tästä lopulta palkittiin korpraalin korkealla arvolla ja sotilaspassin erinomaisella arvosanalla.
Miksi menin?
1980-luvun loppu oli vielä kahtiajakautuneen Euroopan, Neuvostoliiton ja kylmän sodan aikaa. Talvisodan sankaritarinat elivät vielä vahvoina ja varsinkin suvun naispuolisen vanhemman väen mielissä oli "Ei se ole mies eikä mikään joka ei armeijaa käy". Sivariin meno olisi ollut suvussa todella halveksittavaa - olihan isänikin 1960-luvulla päätynyt peräti alikersantiksi!
Ja mitä jäi käteen?
Fyysisesti sen jaksoi. Päiviä vain laskettiin. Nyt jälkeenpäin ajateltuna täyttä paskaa se oli. En menisi uudestaan. Tämä "viittä-vaille-NATO--Suomi" ei meikäläistä kaipaisi. Aselaji, johon koulutuksen sain, on auttamattomasti vanhentunut.
Työpaikkani kautta tarjottiin mahdollisuutta päästä pois reservin kirjoista "merkittävän kriisiajan siviilitehtävän takia", mutta kieltäydyin tarjouksesta. Sen sijaan olen miettinyt reservin kieltäytyjäksi ryhtymistä täydennyspalvelukseen ilmoittautumalla. Se tietäisi viikon kurssia, mikä olisi OK, paitsi perhetilanne lasten kanssa vaatisi nyt olemaan kotona. Nyt 44-vuotiaana olisi vain 6 vuotta siihen, että reservin asevelvollisuusaikani 50-vuotiaana päättyisi, jolloin viimeistään sotilaspassini on paskapaperia.
Taidan tehdä tempun ja anoa täydennyspalvelukseen 49-vuotiaana vähän ennen reservistä poistumistani.
Toivon ja uskon, että poikani (3v.) ei enää tarvitse mennä nykyisenkaltaiseen Suomen asevelvollisuusarmeijaan. Annan tukeni kaikille hänen ratkaisuilleen jotka pitävät hänet poissa semmoisesta.