Ennenaikaan markkinat pidettiin tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, jotta mahdollisuus kauppaan, vaihtoon ja myyntiin saatiin kootuksi samalle reissulle.
Idea markkinapaikan kokoavasta voimasta on säilynyt edelleenkin rakentamalla suuria kauppakeskuksia, joissa myös pienyrittäjät ja erikoisliikkeet pystyvät kukoistamaan suurten ruokakauppojen lisäksi.
Keskittämällä saman katon useita liikkeitä, luodaan asiakasvirtoja, jolloin pienyrittäjienkin on helpompi saada asiakkaita, kuin yrittää saada solmittua asiakaskontakti suoraan asiakkaaseen.
Lisäksi keskittäminen auttaa energiatehokkuuden hallinnassa, kun pohjoisessa maassa liiketiloja on pakko lämmittää talvisin.
Kolmanneksi, asiakkailla eli kuluttajilla on mahdollisuus siirtyä liikkeestä toiseen sisätiloissa, jolloin tramppaaminen ovesta ulos ulkokautta ja uudestaan sisään vähenee.
Suuret kauppakeskukset sopivat hyvin tilaa vievän tavaran markkinapaikoiksi.
Suuret kauppakeskukset kilpailevat keskenään ja hintakilpailun seurauksena hintojen lasku koituu kuluttajan hyödyksi. Suomessa elintarvikekauppa on edelleenkin keskittynyt muutaman harvan suuren ketjun kontrollin alle, mikä näkyy korkeina kuluttajahintoina.
Suomessa Tuurin kauppa on terve osoitus yrittäjävetoisesta kaupanteosta, joka valikoimillaan pystyy houkuttelemaan asiakkaita jopa muista maista.
Suomessa kauppakeskukset etsivät muotoaa ja sopivaa sijaintiaa suhteessa väestötiheyteen.
Energiapolitiikan tiukentaminen on pakottanut hoitamaan samalla kauppareissulla useita hankintoja, jolloin valinta on useita liikkeitä sisältävä kauppakeskus.
Energiapolitiikan kääntöpuolella taas yksityisautoilin lopettamiseen tähtäävä politiikka pyrkii pakottamaan ihmiset käyttämään julkisia tai ainakin joukkoliikenneajoneuvoja kauppareissuihin.
Koska Suomessa kärsitään edelleenkin kaupan keskittymisestä suurien ketjujen hallintaan, on seurauksena pienempien ja keskikokoisten kauppojen kuolema pelkästään hankintaketjun vuoksi.
Suuret ketjut keskittävät tukkutavaraliikenteensä niin, että tuottajilta tulevat tavarat naapurikuntien kauppoihin kiertävät suurten tukkuliikkeiden keskusvarastojen kautta.
Suomen kokoisessa maassa ketjuuntuminen on este vapaalle kilpailulle, koska vapaa kilpailu ymmärretään sotana, jossa suuri voi myydä bulkkia alle kustannusten ja kompensoida jonkin toisen tuoteryhmän tai paikkakunnan voitoilla tappiollista toimintaa paikkakunnilla, jossa pyritään alamaan ajas kilpaileva toiminta.
Koska keskikokoisten kauppojen yhteistyön organisointi on hankalaa on suuret kauppaketjut onnistuneet saavuttamaan merkittävän markkina-asema, jonka turvin kilpailijat nuijitaan hengiltä tai pidetään ainakin ahtaalla. Toisaalta taas suuret kauppaketjut estävät oman ketjun kauppojen toimintaa tekemällä rajoittavia ja pakottavia sopimuksia.
Lisäksi suuret kauppaketjut yhä enemmän ja enemmän pyrkivät siirtymään kohti ketjun omistamia kauppoja, joissa palkkakauppias tekee ketjun määräysten mukaan.
Tällä tavalla ketjujen sisällä yrittäjäkauppiaat tukahdutetaan takuuvaatimuksilla, vuokrasopimuksilla yms ketjun valtaa kasvattavilla konsteilla.
Suomi kaipaa yrittäjähenkisiä kauppiaita, jotka uskaltavat haastaa suuret ketjut.
Tässä auttaa kovasti yrittäjähenkisten kauppiaiden yhteistyö keskenään mutta myös paikallisten tuottajien kanssa.
Lapissa esim K-ketjusta irrottautunut rautakauppa ketju on hyvä osoitus yrittäjähenkisyydestä, joka sopeutuu asiakkaidensa tarpeisiin eikä ketjuohjauksen järjettömästi ajoitettuihin kampanjoihin ja tuotteiden menekinedistämiskokeiluihin.
Suurissa kauppakeskuksissa olisi hyväksi muistaa varata kohtuuhintaisia tiloja pien/erikoiskaupan sekä ns. käsityöammattien (kenkä/vaate yms) harjoittajille vaikkakin suurin osa tiloista tulisi olemaan muutaman ruokakaupan tms auto/rauta/huonekalu/vaateketjun myymälätiloja.
Uusien kauppakeskusten osalta ongelma on siinä minkälaista kilpailua halutaan sallia kaupan kesken
ja toisaalta siinä, halutaanko luoda Ideaparkin kaltaisia jo enemmänkin "vapaa-ajanviettokeskuksia", joissa kauppatoiminnan lisäksi on myös kylpylä, ravintola, yms toimintaa.
Joissakin kauppakeskuksissa jopa pyritään yhdistämään päiväkoti/koulu/yms toimintaa saman katon alle.
Kyse onkin lähinnä siitä, sallitaanko opetus/sosiaali/hoito-toimeen liittyvien aktiviteettien yhdistäminen kauppakeskustoimintaan.
Suunnitteilla on yhdistää esim Kirjastotoimintojen yhteyteen säännöllistä terveydenhuollon näytteenottoa, rokotusta yms toimintaan. Hurjissa visioissa erikoisterveydenhuoltoa/hammashoitoa siirretään kauppa-autojen tavoin liikkuviksi yksiköiksi, jotka kiertävät siellä missä asukaspohjan perusteella syntyy tarvetta palveluille.
Idea markkinapaikan kokoavasta voimasta on säilynyt edelleenkin rakentamalla suuria kauppakeskuksia, joissa myös pienyrittäjät ja erikoisliikkeet pystyvät kukoistamaan suurten ruokakauppojen lisäksi.
Keskittämällä saman katon useita liikkeitä, luodaan asiakasvirtoja, jolloin pienyrittäjienkin on helpompi saada asiakkaita, kuin yrittää saada solmittua asiakaskontakti suoraan asiakkaaseen.
Lisäksi keskittäminen auttaa energiatehokkuuden hallinnassa, kun pohjoisessa maassa liiketiloja on pakko lämmittää talvisin.
Kolmanneksi, asiakkailla eli kuluttajilla on mahdollisuus siirtyä liikkeestä toiseen sisätiloissa, jolloin tramppaaminen ovesta ulos ulkokautta ja uudestaan sisään vähenee.
Suuret kauppakeskukset sopivat hyvin tilaa vievän tavaran markkinapaikoiksi.
Suuret kauppakeskukset kilpailevat keskenään ja hintakilpailun seurauksena hintojen lasku koituu kuluttajan hyödyksi. Suomessa elintarvikekauppa on edelleenkin keskittynyt muutaman harvan suuren ketjun kontrollin alle, mikä näkyy korkeina kuluttajahintoina.
Suomessa Tuurin kauppa on terve osoitus yrittäjävetoisesta kaupanteosta, joka valikoimillaan pystyy houkuttelemaan asiakkaita jopa muista maista.
Suomessa kauppakeskukset etsivät muotoaa ja sopivaa sijaintiaa suhteessa väestötiheyteen.
Energiapolitiikan tiukentaminen on pakottanut hoitamaan samalla kauppareissulla useita hankintoja, jolloin valinta on useita liikkeitä sisältävä kauppakeskus.
Energiapolitiikan kääntöpuolella taas yksityisautoilin lopettamiseen tähtäävä politiikka pyrkii pakottamaan ihmiset käyttämään julkisia tai ainakin joukkoliikenneajoneuvoja kauppareissuihin.
Koska Suomessa kärsitään edelleenkin kaupan keskittymisestä suurien ketjujen hallintaan, on seurauksena pienempien ja keskikokoisten kauppojen kuolema pelkästään hankintaketjun vuoksi.
Suuret ketjut keskittävät tukkutavaraliikenteensä niin, että tuottajilta tulevat tavarat naapurikuntien kauppoihin kiertävät suurten tukkuliikkeiden keskusvarastojen kautta.
Suomen kokoisessa maassa ketjuuntuminen on este vapaalle kilpailulle, koska vapaa kilpailu ymmärretään sotana, jossa suuri voi myydä bulkkia alle kustannusten ja kompensoida jonkin toisen tuoteryhmän tai paikkakunnan voitoilla tappiollista toimintaa paikkakunnilla, jossa pyritään alamaan ajas kilpaileva toiminta.
Koska keskikokoisten kauppojen yhteistyön organisointi on hankalaa on suuret kauppaketjut onnistuneet saavuttamaan merkittävän markkina-asema, jonka turvin kilpailijat nuijitaan hengiltä tai pidetään ainakin ahtaalla. Toisaalta taas suuret kauppaketjut estävät oman ketjun kauppojen toimintaa tekemällä rajoittavia ja pakottavia sopimuksia.
Lisäksi suuret kauppaketjut yhä enemmän ja enemmän pyrkivät siirtymään kohti ketjun omistamia kauppoja, joissa palkkakauppias tekee ketjun määräysten mukaan.
Tällä tavalla ketjujen sisällä yrittäjäkauppiaat tukahdutetaan takuuvaatimuksilla, vuokrasopimuksilla yms ketjun valtaa kasvattavilla konsteilla.
Suomi kaipaa yrittäjähenkisiä kauppiaita, jotka uskaltavat haastaa suuret ketjut.
Tässä auttaa kovasti yrittäjähenkisten kauppiaiden yhteistyö keskenään mutta myös paikallisten tuottajien kanssa.
Lapissa esim K-ketjusta irrottautunut rautakauppa ketju on hyvä osoitus yrittäjähenkisyydestä, joka sopeutuu asiakkaidensa tarpeisiin eikä ketjuohjauksen järjettömästi ajoitettuihin kampanjoihin ja tuotteiden menekinedistämiskokeiluihin.
Suurissa kauppakeskuksissa olisi hyväksi muistaa varata kohtuuhintaisia tiloja pien/erikoiskaupan sekä ns. käsityöammattien (kenkä/vaate yms) harjoittajille vaikkakin suurin osa tiloista tulisi olemaan muutaman ruokakaupan tms auto/rauta/huonekalu/vaateketjun myymälätiloja.
Uusien kauppakeskusten osalta ongelma on siinä minkälaista kilpailua halutaan sallia kaupan kesken
ja toisaalta siinä, halutaanko luoda Ideaparkin kaltaisia jo enemmänkin "vapaa-ajanviettokeskuksia", joissa kauppatoiminnan lisäksi on myös kylpylä, ravintola, yms toimintaa.
Joissakin kauppakeskuksissa jopa pyritään yhdistämään päiväkoti/koulu/yms toimintaa saman katon alle.
Kyse onkin lähinnä siitä, sallitaanko opetus/sosiaali/hoito-toimeen liittyvien aktiviteettien yhdistäminen kauppakeskustoimintaan.
Suunnitteilla on yhdistää esim Kirjastotoimintojen yhteyteen säännöllistä terveydenhuollon näytteenottoa, rokotusta yms toimintaan. Hurjissa visioissa erikoisterveydenhuoltoa/hammashoitoa siirretään kauppa-autojen tavoin liikkuviksi yksiköiksi, jotka kiertävät siellä missä asukaspohjan perusteella syntyy tarvetta palveluille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyse onkin siitä, mitä tahdotaan.
Jos haluamme lopettaa turkistarhauksen Suomesta, sehän onnistuu eduskunnan päätöksellä.
Jos haluamme lopettaa loputkin paperitehtaat Suomesta, se onnistunee lakolla, jos ei tulevilla AKT, satama ja jäänmurtajalakolla, niin viimeistään sitten Paperiliiton seuraavalla lakolla.
Jos haluamme lopettaa yksityisautoilun, sekin onnistuu säätämällä vuosittainen lisääntyvä autonkäyttämaksu, korottamalla polttoaineveroa nykyisestä reilusti, tekemällä lakisääteiseksi ajoneuvokohtaisen satelliittinavigointiin perustuvan kilometrilaskurin, asettamalla alueellisia tulleja ja autonkäyttörajoituksia, tiukentamalla 5 vuotta voimassa olevan ajokortin voimassaoloon liittyviä rajoituksia vuotuisilla lääkärintarkastuksilla ja asettamalla ajokortille enintään kolme uusimiskertaa, jolloin 15 vuoden jälkeen ajokorttia ei enää uusita kuin erillistä lupaa ja korotettua maksua vastaan.
Jos halutaan tehdä asiat vaikeiksi, se onnistuu.
Usein se, mitä tahdotaan, ei ole sitä mitä saadaan.
Siksi useinmiten lopettamalla riittävästi erilaisia toimintoja, saadaan viimein tahdottu toiminta loppumaan.
Suomen tulevaisuus on ehdottomasti kielloissa, rajoituksissa, maksuissa, veroissa.
Kieltämällä kaikenlaisen taloudellisen toimeliaisuuden väestön kasvu saadaan rajoitettua ja
viimein myös Suomalaisten hiilijalanjälki pienentyy nykyisestä parista hehtaarista tuhkauurnan kokoiseksi.
Kunnes ihmisruumiiden sisältämä biomassa pystytään käyttämään energiaksi, jolloin nollaenergiatalojen lisäksi ihmisisestä jää käyttämättä nolla prosenttia.
Suosittelen veroasteen nostoa aina 100% ja mieluiten ylitse, jos mahdollista.
Moninkertaisen verotuksen kompensoimisen poistaminen ja Suomen kaikkien varojen lahjoittamista ulkomaisiin kehitysapuprojekteihin "sivistyskansan" taakan helpottamiseksi.
Kielletään kaikki, ja lopetetaan loput.
Mitä tahdotaan, sitä saadaan.
Tupakkalain tiukennettua kielloksi saada polttaa ravintoloissa, vähenivät käyntini niissä alle kymmeneen prosenttiin entisestä. Tunnen monia samanmoisia käyttäytymistään muuttaneita. Ravintoloitsijat ja yhteiskunta siis kärsivät tiukan lain kuristavasta vaikutuksesta. Tylsä ja köyhä yhteiskuntatiedossa.
Oli ilo lukea.