Miten kerroitte kumppanille?

sen kummempia, järjestää mahdollisimman rauhallisen tilanteen ja puhuu faktatietoja esitellen. Ei siitä tarvitse sen suurempaa juttua tehdä, ja näin sanoo siis itse viruksen kantaja.

Pahinta itselleni kyseisessä tilanteessa on nimenomaan tuo leimautumisen pelko; kiitos kanssaihmisten asenteiden, olen käynyt läpi helvetin tämän asian takia. Siinä olen itkua pusaten aina yrittänyt ilmaista jotenkin, että ihmisenä minä en ole se, mitä tämä tauti muiden ihmisten mielestä minusta kertoisi. (Minusta, jonka seksikumppanit on laskettavissa reilusti yhdellä sormella, ja joka ei yhden illan juttuja ole harrastanut.) Ja onneksi kumppanini ovat ottaneet asian hyvin vastaan. Pakkohan se kertominen on jossain vaiheessa tehdä, joten siinä mielessä älä sitä pelkää. Ja mikäli pakit tuleekin, niin älä huolehdi: tuleehan niitä ei-viruksen kantajillekin.

Ja tuosta kumista, itse en miellä sitä mitenkään erityisen epämiellyttäväksi. Eikä miellä miehenikään, hän tosin olisi muutenkin kondomiehkäisyn kannalla, vaikkei "virusvaaraa" olisikaan. Suuseksiä emme ole vielä harrastaneet (siis vastaanottajana minä), vaikka hän on sitä ehdottanutkin. Ja onhan niitä nyt makukortsuja, jotka voi varmaan tehdä kokemuksesta ihan nautinnollisen sille "tekijällekin". Toisaalta, ehkä silloin tietää löytäneensä elämänsä kumppanin, kun tuntuu, ettei se suuseksin puuttuminenkaan tunnu oikein missään: mieluummin suojaa toista tartunnalta (lue: LEIMAUTUMISELTA) kuin ottaisi vastaan suuseksiä, vaikka siitä olen aina pitänytkin.

Enemmän OIKEAA valistustyötä asian eteen olisi tehtävä, sillä itselleni häpeä on aina ollut pahempi kuin mitkään fyysiset oireet. Voisi kertoa, että herpes EI ehkäise parisuhteen ja perheen perustamista, se ei useimmiten rajoita niin paljon elämää kuin monet muut sairaudet. Suurin osa selviää hyvin lievillä tai suorastaan olematomilla oireilla. Sairastuneita ei tule leimata heti tietynlaisen seksuaalimoraalin omaaviksi tai muutenkaan kykenemättömiksi minkäänlaiseen kanssakäymiseen.

Joten, jatka aloittajakin eloasi mieluummin pilke silmäkulmassa kuin itsesäälissä rypemällä. Elämässä on vastoinkäymisiä, mutta herpes on kyllä pienimpiä niistä, usko pois.

Niin, olen ihania ja maksuja ihania NAISIA kaksvitosista lähtien viisvitoseen asti. Ja melkein aina ovat halunneet ilman kumia, ei tarvi sähliä. Osa on maksullisia, mutta olen uskonut, jos kerran ei ole tauteja.

Eikä tauteja ole ole tullut, mutta ei ole liioin afrikkalaisia tai eteläamerikkalaisia tms. Suomi, Viro, Venäjä ovat olleet varmoja, järkihäh sielläkin pitää olla. Eikä sekoilla päissään.

Suomalaiset ravintolassa osuvat naiset vilkaista, ei liikaa humalassa olevia, fiksuja tavallisia naisia, useimmin naimisissa olevia. Se on melko varmaa, ei tauteja. Samoin haluavat useimmin ilman kumeja. Toiseelta, minkähän takia se on niin??

Hmm.. tuohan voi olla ihan avoin asia.. itse ainakin koko kaveripiirini ja muut tutut kyllä tietää asiasta.. ja kumppanille vaan sanoo suoraan asiasta.. Monenlaista vastaanottoa on ollut, mutta aika moni kyllä ymmärtää ja sanoo et ei siinä mitään..

Itse en paljon tällä herpeksellä stressaa. Siksi se ei varmaan ole puhjennutkaan uudestaan, ainakaan näkyvästi, uudestaan ensitartunnan jälkeen. Ja olen luottavainen kumppanin löytymisen suhteen myös. Kyllä siinä ihan muut asiat ratkaisee kun se että toisella on tauti. Jos löytää tosi rakkauden niin hän kyllä hyväksyy minut tällaisena. Eikä tästä ole ollut mitään rajoitetta seksielämäänikään. Olen kaksi kertaa harrastanut seksiä tartunnan jälkeen, molemmille miehille kerroin herpeksestä, KUMPIKAAN näistä miehistä ei siitä huolimatta halunnut käyttää kumia. Joten vastuu heidän mahdolisesta tartunnastaan ei ole minun. En ole heille valehdellut. Toinen oli yhdenyön juttu ja toinen ennestään tuttu, yksi exä. Eli, he saattavat mahdollisesti tartuttaa virusta eteenpäin, ja varmasti vannovat tuleville tyttöystävilleen ettei mitään tauteja ole. Varokaa tällaisia miehiä naiset! Juuri näin se herpes leviää, vastuuttomien ja valehtelevien ihmisten toimesta. Tulevaisuudessa jos rakastun ja haluan seurustella, ja luonnollisesti myös harrastaa seksiä rakkauden kohteeni kanssa, niin mielestäni sopiva hetki kertoa tälle kumppanille olisi siinä vaiheessa kun seksin harrastaminen tulee ajankohtaiseksi suhteessa. Eli siinä vaiheessa kun kaikki muutkin yhteiseen seksielämään liittyvät asiat tulevat eteen, ehkäisy, millaisesta seksistä pitää yms. Eli, tuskin ensitreffeillä paukauttaisit että syön muuten e-pillereitä, joten yhtä tahditonta ottaa herpes heti puheeksi. Tuskin on herpes syynä että äijä lähtee siinä vaiheessa. :)

Minua ei myöskään voisi vähempää kiinnostaa muiden mielipiteet minusta. Itse tiedän totuuden. En ole mikään jakorasia, seksikumppanit voi laskea yhden käden sormilla. Siksi niin ironista että tämän sain, mutta niin tuntuu olevan monilla muillakin täällä palstoilla, ainakin naispuolisilla. Joten en minä ainakaan tuomitse ihmisiä joilla tämä on. Olen elämässäni kokenut paljon helvetillisempiäkin asioita kuin tämä herpes, joten en jää itsesääliin kierimään. Valoisaa kevättä kaikille, herpeksellä tai ilman!

Mä pähkäilin saman asian kanssa pitkään ja kartoin parisuhdetta jonkun aikaa herpeksen saannin jälkeen. Ja todellakin herpeksen saatuani häpeilin itseäni ja pidin likaisena ja muutenkin ällöttävänä, johon kukaan ei halua koskea. Sain herpeksen n. 6 vuotta sitten ja siihen aikaan mahtuu muutama parisuhde. Nykyisessä parisuhteessani otin asian puheeksi muutaman viikon tapailun jälkeen. Puhuimme sillon paljon kaikista asioista ja päätin, että nyt on sopiva hetki kertoa. Aloitin muistaakseni jotenkin niin, että täytyy kertoa yksi juttu sulle, sanoin vielä, että ymmärrän jos emme enää jatka tästä eteenpäin... mutta mulla on herpes. Sitten kerroin koska olen sen saanut, ja että en ole ollut kovinkaan monen miehen kanssa, mutta sellainen nyt vain tuli. Kerroin vielä faktatietoa, koska jos ko. tautia ei ole niin aika vähän siitä tietääkään. Mieheni ei kuitenkaan ollut asiasta moksiskaan vaan sanoi, että jos on tarttuakseen niin siitä vaan. Kondomia emme käytä, koska vakavasti tässä seurustellaan ja tosiaan miestäni ei mahdollinen tartunta haittaa.
Ajattelin aina ennen, että koskaan ei tule sellaista miestä vastaan joka haluaisi tällaisen herpestä kantavan kumppanikseen, mutta onneksi olin väärässä. Nykyään en aina edes muista, että minulla edes on herpes, koska se on oireillut viimeksi joskus kauan sitten.
Kertominen kyllä aina jännittää, mutta kun löytää kumppanin joka on valmis jakamaan kanssasi kaiken, ei mitkään herpekset haittaa :D