Me ollaan mieheni kanssa oltu kohta 4 vuotta yhdessä ja meillä on ihana 8kk ikäinen poika. on vaan sellainen "pieni" ongelma että riitelemme nykyään ihan jatkuvasti, varsinkin iltaisin ja usein myös keskellä yötä. Suurin osa johtuu kyllä varmasti väsymyksestä ja kyllähän se lapsen tulokin jotain kriisejä parisuhteeseen kuulemani mukaan tuo mutta tämä on jo aivan hirveää! Kummatkin olimme lasta toivoneet mutta jotenkin tuntuu että mieheni on sen jälkeen muuttunut ihan kummalliseksi, ennen se oli aina se tyyni ja rauhallinen osapuoli joka tuli kesken riidan halaamaan ja sanomaan että kulta lopetetaan tää..mutta ei enää..nykyään se vaan raivoaa ja on aivan tajuttoman ilkeä, ihan eri ihminen kuin ennen. verbaalinen väkivalta on melkeinpä jokapäiväistä. en olisi ikinä voinut uskoa että se sama mies johon silloin rakastuin pystyisi loukkaamaan minua sanoillani näin paljon eikä näytä edes katuvan sanojaan.
Esimerkiksi eilen sain kuulla kuinka meidän yhteinen elämä on ihan perseestä eikä meidän suhteessa ole mitään hyvää ja pelastamisen arvoista. kyllä tuollainen loukkaa kun itse on tehnyt kaikkensa tämän suhteen eteen ja itsestäni on kyllä kokoajan tuntunut että meidän suhde on ihan ok ja todellakin taistelemisen arvoinen, tuo tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta että mieheni ajattelee noin.
Ärsyttää myös kun emme osaa riidellä niin kuin aikuiset ihmiset vaan aina pitää huutaa ja raivota..lapsikin kärsii varmasti ja mulla on koko ajan olo että olen huono äiti kun huudamme mieheni kanssa toisillemme. viime yönä se meni jo siihen että naapuri tuli pyytämään hiljaisuutta! HÄVETTÄÄ NIIN PERKELEESTI!! nyt pelkään ettemme saa valitusta vuokranantajalta, se olisi kyllä eka kerta mutta silti pelottaa ja hävettää..en kehtaa enää nähdä naapureita rappukäytävässä.
.Siinä vaiheessa tajusin mitä kaikkea tuo pieni lapsi joutuu kestämään ja haluan todellakin muuttaa ja parantaa tätä suhdetta mutta onnistuuko se koskaan.. Onko kellään kokemusta, saako loputonta riitelyä ikinä loppumaan? mieskin haluaa vielä yrittää mutta onko tässä enää mitään järkeä..?! En halua olla huono äiti, lapseni on tärkeintä maailmassa ja loppujenlopuksi menee kuitenkin suhteen edelle vaikka rakastankin miestäni paljon..
ja anteeksi tästä pitkästä ja epäselvästä tekstistä, toivon että joku jaksaa lukea ja jakaa kokemuksensa
Jatkuva riitely parisuhteessa
11
1667
Vastaukset
- lkjljoj
oletteko ajatelleet ulkopuolisen avun hankkimista, avioliittoneuvontaa, perheneuvolaa tms...monta kertaa itse on niin syvällä tilanteessa ja tunteet pinnassa, että ongelmien selviminen ilman kolmatta, ulkopuolista ja neutraalia osapuolta saattaa olla hyvinkin vaikeaa. suosittelen lämpimästi, että menette keskustelemaan asioistanne jonkun ammattilaisen kanssa. kyllä parisuhde kannatta yrittää pelastaa lapsenkin tähden!
- kurssin käynyt
Kysypä löytyykö omasta tai naapurikunnan seurakunnalta tai muulta instanssilta Toimiva Perhe -kurssia. Kannattaa mennä, mieluummin yhdessä miehen kanssa. Mutta jos mies ei lähde , mene yksin. Muutos itsessä aiheuttaa jo suuren muutoksen koko perheessä! Vaikka kurssin järjestäisi srk, se ei ole mikään hengellinen juttu, että sitä ei tarvitse kavahtaa. Se on puhtaasti ihmissuhdetaitojen parantamista. Ja jos kurssin ottaa tosissaan, se toimii! Ja siitä on apua kaikissa ihmissuhteissa ja myös lapsenkasvatuksessa. On hyvä kurssi, suosittelen!
- .......
Siis lapsi kuulee kaiken ja joutuu tosiaan kestämään tuollaista? Ja väität silti että lapsi on se ykkönen?? Häpeäisit! Menkää terapiaan ja selvittäkää asiat tai sitten erotkaa.
- .............??
no arvaa häpeänkö?? TODELLAKIN!!ei olisi vissiin pitänyt laittaa tätä tänne vauva palstalle kun kaltaisesi "täydelliset" äidit tulevat päsmäröimään. arvostelua en kaivannut vaan ihmisten kokemuksia voiko tällaisesta tilanteesta päästä eroon.. kyllä kaikissa parisuhteissa riidellään ja välillä huudetaankin ja kaikille niitä kriisejä tulee, itse et vaan taida tietää kun on kova tarve pitää omaa kulissia yllä, ellet sitten ole yh.. Ja tiedoksi että lapseni ON se ykkönen vaikka parisuhteeni ei olekaan täydellinen!
- Lapsi09
.............?? kirjoitti:
no arvaa häpeänkö?? TODELLAKIN!!ei olisi vissiin pitänyt laittaa tätä tänne vauva palstalle kun kaltaisesi "täydelliset" äidit tulevat päsmäröimään. arvostelua en kaivannut vaan ihmisten kokemuksia voiko tällaisesta tilanteesta päästä eroon.. kyllä kaikissa parisuhteissa riidellään ja välillä huudetaankin ja kaikille niitä kriisejä tulee, itse et vaan taida tietää kun on kova tarve pitää omaa kulissia yllä, ellet sitten ole yh.. Ja tiedoksi että lapseni ON se ykkönen vaikka parisuhteeni ei olekaan täydellinen!
Meillä on kanssa ollut tuossa syksyn ja alkutalven aikana myös paljon riitoja välillä isoja välillä pienia,välillä jopa niin että juuri kun edellinen oli sovittu alkoi jo uusi.Mieheni on kanssa aika kova hyökkäämään sanallisesti ja sanoo pahemmin kuin tarinasi perusteella sinun miehesi.Joten helppoa ei ole ollut ja lähtöäkin olen ajtellut,suunnitellut ja miettinyt useammankin kerran,juuri lapsen takia.Onneksi en ole lähtenyt koska nyt tilanne on korjaantunut itsekseen toki riitelemme vieläkin välillä mutta mielestäni parisuhteessa on vikaa jos ei riitele,homman juju on vaan siinä että miten riitelee.
En voi sanoa että teidänkin suhde korjaantuisi kun meidänkin korjaantui.Mutta pahimpaan aikaan lapsemme oli saman ikäinen kuin teidän ja nyt on ikää 11kk.En tiedä johtuiko meillä vauva-arjen helpottumisesta ja rutinoitumisesta...
- e_a_
Nyt ensitöiksesi lopeta riitelyyn vastaaminen vaikka mies miten haukkuisi. Älä mene siihen mukaan, sillä lapsen normaali kehitys kärsii riitelystä. Kohta teille soittaa joku lastensuojeluviranomaisen...
Sitten otat miehen puhutteluun ja sovitte mitä teette asian suhteen: korjatako suhde vai erota. Riitelyllä vain tuhoatte lastanne. - a33rfa
"mieheni on sen jälkeen muuttunut ihan kummalliseksi, ennen se oli aina se tyyni ja rauhallinen osapuoli joka tuli kesken riidan halaamaan ja sanomaan että kulta lopetetaan tää..mutta ei enää.."
Tuosta jää kuva, että ennen hän on jaksanut antaa periksi ja nieli kaiken, nyt väsyneenä toleranssit ovatkin toiset ja hän haluaa antaa takaisin jatkuvan nielemisen sijaan.
Olet sinä itsekin muuttunut lapsen tultua, ihmettelisin ellet olisi.
Jos ei helpota, hankkikaa ammattiapua tai erotkaa. Joskus suhde vain muuttuu pysyvästi perseelleen lapsen tulon jälkeen. - oli lähes sama
tilanne. Tosin minä (nainen) olin se lähtijäpuoli. Uskomatonta vai? Meillä 7kk poika. Yhdessä ollaan oltu jo 10 vuotta. Yhteistä aikaa ei oikeastaan ole lainkaan, hoitajaa emme noin vain saa, yksin pitäisi käydä jossain eikä se enää nappaa. Tahtoisi kulkea toisen kanssa ja löytää sitä yhteistä aikaa.
Tunnen itseni huonoksi äidiksi kun itken ja huudan ja valitan. Mies ei sano sanaakaan kun ei tiedä mitä pitäisi sanoa.
Meillä nyt onneksi ollaan pääsemästä tässä yli.
Otathan huomioon miehenne kanssa että teidän kummankin elämä on todellakin muuttunut lapsen myötä.
Kummallakin on ollut tavallaan oma elämänsä ja paljon yhteistä aikaa ja nyt kaikki asiat pyörivät lapsen ympärillä. Täytyy opetella ajattelemaan itseään perheenä vaikka se tuntuu todella oudolta. Se Minä sana jää nyt pois pitkäksi aikaa. Ja se on kova pala purtavaksi. Teillä kummallakin.
Oletteko kokeilleet aikatauluttaa elämäänne? Ihan arkipäiväjuttuja.
Yrittäkää järjestää kahdenkeskinen parituntinen vaikka vain kerran kuussa, sekin auttaa yllättävän paljon.
Miettikää mikä osuus on hormoonien pyörimistä elimistössä, koska sitä tapahtuu kummallakin teillä. Syötkö jotain ehkäisyä? Voi olla ettei se sovi ja saa sinulla tunteet pahemmin pintaan. Niin minulla.
Kysy neuvolasta rohkeasti apua ensin. He tietävät asioista ja osaavat neuvoa eteenpäin jos näyttää pahalta.
Minulla oli tosi paha väsymys, kun pääsin siitä yli, niin tuli täysi kyllästyminen siihen että joka saatanan yö pitää nousta ylös syöttää vauvaa. Ymmärsin lopulta että niin se vain on. Varsinkin ekana vuonna.
Puhukaa miehenne kanssa järkevästi pöydän ääressä joku ilta kun lapsi on unten mailla. Mitä kumpikin teistä kaipaa? Oikeasti. Sitä omaa juttua? Mikä ihan tavallinen juttu on jäänyt pois?
Minulla jäi lukeminen. Olen intohimoinen lukija. Ennen luin pahimmillaan 3-4 kirjaa viikossa. Nyt. 1 kirja kahdessa kuussa. Yllättävää kuinka sellainen mitätön pikkujuttu joka kuitenkin täydellinen osa elämääsi on jäänyt pois voi vaikuttaa. Miettikää onko niissä asioissa jotain. Harrastuksien pois jäämisessä.
Minua jäytää kun samat asiat toistuu päivästä päivään ja kun joku kysyy kuulumisia en voi oikeastaan vastata muuta kuin miten poika voi. Kaikki pyörii lapsemme ympärillä. Puheet ja tekemiset, kaikki täytyy ajatella hänen mukaansa. Olen mustasukkainen miehelleni joka on *vapaa* ja pääsee pois kotoa aina kun tahtoo. Mutta kyllä hän siitä huolimatta jaksaa hoitaa lastamme kun sanon että nyt väsyttää. Vaikka hän on yhtä väsynyt kuin minä.
Huomasin myös sen että kun olin saanut mielessäni käsiteltyä yhden *ongelman* seuraava nousi pintaan. Huomasin että ne täytyy käsitellä eikä niitä saa työntää syrjään.
Miten te olette aiemmin ilmaisseet tunteinanne. Siis turhautumista, raivoa, vihaa? Nyt se voi olla erilaista.
En suoraan sanottuna osaa sanoa miten oikeasti pääsimme tästä aviokriisistä ylitse. Mutta kenties se että tajusimme kumpikin, ja varsinkin minä, että asiat nyt ovat näin ja sen mukaan täytyy elää, auttoi.
Minulla kyse oli hyväksymisestä. Ja olemme aikatauluttaneet arkeamme hieman. Ei mitään mullistavaa, mutta kummalakin on vapaapäivänsä. Ei silloin ole pakko pois kotoa lähteä, mutta kyse on siitä että silloin toinen hoitee vauvaa. Ilman toista kun ei oikein tahtoisi lähteä kotiin. Myös yhdessä vauvan hoitaminen hoitaa parisuhdetta. Eihän kaikki ole sinun kontollasi, muista se. Voi mieskin osallistua niillä pienillä teoilla elämään. Tai jos miehesi ajatteleekin että hän on nyt suuressa vastuussa ja se pelottaa häntä.
Miehet eivät ole samanlaisia kuin naiset ilmaistessaan itseään. Mutta huutaminen ja raivoaminen, oli se kumpitahansa on avunpyyntö. Kuuntele siis myös miestäsi ja pyydä miestäsi kuuntelemaan sinua ja puhukaa. Raivota saa, ei se mitään, mutta muistakaa pyytää anteeksi sen jälkeen. Älkää jättäkö mitään väliinne selvittämättömiä asioita. Kun toinen joskus vetää sen luurangon kaapista kiristääkseen jollain selvittämättömällä asialla, se on parisuhteen piru.
Selvitä asiasi. Jos ette kahden voi keskustella, pyytäkää apua. Te kummatkin tarvitsette jonkun jolle purkaa mieltä. Sitähän te tavallaan nytkin teette, mutta kuunteletteko te toisianne? - xcvbsdwert
myös paljon riitelyä viime aikoina, esikoinen on nyt 1v9kk ja toisen laskettu aika on kahen viikon päästä. Hoidan kodin pääosin yksin ja sekös ottaa aivoon ku siivoon ja puunaan ja teen ruoat ja hoidan lapsen, niin ukko ei pistä rikkaa ristiin auttaakseen. mua väsyttää ja rupee jo muutenkin tympimään tää paksu olo ja liitoskivut. Mulla ei oo omaa aikaa just ollenkaan, ukko sen sijaan menee ja tulee miten haluaa, lupaa aina et saan omaa aikaa mut koskaan sitä ei heru. Sadat kerrat sanonu että auttaa kotitöissä mut paskan marjat, enpä ole huomannu, edelleen siivoon hänenkin sotkut ja kerään hänen vaatteita lattioilta...seuraavaks rupeenki laittaa niitä roskikseen suoraan kun ei puhe tehoo.
Mä oon meistä se tempperamenttisempi ja myönnän, sorrun myöskin huutamaan paljon helpommin, se harmittaa ja huono omatunto seuraa tiiviisti perässä... Jos meistä jompikumpi lähtee, niin se oon minä, suunnitellukin olen, mut ihan helpolla en kuitenkaan haluaisi luovuttaa. en vain tiedä mikä auttaisi, ehkäpä minäkin mainitsen ukolle, et jos ei tahti muutu ni mennään terapiaan... v....ttaa ja väsyttää niin pirusti, mut koitanpa vielä jaksaa hetken...- kantapään kautta
Meillä riitely johti eroon ja lapsen menoon sijaisperheeseen... Mutta nytpä tilanne on toinen, kasvettuamme vuosi erillämme ja omillamme tulimme takaisin toistemme luokse. Kumpikin muuttuneina ja aikuisina ihmisinä, oma elämänhallinta ja tunteiden hallinta oli kunnossa. Saimme uuden yhteisen lapsen ja toisenkin takaisin perheeseemme. Eli voi siis korjata, mutta haluaako kumpikin? Onko piste jo nähty??? Meillä molemmat oltiin niin kovapäisiä, että piti luopua kaikesta hetkeksi, vaikka luulimme sen kokonaan loppuneen, kaiken...koko elämän, kun meni kaikki. Ja se johtui vain siitä ettei osattu käsitellä asioita loppuun niin että riidan seurauksena molemmat olisi olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Myös rehellisyys tunteissa oli hukassa. ei edes tienny miksi riiteli...ja myöhemmin olen nähhy että se syy on luultavasti eniten siinä, että kumpikin kokee itsensä yksinäiseksi ja voimattomaksi ja kaipaa toistansa. Eli hellyyttä ja yhteistä aikaa jutella ja olla henkisesti toisilleen läsnä...Joten vauva välillä hoitoon. Mutta älkää vaan alkako juomaan...se on pahin tapa viettää aikaa yhdessä.
Vauvaa hoitaessa suhde rutinoituu liikaa vain arkisten asioiden ympärille ja se tärkein kulmakivi eli teidän perhe jää hoitamatta...silloin kaatuu kaikki. itse ensin, vauva voi hyvin vasta sitten. Omasta kokemuksestani nykyisin vaadin ja otan mitä kaipaan. Oma tila, kainalo, herkkutteluhetket, suihku, ulkoilu,,,ennen ne jäi kun hoidin vauvan likipitäen yksin ja katkeroiduin, syytin miestä, mies ei ymmärtäny että se on raskasta olla kotona huutavan vauvan kanssa jne...ja kierre jatkui...kunnes pamahti kaikki käsiin. Nyt se on koettu ja voitettu, on nähty, mihin se johtaa, joten riskit tietää, ja tietää kuinka mennä ettei pamahtele. Kun selviätte sen tästä yhdessä suhteenne vaan voimistuu ja kasvaa paremmaksi,. Tsemppiä molemmille!
- hjgkorsdkg
Pieneksi lohduksi voin sanoa vain sen, että meillä kans vauvan ollessa 8kk oli pahin vaihe. Lisäksi oli myös miehen sinnikäs ja lapsellinen halu jatkaa kaljoitteluelämää kavereitten kanssa samaan tapaan kuin ennen lasta, mikä ei minulle käynyt. Hain apua ja onneksi ainakin Helsingissä sitä näköjään on vauvaperheille myös tarjolla. Nyt poika on vuoden ja noista ajoista tilanne on helpottanut, vaikka välillä vieläkin kuplii. Väsymys tekee paljon tuhoa, joten ensisijaisesti koittakaa nukkua ja levätä mahdollisimman paljon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa6517003Mitä tapahtunut
Poliiseja monta autoa+panssariauto Porista kpäähän päin tänään klo n.20 kuka hurjistunut ?414734HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa2982676- 1401969
Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.1321579Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon3961512- 161449
Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E101293Lakea konkurssiin. Asukkaat menettävät asuntonsa
Kuntarahoitus on tänään jättänyt konkurssihakemuksen lakean kaikista kiinteistö osakeyhtiöistä. Kassa on tyhjä, kaikki201194mahdollista, että olet ollut iltavuorossa
Ja kotiin päästyäsi tulit palstalle etsimään merkkiä minusta, jos kaipaat yhtään minua niin kuin minä sinua Ei mennyt k101109