Ymmärsin jotakin tässä surkeassa, sellainen se todella nyt on, olossani. Kun rakas ihminen huutaa ja ilkeilee, kohtelee täysin arvottomasti toisen ollessa kipeänä. Sulkee silmänsä totuudelta ja omalta käytökseltään. Siltä, että miten voi edes olettaa asioiden järjestyvän jos vain juoksee pakoon, kuin labyrinttia, karkuun omaa käytöstään ja sen aiheuttamia asioita. Ymmärsin ettei vaadi paljoakaan olla Suomen suurin kusettaja tai ilkein ihminen. Se on rooli, joka on oikeastaan hyvin helppo saavuttaa. Sen nimikkeen alla voi tulla korkeastikin palkituksi. Korkeastikin menestyneeksi. Jopa saavuttaa palkintoja.
Mutta tämän kylmyyden ja jään keskellä aamulla raahautuessani ulos, kuulin kevään ensimmäisen linnun laulavan. Poistin kaikki vihan tuntemukset. Muistin, että on eriasia ansaita voitto tai ansaita menestys elämässä kuin saada se lahjana jota ei ansaitse, tai saada se voittona alhaisista teoistaan. On eri asia voittaa jotakin elämässään kauniina ihmisenä:) tämä eräälle... saavuttaa jotakin sellaisena ihmisenä jolla on kauniit periaatteet, kohtelee toisia arvostavasti, ottaa huomioon. On paljon suurempi asia saavuttaa joskus vaikkapa häviötä ollen se kaunis ja hyvä ihminen. Kuin saavuttaa voitto kusipäisyydelle.
Kenties ne suurimmat voitot ansaitaan, suurimpia tuskia ei ansaita, ovat ne sitten ihmissuhteissa tai muissa elämän osa-alueissa. Joskus ilkeää kohtelua ei todellakaan ansaitse, ansaitsisi kaunista kohtelua ja anteeksipyyntöä. Mutta jos toinen ei näe omaa itseään pidemmälle ei voi sellaista edes olettaa. Mutta oppii huomaamaan miksi ja miten jotkut asiat ansaitaan. Ei katkeruutta vaan kylmää faktaa;) Tämän minulle opetti tämä kylmyys ja jää, kenties toinen niistä miehistä josta tässä tekstissä kirjoitan mutta lumensoturi eniten. Hän :) vahvempi kuin 100miestä yhteensä.
Ja miten tämä liittyy ikävään, hmm.. no siitä vasta kompa;) tai päivän näsis. Vai oivallus?
http://www.youtube.com/watch?v=4bH0rEb4CZ0
Mutta tämän kylmyyden ja jään keskellä aamulla raahautuessani ulos, kuulin kevään ensimmäisen linnun laulavan. Poistin kaikki vihan tuntemukset. Muistin, että on eriasia ansaita voitto tai ansaita menestys elämässä kuin saada se lahjana jota ei ansaitse, tai saada se voittona alhaisista teoistaan. On eri asia voittaa jotakin elämässään kauniina ihmisenä:) tämä eräälle... saavuttaa jotakin sellaisena ihmisenä jolla on kauniit periaatteet, kohtelee toisia arvostavasti, ottaa huomioon. On paljon suurempi asia saavuttaa joskus vaikkapa häviötä ollen se kaunis ja hyvä ihminen. Kuin saavuttaa voitto kusipäisyydelle.
Kenties ne suurimmat voitot ansaitaan, suurimpia tuskia ei ansaita, ovat ne sitten ihmissuhteissa tai muissa elämän osa-alueissa. Joskus ilkeää kohtelua ei todellakaan ansaitse, ansaitsisi kaunista kohtelua ja anteeksipyyntöä. Mutta jos toinen ei näe omaa itseään pidemmälle ei voi sellaista edes olettaa. Mutta oppii huomaamaan miksi ja miten jotkut asiat ansaitaan. Ei katkeruutta vaan kylmää faktaa;) Tämän minulle opetti tämä kylmyys ja jää, kenties toinen niistä miehistä josta tässä tekstissä kirjoitan mutta lumensoturi eniten. Hän :) vahvempi kuin 100miestä yhteensä.
Ja miten tämä liittyy ikävään, hmm.. no siitä vasta kompa;) tai päivän näsis. Vai oivallus?
http://www.youtube.com/watch?v=4bH0rEb4CZ0
Vastaukset 15
Vanhimmat
sua ;)
http://www.youtube.com/watch?v=vYbNmHk5jnA&feature=related
mielenkiintoisesti kirjoitit...
mutta toisaalta oikeen osuvastikkin.
siinäpäs onkin mietittävää näin kauniina,tuulisenä kipakalla pakkasella ravittuna päivänä...
ei puutu kuin kaunis viaton hymy, kauniilta naiselta.
kumpikin vie jalkani alta.
niinpä se on että loukkaaminen on helpompaa, mutta anteeksi pyytäminen vaikeempa.
teinkin sen jo sinulle, mutta pyydän isosti anteeksi.
kyllä se elämä sinukin kohtelee reilusti, kun ymmärrät sinäkin kohdella elämää reilusti.
niin omaasi, kuin muittenkin!!!
"karvis"
sanoma kuitenkaan perille, mieti uusiksi:)
Elämä ei mielestäni aina kohtele reilusti.. se voi kohdella reilusti ilman, että sen ansaitsee.. mutta silloin kun se kohtelee reilusti niin, että se on ansaittua:) se on isompi juttu se.
ei tää lopu koskaan. Keho on reagtiivinen asia.
sitähän pitää itse miettiä ja itse ymmärtää se mikä on ansaittu... ;)
mut joo
" Joskus ilkeää kohtelua ei todellakaan ansaitse, ansaitsisi kaunista kohtelua ja anteeksipyyntöä ". Kunpa
tämän lauseesi ymmärtäisivät kaikki ne ihmiset joilla on halu loukata ja satuttaa mutta ei koskaan pyytää
anteeksi.
Ne jotka eniten loukkaa ja satuttaa ei välitä siitä paskankaan vertaa. Niille toisen tuska ja kärsimys ei
merkkaa mitään.
Rehellinen, sydämestä tuleva anteeksipyyntö on sellainen, jonka jokainen loukattu varmasti haluaisi kasvotusten loukkaajaltaan kuulla. Voimia sinulle.
nii
asiaa ja ymmärrystä pidemmällä aikavälillä. Elämä on... joskus raskasta, mutta paljon on myös omasta asenteesta kysymys.
tällä hetkellä auta jos toisten on niin ilkeä että minustakin on tullut sellainen.
autakkaan. Itsekkin olen alkanut ilkeäksi toisille, jos he ovat minulle, mutta sisimmässä tunnen huonoa oloa sen jälkeen. Olen liian herkkä ja empaattinen ilkeilyyn. Mutta miten pitää puoliaan muuten kuin ilkeilemällä, jos toinen vittuilee kokoajan?
vastata hymyllä vittuiluun. Toinen tapa on vaan olla välittämättä ja jutella niitä näitä tai vaikka ihan asioitakin. Olla niinkuin ei huomaisi koko vittuilua, tyhmän esittäminen on joskus järkevää.
kiitos kiitos. Maailmassa on kuitenkin vielä jotain kaunista . Sinä.
Kirjoitat jännästi, aivan kuin jättäisit vähän auki....ovelasti ; )
No jos ei toinen nää omaa itteensä pidemmälle, näkis nyt edes sen raadollisen oman edun tavoittelijan, politiikkaan vain mukaan suosittelen, esillä ja kaikkea tärkeyttä, "olla tärkeä" mitä muista jos ei hyödytä mua-mentaliteetti.... Anteeksipyyntö liikaa pyydetty jos on aina oikeasssa... jo kaksi ihmiselle vaikeinta asiaa... No, sinä kirjoittaja voit rakastaa vihamiestäsi ja nähdä hänet(itse ei näe) kun et tuomitse, niin ei tarvetta antaa anteeksikaan. Ihanaa kun ei tartte olla tärkeä, vapauttavinta on myöntää olevansa väärässä,
rakastaa vielä vihamiestänsä ja nähdä hänen läpi....jos ei itseä näe :), ei voi nähdä toistakaan :( ):
Mikäs mies tuo lumensoturi on ; )
Aina miettinytkin mistä tuo viha juontaa oikein juurensa,1 rakkaus/viha ja 2 pelko
Enpä lähde muutakuin hymyilemään tuolle "ikävälle", saisko sitäkään...