Nyt minä sen hoksin ja olen tyytyväinen. Mitä heikompi usko, sitä otollisempi on taivasmatkan päämäärä.
Saarnoja kuunnellessa tulin Ahaa-elämykseen, että juuri sellainenhan minä itse olenkin ja ei minulla ole hätäpäivää.
Turha pyrkiäkkään vahvaan uskoon , kun heikollakin menestyy. Ne, jotka luulevat olevansa kaiken maailman neroja, ovatkin saarnassa kuullun mukaan tyhmimpiä.
Olen aina ajatellut, etten minä ainakaan koskaan tule hyväksi uskovaiseksi, vaan uskon tie on tuntunut toivottoman tuntuiselta.
Minua lohdutti lisää, kun puhujaveli jatkoi; ... ja sinä kaikkein laitimmaisenkin tuntoinen seuravieras, joka et tunne itsessäsi olevan mitään hyvää, kuuleppa, juuri sinua Jeesus tahtoo tykönsä.
Olenkohan minä käsittänyt tätä saarnaa nyt oikealla tavalla, kun monesti saarnatkin ovat sellaisia, että niitä ei voi ottaa kirjaimellisesti, vaan olisi osattava soveltaa neuvoja käytännön vaellukseen.
Kun uskonelämä tahtoo monesti olla sellaista resuamista, niin sen voikin nähdä positiivisena asiana.
Kukaan ei koskaan ole sanonut; olen onnistunut uskonvaelluksessani hyvin, ei edes kohtalaisesti, vaan poikkeuksetta vaellus on mennyt kaikilla enemmän tai vähemmän pipariksi.
Voin heittää tuonkin raamatun takaisin kirjahyllyyn pölyttymään, koska enhän minä sitä osaa sillä tavalla lukea, että siitä jotakin ymmärtäisin. Saarnamiehet vain osaa tulkita ja selittää raamattua oikein, ei kukaan muu. Ja kun käy seuroissa vuodesta toiseen joka lauantai tai sunnuntai, oppii muistamaan ulkoa kaikki raamatunkohdat, mitä ne tarkoittaa ja miten ne tulee ymmärtää.
Tippaakaan en kehu, mutta osaisin saarnata monesta raamatunpaikasta ulkomuistista sen, millä tavalla puhujaveljemme ovat ne selittäneet.
Esim. rikas mies ja lasarus on tuttuakin tutumpi teksti, samoin Kooran lapset sekä tuliseen pätsiin heitetyt kolme uskovaista miestä.
Saarnaaja ei täten tarvitse muuta tietoa kuin ulkomuistia, miten se ja sekin paikka selitettiin muilta saarnaajilta silloin ja silloinkin kuultuna.
Mutta nythän minun oloni on helpottunut, mikäli se näin oikeasti menee. Sen kun olla jöllötän, enkä ajattele mitään. Kesitas tutkikoon raamattua oikein himmoosa, hänen uskonsa kun sitä vaatii, mutta meidän uskossa ei tarvitse tietää aikuiskasteesta, eikä oikeasta lepopäivästä mitään, mennään vain seurakuntaäidin neuvojen mukana ja uskotaan vaan synnit anteeksi, niin hyvä tulloo.
Saarnoja kuunnellessa tulin Ahaa-elämykseen, että juuri sellainenhan minä itse olenkin ja ei minulla ole hätäpäivää.
Turha pyrkiäkkään vahvaan uskoon , kun heikollakin menestyy. Ne, jotka luulevat olevansa kaiken maailman neroja, ovatkin saarnassa kuullun mukaan tyhmimpiä.
Olen aina ajatellut, etten minä ainakaan koskaan tule hyväksi uskovaiseksi, vaan uskon tie on tuntunut toivottoman tuntuiselta.
Minua lohdutti lisää, kun puhujaveli jatkoi; ... ja sinä kaikkein laitimmaisenkin tuntoinen seuravieras, joka et tunne itsessäsi olevan mitään hyvää, kuuleppa, juuri sinua Jeesus tahtoo tykönsä.
Olenkohan minä käsittänyt tätä saarnaa nyt oikealla tavalla, kun monesti saarnatkin ovat sellaisia, että niitä ei voi ottaa kirjaimellisesti, vaan olisi osattava soveltaa neuvoja käytännön vaellukseen.
Kun uskonelämä tahtoo monesti olla sellaista resuamista, niin sen voikin nähdä positiivisena asiana.
Kukaan ei koskaan ole sanonut; olen onnistunut uskonvaelluksessani hyvin, ei edes kohtalaisesti, vaan poikkeuksetta vaellus on mennyt kaikilla enemmän tai vähemmän pipariksi.
Voin heittää tuonkin raamatun takaisin kirjahyllyyn pölyttymään, koska enhän minä sitä osaa sillä tavalla lukea, että siitä jotakin ymmärtäisin. Saarnamiehet vain osaa tulkita ja selittää raamattua oikein, ei kukaan muu. Ja kun käy seuroissa vuodesta toiseen joka lauantai tai sunnuntai, oppii muistamaan ulkoa kaikki raamatunkohdat, mitä ne tarkoittaa ja miten ne tulee ymmärtää.
Tippaakaan en kehu, mutta osaisin saarnata monesta raamatunpaikasta ulkomuistista sen, millä tavalla puhujaveljemme ovat ne selittäneet.
Esim. rikas mies ja lasarus on tuttuakin tutumpi teksti, samoin Kooran lapset sekä tuliseen pätsiin heitetyt kolme uskovaista miestä.
Saarnaaja ei täten tarvitse muuta tietoa kuin ulkomuistia, miten se ja sekin paikka selitettiin muilta saarnaajilta silloin ja silloinkin kuultuna.
Mutta nythän minun oloni on helpottunut, mikäli se näin oikeasti menee. Sen kun olla jöllötän, enkä ajattele mitään. Kesitas tutkikoon raamattua oikein himmoosa, hänen uskonsa kun sitä vaatii, mutta meidän uskossa ei tarvitse tietää aikuiskasteesta, eikä oikeasta lepopäivästä mitään, mennään vain seurakuntaäidin neuvojen mukana ja uskotaan vaan synnit anteeksi, niin hyvä tulloo.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.