Olen nuori 26-vuotias nainen ja olen nuoresta asti ollut hyvin seksuaalinen. Itsetyydytyksen aloitin jo ala-asteella ja olen aina harrastanut sitä viikoittain. Ennen nykyistä miestäni minulla oli ollut kolme seksikumppania, miehelläni vain yksi eikä hänellä ollut vakavaa suhdetta ennen minua. Olemme seurustelleet neljä vuotta mutta seksiä ei ole ollut kahteen vuoteen. Alkuun harrastimme seksiä 1-3 kertaa kuukaudessa eli melko harvoin. Olen aina ollut halukas seksiin ja yleensä ollutkin se, joka on ilmoittanut halustaan seksiin. Mieheni ei ole lainkaan intohimoinen, hän haluaa että otan silloin tällöin suihin ja kyllä varmasti masturboi, mutta ei vain pidä seksistä. Aluksi otin sen itseeni ja itsetuntoni huononi, kunnes ymmärsin että se ei todella tunnu hänestä hyvältä, mutta hän kyllä kiihottuu esim. suihinotosta ja rinnoistani. Olen hyväksynyt asian, koska rakastamme toisiamme ja läheisyyttä riittää reilusti päivittäin. Ongelmana onkin se, että kaipaan seksiä todella paljon. Kiihotun helposti ja haaveilen seksistä lähes kenen tahansa vastaantulevan miehen kanssa, haluaisin vain tuntea peniksen emättimessäni, sillä itse en pysty sellaista nautintoa itselleni tuottamaan, vaikka masturboinkin aika usein. En pystyisi pettämään mutta pelkään sitä, että pystynkö todella olemaan loppuelämäni ilman seksiä? Suunnittelemme mieheni kanssa häitä, ja sen vuoksi asia huolestuttaa.
Onko muita samanlaisilla kokemuksilla, mitä olette tilanteessa tehneet?
Onko muita samanlaisilla kokemuksilla, mitä olette tilanteessa tehneet?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Täytyy vielä sanoa, että mieheni ei tyydytä minua millään lailla, ei halua koskea alapäähäni eikä ole koskaan halunnut edes nuolla sieltä. Olen kymmeniä kertoja pyytänyt häneltä otettuaan suihin, että voisiko hän tyydyttää minut edes käsin, niin vastaus on aina ei. Kertooko tällainen käytös narsismista vai mistä - ei pystytä ajattelemaan toisen tunteita tai haluja vaan omat ovat ainoastaan tärkeät?
Ilmoita miehelle, että jos seksiä ei tipu, niin suhde on ohi. Älkää nyt ainakaan naimisiin menkö, jos seksielämä on tuollaista.. Turhaan kärvitelet..
http://www.huoltamo.com/?page=1552708&id=8017582
Älä hyvä ihminen mene naimisiin hänen kanssaan!
Naimisiin mennään sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ollaan täysin onnellisia. Seksi ja seksuaalisuus on niin iso asia ihmisen elämässä että siitä tulee hyvin iso asia jos se ei tyydytä osapuolia.
Teidän seksi ei tyydytä miestäsi, koska hänen mielestään sitä on liikaa ja sinä painostat sillä. Teidän seksi ei tyydytä sinua koska käytännöllisesti katsoen, sinä palvelet häntä ja joudut siitä hyvästä hoitelemaan vielä itsesi.
Te voitte elää käytännön elämää onnellisena ja hoitaa vaikka roskien viemisen, halailun, television katselun, laskujen maksamisen, ihan hienosti ja hyvin, mutta teiltä puuttuu jotakin tunnepuolelta ja se on seksuaalisuus.
Yleensä ne joille seksi ei ole tärkeintä, väittävät että elämässä seksi ei ole tärkeintä, vaan kaikki muu, mutta sinä et ole samanlainen kuin he. Sinulle seksi on tärkeää elämässä ja sinä et voi sitä tukahduttaa jonkun muun ihmisen vuoksi.
Kuuntele tätä viisasta neuvoa. Ihminen voi luopua jostakin saadakseen jotakin tilalle. Jos sinä luovut seksuaalisuudestasi, sinä et saa mitään tilalle! Te voitte mennä naimisiin, mutta mistä miehesi luopuu saamatta mitään tilalle? Ei mistään, sillä hänhän vain saa siinäkin, aivan kuten silloin kun sinä imutat häntä ja hän ei anna minkäänlaista vastapalvelusta sinulle.
Minä puhun kokemuksesta, että älä anna moraalinvartijoiden selittää sinulle kuinka parisuhteessa seksi ei ole tärkeintä. He eivät elä sinun elämääsi ja jo se on merkki siitä että sinä et ole onnellinen jos sinä kirjoitat tänne tuollaisesta asiasta ja kysyt neuvoja!
Naimisiin mennään vasta silloin kun ollaan varmoja että tuon ihmisen kanssa minä haluan elää elämäni onnellisena loppuun saakka! Naimisiin ei mennä miellyttääkseen muita tai vastatakseen joidenkin ihmisten odotuksiin. Sinä yrität selvästi miellyttää miestäsi puhumalla häistä, mutta sinä et mene silloin naimisiin itsesi vuoksi, vaan hänen halustaan. Teidän äiti voi odottaa häitä ja selittää kuinka seksi ei ole tärkeää parisuhteessa, mutta silloin sinä menet naimisiin hänen odotuksensa täyttämiseksi, et siksi että sinä olisit onnellinen.
Minun työkaveri meni naimisiin ja väittää rakastavansa vaimoaan. Kuitenkin kun olemme puhuneet heidän seksielämästään, hän väittää että masturbointi on hänen mielestään kiihottavampaa kuin rakastella vaimoaan. Hän ei saa orgasmia vaimonsa kanssa ja heidän seksielämänsä on lähes nollissa. Varoitin häntä naimisiinmenosta siinä tilanteessa, mutta hän ei kuunnellut koska täytti taas sukulaistensa odotuksia. Mitä hän sitten tekee nyt? Hän pettää vaimoaan ystävänsä kanssa aktiivisesti. Kaveri on seksuaalisesti aktiivinen, aivan kuten hänen vaimonsakin, mutta heidän keskinäiset kemiat eivät pelaa seksuaalisella puolella. Heidän tapaus ei kuitenkaan eroa teidän tapauksesta millään tavalla, sillä ongelma ei ole seksin määrä vaan keskinäiset kemiat jotka eivät osu yksiin! Onko kaveri onnellinen avioliitossaan? Ei ole. Etkä tule olemaan sinäkään. Rakkaus on siitä jännä asia että sitä voidaan sanallisesti väittää tuntevansa, halauksilla sitä sanaa voidaan korostaa, mutta seksuaalisuus on sellainen asia missä aito rakkaus tulee ilmi ja esiin! Jos se ei toimi, niin rakkautta ei ole ilmassa vaikka kuinka uskottelisi itselleen mitä muuta tahansa.
Vaikka teillä olisi läheisyyttä nyt, niin se tulee lopulta vähenemään ja kuolemaan jos sinä et voi olla täysin onnellinen miehesi kanssa. Seksuaalielämänne ei tule tuosta muuttumaan mihinkään suuntaan, sillä omien sanojesi mukaan olet jo nyt alistunut olemaan hänelle pelkkä palvelija jolle hänen ei tarvitse tehdä mitään. Se ei ole kestävä pohja rakentaa suhdetta.
ja pahasti. Nimittäin miehelläsi on taatusti jokin ongelma päänsä sisällä, noin rumasti sanottuna. Mutta jokatauksessa kyllä selvittäisin tuollaisen asian perinpohjin ennen kuin naimisiin menisin. Seksi on kuitenkin huomattavan tärkeä osa toimivaa parisuhdetta ja elämää yleensäkin. Tsemppiä teille!
Sama juttu. Mies ei halua/jaksa/kiinnostu. Ollaan oltu 20v. naimisissa ja lapset on saatu aikaiseksi, eli joskus seksiä on ollut, mutta laadultaan aivan alaarvoista. Mies ei huolehdi minun tarpeista mitenkään, on joskus jopa nukahtanut ksken esieikin, Nykyään olen ihan pahantuulinen kun panettaisi mutta mies ei tee aloitetta enkä minäkään tee koska tulen aina torjutuksi ja se loukkaa syvästi. Missä vika olenko ruma, vastenmielinen vai mikä on? Kehoitan hakemaan apua, ennenkuin menette naimisiin asti, seksi on ihmiselle tärkeä osa elämää ja sen toimimattomuus on iso juttu. Tietää aina torjuttu vaimo.
Hei, siteeraan nimim. et pidä tästä. Todella yhdyn kommenttiin. Minäkin menin aikanaan naimisiin näin jälkikäteen siksi, että kuvittelin mitä naisen ja miehen välinen rakkaus on. Suku on pahin (vaimon), jota osaksi miellytääkseni menin naimisiin. Samalla hyvänahkaisena ajattelin, että vaimon tulevaisuus on turvattu jos minulle käy huonosti. Vaimolla on lapsi edellisestä suhteesta (aikuinen). Nyt ositusten jälkeen huomaankin, minkä virheen olen tehnyt. Samalla, jos vaimolleni olisi suhteemme aikana käynyt huonosti, olisi tytär perinyt hänet täysin. Aviopuoliso ei siis peri, ellei ole yhteisiä lapsia.
Mutta neuvoksi vielä, että älä mene naimisiin, ellei kaikki asiat ole kohdallaan. Seksi varsinkin on se elementti, joka pitää tai tuhoaa avioliiton. Mikäli siinä on kismaa, se alkaa jossain vaiheessa häiritsemään suhdetta. Edellisen komentti oli naulan kantaan siitä asiasta, että kaksi ihmistä voivat olla aktiivisia seksin suhteen, mutta keskinäiset kemiat eivät pelaa. Olen nyt uudessa parisuhteessa ja olen löytänyt naisen, jonka kanssa minun ei tarvitse koskaan miettiä, mitä hän ajattelee minusta seksin saralla. Voin olla hänen kanssaan oma itseni. Tunnemme todella syviä tunteita rakastelussamme. Tunnen kuinka naiseni nauttii minusta ja hän tuntee miten minä nautin hänestä. Olen kokenut mies, mutta hänen kanssaan saamme samanaikaisia orgasmeja lähes joka kerta. Seksi on se bensiini, jolla parisuhdetta lääkitään. Kaikki muut häiritsevät asiat lakkaavat jossain vaiheessa häiritsemästä, niihin tottuu. Seksi on mitä monimuotoisin psyykkisen ja fyysisisen hyväolon lähde, ravinto parisuhteelle. Hoivavietti ei kanna vaan himo omaan kumppaniin.
Meillä on samanlaisia ongelmia tai ainakin minun mielestäni. Olen 24v miehen alku ja avopuolisoni on 23. olemme olleet yhdessä reilu 3v. Seksiä meillä oli alkuhuuman ajan sopivasti mutta nyt se on alkanut hiipumaan. Rakastelemme noin 3-4 krt/kk. Itse haluaisin enemmän mutta puoliso ei. Tosin hänellä on raskas fyysinen työ mikä on yleensä syy ettei hän jaksa.
Nyt haluaisin saada sen alkuhuuman kipinän takaisin jotenkin... Olen yrittänyt keskustella asiasta ja kertonut, että haluaisin enemmän mutta hänelle riittää nykyinen määrä. Sitten kun yritän enemmän keskustella niin hän suuttuu...
Yleensä olen se joka tekee aloitteen/"vonkaan", hyväilen ja suuseksiä annan mutten saa itse. Millä ihmeellä saisin hänet haluamaan/jaksamaan enemmän, mitä pitäisi tehdä, teenkö jotain väärin vai jätänkö jotain tekemättä?? Seksi on kuitenkin hyvää meillä.
Ehdotin jotain haluja lisääviä pillereitä mutta ei, suuuttui vain. Kuitenkin Rakastamme toisiamme valtavasti ja sen takia en halua luopua suhteestamme. Onko muilla vastaavia ongelmia?
päätösten edessä täälläkin. Olemme myös olleet yhdessä kolmisen vuotta, iän ei pitäisi painaa kummallakaan. Alkuun ongelmana olivat kuulemma kondomit. Vaihdoimme pillereihin. Sitten mies syytti koulussa ollessaan haluttomuudesta koulua, töissä ollessaan töitä. Nyt työttömänä hän on flegmaattinen, nukkuu pitkään ja syö liikaa, eikä siksi koskaan halua. No okei, onhan meillä aiemmin ollut seksivirityksiä n. kerta viikkoon, usein ap:n mainitsemalla tavalla, minä tyydytän miehen suulla/käsin, mies makaa tyytyväisenä eikä tee elettäkään kahdenkeskisen seksin suuntaan, lupailee vaan, että korvataan tulevaisuudessa. Nykyisin noin kerran kuukaudessa, en minäkään jaksa tehdä aloitteita enää. Pitäisikö jäädä, vaiko lähteä, siinä pulma. Kuinka pitkä harkinta-aika on tarpeeksi, koska saan luvan luovuttaa? Elimistöni huutaa seksiä jatkuvalla syötöllä, koska mies on aina kotona, en voi edes runkata kuin joskus harvoin:( Yhtä helvettiä tämä parisuhde.
Niin samat tuntemukset täälläkin! Hyvä tietää, etten ole yksin tämän ongelman kanssa.
Minä kuulun kyllä niihin, joiden mielessä seksi ei ole muuta tärkeämpää. Seksuaalisuus ei todellakaan ole ainoa asia missä aito rakkaus tulee ilmi! Aika rankkaa yleistämistä! Tyyliin "Jos minulla asia on näin, sen on oltava niin kaikilla muillakin".
"Rakkaus on siitä jännä asia että sitä voidaan sanallisesti väittää tuntevansa, halauksilla sitä sanaa voidaan korostaa, mutta seksuaalisuus on sellainen asia missä aito rakkaus tulee ilmi ja esiin! Jos se ei toimi, niin rakkautta ei ole ilmassa vaikka kuinka uskottelisi itselleen mitä muuta tahansa."
Minun suhteessani on rakkautta, vaikka en halua seksiä usein. En vain ole seksuaalinen ihminen. En koe siitä mitään syyllisyyttä, vaikka ilmeisesti pitäisi... Joillakin ihmisillä seksi on ehkä ainoa ravinnon lähde parisuhteelle, mutta aika toissijaista minusta. Rakkaus, hoivavietti, empatia ja läheisyys kantavat paljon pidemmälle kun vaikka kuinka hyvä seksi. Mieluummin olisin lopun elämäni ilman seksiä kuin seksirikkaassa, mutta muuten turhemmassa parisuhteessa kuin nykyinen.
Itse aloitin itsetyydytyksen alle 10-vuotiaana. Ja nautin siitä.
Musta tuntuu, että jos seksi on tärkeää, kannattaa hankkia kumppani, jolle se on sitä myös (siis jos seksi on tärkeämpää kuin muu parisuhde nykyisen parin kanssa, jonka kanssa ei ole seksiä). itse en jättäisi naimisiinmenoa tuosta syystä, koska minulle se on "vain seksiä". Mutta koska ihmiset on erilaisia niin jokainen voi tehdä oman ratkaisunsa syyttämättä muita sairaiksi kun seksi ei maita (tai maittaa olevinaan liikaa). Jos asia on tärkeämpi kuin muu parisuhde miehesi kanssa, jätä hänet. Jos se ei ole ja rakastat häntä seksittömyydestä huolimatta, mene naimisiin.
Sen voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Sekä oman kokemuksen, että muiden parien kokemusten syvällä rintaäänellä että sinun harkinta-aikasi on jo mennyt ja minä, aivan niinkuin sinäkin, tiedät jo sen oikean päätöksen.
Sinä olet jo tehnyt päätöksen, mutta ongelma on tällä hetkellä se pelko toteuttaa se päätös. Se on ymmärrettävästi pelottavaa, mutta älä peitä sitä pelkoasi sen varjoon kuin olisit muka vielä tekemässä sitä päätöstä.
Ihminen toimii tunteen mukaan. Sinun tunne on jo se että sinä olet tehnyt päätöksen. Päätöksen toteuttaminen taas ei vaadi tunnetta vaan järkeä eli tietoista ajattelua, eli sen arvioimista että mitä plussia ja mitä miinuksia tässä sinun nykyisessä tilanteessa on. Sen pohjalta sitten toteutat sen päätöksen. Sinä tiedät jo kuitenkin sen että miinuksia on ihan liikaa ja plussilla yrität vain valehdella itsellesi ettei sinun tarvitsisi toteuttaa sitä päätöstä, vaan noilla plussilla sinä yrität salaa toivoa että tilanne muuttuisi vielä tulevaisuudessa.
Kokemuksesta sanon että tilanteeseen tulee joko radikaali muutos, mutta se vaatii ammattilaisen kanssa parityötä ja hänen selkeää halukkuutta saada itselleen lisää halukkuutta. Siihen ei teidän rahkeet ja viitsiminen selkeästikään riitä. Tai sitten tilanne ei muutu, mikä on huomattavasti todennäköisempää.
Hyväksy se että sinä pelkäät eroa. Sano suoraan että sinua pelottaa se koska sen tunnustaminen on ensimmäinen askel sen päätöksen toteuttamisessa. Sano suoraan ääneen että "minua pelottaa ihan perkeleesti se mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vai tuoko se mitään ja jäänkö ikuisesti yksin."
Vaikka sinä nyt ajattelet että käytännön asioiden hoito on hankalaa ja aikaa vievää, niin todellisuudessa sinun viidenkymmenen ikävuoden aikana, vuosi tai kaksi käytännön asioiden setvimistä ja surun setvimistä, on mitättömän pieni aika. Tarkoitan tässä sitä aikaa kun pääset eroon vanhasta elämäntavastasi ja taas asennoidut uuteen elämäntapaasi sinkkuna.
Muista että tässä elämässä sinulla on muutama vaihtoehto tällä hetkellä.
Ensimmäinen ja huonoin ja todennäköisin vaihtoehto on se että sinä jäät tuohon parisuhteeseen, katkeroidut loppuelämäksesi koska tilanne ei muutu, ja yrität salaa löytää hetkiä runkkaamiselle, joiden kiihotusarvo jää pieneksi ja tyydytys mitättömäksi. Elät elämäsi onnettomana sen loppuun asti.
Toinen ja epätodennäköisin vaihtoehto on se että sinä jäät parisuhteeseen, tilanne muuttuu ja miehesi saa halukkuuden seksiin ja alatte harrastamaan seksiä. Kuvitelmissasi sinä ajattelet että seksi tulee olemaan mahtavaa ja miehesi toteuttaa kaikki fantasiasi. Todellisuus on kuitenkin ihan jotain muuta. Ensinnäkin hyvin harvoin parisuhde onnistuu niin yksi yhteen että kummankin toiveet ja halut ovat samanlaisia ja seksi on yhtä juhlaa. Sen todennäköisyys on häviävän pieni. Sen lisäksi, jotta miehesi saisi halunsa takaisin, te tarvitsette terapiaa ja paljon ja hänen halujensa palauttaminen tulee olemaan osaksi näyteltyä ja osaksi oikeaa, ja se tulee toimimaan vain silloin jos hän itse haluaa muuttua. Sinä olet jo menettänyt luottamuksen häntä kohtaan ja sekin vaatii korjausta joten työsarkaa olisi valtava määrä.
Kolmas vaihtoehto on se että sinä eroat hänestä, jäät loppuelämäksesi yksin, mutta saat ainakin nauttia vapaasti sooloseksistä ja ajoittaisista yhden illan suhteista ja elät elämäsi onnellisena loppuun asti koska ymmärsit jälkeenpäin kuinka sairas tilanteenne nyt oikein oli. Sinulla on koko viisikymmentä vuotta aikaa löytää uusi hyvä suhde ja lukematon määrä mahdollisuuksia! Viisikymmentä vuotta onnellisena yksin on paljon parempaa kuin viisikymmentä vuotta onnettomana parisuhteessa yksin, pallo jalassa!
Neljäs vaihtoehto on se että sinä eroat hänestä, löydät uuden miehen ja olet onnellinen. Seksi on hyvää ja saat nauttia vapaasti seksuaalisuudestasi ja elät elämäsi onnellisena loppuun asti ja kuolinvuoteella kiität itseäsi siitä että uskalsit olla rohkea ja häipyä sairaasta suhteesta pois. Jos sinä jäät suhteeseen, tämä vaihtoehto, eli mahdollisuudet uuteen hyvään suhteeseen katoaa lopullisesti pois!
Unohda niiden asioiden arviointi siitä kuinka hyvä hän on tekemään ruokaa, keskustelemaan, kävelyttämään koiraa, viemään roskia tms. Ne kaikki ovat ulkoisia asioita jotka tullaan pikkuhiljaa sovittamaan elämään myös uuden kumppanin kanssa. Seksuaalisuus ei ole sellainen asia koska se on osa luonnetta ja hyvin sisäänrakennettu ominaisuus ihmisellä.
Sinä olet jo päätöksesi tehnyt, nyt ala toteuttamaan sitä.
Miehelläsi ei ole ennen sinua ollut vakavia seksisuhteita. Ehkä hän ei ole vielä tunteiden tasolla ihan sisällä oikeassa parisuhteessa. En jättäisi hyvää miestä syystä, joka ei ole hänen.