Tuntuu turhauttavalta tuntea näin, vielä niin helkutin pitkän ajan jälkeen.
Kaduttaa ja nolottaa oma käytökseni, mutta jännitin niin paljon. Pelkäsin että toinen "katoaa".
Olisin niin halunnut puhua vaikka mistä mutta lukkoonhan siinä menee, kun toinen vaikuttaa torjuvalta.
Eihän se torjumista ollut, mutta omassa paniikissani kuvittelin.
Hänhän rakasti minua ainakin joskus kauan, kauan sitten.
Ei kai rakkaus inhoksi muutu vaikka ulkoisesti ihminen ajan myötä muuttuukin?
Odotin uutta näkemistä. Aika nopeasti tajusin sen lupauksen olevan vain sanoja.
Petyin.
Olisi ollut mukava vaihtaa edes joskus kuulumisia.
Ei tällä tollolla ole oikeutta tuntea mitään.
Kaduttaa ja nolottaa oma käytökseni, mutta jännitin niin paljon. Pelkäsin että toinen "katoaa".
Olisin niin halunnut puhua vaikka mistä mutta lukkoonhan siinä menee, kun toinen vaikuttaa torjuvalta.
Eihän se torjumista ollut, mutta omassa paniikissani kuvittelin.
Hänhän rakasti minua ainakin joskus kauan, kauan sitten.
Ei kai rakkaus inhoksi muutu vaikka ulkoisesti ihminen ajan myötä muuttuukin?
Odotin uutta näkemistä. Aika nopeasti tajusin sen lupauksen olevan vain sanoja.
Petyin.
Olisi ollut mukava vaihtaa edes joskus kuulumisia.
Ei tällä tollolla ole oikeutta tuntea mitään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
viesti tarkoitettu naiselle ehkä ?
Tämä nyt on tämmöstä yhden ihmisen mutinaa, kun ei voi oikein kellekään sanoa.
Ja vaikka tuo teksti nyt olikin alavireistä, niin lämmöllä ajattelen.
Minustakin olisi mukavaa vaihtaa kuulumisia....
En voi tietää kuka olet mutta tuskin olet tollo. Ainakaan häntä en haukkuisi tolloksi. Fiksu suorastaan.
Mutta kehoitan olemaan viisaampi kuin minä ja vaihtaa kuulumisia ennen kuin aikaa on kulunut liikaa.
"Mutta kehoitan olemaan viisaampi kuin minä ja vaihtaa kuulumisia ennen kuin aikaa on kulunut liikaa. "
haluatko kertoa lisää?
Hänkin on fiksu, ei mikään tollo. Aikaa ei ole koskaan kulunut liikaa, pitäisi vaan tarttua hetkeen. Jos sinä olisit minun hän, toivoisin että kysyisit mitä kuuluu. Kun nyt ehkä ajattelet, miksen itse kysy, sanon että minä jätin hänelle "avaimen" jota hän voi käyttää kun tuntee niin.
Yhteys katkesi syystä jota en täällä kerro. Hän oli ihana ja puhui kanssani pitkän ajan jälkeen. Minä käyttäydyin tyhmästi ja karkotin pois.
Monta kertaa mieleni on tehnyt kysyä kuulumisia mutta rohkeus on pettänyt. Aikaa on kulunut liikaa.
Ei olisi pitänyt aukaista näitä sivuja ollenkaan mutta kun...
käy jos heti udellaan,että "missä me mennään?" vaikka mitään ei tapahtunut ja mitään ei ollut.
Kyllä siinä jarrut tulee pohjaan ,kun ei edes toisesta kerkiä ottaa selvää ja rauhassa tutustua.
Täytyy kuitenkin muistaa, että elämässä sattuu ja tapahtuu.
Ei kaikki ole niin mustavalkoista, kuin parilla rivillä lukee. :(
aivan kuin minun kirjoittamani, mielessä pyörii samanlaiset ajatukset. olin idiootti. kaikki meni pilalle. sydän särkyi. harmittaa. ikäväkin on vielä!
niitä kuulumisia olisi kuitenkin kiva kaikesta huolimatta vaihtaa. tosin pelkään että oloni vain pahentuisi, siksi en ole pystynyt kysymään edes yksinkertaista "mitä kuuluu". olen vältellyt. ei pysty. vaikka onhan se pakko myöntää että kiinnostaa se kuitenkin vielä, vaikkei pitäisi. mitään en kuitenkaan koko ihmisestä enää tiedä. kai siinä henki pihisee..... ja voi vain kysyä kiinnostaako häntä ollenkaan minun kuulumiset, ja jos ei, niin pitäisikö minuakaan hänen enää kiinnostaa? kerran,kuukausia sitten, olin yhteydessä, joten kaipa hän tietää että voisi ottaa yhteyttä jos kiinnostaa. mutta hiljaista on pidellyt. siitä voi varmaan tehdä johtopäätökset.
tämän enempää ei voi ihminen enää hajota, joten samapa se.
Ymmärrän erittäin hyvin näkökulmasi. Toisen tekemiset kiinnostaa vieläkin vaikkei pitäisi.
Mutta toista voi myös kiinnostaa sinun kuulumisesi, vaikkei hänestä kuulu mitään.
Ei siitä voi tehdä suoraa johtopäätöstä.
Niin samanlaisilta voi eri elämät kuulostaa...