Lyhyesti...Olen 40 nainen....2 lapsen äiti.
Lapset kumpikin on erityislapsia....toisella lievempi vamma, toinen vaikeavammainen...
Olen yksinhuoltaja...joten tätä raskasta arkea täysin yksin pyöritän...ei ole pahemmin tukiverkostoa. Joo on kenelle puhua, mutta ei sellasta minne lapset laittaa välillä...eli olen heidän kanssaan 365 pv vuodessa.
Olen työssäkäyvä, ja esimies alkoi puhaltamaan niskaan vuosi sitten oikein urakalla...ja minun työtehtäviäni muutettiin....
Lapsuudessa äitini pahoinpiteli minua niin fyysisesti kuin henkisestikkin...Fyysiseti todisteena on kolme arpea...psyykkiset todisteet on vaikea näyttää toteen...
Myös parisuhtéeni on ollut väkivaltaa....
Nyt muutama vuosi sitten uuvuin täysin....en osannut kuin itkeä ja valvoa...Menin lääkäriin...
Lääkäri totesi mimulla olevan uupumuksen...
Sairaslomaa 2 vko.a....pyysin lähetettä psykologille,mutta en saanut. Koska en ole kuulema masentunut...olen vain tilanteeseen väsynyt...
Itse en koe näin! Tahtoisin oikeasti apua! Mutta mistä ihmeestä sitä hen, jos terveyskeskus ja työterveys sanoo, etten ole masentunut...et sä ammattiapua tartte...ota masennuspillereitä, niin eiköhän kaikki paremmaksi muutu...
No pillereitä olen syönyt nyt sen parisen vuotta ja onhan olo parempi...ei ahdista kokoaikaa, mutta ei hyvä olo ole edelleenkään...
Min olis suuri tarve saada purkaa jollekkin ammatti-ihmiselle tätä ahdistusta...
Lapset kumpikin on erityislapsia....toisella lievempi vamma, toinen vaikeavammainen...
Olen yksinhuoltaja...joten tätä raskasta arkea täysin yksin pyöritän...ei ole pahemmin tukiverkostoa. Joo on kenelle puhua, mutta ei sellasta minne lapset laittaa välillä...eli olen heidän kanssaan 365 pv vuodessa.
Olen työssäkäyvä, ja esimies alkoi puhaltamaan niskaan vuosi sitten oikein urakalla...ja minun työtehtäviäni muutettiin....
Lapsuudessa äitini pahoinpiteli minua niin fyysisesti kuin henkisestikkin...Fyysiseti todisteena on kolme arpea...psyykkiset todisteet on vaikea näyttää toteen...
Myös parisuhtéeni on ollut väkivaltaa....
Nyt muutama vuosi sitten uuvuin täysin....en osannut kuin itkeä ja valvoa...Menin lääkäriin...
Lääkäri totesi mimulla olevan uupumuksen...
Sairaslomaa 2 vko.a....pyysin lähetettä psykologille,mutta en saanut. Koska en ole kuulema masentunut...olen vain tilanteeseen väsynyt...
Itse en koe näin! Tahtoisin oikeasti apua! Mutta mistä ihmeestä sitä hen, jos terveyskeskus ja työterveys sanoo, etten ole masentunut...et sä ammattiapua tartte...ota masennuspillereitä, niin eiköhän kaikki paremmaksi muutu...
No pillereitä olen syönyt nyt sen parisen vuotta ja onhan olo parempi...ei ahdista kokoaikaa, mutta ei hyvä olo ole edelleenkään...
Min olis suuri tarve saada purkaa jollekkin ammatti-ihmiselle tätä ahdistusta...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et voi olla vain uupunut, jos olet saanut sairauslomaa, koska uupumusdiagnoosilla ei sairauslomaa saa. Tarkista lääkärintodistuksesta, mitä siinä lukee -todennäköisesti masennus. MIksi sinulle on määrätty masennuslääkkeitä, jos olen "vain uupunut"?
Lääkäreilä on nykyisin sellaisia ohjeita, ettei saa masentuneita päästää sairauslomalle "helposti".
Jos haluat saada apua, mene yksityiselle psykiatrille puhumaan tilanteestasi ja kysy mahdollisuutta saada tukea psykoterapiaan Kelalta, sinun pitää kyllä käydä sillä psykiatrilla pari kuukautta (muutaman kerran)- Ja voisit saada kunnon diagnoosin.
Jos haluat tapella oma kotikuntasi kanssa, menet terveyskeskukseen ja pyydät lähetettä psykiatriseen erikoisterveydenhuoltoon, koska haluat päästä puhumaan psykologille/terapeutille. Kunnilla on tapana kusettaa masennuspotilaita ja väittää, ettei heidän tarvitse hoitaa psykoterapiahoitoa - mikä ei ole totta.
Lisäksi voit vielä puhua työterveyshuollossa ammattisesta kuntoutuksesta, koska et jaksa nykyist' työtäsi. Sille yksityispsykiatrille voi myös puhua asiasta. Voisit pyrkiä ensin vaikka kuntoutustutkimukseen.
Olisiko sinulla ketään ystävää sisarrusta jne. joka voisi sinua auttaa lasten/arjen kanssa?
niin yksityinen psykiatri tietysti olis hyvä vaihtoehto mutta arvelen ettei sinulla yksinhuoltajana ole varaa siihen?siksi suosittelisin mielenterveystoimistoa itse kävin Helsingissä mielenterveysliiton tietopalvelu propellissa ja täytyy sanoa että oli tosi myösteinen paikka heti ala-aulassa etsiessäni oikeaa ovea vastaantuleva mies tervehti minua ystävällisesti vaikka en häntä tuntenut löysin paikan helposti ja minut otettiin vastaan erittäin ystävällisesti sain paljon tietoa ja neuvoja eteenpäin ja lähtiessäni nainen vielä käski tulemaan uudelleen jos asiat ei etene.tuli tosi lämmin ja hyvä olo.Olen aika arka menemään minnekkään mutta kerrankin ositin itselleni että siihen pystyn.Toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista äläkä anna periksi vaan pidä huoli itsestäsi olethan sen velkaa jo lapsillesikin..
Hei! Ja kiitos vastauksista!
Tarkistin diagnoosin, joka oli merkitty koodein...se oli työuupumus...sain siitä tosiaan saikkua.
Mulle on kerrottu, että olen vain tilanteeseen uupunut. Univaikeuksiin kai sain masennuslääkettä!
Kävin myös työterveydessä 2x 30min juttelemassa psykologin kanssa....sen takia oikeastaan kun mun tilanteen takia työtehtäviä vaihdettiin...Edelleen sain vastauksen sieltä, että hyvä kun on lääkitys...sinä olet vain uupunut tilanteeseen....ei sinun mielenterveydessä ole muuta "ongelmaa"
Tosiaankin yksinhuoltajana ja 2erityislapsen äitinä ei minulla ole vara mennä yksityiselle...Ei edes vaikka saisin maksun joskus kelalta takaisin... Niin paljon menee kuussa jo lasten lääkitykseen, ettei senttiäkään yli jää.
Jotenkin ajattelen, että vähätellään masennusta....on helppo antaa resepti kouraan ja sanoa, et kaikki ok, kun näitä syöt! No tottahan se on...on mulla parempi olla....mutta pilleritkään ei vie pois sitä ahdistusta jota arjessa joutuu kokemaan...auttaa kyllä hiukan paremmin nukkumaan ja niihin pahimpiin ahdistuskohtauksiin....
olen samaa mieltä että masennusta vähätellään mutta muista että kaikista parhaiten SINÄ ITSE tiedät miltä sinusta tuntuu ja missä kunnossa olet!!lääkärille on nykyisin jankutettava pahaa oloaan
itsekin hain ensin apua terveyskeskuksesta mutta lääkäri ei uskonut minua. menin yksityiselle psykiatrille joka olisi lähettänyt minut sairaalaan mutta kun lupasin pärjääväni kotona hän kirjoitti lausunnon jonka kanssa menin uudelleen terveyskekukseen lääkäriin ja löin sen hänen eteensä jo muuttui ääni kellossa pääsin ilmaiseen terapiaan ja hyvään hoitoon.terveyskeskuslääkärit eivät osaa mielestäni diagnosoida masennusta jos eivät sitten ole jostain syystä lukeneet psykologiaa.
.. Oliko siis todellakin Z-koodi, eikä F-koodi sairauslomapaperissa ja Kela on hyväksynyt sairauslomarahan? Kelan mukaan Z.koodia ei hyväksytä.
Joo yksityinen psykiatri on aika kallis, mutta jos käyt siellä kerran (maksaa noin 60-70 ja saat takaisin Kelasta 30 euroa, se on kuitenkin pieni hinta jos teet niin kuin "kauan apua hakenut", että saat lausunnon ja viet sen terveyskeskuslääkärille. Monissa lääkärikeskuksissa myös he voivat hakea sen Kelan osuuden, niin sinun tarvitsee maksaa vain omavastuu.
Onko se uusi työtehtävä kuitenkin helpompi.
Pakkohan sinun on sairauslomaa saada, jos et kerran jaksa.
Ota selvää kuntasi tarjoamista sosiaalipalveluista! Ainakin Helsingissä tarjotaan uupuneille vanhemmille varhaisen tuen kotipalveluita, saa perhetyöntekijän auttamaan lasten kanssa että ehtii joskus levätä. Heillä on myös kattavat tiedot eri tukipalveluista, vertaisryhmistä jne. ja osaavat neuvoa oikeaan paikkaan. Ihmiset pelkäävät turhaan ottaa yhteyttä sosiaalipuolelle, eivät he ota lapsia pois tai lyö huonon vanhemman leimaa otsaan, vaan auttavat ja tukevat tarvittaessa! Voimia ja rohkeutta sulle!
No noista koodeista en nyt ole varma...Googletin sen ja se tarkoitti työuupumusta....
Tukiperhettä en ole saanut vaikka sitä joskus olen kysellyt! Edelleen oli sama vastaus kuin lääkäriltäkin: Et ole masentunut! Olet vaan uuppunut!
Mutta hitto soikoon...en mä kunnossakaan ole! Ja jos voisin, niin ryyppäisin itseni tajuttomaksi....päivä päivän jälkeen....Mutta kun sitäkään ei oikein voi tehdä...on vaan pakko huolehtia lapsista...
Hei! Olen lueskellut tätä palstaa ja todennut, että vaikeuksia on ihmisillä paljon. Itse olen aivan loppu, vähän samanlaisista syistä kuin sinäkin. Olen menossa yksityisen psykologin juttusille eka kertaa, mutta en ole ollenkaan varma onko siitä apua. Sama fiilis kuin sulla, että tekis mieli saada itsensä tajuttomaksi. Mutta periksi ei voi antaa, sillä kuka huolehtisi lapsista. Minun lapseni on hyvin sairas, eikä koskaan tule parantumaan. En pysty sopeutumaan tilanteeseen ja huoli on kova muista lapsista ja miehestäni. Yritän kyllä tsempata itseäni, koska tilannetta ei voi muuttaa, täytyy vaan yrittää!